Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Kristillinen hautaus tunnustaa tuhan tuhaksi, pölyn pölyksi, kuten englanninkielisissä hautauksissa sanotaan. Yki Räikkälän edustama uskonsuunta jää tähän ja oikeassahan tuo uskovaisryhmä onkin: tähän asti. Me todellakin olemme tähtipölyä, tuo meidän maallinen majamme, tuo teltta, joka eräänä päivänä puretaan.
Kristillinen usko väittää täysin röyhkeästi , uskoon perustuen, tieteen tähänastisista löydöksistä piittaamatta, että tämä tomumajamme ei ole koko totuus. Elämä on enemmän, tietomme vajaavaista, kaikki, mitä koskaan rakastimme, on olemassa ikuisesti, tavalla, jota emme tunne ja josta vain huokauksin saamme viestejä. Näitä hiljaisia kutsuja on ihmisolento ihmetellyt ihmiskunnan alkuhämäristä asti ja yrittänyt kuvitella elämän jälkeistä toista elämää siinä tietenkään onnistumatta. Kristillinen kirkkokin on usein sortunut taivaskuvien maalailuun ja näiden kuvien jumalallisiksi julistamiseen. Raamatullinen totuus on kuitenkin, että meille ei ole kerrottu mitään konkreettista elämästä kuoleman jälkeen eikä tietenkään ole voitukaan. Raamattu on kirjoitettu samalla tähtipölyllä kuin sen kirjoittajien sormet ja aivot: Raamatun totuus aukeaa aivan toisesta ikkunasta. Taivas ja helvetti pysyvät salaisuuksina, joista kuiskitaan allegorioin ja arvauksin.
Yki ei ole koskaan ymmärtänyt rukousta, vaikka itse asiassa hän on ymmärtänyt siitä paljon. Rukous on asia, joka möyhentää tähtipölytodellisuuden maaperää kohti ihmisten läheisyyttä, huolehtimista, lohduttamista ja kaikkea, minkä inhimillisen rakkauden kuvauksen alle voidaan laittaa. Rukous ei ole magiaa, se on maanviljelystä.
Nämä aatokset nousivat eilisen päivän jälkeen, jolloin kristillisin menoin ja puhein siunasimme armollisen Jumalan haltuun 42-vuotiaan kahden pienen tytön äidin, jonka nopeasti edennyt syöpä vei. Hautajaisten ennakkoasetelma oli murskaavan lohduton mutta maaperän muokkaus oli tehty: surujuhla oli tietenkin surujuhla mutta se oli niin paljon enemmän myös: kristillinen hautaus katsoo kiitollisena taaksepäin elettyä elämää mutta myös antaa toivoa ja rohkeutta vielä hetken täällä viivähtäville kutsuen heitä rakastamaan ja kantamaan toisten taakkoja. SE on Jumalan tahto. Itkimme ja nauroimme. Tulimme lohdutetuiksi, siteemme voimistuivat, anteeksianto toisen ihmisen puutteista oli luonnollista ja oikein.
Olen toivottavasti armollisempi kristitty eilisen jälkeen. Toivottavasti pystyn tarttumaan lujemmin siihen, mitä näen ja tunnen ja myös siihen, minkä aavistan ja mitä katson elämäni loppuun asti kuin kuvastimesta.
Osanottoni menetyksestä. On aina surullista ja niin turhaa, kun ihminen lähtee aivan liian aikaisin. Kuolema on aina lopullista, ainakin tietämässämme ajassa.
Itse en edusta mitään uskonsuuntaa. Päinvastoin. Mutta en kuitenkaan voi väittää vuorenvarmasti, että tämä tomumajamme ja tämä kiviplaneetta on se ainoa totuus mikä on. Aistimme ovat kuitenkin erittäin rajallisia. Tiedämme, että on äänen ja valon taajuuksia, joita emme voi aistia ja on säteilyjä, joita emme niitäkään voi tai kokea. Mutta ne on todistettu tosiolevaisiksi tieteen keinoin ja mittauksin.
Mutta sitten on tämä mystinen ihmisyys, joka ilmenee erilaisina tunteina, kiintymyksenä, kaipuuna ja niin edelleen. Me olemme kasvaneet ja sopeutuneet tähän maailmaan kaikkine luonnon ihmeellisyyksineen, auringonnousuineen ja -laskuineen, sääilmiöineen ja muine ilmiöineen, jotka tuovat meille kauneutta ja kontrastina onnettomuuksia. Meillä on muisti, joka kantaa vuosikymmeniä. Meillä on muistitietoa toisinaan jopa useiden sukupolvien tekemisistä ja elämästä. Siten meillä on perspektiiviä menneestä nykyisyyteen ja sitten tulevaisuuteen. Pakostakin tulee tunne ja varmuuskin siitä, ettei tämä kaikki ole tässä. Minulla ei vain ole syytä uskoa, että olisi jotain kuoleman rajan tuolla puolen.
Vaikka nyt en siis usko mihinkään jumaluuteen, en kykene ymmärtämään milloinkaan kristittyjen ”armollista” jumalaa. Kristittyjen peruskirja Raamattu, niin VT kuin UT, antaa minulle kuvan tyyten armottomasta tai sitten vain välinpitämättömästä jumalasta. Samoin tämä ihmisten maailma, jossa pahuus vallitsee monissa paikoissa ja uskonnoissakin. Samoin tämä maapallon vulkaanisen toiminnan maaperä sääilmiöineen, joka on aiheuttanut ja aiheuttaa runsaasti tuhoa ja kärsimystä, ei voi olla minkään kaikkivoipaisen ja armollisen jumalan kätten töitä.
Tuo toiseksi viimeisen kappaleen kuvaus hautajaisista ja muistotilaisuuksista on yleensä varsin samankaltainen siitä riippumatta, oliko paikalla olijoista enemmistö tai vaikka vain yksi joukosta tunnustavia kristittyjä tai oliko saattotilaisuus uskonnoton.
On olemassa vain yksi maailma ja sen jaamme Ykin kanssa. Siitä tiedon saamisessa ja maailmankuvan luomisessa Yki jää puolitiehen, koska hänellä on puutteita uskon maailman hahmottamisessa. Se, minkä hän ymmärtää, on kyllä laadukasta analyysiä.
Varmaan vakavimmin ja keskustelua eniten haittaavimmin tämä näkyy kielen tasolla. Yki on juuttunut omiin määritelmiinsä erityisesti sanojen ”kaikkivaltias” ja ”armo/armollinen”. Yki ei pysty näkemään näiden sanojen uskon kautta avautuviin merkityksiin, koska hänellä ei omien sanojensa mukaan ole uskonnollista uskoa. Se on surullista, koska keskustelua ei silloin voi käydä kuin tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen Ykillä tulee raja vastaan. Kerta toisensa jälkeen Ykin hyvät, henkilökohtaiset ja perustellut blogit vuosien varrella ovat tuoneet tämän selväksi. Tai minä henkilökohtaisesti en enää jaksa armosta ja kaikkivaltiudesta sen enempää vääntää kättä. Niiden sisältö minun ymmärtämänäni ei Ykin semanttisessa maailmassa hänelle avaudu. Olen syytellyt Ykiä fundamentalistiksi juuri tästä syystä: hän on juuttunut sanojen pintaan, kuten ovat fundamentalistikristitytkin, vaikka jyrkästi hekin tämän kieltävät.
Väitän, että me kaikki saamme tästä maailmasta vain puolitiehen ulottuvan kuvan ja tiedon, oli kyseessä uskova tai ateisti tai mikä hyvänsä. – Tosin tieteiliöjillä se kuva ulottuu pidemmälle. Jos tieteilijä ei paljon piittaa metafyysisestä ym. eteerisestä, vaan pitäytyy todistettavissa seikoissa, ei voi väittää tällä olevan puutteellinen kyky hahmottaa maailmaa. Kyseessä on vain maailmannäkemys, joka meillä kaikilla eroaa vähän tai vähän enemmänkin toisistaan.
Pitää paikkansa, että minä käsittelen kristillistä maailmankuvaa lähinnä kielen tasolla. Se johtuu siitä, että kristinusko on kirjanuskonto. Sillä on kieli, sanasto ja käsitteistö. Ja niiden pohjalta uskova muodostaa merkityksiä. Tämä on kiistämätöntä. Väitän, että minulla tapahtuu periaatteessa sama kuin uskovalla – muodostan merkityksiä uskon sanaston kautta. Ne vain ovat erilaisia kuin uskovalla. Ne ovat sen toinen puoli. Toinen näkökulma.
Tänään, kun mietin erästä mieleeni juolahtanutta seikkaa, vedenpaisumusmyyttiä, tulin kertailleeksi sitä myös Raamatusta. Se kun on yksi Raamatun perustaviasta kertomuksista ja koska se nyt Raamatussa on, on sen oltava totta, vaikka tämä VT:n teksteissä onkin – ja kristityt mielellään sivuuttavat VT:n useat tekstit epämukavina ja ”vanhaan liittoon” kuuluvina. Mutta UT:n puolella, sen ”uuden liiton” aikana esiintyy monet samat tekstit. Kaikki tietävät: ”…että kirjoitukset kävisivät toteen”. Päivi Räsänen tuomitsee ja läimäisee Raamatulla homoja siksi, että homous on kuolemalla tuomittava synti VT:n mukaan ja tämä toistuu UT:n puolella.
Kristinuskon Jumala hukutti aikojen alussa kaikki kansat ja elukat, niitä arkkiin roudattuja lukuun ottamatta, vedenpaisumuksessa. Koska kaikki olivat niin pahoja. Tämä siis VT:n puolella. Mutta Jeesus muistuttaa tästä Matteuksen 24. luvussa: ”Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.”
Eli Jumala hukuttaa tai heittää helvettiin kaikki muut kuin ne, jotka Jeesukseen uskovat… Armotta. Tämä kaikki on Raamatusta luettavaa uskon sanastoa ja sen mukaan kristitty uskoo. Minä en voi, en ole voinut, enkä milloinkaan tule voimaan näin uskoa. En voi uskoa armottomaan jumalaan, mikä tämä selvästi Raamatun mukaan on. Tosinhan en voi uskoa minkäänlaiseen jumalaan…
Hyvin kirjoitat selväksi ongelmasi mutta minä en pysty niihin sen enempää vaikuttamaan. Mutta kristinuskon pimeiden puolien valottaminen on sinun arvokas tehtäväsi ja kuten olen sanonutkin, kirjoituksesi vahvistavat uskoani. Tunnen katsovani osoittamaasi pimeyttä kirkkaammalla valolla. Tietenkin puutteellisesti, kuin kuvastimesta, kuten raamattu sanoo lainaten Bergmania…. Tämä oli siis dad joke eli bad joke, tyttäreni mukaan
Terveiset muuten katolisesta Baijerista. Tästä suunnataan kohti Itävallan alppimajoja.
Jokainen kulkee omaa tietään, löytääkö siinä elämän tarkoituksen, se kysymys on polttava tutkimuksen mukaan nuorilla tällä hetkellä. Suuri osa nuorista ei näe elämällä mitään tarkoitusta, mikä johtaa mielenterveyden ongelmiin ja sitä kautta masennukseen.
Sanottakoon uskovista mitä tahansa, niin he uskovat täällä olonsa välivaiheeksi, jonka jälkeen on pysyvä elämä, joka ei koskaan lopu. Elämän tarkoitus löytyy sitä kautta ja auttaa selviämään siitä, mitä vaikeuksia täällä kohtaamme.
Aika, jota nyt elämme, on ahdistava ja masentava koska väkivalta tulvii tajuntaamme joka päivä. Tässä tilanteessa, jos elämän tarkoitusta ei löydä, niin häviää tulevaisuuden toivo paremmasta.
Tomusta ollaan rakennettu ja tomuksi muutumme, jonka jälkeen alkaa todellinen elämä. Tämän tajuaminen antaa voimaa jatkaa elämää ja odottaa parempaa tulevaisuutta.
Nuorten mielenterveysongelmia aiheuttavat paljolti läpikaupallisen yhteiskunnan hektisyys ja raaka kilpailu, jonka vaatimuksissa kaikki eivät pärjää. Tämän kaupallisen yhteiskunnan rahaan perustuvat arvot allekirjoittavat myös useimmat kristityt, joista juuri kukaan ei ei näytä ottavan tosissaan Jeesuksen rahaan kohdistuvaa kritiikkiä. Tälläkin alueella selityksiä kyllä piisaa…
Minä puhun mieluimmin elämän mielekkyydestä kuin tarkoituksesta. Kukin laji voi elää lajityypillisesti mielekkäästi vaikka ei tarkoitusta tiedäkään. Mielekkyys löytyy jos kun löytyy täällä elämisestä, on hupsua jättää elämänsä elämättä toivossa saada elää sitten taivaassa koskapa on mahdollista ettei koko taivasta ole edes olemassa. Siispä ’tartu hetkeen’.