”Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu.” -Saarnaajan kirja 9:5
Tietäjät tietävät – yksi maailman turhauttavimmista ja älyttömimmistä lauseista, joita monet harrastavat somessa. Minua lakkaa kiinnostamasta heti se mitä pitäisi tietää, kun tuollaisen näen. Minä tiedän, että meille itse kullekin tulee jonain päivänä aika, kun ei tiedä enää mitään. Itse asiassa meillä on se joka yö, mikäli nukumme. On unen vaihe, jolloin tietoisuus on kuin tajuttomalla.
Saarnaaja kertoo, että kuolleet eivät tiedä mitään. Ja näinhän se onkin. Kuolleiden muisto häviää parissa sukupolvessa. Monilta saman tien. Vain kuuluisimpien teot ja teokset muistetaan. Mutta mitä väliä? Kuollut ei tiedä siitä mitään. Yhtäkään kuollutta ei enää kiinnosta yhtään se mitä tästä muistetaan. Elävät tietävät heille vielä koittavan aika, jolloin aika on lakannut olemasta. Ikuisuutta myöten.
Saarnaajan 9:5 täsmäaforismi ei kristitylle sovi. Hänelle on olemassa ikuisuus, ikuinen elämä kirkkaudessa Herran yhteydessä. Tätä ei tietenkään ole tiedossa niillä, jotka eivät ole ottaneet Jeesuksen ihmeellistä pelastusta vastaan. Heille on tarjolla kadotus. Tai helvetti, ikuinen kidutus ja kärsimys. Tätä eivät enää kehtaa julistaa muut kuin kaikkein tiukimmat uskonlyömät ja fundamentalistit. Eufemismi ”kadotus” ei tunnu niin pahalta ja voi sillä omaatuntoaan rauhoitella.
Ja lopuksi Saarnaajan samasta luvusta aforismi 17., joka niin suloisesti sopii erityisesti aikaamme, jossa edelleen vallitsee tilanne, josta tämä kertoo:
”On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja kuin houkkien johtajan huutoa.”
by 
Kyllä tietyt selitystieteen akrobaatit tästäkin kohdasta selviävät. He selittävät, että kuolleitten tietämättömyys on vain tyhmyyttä, kun aivot ovat kuolemassa tyhjentyneet kaikesta tiedosta, mutta kyllä he silti sieluina elossa ovat ja odottavat taivas- tai helvettituomiota. Tai selitys 2: Tuomioita varten nämä totaalikuolleet herätetään eloon, jotta pääsevät tuomioille.
Selitys 3: Kuoleman jälkeen ihminen liittyy Suureen Tietoisuuteen.
Mikä on se suuri tietoisuus? Onko se sitten kun kun luodaan uudet taivaat ja maa.
”1. Mooseksen kirja 1:27 Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”
Tämä kuva (sielu) ei kuole koskaan, se on ikuinen. Meissä jokaisessa on Jumalan kuva Tahdoimme sitä tai emme. Ruumiimme hajoaa kuoleman jälkeen ja palaa luonnon kiertokulkuun, mutta se tärkein sielu on ennen viimeistä herätystä nukkuvassa olotilassa odottaessa herätystä, jossa kaikki kansat kootaan Jeesuksen valtaistuimen eteen.
Jeesus puhuu siemenestä, joka on tilassa, jossa ei tapahdu mitään, mutta kun se sitten saa sopivat olosuhteet, niin se herää eloon ja tuottaa uuden puun. Siemen kuolee mutta se tuottaa uuden elämän.
Egyptin faraoiden haudoista on löydetty yli neljän tuhannen vuoden ikäisiä vehnän jyviä, jotka lähtevät kasvamaa, kun ne saavat sopivat olosuhteet. Uudet olosuhteet, jotka Jumala luo ihminen palaa elämään.
Kalevi, viittaat Mooseksen kirjaan, joka siis on VT:ssa. VT on siis totta? Miten käsität tämän VT:n Saarnaajan lausahduksen, ”kuolleet eivät tiedä mitään”? Eikö se ole selvää tekstiä: ei ole kuoleman jälkeen mitään. Ainakaan tämän kuolleen yksilön tietoisuutta. Vai mitä?
Saarnaa on luettava enemmän kuin yksi lause, että ymmärtää mitä tarkoitetaan.
Elävät tietävät kaiken mutta kuolleet eivät tiedä mitään, tämäkin liittyy kokonaisuuteen.
Hieman kryptistä, Kalevi. Saarnaajaa olen lukenut enemmänkin kuin tuon yhden lauseen. Selitätkö vielä, mitä tarkoittaa, että elävät tietävät kaiken, mutta kuolleet eivät mitään? Sitä paitsi ei elävät tiedä oikein muuta kuin hyvin pienen siivun kaikesta.
Mutta on siis niin, että VT ovat kirjoitttaneet aikaisten aikojen juutalaiset omilleen, eikä heillä ollut sitä kapinallisjuutalaisten ja sittemmin kristittyjen omassa hybriksessään korskeasti keksimää ikuista elämää, joka oli luvassa vain heille tai heidän ideologiaansa taipuneille.
”Selitätkö vielä, mitä tarkoittaa, että elävät tietävät kaiken, mutta kuolleet eivät mitään? Sitä paitsi ei elävät tiedä oikein muuta kuin hyvin pienen siivun kaikesta.”
Saarnaaja kertoo Kuningas Salomosta ja hänen luopumuksestaan uskosta. Hänelle annettiin maallista hyvää, kunniaa, omaisuutta ja viisautta enemmän kuin kenellekään muulle.
Luopumuksensa jälkeen Salomon kertoo tuntemuksistaan ja epätoivostaan elämäänsä pettyneenä, koska häneltä puuttui yhteys Jumalaan, jonka hän itse oli katkaissut.
Salomon ei katunut tekojaan, niin kuin hänen isänsä Daavid teki, vaan hän vajosi epätoivoon elämän suhteen ja sen turhuuteen. Hän ei nähnyt enää mitään valoa omalle kohdallaan.
Saarnaaja kirja on hyvin opettavainen kirja, jota kannattaa lukea. Se kertoo, kuinka tärkeä on yhteys Jumalaan. Se kertoo myös sen, mitä seuraa uskosta luopumisesta.
Niin, että uskosta luopuminen tuottaa onnettomuutta tässä elämässä, mutta UT:n puolella eli kristinuskon puolella uskosta luopuminen tarkoittaa ikuista kärsimystä ja tulijärvessä uiskentelua?
Koko VT ei oikein edes tunne kuolemanjälkeistä elämää, ainakaan taivasta ja helvettiä, vain jotain epämääräistä niin kuin aikaiset kulttuurit ovat aina kuvitelleet jotain vainajalaa. Kuinka se käy kristitylle..? Ja eihän se käykään muuten kuin sieltä täältä kirsikoita poimien, kuten homoilun kauhistuttava synti… Ikävät asiat kuten kuolemantuomiot ja Jumalan tekemiksi kirjoitetut julmuudet unohdetaan.
Et vain vastannut lainkaan Ykin kysymykseen kuolleitten tiedottomuudesta. Mitä Salomoon tulee, hän on saattnut ola pelkkä auringon vertauskuva : Sol mach= suuri aurinko. Teologian tohtori ja kenttäpiispa Pekka Särkiö on huomannut monia Salomon liittyvä astronomisia viitteitä Raamatusta. Kuten Sahar=nouseva ja Salem laskeva aurinko. Salomonin ’temppeli’ on siis ollut aurinkokunta makrona ja ihminen mikrona. Konkreettisen temppelin raunioista ei juuri siksi olekaan löydetty kiven muruakaan.
Elävät voimat synnyttivät ko kohdassa ihmisen androgyyniksi, jolla oli ’puhkaisin’ zachar ja ’aukko’ nechebah samassa adamissa.