Tyttäreni kerran hoki tekemistensä lomassa, ”äiti, äiti”. Kun äiti kysyi, että mitä, sanoi tytär että, ”ei, en minä SINUA tarkoittanut…” Ja tätä jatkui moneen kertaan. Viime kesänä valtakunnan politiikassa toistui samankaltainen toiminta. Eräät poliitikot joutuivat selittelemään, mitä kaikkea eivät kirjoittamisillaan tai sanomisillaan olleet tarkoittaneet. Näin varsinkin puolueessa, jonka uusi hallitustaival oli viikkoja pelkästään menneiden kirjoitusten selittelyä.
Kristillisdemokraattien kansanedustaja, entinen sisäministeri ja kirkosta eroamisen pääedistäjä Päivi Räsänen on joutunut usein julistustensa jälkeen selittämään, mitä hän ei tarkoittanut. Kerran eräitä vuosia sitten hän perusteli argumentointinsa tasa-arvoista avioliiton vastustamisessaan YK:n ihmisoikeusjulistuksen artiklalla, jossa ilmoitetaan jokaisella aikuisella miehellä ja naisella olevan oikeus avioliittoon. Hänen tulkintansa mukaan artikla kertoo selvästi, että avioliitto kuuluu vain miehen ja naisen välille.
Takavuosien hähmäinen seksuaalivähemmistöjä polkeva ”Älä alistu!” -kampanja oli Räsäsen mielestä ”kirkon sisäinen keskustelu, johon poliitikkojen ei pidä sekaantua”. Kansanedustaja Räsänen tulkitsi sitten, ettei HÄN sekaantunut sitä puolustaessaan ja tuota Nuotta -lehden kampanjaa peukuttaessaan (sittemmin hän totesi kuin Pietari Jeesuksen kieltäessään, ettei KD:lla ole mitään tekemistä kampanjan kanssa).
Räsänen on siis joutunut sanomisiaan selittämään: ”En minä sitä tarkoittanut, enkä niin sanonut”. Sisäministerinä ollessaan hän totesi julkisessa puheessaan, että joskus kristityllä Raamatun laki voi mennä maallisen lain edelle. Lain noudattamista valvovana ministerinä hän tietysti joutui selittämään. Hän totesi, että ”Suomen lakia on aina noudatettava”, vaikka tosiasiassa tarkoitti juuri sitä mitä julkisesti puhui. Takavuosien maineikkaan homoillan puheitaankin hän joutui puolustelemaan. Hän vetosi YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Mutta Räsäsen sanomiset homoillassa olivat selvästi ristiriidassa tuon YK:n julistuksen ja myös Suomen perustuslain kanssa.
Kirkon johto on vähän väliä kiiruhtanut ilmoittamaan, ettei Räsäsen mielipiteet ole kirkon mielipiteitä. Kirkon piirissä on myös niitä, joiden mielestä maallista ja hengellistä regimenttiä ei pidä sekoittaa keskenään ja etteivät kaipaisi edes koko kristillistä puoluetta. Onkin paradoksaalista, että kirkko joutuu puolustamaan itseään Kristillisdemokraateilta.
Tosiaan, mitä asiaa Kristillisdemokraatit ajaakaan tässä varsin sekulaarissa yhteiskunnassa? Vaiko juuri taistella sitä vastaan? Jos tämän puolueen agenda on saada eetoksensa koko yhteiskuntaan läpäiseväksi, niin silloin puhutaan halusta siirtää Suomi teokratiaksi. Mutta jos se ei sitä halua, niin miksi se on olemassa? Jos sen arvot, jotka voi katsoa maallisiksi, eivät juuri poikkea lähes kaikkien muiden puolueiden vastaavista, niin mitä muuta sillä on muista poiketen tarjottavaksi kuin mainostamansa ”kristilliset” arvot? Jos KD-poliitikko ei halua tai mielessään haikaile teokratiaa, niin mitä sitten? Demokratia ei ehkä aivan mahdollista KD-puolueen korkeimpia päämääriä.
Kristillisdemokraattien nettisivun ajankohtaista-palstalla ei useita tunteja Päivi Räsäsen vapauttavan hovioikeuden tuomion jälkeen ollut sanallakaan mainintaa siitä. KD:n puheenjohaja Sari Essayah ei myöskään ole (14.11. klo 12.00) kommentoinut päätöstä. KD:n fb-sivulla ja puolueen lehdessä asia kyllä uutisoitiin. Koska kyseessä oli merkittävän tai ainakin kuuluisan poliitikon hovioikeuskäsittely, olisi kuvitellut puolueen puheenjohtajan kommentoivan edes lyhyesti. Ehkä Essayah haluaa vain pysytellä tällaisten rasittavien juttujen ulkopuolella. Tai yläpuolella.
Oikeusjuttuunsa liittyen Räsänen on muuten todennut, että hänen homovastaisissa lausunnoissaan on kyse Raamatun opetuksesta. Hän katsoo, että hänellä on oikeus esittää mielipiteensä. Siis mielipide..? Eikös sen pitänyt olla niin, että Raamatun opetus ei ole mielipidekysymys?
Yksi Räsäsen syyte koski Ruben Stillerin ohjelmaan, jossa hän totesi, että ”aivan tuoreimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että se mahdollinen geneettinen perimä homoseksuaalisuudessa on aika pieni. Mutta toisaalta ihmisen geeniperintökin on tässä vuosituhansien ja ihmiskunnan historian aikana rappeutunut eli se ei ole välttämättä sitä, mitä se on ollut silloin kun meidät on luotu…”. -Tämä on mielenkiintoinen väittämä, koska se tarkoittaa sitä, että Jumala on ohjelmoinut geeniperimän rappeutumaan eli tämä Kaikkitietävä on siis saanut aikaan sen homoseksuaalisuudenkin… Huomaamattaan Päivi asetti itsensä vähän paremmaksi sikäli, että kun hän on hetero, niin hänen perimänsä on tietysti vähemmän rappeutunut. Hänhän on kiistänyt jyrkästi asettaneensa homot ”huonommiksi” ihmisiksi.
Päivi Räsänen epäilemättä eläisi unelmaansa, jos päättäjien pöydän kulmalla olisi Raamattu. Itse hän sitä kantaa paikassa kuin paikassa. On heiluttanut sitä eduskunnan puhujan pöntössäkin. Onneksi ei tarvitse pohtia sellaista dystopiaa, jossa lainsäätäjien pöydän kulmalla olisi Raamattu avoinna: Raamattu olisi pakollinen joka kodissa, lasten pyhäkoulu pakollinen, rippileiri pakollinen, armeijassa uskonto-opetusta, jossa teologisesti perustellaan vihollisen tappaminen, kirkossa tulisi jokaisen käydä vähintään kerran kuukaudessa ja Herran pyhä ehtoollinen joka kerta, erotiikkakaupat kiellettäisiin lailla, nettiin asennettaisiin pornosuodattimet, media ja kirjanjulkaisutoiminta kontrolloitaisiin ja kuolemanrangaistukset olisi palautettu.
Räsäseltä puuttuu pragmaattisuutta, jota poliitikot yleensä tarvitsevat voidakseen toimia. Hän ei kykene näkemään yhteiskuntaa ja ihmisten tasa-arvoa Raamatulta. Kaipa siksi KD aikanaan vaihtoi puheenjohtajaa. Essayah onkin toista maata. Hän on harkitsevampi eikä päästä suustaan sammakoita. Sikäli hän olisi demokratia-teokratia -asetelman kannalta vaarallisempi poliitikko, mikäli KD:lla olisi merkittävä kannatus. Essayahille ei mielenkiintoisesti tehnyt ollenkaan kipeää lähteä hallitukseen, jossa on mukana Perussuomalaiset, joiden yhtenä eetoksena on perusoikeuksien riistäminen vääränlaisilta ihmisiltä. Eikä hänelle tehnyt kipeää hyväksyä hallitusohjelma, joka antaa niille, joilla jo paljon on ja ottaa niiltä, joilla on vähän mistä ottaa, mikä toki on aivan raamatullista.
Sari Essayah on opportunistisesti antanut KD:sta pehmeän ja hymyileväisen kuvan, mutta hänkin on osoittanut olevansa fundamentalisti. Kun hallituksesta eräät ministerit marssivat Pridessa kantaen ”valtioneuvosto” -kylttiä, oli Essayahin kanta selvä. Valtioneuvoston ei pidä osallistua Pridemarssille. Räsäsen ilmaisu taas olikin tutun jämäkkää. Hän tivasi tiukasti Twitterissä (nyk. X): ”Kenen luvalla?”
Essayah on ilmoittanut, että ”armo kuuluu kaikille katuville myös politiikassa”. Kun KD on nyt hallituksessa ja erään toisen puolueen menneet tekemiset ovat kaatamassa sitä, on luonnollista Essayahin halu antaa anteeksi tietyt jutut. Hän kertomansa mukaan olisi antanut Hitlerillekin anteeksi, jos tämä olisi katunut tekojaan. Putinkin saisi Essayahilta armon, jos tämä polvistuisi ja sanoisi, että sori ny ihan oikeesti. Armo siis käy hyvinkin oikeudesta, voi tuosta päätellä. Mutta kun se nyt on niin, että katuminen ja sorin hokeminen ei aina ole aitoa, ja poliitikon kohdalla se on lähinnä opportunismia. Sekin on aivan inhimillistä.
Funkut selittävät, että geenienkin rappeutuminen, jolla mm. homous pieneltä osaltaan selittyisi, johtuu siitä kuuluista omenan haukkaamisesta, joka sitten aiheuttaisi myös kaiken valtavan laajassa maailmankaikkeudessa olevan tuhon ja ihmiskunnan kuoleman ellei… jne jne.
Minä en muotisanaa ’henkilökohtaisesti’ käyttääkseni ole ole koskaan käsittänyt tämän perisyntisen ’perustilanteen’ syntyä. Että parin yksilön eli Eevan ja Adamin yhdestä tekosynnistä, jota tehdessään eivät edes ole tienneet tehneensä pahaa, koska tulivat pahasta tietoiseksi vasta teon tehtyään, Jumala rankaisi miljardeja ja taas miljardeja tulevia ihmisiä punomalla heidät kaikki ja erityisesti homot jo äitien kohtuihin lähtökohtaisesti ikuiseen tuleen sadistisesti kidutettaviksi; ihmisiä, joilla ei ko. teon kanssa ole kuitenkaan ollut sitten niin mitään tekemistä? Onko tämä oikeudenmukaista eli vanhurskasta? Ja tässä kohta yleiskäsitteen ’ihminen’ merkityksessä ihmiskunta käyttäminen on minusta myös semanttista hämäystä, sillä ensimmäisen parin jälkeinen ihmiskunta ei mihinkään lähtökohtaiseen syntiin langennut.