Toissijaiset seikat vaihtoehdoksi yhteistyölle

Kolme vaalitenttiä nyt tähän asti. Vähän villoja, mutta paljon mielenpahoitteluja. Joskus vaalitentit olivat mielenkiintoisia. Nyt käytävät eivät juuri ole. Tai sitten olen vain nähnyt ja kuullut jo aivan liikaa ja niin ikään kyynistynyt.

Tentaattorit, Jyrki Hara ja Sanna Savikko, ovat laimeita. Eivät ole joko päteviä tai eivät sitten juuri ole viitsineet tehdä kunnon valmisteluja. On tullut ikävä aikojen takaisia Leif Salménin ja Pekka Oksalan (molemmat RIP) hiostuksia – puolueista piittaamatta. Nämä tekivät valmistelut huolella. Ja sen saivat tentattavat huomata. Hiki tuli muustakin kuin sen aikaisista studiovalaisimista huokuneesta kuumuudesta.

Petteri Orpo pääsi helpolla. Kysymykset olivat kuin tehty Orpon tai tämän avustajien myötävaikutuksella. Ylehän on nykyisin varsin kokoomusvetoinen. En tiedä, oliko tällä vaikutusta. En nyt muista, ”ilmeilikö” Sanna Savikko samoin kuin Jussi Halla-ahon tentissä, josta maamme johtava julkkiskreationisti Laura Huhtasaari sai päänsärkyä.

Jussi Halla-aho pääsi hänkin huokealla, vaikka korvat ja posket punoittivatkin. Hänelle yksi tärkeä asia on liikennemerkkien sukupuolineutraalisuus. Että sellaista ei tarvita. Tosin tuo liikennemerkkien uudistus oli lähtenyt liikkeelle jo vuonna 2013 ja eduskunta tuon hyväksyi kesällä 2018. Mutta onhan se tärkeä seikka näin kuntavaalien alla. Toinen tärkeä seikka Halla-aholle on se, ettei tänne pidä päästää ketään, joka ei heti kättelyssä saa työpaikkaa vähintään 3000 euron kk-palkalla. Etteivät nimittäin jäisi yhteiskunnan holhokeiksi. Mitäpä niistä omista matalapalkkalaisista. Oma palkkani on kaukana tuosta 3000 rajasta. Pitäisikö minun lähteä tästä maasta, kun olen ilmeisesti rasite maallemme?

Sari Essayah, jota en kyllä ole tyhmänä pitänyt vaan päinvastoin, nosti kummasti esiin suvivirren, jota hänen mukaansa pitää saada laulaa vastedeskin. No mikä ettei. Kuka sitä on kieltänytkään tai vaatinut sitä kiellettäväksi? Minä en tiedä. Ainakaan Vapaa-ajattelijat eivät. Oikaistakoon minut, jos olen tietämätön.

Toinen seikka ja nyt se, mikä liittyy tähän blogistoon, jonka pitäisi keskittyä uskon asioihin ja näkemyksiin. Nimittäin tapaus Päivi Räsänen, jonka näppärät toimittajat kaikkien odotuksien mukaan tietty ottivat esille. Essayahin mielestä on aika erikoista, että ”teologisesta keskustelusta” joutuu syytteeseen. Hän katsoi, että on käytävä yhteiskunnallista keskustelua synneistä. Niin mistä synneistä? Mitä syntejä hän haluaa tuoda esiin yhteiskunnallisessa debatissa? Se ei selvinnyt. Homoutta hän ei suostunut synniksi määrittelemään, onhan hän ammattimainen poliitikko. Mutta hänestä Päivi Räsänen on joutunut takaa-ajetuksi siitä, että tämä toi esille uskonnon asiat (siis sen kauhean ja epäluonnollisen homouden). Ja niin monesta muustakin uskovasta tai uskonnottomasta niistä, jotka katsovat sanan- ja uskonnonvapauden olevan arvoista tärkeimpiä.

Mutta kun se ei nyt ole mennyt niin, että Räsästä syytettäisiin siitä, että hän tuo Raamattua esiin. Ei. Tässä maassa on aivan tasan varmasti sananvapaus JA uskonnonvapaus. Suomessa perustuslakikin suojaa uskonnon harjoittamisen. Siitä ei ole kahta sanaa. Kukaan ei täällä syytä ketään siitä, että lainaa Raamattua. Raamattua saa täällä varsin sekulaarissa maassa lainata täysin vapaasti ilman syytteen pelkoa. Mutta silloin, kun Raamattua lainataan vähemmistöä loukaten, ollaan tilanteessa, jossa sananvapauden vastuuta ei ole ymmärretty ja uskontoa käytetään kansanryhmää vastuuttomasti diskriminoivasti. Tätä Päivi Räsänen itse, eivätkä ne sanan- ja uskonnonvapauden puolesta uljaasti rinta rottingilla esiintyvät nähtävästi ymmärrä. Kyse EI ole Raamatun lainaamisesta, vaan vähemmistön ihmisoikeuksien, tasavertaisuuden ja kunnian loukkaamisesta.

Päivi Räsänen ei ole käynyt teologista keskustelua ”synnistä”, vaan on homofobiassaan hyökännyt kansanryhmää vastaan täysin asiattomasti ja vastuuttomasti. Mutta vastuuseen hän siitä nyt joutuu. Ja niin on oikein. Me täällä Suomessa emme elä 1600-lukua, jolloin Raamattu oli lakituvassa lakikirjan vieressä ja siitä katsottiin tuomiot, jos ei lakikirja riittänyt, vaan nykyaikaa ja oikeusohjeet ovat sekulaarissa laissa.

Tähän astisista tentittävistä ainoa, joka on kaivannut yhteistyötä, yhteistä vastuunottoa yhteiskunnasta ja tuonut esiin hyvinvointiyhteiskunnan arvon, eikä takertunut toissijaisiin asioihin, on Sanna Marin. Minä muuten en sitten ole demari, enkä ole koskaan äänestänyt demareita. Ai pahus, Marin on vielä lesbopariskunnan kasvattama. Kauheata.

Mielenkiintoisesti Jyrki Hara halusi saada selville, onko Marin vienyt SDP:tä vasemmalle. Ja esitti sen selvästi provosoivassa sävyssä. Hän lienee kokoomuslainen. Sanna Marin ei provosoitunut, vaan selvitti sen yksinkertaisesti toteamalla, että SDP on aina ollut vasemmistopuolue. Aivan kuin haastattelijat eivät sitä olisi tienneet. -Tosin Paavo Lipposen aikana SDP oli kyllä oikeammalla kuin Kokoomus niihin aikoihin oli. Ehkäpä Sanna Marin on sitten palauttanut demarit sinne missä sen alun perin olisikin pitänyt olla.

(Jos Sanna Savikko ilmeili Jussi Halla-aholle, on tämä tehnyt sitä muillekin. Itse asiassa tämä ”ilmeily” on hänen oma ominaisuutensa, enkä itse havainnut juuri mitään normaalista poikkeavaa.)

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
10 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Kalevi Kauppinen

”Mutta silloin, kun Raamattua lainataan vähemmistöä loukaten, ollaan tilanteessa, jossa sananvapauden vastuuta ei ole ymmärretty ja uskontoa käytetään kansanryhmää vastuuttomasti diskriminoivasti.”

Raamattu loukkaa useimpia ihmisiä, ja se on tarkoituskin. Siellä on paljon sellaista tekstiä, joka osoittaa ihmisten synnit, mutta on tultu aikaan, jossa siitä ei saa puhua.

Entä Koraanin lukeminen, loukkaako se ihmisiä? 

Kalevi Kauppinen

Ateistit eivät tee syntiä, vaan Jumalaan uskovat tuntevat tekevänsä.

Seppo Heinola

Voi voi voi tuota omahyväisyyttä, kyllä ateistikin tietää rikkovansa ja tuntee syyllisyyttä jos vaikkapa ajaa autolla punaisia päin. Mutta hän pelkää saavansa esim. vain sakkoja tai vankeutta eikä joutuvansa tämän ja sen kuuluisan omenan takia rangaistukseksi helvettiin käristymään rakkauden Jumalan sytyttämässä ikuisessa tulessa. Siinä se pieni ero.

Viimeksi muokattu 1 kuukausi sitten by Seppo Heinola
Kalevi Kauppinen

Onko se omahyväisyyttä, jos tuntee tekevänsä syntiä, ei minusta. On näköjään mitä ihmeellisempiä ajatuksia, joita en ymmärrä.

Seppo Heinola

Omahyväisyyttä oli viestisi implisiitti, että vain uskovaisella olisi omatunto.

Kalevi Kauppinen

Sitä en tarkoita.

Kalevi Kauppinen

Kyllä ne minusta ovat osittain samoja asioita. Uskova katuu sitä, että on rikkonut Jumalan sanaa vastaan. Ateisti katuu sitä, mitä on tullut tehtyä, jonka olisi voinut tehdä toisin, tai jättää tekemättä.

Seppo liittää tähän omaantuntoon vielä pelon, että joutuu vastuuseen tekemisistään, esimerkiksi sakkoihin tai vankeuteen.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial