Sanotaan, että Jumala on rakkaus. Hän rakastaa luotujaan ja haluaa näille hyvää.
Onkohan niin, että Jumala kaipasi rakkautta ja siksi loi ihmisen? Toiset jumalat olivat ynseitä ja kylmäkiskoisia. Hän oli siis jokseenkin yksin -tai jos niitä toisia jumalia ei ollut, niin sitten tyyten ypöyksin. Kuten tiedetään, ei yksinäisyys oikein ole hyväksi. Niinpä tämä loi itselleen rakkauden kohteen. Eikä vain sen kohteen, vaan myös rakkauden antajan. Hän halusi saada itsekin osakseen rakkautta.
Varmistaakseen vielä, että sitä rakkautta nämä luotunsa osoittavat, tämä asetti luotujensa päälle kauhistuttavan uhkasakon – jos ei tätä rakastanut, eikä tähän uskonut, niin joutui ikuiseen kidutukseen. Oli rakastettava tai kärsittävä ja unhoituttava.
Niinpä tämä toi sanansa luotujensa keskuuteen. Tosin ei itse, koska tämä itse ei itsestään mitenkään ilmoita, vaan välikappaleiden kautta, kuten Raamatun ja uhrivälineeksi luomansa avattaren, ”Pojan”, kautta. Tämä avatar, uhriväline oli se, jonka kautta tämä lopulta teki selväksi sen, ettei Häneen uskomattomalla ja tätä yli kaiken rakastamattomalla hyvä heilu.
Outoa vain tuolle rakkautta tarvitsevalle jumalalle oli se, että tämä juksasi ne kaksi ensimmäistä haukkaamaan puutarhaan varta vasten istuttamansa puun hedelmää. Tämän taikapuun hedelmän kautta Jumala siis sai luotunsa ja näiden jälkeläisensä tekemään kaikkia pahuuksia ja iljettävyyksiä, mitä varmaan oli ihan viihdyttävää seurata. Mutta kaikkeen kyllästyy, joten tämä päätti hukuttaa suunnilleen kaikki vauvoja ja eläimiä myöten. Eikä sekään sitten auttanut. Pahuuksia, iljettävyyksiä ja paheellisuuksia uusi populaatiokin harjoitti ylen määrin ja on näiden tekemistä jatkanut Nooan päivistä aina näihin aikoihin asti.
Mutta kaikki on hyvin, kunhan vain rakastaa oikein ja oikeaa kohdetta, sitä Rakastavaa Jumalaa. Saa olla väkivaltarikollinen, petturi, suursaastuttaja, riistäjä, sortaja ja vaikka massamurhaaja, kunhan vain lopussa ymmärtää rakastaa Luojaansa. Veriruskeinkaan synti ei haittaa, jos vain ymmärtää nöyrästi pyytää anteeksi. Silloin suloisesti ja autuaallisesti laskeutuu Jumalan Taivaallinen Rakkaus syntisen päälle.
Tosin tämäkään ei ole aivan kirkossa kuulutettu, kuten jo edellisessä blogitekstissä totesin. Kaikkivoipainen ja kaikkitietävä Rakastava Jumala on jo alusta lähtien tiennyt, keitä palkitaan ja keiden on ikuisesti kärsittävä. Tämä kun tietää jo ennalta kaiken mitä on ollut, on ja on tuleva. On tiennyt jo alusta lähtien, ketkä osaavat oikein rakastaa ja siis otetaan taivaaseen ja ketkä onnettomat oikeaan rakkauteen kykenemättömät heitetään helvetin tuleen, jonka Rakastava Jumala on valmistanut odottamaan kaikkia kunnottomia ja kirottuja. Meistä suurin osa on jo valmiiksi kadotettuja. Näin se vain on. ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”. Room 9:15
Mutta niinkin on, että JOS Jumala haluaisi luoduilleen hyvää, olisi se helppo nakki. Kaikkivoipaisuudessaan Jumala antaisi kaikille hyvää. Ja on muuten niin, että kaikkivoipaisen ja kaikkitietävän ei tarvitse haluta mitään. Kaikki tapahtuisi juuri niin kuin tämä on tiennyt jo ikuisuuden ajan ennen yhtä ainutta luomistyötäkään.
Loogisesti , rationaalisesti ja objektiivisesti katsoen, jos Jumala on, niin hän on jättänyt maailman oman onnensa nojaan. Maailma missä elämme on ekologinen kokonaisuus jossa oma elämä on riippuvainen kaikesta muusta .
Olemassaolon taistelu on tosiasia. Olemassaolo ei ole missään hyvin toimivassa vuokrakasarmissa asumista vaan ravintopyramiidin huipulla elämistä käyttäen muuta luontoa hyväksemme.
Sama kilpailu lajien sisälläkin, eikä vähiten ihmislajin sisällä. Jumalan ohjaava tahtoa ei näy missään, jollei juuri tällainen globaalinen systeemi ja kaikki mitä se merkitsee , ole hänen tahtonsa mukainen.
Kun hän on luonut systeemin ja antanut sen kehittyä omalla dynaamisella tavallaan, niin miksi hän puuttuisi sen mikro- ja makrotoimintaan jatkuvilla systeemia häiritsevillä ja sen lakeja uhmaavilla ihmeillä?
Jokainen ihme järkyttäisi luonnonlakeja ja siitä syntyisi ketjureaktioita .
Jos uskovaiset haluavat uskoa hyvään Jumalaan niin eihän siinä mitään vikaa ole. Sellainen usko auttaa heitä pitämään itseään paremmassa kurissa. Ei -uskovaisia pitävät sosiaalisen elämän rajoittavat tekijät samalla lailla kurissa ja tulos on se sama.
Kukaan ei halua olla paha vaan kaikki haluavat olla hyviä. Miten siinä on onnistuttu näkyy jokaisen kotikadulla.
Eipä juuri lisättävää. Paitsi, että jotkut haluavat olla pahoja. Toinen asia on sitten se, miksi haluavat ja mikä kaikki on johtanut siihen, että näillä on moraalikoodisto nyrjähtänyt pahasti.