TALVITERÄTEOLOGISIA PÄIVITTELYJÄ 22. Helvettiruumis

Kuten kristinusko opettaa, on meille valmistettu henkiruumis, jonka saamme käyttöömme taivaaseen päästessämme. – Siis ketkä nyt sinne pääsevätkin. Kaikki eivät, mikä sekin on tiedossamme. Jumala itse päättää ”korkeimmankätisesti”, ketkä sinne pääsevät ja ketkä eivät. Raamatussahan se ilmoitetaan: »Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.» Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: »Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.» Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.” -Room. 9: 15-18

Jos siis helvetti on oikeasti olemassa, kuten minulle on kerrottu, ja sinne joutuvat tulevat kärsimään ikuisesti, ja kun tiedämme, että kuolemassa maallinen ruumiimme joko haudataan arkussa maahan maatuvaksi tai käräytetään krematoriossa tuhkaksi, tarkoittaisi se sitä, että kunnottomalle uskomattomalle  on rajan takana varattuna uusi ruumis hermojärjestelmineen, aivoineen kaikkineen, että se kärsimys tulisi todelliseksi. Tietoisuuteen ja kärsimiseen tarvitaan koko hermojärjestelmä aivoineen.

Siis Jumala on luonut järjestelmän, jossa valmistetaan erityinen ruumis niille helvettiin heitettäville, että se kärsimys tulisi toteen. Se rangaistus. Melkoista. Kuten tiedämme, on ihmisruumis valtaisan monimutkainen psykofyysinen järjestelmä, jonka läheskään kaikkia saloja ei vielä edes tunneta, vaikka lääketiede on kehittynyt vain muutamassa vuosikymmenessä ns. valovuosia eteenpäin.

Mutta eihän sitä tulijärveä tai helvettiä ole, sanovat tolkun uskovaiset. On vain kadotus eli ikuinen ero Jumalasta. Mutta mistä he sen tietävät? Mistä saa oikean tiedon? Mikä pitää paikkansa? Toisaalta, jos on niin, että on Jumala, on taivas ja on se kadotus ja tämä Jumala tieten tahtoen on sysännyt ja tulee sysäämään osan ihmisistä sinne ikuiseen kadotukseen/helvettiin, niin miten minä voisin olla ikuisuuksiin asti tällaisen äärettömän julman despootin yhteydessä, jos siihen porukkaan sattuisin valikoitumaan? En sitten millään. Joten mieluummin sitten sinne kadotukseenkin. -Tai jos se vaihtoehto on helvetin tulijärvi hiilihangot käsissä virnuilevine pikkupiruineen, niin sitten on vain kaksi äärimmäisen huonoa vaihtoehtoa.

Tulkoon ufo ja abduktoikoon minut!

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
14 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Tauno J. Jokinen

Kirkko haluaa häivyttää helvetin kauheudet säätämällä uskonopin käännöstyötä. Tulisesta helvetistä on tullut tylsä kadotus erona Jumalasta.

Ei se luterilaisen uskonopin kauheus mihinkään katoa, kun kolme vanhan kirkon uskontunnustusta on kerran lakiin asti saatu kirjattua.

Sitten on niitäkin, jotka väittävät helvetin tarkoittavan kaatopaikkaa, joka nimettiin helvetiksi.

Allah on oikeudenmukainen. Ikuiseen piinaan päätyvät vain ne, jotka opettavat uskonoppia väärin. Muut puhdistuvat pahasta kiirastulessa ja päätyvät taivaalliseen iloon.

Viimeksi muokattu 1 kuukausi sitten by Tauno J. Jokinen
Seppo Heinola

Jep. Teologian tohtori Kari Kuula(liberaali) julkaisi taannoin loistavan tutkielmansa ”Helvetin historia’, hän näyttää kirjassaan helvettisopin kehityksen kirkossa ja opin sovellukset. Ymmärrettävästi kirja ei saanut fundiksilta ablojeja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetin_historia
Saatanan ja helvetin kehityksen näytti myös madam Blavatsky ’Salaisessa opissaan’ jo 1800-luvulla. Sen ja muiden lähteiden pohjalta pohjalta kirjoitin esseen: Saatanan sanahistoria, joka on Kotimaan keskustelupalstalla näin: https://www.kotimaa.fi/blogit/saatanan-synty-antiikista-kristinuskoon/
Helvetillä pelotellaan edelleen ihan se nimeltä mainiten erinäisten hihhulisaarnaajien palopuheissa: https://www.youtube.com/watch?v=gWCXu6X7BvI kuuntele 17 minuutinkohdalta esim.

Tauno J. Jokinen

Ja sieltä gehennastahan tuo helvetti sai esikuvansa.

Sen mukaan mitä asiaa joskus selvitin kaatopaikka sai nimensä Helvetistä, eikä päinvastoin.

Helvetin teologinen merkitys on pahuuden polttaminen pois tulessa, eli puhdistautumisesta ennen taivaaseen pääsemistä, koska taivassa ei voi olla pahuutta.

Lutherin piti saada puumerkkinsä tähänkin asiaan ja niinpä meillä luterilaisilla on armoton Jumala, joka sääliä tuntematta tuomitsee kaikki kastamattomat lapsetkin ikuiseen kärsimykseen, koska Eeva haukkasi omenasta.

Kalevi Kauppinen

Meissä jokaisessa on Jumalan kuva, joka on ensimmäisiin ihmisiin luotu. Ei niin pahaa ihmistä ettei hänessä olisi jotain hyvää tai sitten päinvastoin.

Kuoleman jälkeen jää henkiruumis olemaan ikuisesti, koska aikaa ei ole. On vain kysymys siitä, missä itse kukin tulee olemaan uudessa maailmassa. Pääseekö sinne sisälle vai ei. Jeesus kertoo aika tarkkaan kuinka hänen kauttaan pelastus tulee. Ei hän ketään pakota mihinkään, jokainen ratkaisee itse sen, mitä hän haluaa.

Jos kaikki pääsisivät uuteen maailmaan, niin meno olisi samanlaista, kuin mitä se nyt maailmassa on, ei se silloin mikään taivas olisi.

Viimeinen tuomio on jokaisen kohdalla ratkaiseva, mihin joukkoon kuuluu. Toiset menevät sisälle ja toiset jäävät ulos. Ulos jäävien kohtalo on se, jota nimitetään kadotukseksi tai millä nimellä sitä halutaan kutsua.

Kalevi Kauppinen

Aika on sidottu materiaaliin, jos ei ole materiaalia, ei ole aikaakaan. Henkiruumis ei ole materiaalia.

Kalevi Kauppinen

Ihmisellä on sielu, jota ei tiede tunnista. Raamatun mukaan sielu on ikuinen. Sielu eroaa ruumiista, joka lahoaa luonnon kiertokulkuun, mutta sielu jatkaa olemassa oloaan.

Mitä sielu tuntee, sekin löytyy Raamatusta, jos sitä haluaa etsiä.

Kalevi Kauppinen

Uudessa Testamentissa sana, sielu, on mainittu 44 kertaa.

Seppo Heinola

Mielenkiintoista, sillä Vanhan testamentin vastaavien sielu-sanojen kaikkien kolmen nephes, ruach neshmot gematria on 16 ja sanan veri on 44. Sielu ’asuu’ veressä sillä 4×4=16 , joka on juurikin hapen atomipaino, jota veri kuljettaa elimistössä, jotta voisimme elää eli olla ’eläviä sieluja’ eli elossa olevia henkilöitä,

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial