Tonttulassa on herätty

Pakanuus on palaamassa maahamme, totesi Mikkelin piispa Seppo Häkkinen osuvasti puheessaan kirkon kasvatuksen ja perheasiain toimikunnan kokouksessa muun muassa koulujen ja päiväkotien uskonnollisesta kasvatuksesta.

”Virren veisaaminen, ruokarukous ja ylipäänsä kristillinen kasvatus kirvoittavat valituksia viranomaisille. Sen sijaan mindfullness, vuorikristallin näkeminen ja lapsijooga sopivat hyvin. Hindulaisuus tai buddhalaisuus ei näytä haittaavan lainkaan. Risti seinällä on sopimaton, mutta uushenkisyyteen liittyvä vuorikristalli sopii mainiosti”, Häkkinen totesi.

Rispektit piispa Häkkiselle. Hän lienee kohta kirkossamme niitä vähemmistön ”hippejä”, jotka vielä uskovat kansankirkolliseen näkyyn Kristuksen armosta kirkon keskiössä.

Poliittisessa Suomessa historia näyttää toistavan itseään. Maa on jakaantunut taloudellisesti ja hyvinvoinnillisesti monenlaisiin leireihin. Joka kymmenes perhe on köyhyyden kurjimuksessa. Köyhyys lisääntyy rajusti ja rikkaiden omaisuus lähes samaan tahtiin. Nyt niitä, jotka eivät selviä arjesta on jo yli miljoona suomalaista.

Sipilän hallituksen tulevaisuuteen kasaama taakka kasvaa. Pääomaköyhässä maassa ei pitäisi syödä sivistyksen, koulutuksen eikä kulttuurellisen Suomen pöydästä. Kansanvaltainen ryöstö yksityiseksi pääomaksi on Sipilän suurin virhe. Siinä menee maat ja mannut, syntyy luokkayhteiskunta, jonka jäljet missään eivät ole häävit, eivät meidänkään yhteiskunnassamme.

Olemme maalanneet kansakuntana itsemme pahasti nurkkaan aivan väärillä väreillä. Geopoliittinen osaaminen on kadonnut ja olemme kohta sodassa joka suuntaan mutta tykit osoittavat Venäjälle. Se syö talouttamme, jakaa kansaa ja tuo tänne pakolaisia sekä rikolliseksi tiedettyä vierasta ainesta aivan oudosta kulttuurista. Suvaitsevaisuuden juurettomuudesta on tehty hyve.

Kotimaassa pääministeri Juha Sipilän persoona jakaa kansan huolestuttavasti erilaisiin leireihin. Meitä asiapohjalta suhtautuvia on kovin vähän. Mieluummin ollaan sokeita ja seisotaan tukien huonojakin ratkaisuja, nähdään mörkö naapurin märkäpuvussa taikka sitten ei. Julkisuus ja media eivät ole kovin helppo laji somessa käsiteltäväksi.

Aikanaan kun pääministeri astui virkaan, olin innokkaasti kannustamassa tähän ”sipiläismiin” ihmisiä. Uskoin hänen kykyihinsä. Olen pahasti pettynyt. Hänen johtajaominaisuutensa ovat kapeudessaan ennen kuulumattoman vähäiset. Poliittinen silmä ja kyky nähdä asioihin sisälle kokematta henkilökohtaista herkkähipiäisyyttä on lähes olematon. En toki usko, että hänkään ihan sokea on virheilleen ja puutteilleen mutta politiikassa ei koskaan pidä lähteä mediaa ruotimaan taikka ojentamaan. Sille kannattaa syöttää vaikka pajunköyttä mutta vain omasta päästä. Sipilän mediaosaamisen taso on niin alhainen, että teki kaikkein alkeellisimman virheen ja lähti emailein suitsimaan Ylen poliittisen toimituksen suuta.
Sen verran alasta tiedän, että se lisää vain syöttivettä myllyyn sen sijaan, että saisi aikaan mitään hyvää. Suomi ja sananvapaus ovat kokeneet pahan kolauksen Ylen sisäisessä pyykissä Juha Sipilän asemastaan käsin aloittaman ”emailtykityksen” myötä. Hänen karriäärinsä poliitikkona alkaa olla menneiden talven lumia.

Pitää vain todeta, että ken leikkiin ryhtyy niin leikin kestäköön.

Journalismin ydin ei ole myötäelää kenenkään pahaa oloa vaan taustoittaa, kertoa ja toteuttaa. Journalistin tehtävä on lyhyesti olla tiedon ytimessä ja jakaa se lukijoilleen ja kuulijoilleen. Tutkiva journalismi ei kumarra eikä pyllistä, vaan tekee tiettäväksi olemassolonsa lataamaalla jopa ”mielikuvituksellisia” tuotteita ihmisten pohdittavaksi. Totuutena ei kerrota sellaista mitä ei ole mutta silti voidaan arvella, vihjailla taikka olla jotain mieltä, kuuluu vallan vahtikoiran arsenaaliin.

Amerikkalaiset ja eurooppalaiset yrittävät toipua vaaleistaan ja kansanäänestyksistään.

Tulokset eivät miellyttäneet ja nyt huonot häviäjät, joista Hillary Clinton aivan erityisen heikko, ajavat meitä mukaan sotaan ja vievät talouttamme kaiken aikaa huonompaan suuntaan. Olemme mallioppilaita porukassa, joka syö suomalaisen eläkeläisen, työttömän ja pienipalkkaisen pöydästä. Kansanvaltainen palveluverkostomme on kohta myyty yltiökapitalistiselle ylikansalliselle pääomalle.

Meillä on jotenkin kunniakasta olla amerikkalais-länsimaalainen keulakuva. Uhitelemme ”ryssälle” ja muka uskallamme olla siinä veneessä, joka sekoitti Irakin, Libyan ja muiden tuon alueen maiden tasapainon sotimalla ja sisäistä vihaa ruokkimalla. Hallitsematon pakolaisvirta Syyriaan levinneestä amerikkalaisten aloittamasta sekasorrosta valuu pakolaisten muodossa meidän ongelmaksemme.  Obama pesee ennen kautensa loppua pyykit heittämällä ne naapurin koneeseen.
Se nyt tokikin on täysin selvää, että yhdelläkään sotimiseen ja väkivaltaan osallistuvalla eivät puhtaat jauhot ole pussissa.

Vaikka maa miten makaisi niin joulu tulee ja sen myötä julistetaan hyvää tahtoa enemmän kuin vuodessa keskimäärin. Mitä se sitten tarkoittaakaan niille joiden elämän täyttää toivottomuus.

Jos tämä kansa ei herää tästä ”sipiläismin” unesta ja palaa kristillisen suomalaisen kulttuurin poluille niin tämä ”normilänsimaalaisuus”, kuten some-kommentoija Anne Mattila-Borg ihannoimaansa maailmankuvaa nimitti vie meidät sisäisiin ristiriitaisuuksiin, ja johtaa kansainvälisten konfliktien keskelle.

Joulun odotuksessa – tulemme Jeesus pienoises, sä ota meidät omikses, sun sisarikses veljikses.

tuomo

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tilaa
Ilmoita
5 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Atso Eerikäinen

Suomalaisten paluusta metsäläisiksi kirjoitin kirjassani (Vihkipappina Tokiossa) vuonna 2007:

Hyvällä syyllä voi sanoa, että shintooa (Japanin luonnonuskontoa) monessa suhteessa muistuttava kalevalainen shamanismi on ollut ja on yhä edelleen suomalaisuuden henkinen juuri ja suomalaisten itseymmärryksen perusta, jota pakolla tai puolipakolla tuotu kristinusko ei ole saanut juurittua, vaikka Väinämöinen souti kauas pois antaen tilaa uuden hengen vapaasti tulla.
Eräänä päivänä soutaja palaa takaisin, ja teknopoleissaan elävät metsäläiset palaavat luontoon takaisin, niin kuin he viikonloppuisin haluavat jo nytkin tehdä: ”Metsä kirkkoni olla saa, voin siellä palvella Jumalaa.”

bonny

Atso, olen mieluisasti yllättynyt. Kirjoitat kauniisti Suomen kansan omista uskonnoista jota tuo Kalevala omalta osaltaan edustaa. Toki siihen kuuluu myös tuo kaunis luonnonuskontomme kaikkine jumalineen.

Shintolaisuus siellä Japanissa taitaa todellakin olla tuota omaa ”pakana”- uskontoamme lähellä. Käsittääkseni kristinuskosta sulautui siihen joitakin elementtejä. Esimerkiksi Ukko Yli-Jumalan jotkut väittävät syntyneen kristinuskoon liittyvän yksijumalisuuden kautta. Tämä on kyllä pikkuisen outoa koskapa kristinuskosta on ajan saatossa muodostunut monijumalainen uskonto.

Heikki Yrttiaho

Saksankielinen arkipäivän ilmaisu ”Wir sind mehr”, tarkoittanee ”yhteistyö on voimaa” vaikka suora käännös ei ihan siihen päädykkään. Kuitenkin tätä toteutetaan saksankielisessä Sveitsissä suoran demokratian muodossa. Ajatus siitä, että ”me olemme” yhteisönä viisaampia tai ”enemmän” kuin vain yksilö, myös päätöksenteossa, on viisauden alku. Suomalaisessa järjestelmässä toteutetaan demokratiaa edustajien kautta, jotta se toimisi, ei puoluepolitiikka saisi ohjata edustajan päätöksi, koska siitä tulee lobbausta. Juuri tästä syystä vesittyvät monien hyvienkin ehdokkaiden vaikutusmahdollisuudet, kun vaalien jälkeen heidät pakotetaan siihen lobbaus kehään.

Kosmetiikan vuoksi Suomessa on kansalaisilla oikeus tehdä aloite, mutta suurin osa niistä ei mene eteenpäin, niinkuin kävi Väyrysen EU aloitteellekin. Järjestelmä on irvikuva suorasta demokratiasta. Tämä osoittaa selkeästi, että kansalaiset halutaan pitää pois maan asioista.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial