Eräällä somepalstalla esiintyy eräs Toni Torppa -niminen nuori kaveri, joka suoltaa jatkuvalla syötöllä youtube-videoita, joissa tämä todistelee nuoresta maailmankaikkeudesta, luomisesta ja tietty Jumalan kaikkivoipaisuudesta. Niitä ei oikein jaksa pitkään seurata. Tuskin kukaan muu kuin umpikreationisti vahvistusharhassaan. Torpan jatkuvasti korostama termi ”rationaalisuus” eri muodoissaan tuntuu tyystin absurdilta tämän toistellessa kreationistien sumuisia väitteitä ja käsityksiä ja poimien oikeista tieteellisistä julkaisuista rivin tai pari, jotka näyttävät vahvistavan kreationistien kvasitieteellisiä sepustuksia.
Mitä rationaalisuuteen itseensä tulee, on selvää, että tuskin kukaan voi tosissaan väittää toimivansa ja ajattelevansa aina rationaalisesti. Vaikka itse katson näkeväni maailman ja kaikkeuden rationaalilla tavalla, en suinkaan läheskään aina toimi rationaalisti. Ihmisen ajattelussa ja toimissa on aina joitain tiettyjä banaaliuksia. Niiltä ei voi välttyä. Olemmehan ihmisiä. Ei ole kummallista sekään, että muuten varsin rationaalisti toimiva ihminen hakee mielellään tietoa, joka vahvistaa omia käsityksiä, eikä aina jaksa tai huomaa tarkistaa tiedon faktaperää. – Eläimet toimivat oikeastaan rationaalisemmin, kun näillä on evoluutiossa muodostuneet vaistonvaraiset toimintamekanismit. Tosin tässä termi rationaalisuus ei taida olla ihan paikallaan.
Mutta sitten meillä on Jumala. Kaikkitietävä ja kaikkivoipainen jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta.
Tämä kaikkivoipainen ei kuitenkaan ole kyennyt eikä kykene panemaan pois päiviltä sitä kauhistuttavaa paholaista, joka luotujaan viekoittelee lavealle tielle ja kauhistuksiin ja sitä myöten hirmuiseen kadotukseen. Ei, vaan sen sijaan tämä tappoi oman poikansa, jolla manööverillä tämän sitten piti saaman nämä poloiset luotunsa ”pelastettua”.
Mutta moninaiset ja monitahoiset ovat Luojan suunnitelmat, joiden käsittämiseen ihmisen rajoittunut rationaalisuus ei nähtävästi mitenkään riitä.
Tai sitten on vain tylsästi niin, että kristinusko toimiakseen tarvitsee sen ikiaikaisen draaman peruselementin, hyvä ja pahan taistelun. Lähes tulkoon kaikki näytelmät, draamat ja elokuvat perustuvat tähän antiikin aikaiseen dramaturgiaan. Itse asiassa näytelmä tai elokuva on tylsä, ellei siinä ole jotain vastakkain asettelua, protagonistia ja antagonistia.
Mutta me tiedämme, että näytelmä tai elokuva on fiktiota (pois lukien dokumentit, joissa sama vastakkain asettelua myös esiintyy). Uskonto protagonistineen ja antagonistineen taas on täyttä totta uskoville. Jos ei näitä olisi, ei olisi uskontoakaan. Niin se käy.
Uskonnot ovat tarinoita. Kristinuskon tarinaan ei sovi sellainen ihmisjärjelle ymmärrettävä rationaalinen toiminta, että Jumala pistäisi pois päiviltä antagonistin, sen kaiken pahan alun ja juuren, paholaisen, sen sijaan, että uhraisi oman poikansa. Tämä uhri, tarinan protagonisti, sopii uskon draamaan. Tässä uskon tarinassa draaman kaareen sopii oikein hyvin, että sankari kaiken alennuksen ja kaltoin kohtelun jälkeen nousee ylös kunniaan mittaamattomaan ja voittaa pahan! (tosin sitäkin nähtävästi saadaan odotella – kaikesta päätellen pahaa ei edelleenkään ole voitettu)
Et taida seurata teologisia riitoja? Juuri nyt, jälleen kerran, konservatiiviset ja liberaalit keskustelevat kiivaasti perimmäisistä kysymyksistä kun ex-piispa Riekkinen on tullut tapetille. Riekkinen on ääri-liberaali ja selittää kovasti miten Raamatun tekstit oikeasti pitäisi tulkita jotta ne olisivat sopusoinnussa rationaalisen maailmankuvan kanssa.
Toisin sanoen kaikki perusdogmit luomisesta, syntiinlankeemuksesta, Jeesuksen olemuksesta kuolemasta sovituksesta ja ylösnousemuksesta tulkitaan uudelleen niin kuin kristikunta ei olisi osannut lukea Raamattuansa oikein.
Konservatiivit vastaavat näyttämällä kohta kohdalta kuinka Riekkinen poikkeaa Raamatun tekstistä. Mielestäni konservatiivit ovat tässä oikeassa. Liberaalit kieltäytyvät ymmärtämästä Raamatun selvää logiikkaa.
Miksi libraalit tekevät näin? Luulen että he lähtevät uskonnollisten ihmisten hengellisen hoidon tarpeesta. Mahdollisuudesta harjoittaa hengellisyyttä kirkon sisäpuolella harhaoppisuudestaan huolimatta. Voidakseen tehdä sen ja voidakseen nojautua kristillisiin terksteihin, heidän on tehtävä vanha tulkinta sillä lailla uusiksi että se tyydyttää heidän rationaalista totuudentuntoaan. Siinä he heittävät kyllä lapsen pesuveden mukana pois.
Nämä liberaalit tekevät muuten kaikki samat kysymykset kun Yki. Ja he antavat uudet vastaukset niihin. Kovin rationaalisia ja joskus mielestäni melkein valheellisesti perusteltuja ainakin silloin kun he väittävät nojautuvansa Raamattuun.He eivät uskalla luopua Raamatusta koska silloin he olisivat kodittomia ja tuuliajoilla. Hengellinen identiteeti tunne on kaikesta huolimatta ankkuroitunut kirkkoon eikä identieetistä voi niin vain luopua.
Liberaaleilla on kirkkopoliittisesti yliote. Syynä se että tasa-arvo keskustelua on tehnyt naispappeuden ja homoseksuaalisuuden normalisoitumisen mahdolliseksi. Liberaalit pitävät kaikkea syrjintää synneistä suurimpina ja ovat valmiita vaientamaan tai hettämään ulos kaikki jotka eivät jaa heidän kantaansa.
Konsrevatiiviet eivät tule taipumaan, vaan arvaukseni on että he siirtyvät uusiin kirkollisiin yhteiskuntiin tai rupeavat yksityiskristityiksi. Jäljelle jää kysymys siitä että tyydyttääkö liberaalien uustulkinnat tavallista kirkkokansaa? Ruotsissa tilanne on ollut päällä jo vähän pitempään ja täällä seurakuntaliset eivät tule enään jumalanpalveluksiin ja kirkossa on jäljellä 52 % kastetuista. Kun meidän Ruotsiin tullessa -69 heitä oli 98%
Joo, en juuri seuraa kirkkopoliittisia tai teologisia sananmittelöjä. Ei niin kauheasti kiinnosta, ainakaan se teologinen puoli. Vapaa-ajattelijana kiinnostaa kyllä kirkon ja valtion suhde.
Mitä tulee liberaaleihin, en ymmärrä näitä. Miksi he ovat edelleen kirkossa? Minusta he ovat kuin agnostikot, jotka ovat vähän kuin, hmm, savolaeset – voehan se ollaki niin, mutta voehan olla olemattakii.
Ja toisaalta en ymmärrä raamattu-uskovaisiakaan. Miksi tukeutua kirjaan tai kirjakokoelmaan, joka on toisaalta pelkkiä ikivanhoja legendoja ja toisaalta moneen kertaan muuteltua tekstiä. Yhtä hyvin minä voisin tukeutua Kalevalaan. Yhtä luotettavia.
Kirkko rapautuu ja ennen pitkää häviää olemassaolon taistelun. Se hajautuu pienemmiksi ryhmiksi, jotka toitottavat omia totuuksiaan ja kyräilevät toisiaan. Tosin sitähän kristikunta on jo iät ajat tehnyt.
Yki, Raamatussa on hyvin paljon paikkansa pitvää-ihan tietellisestikin tietoa- kunahanei lue tekstejä uskon, ateismin eikä agnostimsinn vaan heprealaisen kabbalan viitekehyksessä. Esim. sana kabbalah kääntyy voimamitta ja sen lukuarvo 137 mittaa sähkomagneettisen vuorovaikutuksen voimaa ollen ns aineen hienorakennevakion osa 1/137. Luku 137 tule esiin Raamatussa monin tavoin.
Jos Raamatussa on sellaista tietoa, joka on tieteellisesti todistettua ja vertaisarvioidusti hyväksyttyä, otan mielelläni vastaan tämän tiedon. Numerologiasta en tiedä oikein mitään ja epäilen sen todistusarvoa. Tietääkseni tieteitten piirissä sillä ei juuri ole hyväksyntää. Vai miten on?
Sorry Yki, mutta sillä numerologialla, mitä luulen Sinun tarkottavan ei ole sitten niin mitään tekemistä heprean ja latinan ja kreikan kirjain-numerovastaavuuksien kanssa. Vai pitäiskö tieteellisesti vertaisarvioida voiko merkintä XXX tarkoittaa lukua 30 latinassa? Eli näillä vastaavuuksilla voidaan ilmaista tieteellisiä tosiasioita ja suorittaa matemaattisia laskutomituksia jne. En todellakaan tarvitse tiedemiestä esim. falsimoimaan väitettä, että juurikin aurinkoa tarkoittavan sanan Meithras lukuarvo 365 tarkoittaa vuoden päivien lukumäärää. Tai että sanan adam (merkitys ihminen/ X veri) lukuarvot 44 45 ja 46 eivät tarkoittaisi ihmisen luuytimen versiolun kromosomeja joita luokitellaan juuri 44 45 ja 46.
Kirkko rapautuu ja ennen pitkää häviää olemassaolon taistelun. Se hajautuu pienemmiksi ryhmiksi, jotka toitottavat omia totuuksiaan ja kyräilevät toisiaan. Tosin sitähän kristikunta on jo iät ajat tehnyt.
Ikävä kyllä näin tulee käymään läntisessä maailmassa, mutta siellä missä kristinusko jatkaa leviämistään niin siellä kirkko vahvistuu.
Niissäkin maissa joissa kristinusko on käytännössä kiellettyä niin kristinusko pysyy ja leviää. Usko ei häviä maan päältä koskaan se on tullut pysyäkseen.
Suomessa radikaali siipi johon kuuluu lähes kaikki piispat horjuttavat kirkon kivijalkaa, käyttäen tasa arvoa keppihevosenaan mutta kaikki eivät lähde siihen mukaan, Osa pysyy Raamatun ilmoituksessa jotka eivät lähde liberaalien mukaan, onneksi näin.
Kristinusko kasvaa siellä, missä on tietämättömyyttä ja köyhyyttä. Sitä lähetyssaarnaajat ja muut uskonlevittäjät käyttävät siekailematta ja opportunistisesti hyväkseen.
Usko ei tosiaankaan heti häviä. Mutta jos ihmiskunta jatkaa kulkuaan vielä pitkään ilman suurempia katastrofeja, häviää uskonnotkin pikku hiljaa, kun niille ei tarvetta enää ole.
Konservatiivit uskovat Raamatuun hengellisen totuuden lähteenä. Jotkut ehkä myös historiallisena totuutena . Koska olemme laumaeläimiä niin meidän on kuuluttava johonkin yhteisöön joka ajattelee ja kokee tällaiset asiat samalla lailla. Voi kysyä että miksi ihmiset kuuluvat poliittisin puolueisiin vaikka eivät kaikessa ole samaa mieltä ?
Liberaalien suhteen luulen, että he kokevat että he ovat kirkon uudistus se ainoa ja oikea ja tosi kirkko juuri niinkuin konservatiivit ajattelevat itsestään ainoan toden tradition säilyttäjinä.
Arkeologiset löydöt ovat usein herättäneet kiinnostusta Raamatun kertomusten todenperäisyyden suhteen. Tässä muutamia merkittäviä löytöjä:
Muutama esimerkki jotka todistavat Raamatun kertomuksia, joten kun tieto lisääntyy niin se vahvistaa Raamatun puhuvan totta.
Siinähän ei tietty ole mitään kummallista, jos Raamatussa puhutaan paikoista, jotka aivan oikeasti ovat olleet olemassa. Ja joistakin historiallisista henkilöistäkin. Tekeekö tämä Raamatun kokonaisuudessaan totta olevaksi, onkin sitten toinen asia.
Totta, se että Helsinki on olemassa ei tarkoita, että kaikki mitä Helsingissä on sanottu,olisi totta.
Ontuva vertaus, jos tuhannen vuoden päästä tutkijat lukisivat kirjoituksista kuka oli Helsingin pormestari vaikka 2024 niin tulos olisi faktaa.
Näin on ymmärrettävä myös vanhoja kirjoituksia.
Et tainnut Kalevi antaa arvoa lauseessani olevalle sanalle ’kaikki’.