Kuten kristinusko opettaa, on meille valmistettu henkiruumis, jonka saamme käyttöömme taivaaseen päästessämme. – Siis ketkä nyt sinne pääsevätkin. Kaikki eivät, mikä sekin on tiedossamme. Jumala itse päättää ”korkeimmankätisesti”, ketkä sinne pääsevät ja ketkä eivät. Raamatussahan se ilmoitetaan: »Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.» Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: »Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.» Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.” -Room. 9: 15-18
Jos siis helvetti on oikeasti olemassa, kuten minulle on kerrottu, ja sinne joutuvat tulevat kärsimään ikuisesti, ja kun tiedämme, että kuolemassa maallinen ruumiimme joko haudataan arkussa maahan maatuvaksi tai käräytetään krematoriossa tuhkaksi, tarkoittaisi se sitä, että kunnottomalle uskomattomalle on rajan takana varattuna uusi ruumis hermojärjestelmineen, aivoineen kaikkineen, että se kärsimys tulisi todelliseksi. Tietoisuuteen ja kärsimiseen tarvitaan koko hermojärjestelmä aivoineen.
Siis Jumala on luonut järjestelmän, jossa valmistetaan erityinen ruumis niille helvettiin heitettäville, että se kärsimys tulisi toteen. Se rangaistus. Melkoista. Kuten tiedämme, on ihmisruumis valtaisan monimutkainen psykofyysinen järjestelmä, jonka läheskään kaikkia saloja ei vielä edes tunneta, vaikka lääketiede on kehittynyt vain muutamassa vuosikymmenessä ns. valovuosia eteenpäin.
Mutta eihän sitä tulijärveä tai helvettiä ole, sanovat tolkun uskovaiset. On vain kadotus eli ikuinen ero Jumalasta. Mutta mistä he sen tietävät? Mistä saa oikean tiedon? Mikä pitää paikkansa? Toisaalta, jos on niin, että on Jumala, on taivas ja on se kadotus ja tämä Jumala tieten tahtoen on sysännyt ja tulee sysäämään osan ihmisistä sinne ikuiseen kadotukseen/helvettiin, niin miten minä voisin olla ikuisuuksiin asti tällaisen äärettömän julman despootin yhteydessä, jos siihen porukkaan sattuisin valikoitumaan? En sitten millään. Joten mieluummin sitten sinne kadotukseenkin. -Tai jos se vaihtoehto on helvetin tulijärvi hiilihangot käsissä virnuilevine pikkupiruineen, niin sitten on vain kaksi äärimmäisen huonoa vaihtoehtoa.
Tulkoon ufo ja abduktoikoon minut!
Kirkko haluaa häivyttää helvetin kauheudet säätämällä uskonopin käännöstyötä. Tulisesta helvetistä on tullut tylsä kadotus erona Jumalasta.
Ei se luterilaisen uskonopin kauheus mihinkään katoa, kun kolme vanhan kirkon uskontunnustusta on kerran lakiin asti saatu kirjattua.
Sitten on niitäkin, jotka väittävät helvetin tarkoittavan kaatopaikkaa, joka nimettiin helvetiksi.
Allah on oikeudenmukainen. Ikuiseen piinaan päätyvät vain ne, jotka opettavat uskonoppia väärin. Muut puhdistuvat pahasta kiirastulessa ja päätyvät taivaalliseen iloon.
En ihmettele, jos kirkko onkin halunnut häivyttää tuon helvetin kuvastostaan ja korvata se eufemistisesti ”kadotuksella”. Onhan tuo ikuiinen tulijärvi varsin vieraannuttavaa oppia. Ja ”rangaistuksena” käsittämättömän kohtuuton millä mittapuulla tahansa.
Mielenkiintoista onkin, miksi moinen on uskontoon aikoinaan kehitelty. Vaikka onhan se jokseenkin selvää. Pelotevaikutus. Jos se saadaan uskottavasti esitettyä, saadaan uuden uskonnon kannattajiksi hyvin porukkaa. Sittemmin vallanpitäjille se on kuin syöttö suoraan lapaan. Pelottelulla saadaan joukot ruotuun helposti.
Ja sieltä gehennastahan tuo helvetti sai esikuvansa. Ikävä paikka, jossa poltettiin raatoja. Kukaan tervejärkinen ei halunnut paikan lähellekään juuri mennä.
Jep. Teologian tohtori Kari Kuula(liberaali) julkaisi taannoin loistavan tutkielmansa ”Helvetin historia’, hän näyttää kirjassaan helvettisopin kehityksen kirkossa ja opin sovellukset. Ymmärrettävästi kirja ei saanut fundiksilta ablojeja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Helvetin_historia
Saatanan ja helvetin kehityksen näytti myös madam Blavatsky ’Salaisessa opissaan’ jo 1800-luvulla. Sen ja muiden lähteiden pohjalta pohjalta kirjoitin esseen: Saatanan sanahistoria, joka on Kotimaan keskustelupalstalla näin: https://www.kotimaa.fi/blogit/saatanan-synty-antiikista-kristinuskoon/
Helvetillä pelotellaan edelleen ihan se nimeltä mainiten erinäisten hihhulisaarnaajien palopuheissa: https://www.youtube.com/watch?v=gWCXu6X7BvI kuuntele 17 minuutinkohdalta esim.
Joopa. Nuo on masentavia tapauksia tuommoiset saarnaajat. Ei jaksa… Mutta vastuutonta pelottelua kyllä.
Sen mukaan mitä asiaa joskus selvitin kaatopaikka sai nimensä Helvetistä, eikä päinvastoin.
Helvetin teologinen merkitys on pahuuden polttaminen pois tulessa, eli puhdistautumisesta ennen taivaaseen pääsemistä, koska taivassa ei voi olla pahuutta.
Lutherin piti saada puumerkkinsä tähänkin asiaan ja niinpä meillä luterilaisilla on armoton Jumala, joka sääliä tuntematta tuomitsee kaikki kastamattomat lapsetkin ikuiseen kärsimykseen, koska Eeva haukkasi omenasta.
En nyt lyhyellä etsinnällä löytänyt relevanttia tietoa, enkä kirjastossa käydessäkään saanut käsiini Kari Kuulan ”Helvetin historiaa”, kun oli lainassa, eikä hyllyiltä löytynyt kiireestä johtuen mitään vastaavaa, joten nyt olen odottavalla kannalla tässä helvettiasiassa. (Kuulan vanhaa jo kauan sitten loppuunmyytyä kirjaa muuten myydään hirmuisilla hinnoilla)
Mutta vaikea uskoa, että Gehenna eli Hinnomin laakso olisi saanut nimensä aiemmin keksitystä helvetistä, siis siitä tulisesta pätsistä. Kyllä luulen, että asia on ollut tyyten päinvastoin. Mutta tämä siis tietoa odottaessani.
Viimeksi tuo Gehenna minulla oli esillä eräässä lehteen 2017 kirjoittamassani jutussa, jonka nyt löysin koneestani sanahaulla, josta tässä ote:
”Jotkut uskovat välttävät sanaa helvetti, vaan he puhuvat sievistelevästi kadotuksesta. Sikäli se on aiheellista, että helvetti perustuu todelliseen paikkaan Jerusalemin lähellä, Gehennaan. Se oli vulkaaninen laakso, jossa oli voimakas rikin katku. Se oli paikka, jossa ei sillä Raamatun Saatanalla ollut mitään tekemistä, vaan ihan oikeilla ihmisillä. Siellä uhrattiin ammoin lapsia Moolokille. Myöhemmin, kertomusten Jeesuksenkin aikana varmaan, sinne heitettiin kuolleita eläimiä ja teloitettuja rikollisia. Sikäli saatanallinen paikka.”
Mutta juttuni varsinainen pointti on se, että JOS on se tulijärvi, gehenna, helvetti, on sen oltava siis paikka, missä jumalattomat kunnottomat, syntejään katumattomat ja parannusta tekemättömät joutuvat kärsimään ikuisesti. -Mutta kuten tiedämme, jää ruumiimme tänne absoluuttisen varmasti. Tavalla tai toisella. Yhdenkään kalmon ei ole nähty lähtevän leijumaan taivaaseen tai painuvan jonnekin maan alle muuten kuin arkussa hautaamalla tai sitten sodassa räjähtävän kappaleiksi jne.
Kun siis ruumiimme hermojärjestelmineen jää tänne ja tuhoutuu, niin meille kurjille on siis oltava siellä jossain valmiina toinen ruumis, että saisimme siitä poltteesta osamme, ansiomme mukaan. Kauhea vaiva luoda kaksi ruumista kaikille, se maallinen, joka siis vain nautiskelee ilman surua, ja se toinen, jolla kärsiä helvetin tuskat. Melkoisen viitseliäs hirviö tuo jahve.
Meissä jokaisessa on Jumalan kuva, joka on ensimmäisiin ihmisiin luotu. Ei niin pahaa ihmistä ettei hänessä olisi jotain hyvää tai sitten päinvastoin.
Kuoleman jälkeen jää henkiruumis olemaan ikuisesti, koska aikaa ei ole. On vain kysymys siitä, missä itse kukin tulee olemaan uudessa maailmassa. Pääseekö sinne sisälle vai ei. Jeesus kertoo aika tarkkaan kuinka hänen kauttaan pelastus tulee. Ei hän ketään pakota mihinkään, jokainen ratkaisee itse sen, mitä hän haluaa.
Jos kaikki pääsisivät uuteen maailmaan, niin meno olisi samanlaista, kuin mitä se nyt maailmassa on, ei se silloin mikään taivas olisi.
Viimeinen tuomio on jokaisen kohdalla ratkaiseva, mihin joukkoon kuuluu. Toiset menevät sisälle ja toiset jäävät ulos. Ulos jäävien kohtalo on se, jota nimitetään kadotukseksi tai millä nimellä sitä halutaan kutsua.
Hmm. Aika on siis käytännössä pysähtynyt. Mutta ei sitten ole myöskään nautintoa, iloa, autuutta, kärsimystä eikä katumusta. Koska nämä kaikki ovat tunteita ja tuntemuksia ja ne ovat sidottu aikaan, niin jos ei ole aikaa joka kuluu ja jonka kuluessa tunteet ja tuntemukset ilmenevät ja vaihtelevat, ei niitä enää ole. Ei voi enää olla uutta maailmaa, jossa meno olisi joko entisenlaista tai toisenlaista. Meno on sidottu aikaan. Ilman aikaa ei olisi mitään menoja.
Se kaikki on siis yhtä kuin kadotus… Olemme kaikki tuomittuja kadotukseen!
Aika on sidottu materiaaliin, jos ei ole materiaalia, ei ole aikaakaan. Henkiruumis ei ole materiaalia.
Tunteet, tuntemukset ja tuntoaisti ovat sidottuja materiaaliin. Jos ei ole materiaalia, ei ole tunteita, tuoksuja eikä tuntemuksia. Siis ei ole onnea eikä kärsimystä.
Ihmisellä on sielu, jota ei tiede tunnista. Raamatun mukaan sielu on ikuinen. Sielu eroaa ruumiista, joka lahoaa luonnon kiertokulkuun, mutta sielu jatkaa olemassa oloaan.
Mitä sielu tuntee, sekin löytyy Raamatusta, jos sitä haluaa etsiä.
Uudessa Testamentissa sana, sielu, on mainittu 44 kertaa.
Mielenkiintoista, sillä Vanhan testamentin vastaavien sielu-sanojen kaikkien kolmen nephes, ruach neshmot gematria on 16 ja sanan veri on 44. Sielu ’asuu’ veressä sillä 4×4=16 , joka on juurikin hapen atomipaino, jota veri kuljettaa elimistössä, jotta voisimme elää eli olla ’eläviä sieluja’ eli elossa olevia henkilöitä,