TALVITERÄTEOLOGISIA PÄIVITTELYJÄ 15. Pyhä ehtoollinen

”Kristuksen ruumis ja veri ovat todellisesti läsnä ehtoollisaineissa järjelle käsittämättömällä tavalla. Sakramentti on uskon salaisuus, jota ei voi selittää.” -evl.fi, Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto.

Päätoimittaja, kolumnisti ja pappi Jaakko Heinimäki, joka tiedetään, hmm, hieman liberaaliksi Suomen teologisella kentällä ja myös hyvän viinin ystäväksi, on sitä mieltä, että ehtoollisella nautittava öylätti on ihan oikeasti Jeesuksen lihaa. Ja ilmeisesti sitten myös se viini ihan oikeasti Jeesuksen verta. Onneksi en ole purrut Jeesuksen lihaa ja juonut tämän verta kuin kerran elämässäni – ripiltäpäästöllä. En muista, päästettiinkö siinä meidät rippitiitit myös synneistämme. Itse ainakaan en juuri synnistä mitään tuolloin (tai tuolloinkaan) tiennyt. Sen tiesin, että osa leiriporukastamme tiesi. He nimittäin kävivät metsässä röökillä. Ehkä tekivät kukaties jotain muutakin.

Tietenkään läheskään kaikki evluttipapit eivät pidä ehtoollistarpeita, öylättiä ja viiniä, muuna kuin symbolisena riittinä, mutta varmasti siellä moni uskoo noiden muuttuvan jollain taivaallis-maagisella tavalla Jessen ruumiiksi ja vereksi. Ev.lut. kirkon menoissa pappi lausuu: ”tämä on minun ruumiini” ja ”tämä on minun vereni”, mutta siihen ei sen kummemmin puututa, onko asia noin. Mutta kirkon opetuksen mukaan ehtoollisen kitusiinsa vetelijä sitten saa todella Kristuksen ruumiin ja veren, mitä se sitten tarkoittaakin. Jälleen salattua tietoa, ainakin tällaiselta kunnottomalta heikkouskoiselta salattua.

Kirjoitin täällä Syysteräteologisissa mietteissä 30. ”Salatulla tiedolla hallitaan” -kirjoituksessa kristinuskon esoteerisuudesta. Se siis ON esoteerista. Raamattuhan, kuten tiedämme, avautuu VAIN, jos uskoo. Pyhä Henki avaa sen monet moniselitteiset, ristiriitaiset ja absurdit tekstit. Ehtoollinen se vasta esoteerisuutta onkin. Minulle täyspakanalle se ohut ehtoollisleipä on vedestä ja jauhosta tehty lastu, yhtä läpinäkyvä kuin uskon järjestelmät, ja se viini punaviiniä, tietääkseni. Mutta ei mitään muuta. Uskovalle ne muuttuvatkin radikaalisti ihan joksikin muuksi. Uskova Jaakko Heinimäki, joka on pappi, pitää viinistä ja hän on järjestänyt Kaisa Raittilan kanssa virsi ja viini -iltoja, joissa parissa olen muuten minäkin ollut. Muuttuukohan se viini, mitä hän tarjoilee ystävilleen ja iltojen vieraille, pyhäksi, koska hän on pappi? Ja jos ei, niin miksi ei? Tarvitseeko se konsekroinnin noin niin kuin rituaalisesti sen muuttuakseen vereksi, kun ehtoollissanoja asetellaan? Miksi vain silloin? Miksei virsi ja viini -tapahtumissa? Vai tapahtuuko siinä viinin kontaminaatio, kun se vaihdetaan likaiseen rahaan (muistaakseni 6 tai 7 e per pikari)?

Joskus ammoin muinoin skolastikot, jotka ikään kuin analysoivat kristinuskoa, miettivät ankarasti asiaa sellaista, että jos hiiri pääsee ellei peräti pesiydy öylättiastiaan, niin onko öylättien pyhyys kärsinyt tai onko hiiri sitten osallinen Pyhästä Hengestä. Tai voiko tällaista hiirtä listiä niin kuin hiiriä nyt listitään? Tällaisen pohtimiseen nämä oppineet ja viisaat käyttivät runsaasti aikaa ja kirjoitettuja sivuja, tiettävästi peräti 500 sivua. Itselleni tulee heti mieleen ehtoollisviinien varastaminen, josta tunnetuimmasta päästä nykyisen meppi Teuvo Hakkaraisen (ps) tempaus, kun hän nuorehkona miehenä (28 v.) meni ja varasti eräästä kirkosta ehtoollishopeiden ohella Malaga-ehtoollisviinit ja ne myös veteli huiviin kaverinsa kanssa. Mutta hän jäi kiinni ja sai rangaistuksensa. Pyhittyikö hän? No eipä kai, kuten myöhemmistä vaiheista on voinut jotenkin havaita. Uskossahan hän nyt kyllä on.

Jos ehtoollisviini nyt onkin papin konsekroinnin eli sen tietyn loitsun jälkeen Jeesuksen verta ja sikäli erityistä, se menetti maallisen erityisasemansa viime verouudistuksessa. Vuodesta 2019 lähtien ehtoollisviini ei ole enää ollut verotonta lipitettävää. Hinta kaksinkertaistui. Pyhästä ehtoollisen sakramentista tuli kirkoille ankara rasite, varsinkin kun ehtoollisen mahdollisia nauttijoita eli maksavia seurakuntalaisia on koko ajan yhä vähemmän. Tämä lienee pakottavan monet pikkuseurakunnat päinvastoin kuin Jeesus muutti veden viiniksi, muuttamaan viinin vedeksi, siis marjamehuksi, josta maksetaan vain alv, joka elintarvikkeissa on  14 %. Varsin houkutteleva vaihtoehto. Ja mitä sillä väliä on, josko tarjotaan vaikka sitä marjamehua – Jeesushan muuttaa sen käden käänteessä viiniksi!

—-

Ja lopuksi pari värssyä Juice Leskisen ”Ekumeenisesta jenkasta”:

Kertoi Jeesuksen ihmetoimista:
Esimerkkinä vaikkapa Kaanaan häät
Oli kuulu hän henkensä voimista
Kun hän yskäisi, kääntyivät kraanaan päät
Jopa uskoivat Jumalan luomaksi:
Vettä loihti hän hääjuhlajuomaksi
Viisi leipää – ja kahdesta turskasta
Hän siunasi särvintä hurskasta!”

”Pater Noster se katteli pilvestä
Kirkonpalvelijaa radikaalista
Joka muistutti reipasta ilvestä:
Kolehdissansakin oli saalista
Tuumi Sebaot: ”Tuon kyllä raivaan pois
Muuten vallata multa hän taivaan vois!”
Sitten pastori tukehtui öylättiin
Ja kohtapa kirstua höylättiin!”

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
7 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Hyviä havaintoja Yki. Olentutkinut tuon ehtoollissymboliikan ja kirjoittanut siitä luvun erääsen kirjaani.Se on tässä:

Vihkimyksen viini:

Nimi Nooa kirjoitetaan hepreaksi Nuach ja nimi tulee lähelle sumerilaista sanaa unuch, joka merkitsi kaupunkia, jonka olivat Kaksoisvirtojen maahan pystyttäneet taivaalta laskeutuneet Annunnaki-jumalat. Sumerilaisista savitauluista ilmenee edelleen, että nämä annunnakit harrastivat myös puutarhanhoitoa ja istuttivat alueen rinnemaille omia paratiisejaan kasveineen, pensaineen ja varsinkin hedelmäpuineen. Tekstit mainitsevat erityisesti, että Enlil-annunnaki antoi ihmiskunnalle valkoisia grapeja ja hienoa valkoista viiniä. Sumerilaistutkija Secharia Sitchin näkee kuvauksessa suoran viitteen Nooaan ja kun myös heprealainen perimätieto kertoo ensimmäisten paratiisihedelmien olleen viinirypäleitä, olemmekin saaneet aiheen seuraavaan :

Heprealaisten rabbien mukaan paratiisihedelmän nimi on hepreaksi bni eli onab, joka vokalisoituna eneb merkitsee myös viinirypäleterttua, jota vastaa myös synonyymi eshkol lksa, josta puolestaan tulee maskuliinista ’terttua’ eli miehen kiveksiä vastaava sana ashka !SA. Nooa oli siis ihmiskunnan ensimmäinen viinitarhuri eli onab-mehun puristaja, joka siis juopui viinistään ja jonka kives-tertut (tässä hepr. tvri:’paljaat’ tai ’arat’) Nooan pojat siis näkivät. Kertomuksessa on selvästi nähtävissä kertojan mieltymys vertauskuviin, kuvakieleen ja erityisesti sanaleikkeihin, joita Raamatussa muutenkin on noin 30 000. Kaikki tyylit ovat kertomuksessa mukana.
Sillä viinitarhurina Nooa edustaa Jumalaa, viinitarha on Israel ja Nooan peitetty häpy antaa armeliaan verhon kirjoitusten niille osille, jotka luonteeltaan ovat perin sukupuolisia, kuten sanat grape-onab, viinirypäle-eneb, paratiisihedelmäterttu-ashkulit ja kives-ashka kontekstuaalisessa yhteenkuuluvuudessaan osoittavat.
Sillä viinirypäle muistuttaa muodoltaan suuresti miehen kivestä, molemmista saadaan juovuttavaa elämän nestettä, Nooan nesteestä syntyy uusi sukupolvi kuten ihmisen uudestisynnyttävässä ehtoollissymbolissa ehtoollisviini on tehty käymis-prosessoidusta rypäle-mehusta ja joka symboloi uutta liittoa ihmisen ja Jumalan välillä. (Tämä on uusi liitto minun veressäni…jne. ).
Näin siis paratiisihedelmän ’syöminen’ oli ’viinin’ eli kivesmehun juomista symboloiden miehen ja naisen yhtymistä ensinnäkin paratiisissa ja sitten Nooan viinitarhassa, joka on itse asiassa Edenin toisinto. Kertomukset ovat saman aatteen kaksi eri versiota. Sanaan onab törmäämme myös nimessä Onan, joka siis vuodatti oman rypälemehunsa kedolle.

Paratiisin rypäleet eivät täyttyneet ja kypsyneet ilman valoa ja aurinkoa. Valaistumisen keskeinen symboli antiikin esoteerisissa seuroissa olikin yhteyttävä, synnyttävä ja kasvattava aurinko . Tiedon valo hedelmöittäisi ja kasvattaisi ihmistä kuin auringon valo äiti maata. Tiedon valo – uskottiin – päästäisi hänet lopulta irti myös jälleensyntymien kehästä, mutta sitä ennen on ihmisen muutettava karmaansa, tultava uudeksi, jos niin saa sanoa, Nooaksi, uuden viinin tuottajaksi Jumalan viinitarhassa. Viinitarhuri, prosessori Nooa oli ensimmäinen hierofantti, viinipuu oli esoteerisen juutalais-kristillisyyden keskeinen symboli, viinin violetti väri on säilynyt kirkkolaitoksemme värisymboliikassa mysteerion salaisuuden värinä.
Mutta Nooankin yläpuolella nähtiin suuri salaisuus, joka oli Korkein, oikean auringon takana oleva Elämän henki. Eljon, Korkein, jota oikeat esoteerikot eivät halunneet nimetä. Hän oli Lausumaton. Korkein jumaluus oli Ajin Suph; ei mikään nimi. Kun ihminen pääsee monien jälleensyntymien jälkeen takaisin kiinni tähän henkeen, on hän päässyt jumalalliseen rauhaan tai lepoon. Sillä nimi Noach merkitsee juuri lepo. Mutta sitä ennen on sielun täytynyt läpikäydä monta kierrosta ja metamorfoosia eli muodonmuutosta.

Seppo Heinola

Kuten sanoin Nooa lienee toisella nimellä sama kuin Edenin Jumala JHVH, mikä tai kuka tuo Jumala JHVH on ollut tai onko mikään, sitä emme tiedä, henk.koht.minulle nämä ns, epifaniset eli ilmestysuskonnot aukeavat ns. Gargo- eli Lastikultin kautta. (Kuukkeloi jos kiinnostaa)
Yo ote on kirjastani ’Salaperäinen Shakespeare’. Voitti tietokirjapalkinnon 1.sija 2003.
Olen kirjoittamassa myös 666 sivuista Raamatun salaisuuksia käsittelevää kirjaa.
Näkökulma siihen on rabbiininen ja kabbalistinen.

Kalevi Kauppinen

1.Korinttolaiskirje:
”11:25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.”
11:26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.”

Ehtoollinen on muistutus siitä, että kaikki mikä luotu on, on luotu Jeesuksen kautta ja Jeesukseen. Sen takia hän sanoo, niin usein, kun juotte, on hän läsnä ihmisessä. Ei hän sano, että vain ehtoollisella hän on läsnä, hän on kaksikymmentä neljä tuntia vuorokaudessa kaikilla aterioilla.

Jos sisimmässä on tilaa hänelle, niin hän tulee, mutta jos häntä pidetään tavallisena häiriköivänä ihmisenä, niin hän ei tule, koska hänelle ei tilaa ole, tilan täyttävät jotkut muut ihmisen omasta mielestä tärkeämmät asiat. Yleensä ihminen on niin täynnä itseään, ettei sisimmässä tilaa löydy.

Vanhempaan aikaan oli useissa perheissä ennen syömään käyntiä tapana kiittää aterian antajaa kaikesta, mitä hän meille antaa. Silloin aina muistettiin se, kuka on kaiken takana. Nykyään se taitaa olla harvinaista. Eräs vanhempi isäntä kertoi, kun he olivat metsätöissä ja oli kova pakkanen, niin siitä huolimatta he aina paljastivat päänsä, ennen kuin kävivät syömään eväitään.

Tämä kaikki vaatii uskoa, ellei sitä ole, niin kieltämättä se vaikuttaa hullutukselta. Kunnioittaa voisi toisen vakaumusta, vaikka se omasta mielestä olisikin järjen vartaista.

Kalevi Kauppinen

Yki, olen monissa asioissa samaa mieltä. Tämä mitä kirjoitit, on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Ainoastaan meidät erottavat se, että minä uskon ja sinä et.

Islamin oppi on todella pakko uskonto, jota Raamatun mukaan usko ei ole, vaan se on täysin vapaa ehtoista. On totta, että uskontoa on historian aikoina käytetty ja vielä tälläkin hetkellä käytetään vallan välineenä, joka ei ole oikein.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial