Jos Jumala on olemassa, niin miksi me tarvitsemme kirjoja selittämään asia? Tai saarnaajia? Uskontoja? Miksipä tämä itse ei tulisi tänne kertomaan miten asia on?
Miksi tarvitsimme Martti Lutheria kertomaan, mikä on tosi ja oikea uskomisen tapa, mitä kristinuskoon tulee? Eihän muita oikeita uskoja olekaan, joten niistä viis. Miksi kirkoissamme joka ainut sunnuntai ja joskus muulloinkin pitää seurakuntalaisten pappien johdolla toistaa se uskonvärssy, jossa ilmoitetaan uskosta siihen tosi Jumalaan?
Inhimillisiin piirteisiin kuuluu se, että toistoon väsyy. Vaikka onkin niin, että tullakseen hyväksi urheilijaksi tai huippumuusikoksi on tehtävä toistoja tuhansia kertoja. Useimmat väsyvät ja siksipä huippu-urheilijoita ja huippumuusikoita on häviävän pieni osuus populaatiosta. Mutta kukapa haluaisi kuulla jatkuvasti vuodesta toiseen vaikkapa ”olet hyvä kokki”, ”olet viisas”, ”olet hyvä ajaja” jne. Ehkä joku narsistisen luonnehäiriön omaava. Ehkäpä kristinuskon jumala onkin sellainen – nimittäin tätä kun on vuosisatojen tai vuosituhansien aikana kehuttu.
Tämä Jumala, joka muuten on yksi Mooseksen aikaisista useista jumalista, ja jonka juutalainen kansa sittemmin valitsi ainoaksi jumalakseen, on sangen mustasukkainen jumala. Hän ei voi sietää, että alamaisensa ajattelevat edes muita jumalia, mikä tulee selvästi esiin siitä ensimmäisestä käskystä. ”Älä pidä muita jumalia, tai sinun käy huonosti!”. Eikä vain mustasukkainen, vaan äärimmäisen itserakas ja oman kunniansa perään. On palvottava tätä, on rukoiltava tätä, on turvattava vain Häneen. Muuten ei hyvä heilu.
On palvottava ja tuon tuostakin on lausuttava se uskontunnustus: ”Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…”.
Nikean ekumeenisessa uskontunnustuksessa vielä muistutetaan siitä monoteismin pakosta: ”Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään…”
Tuo ”kaikkivaltius” eli kaikkivoipaisuus ja kaikkitietävyys mietityttää. Eikös tämä jumala nyt jo muutenkin tiedä, mitä luotujensa päässä liikkuu, uskovatko vaiko eivät, ilman tuota uskomisen hokemista? Keille tuota sitten hoetaan? Papeilleko? Tuskin. Suurin osa näistä tuskin kaikkeen mitä uskontunnustuksessa hoetaan. Toisilleko? Siinä sitä sitten rikotaan Jeesuksen antamaa käskyä rukoilla ja ilmaista uskoaan omissa oloissaan, eikä huutaa sitä julki.
On mietittävä myös Jumalaa ”isänä”, ja kuten niin monesti siihen lisätään adjektiivi ”armollinen”. Hyvä isyys tarkoittaa suojelevaisuutta ja rakkautta. Pyyteetöntä rakkautta. Tällaisia isiä ihmiskunnassa on ollut ja on runsaasti. Inhimillistä isyyttä loukkaa Jumalan kutsuminen isäksi. Tämä on kaikkea muuta kuin armollinen, pyyteetön ja isällinen. Tämä hylkää heti ja oitis sellaisen lapsensa, joka ei noudata tämän käskyjä ja ole muutenkin tämän mieleinen. Tämän ”isän” rakkauden ja suojeluksen saa ehdollisesti. Pitää uskoa lujasti tähän, vaikka tämä ei kasvojaan valista eikä itsestään merkkiäkään anna. Mutta sekään ei välttämättä riitä, kaikki nyt vain eivät mahdu taivaalliseen kirkkauteen. Raamatussakin se todetaan: ”Älä pelkää sinä piskuinen lauma, teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan!” Luuk. 12:32
Niin, missä tämä Jumala oikein luuraa? Miksi tämä on kätkeytynyt? Hänestä ei kuulu mitään, ei näy mitään, ei ole milloinkaan kuulunut eikä näkynyt. Vai onko Vanhan testamentin kertomukset tämän puhutteluista, tulipensaana ilmaantumisesta ja peräti painiottelusta kaikki täyttä totta?
Eivät ole. Ne ovat silkkaa legendaa ja ikivanhaa tarustoa vailla minkäänlaista todenperäisyyttä. Kaikissa uskonnoissa näitä on – ja monet varsin samankaltaisia eli hyvät ja tehokkaat fragmentit on lainattu toisiin kulttuureihin.
Yksinkertaisesti ja loogisesti ajatellen se, miksi Jumala ei itse tuo itseään ilmi, johtuu siitä, tämä ei voi itse tehdä sitä. Ja miksi ei voi tehdä, niin vain siksi, ettei tätä ole ensinkään. Johtopäätökseni on, että jumaluskonnot kätköissä lymyilevine jumalineen itsessään ovat paradoksaalisesti todisteita itseään vastaan.
Sanonta ”Jumala on salattu” tarkoittaa sitä, että tuo jumala on pelkkä idea.
Miten Jumalan pitäisi ilmoittaa itsestään toisella tavalla mitä hän nyt tekee.
Ne jotka uskovat ihmisen ja kaiken syntyneen sattumalta niin ei he eivät suostuisivat uskomaan mitään toista tapaa, koska se ei sopisi heidän maailmankuvaan. Tämä ajatus tulee siinä esille kun ateisti ei suostu kuuntelemaan tieteentekijöitä jotka ovat uskovaisia.
Jos ihmisellä on luutunut joku pinttymä päähän niin ei sitä mikään pysty horjuttamaan. Ihminen silloin vetoaa toisiin samanlaisiin uskomattomimiin että niinhän ne toisetkin tekevät. He eivät pysty antamaan järkevää selitystä sille miten kaikki on syntynyt tyhjästä. Tiede ei siinä heitä auta koska silläkään ei ole ratkaisua elämän syntymiseen.
Miten tuo jumala on nyt tai ylipäätään koskaan ilmoittanut itsestään?
Mutta joo, voisi Hän ilmoittaa suoraan ilman välikäsiä, vai mitä?
Ateistit tai muut uskonnottomat kunnottomat eivät tietenkään suostu kuuntelemaan uskovia tieteilijöitä, jotka vannovat luomiseen tai ajattelevat maailman olevan 6000 vuotta vanha.
Mutta kukaan ateisti ei dissaa sellaista uskovaa tieteiljää, joka esittää perusteltuja tutkimustuloksia, jotka ovat myös vertaisarvioituja.
Ja jälleen kerran: tiede ei ole selvittänyt, miten elämä tänne maapallolle on syntynyt. Se on edelleen mysteeri. Vielä. Mutta se ei anna mitään perusteita jumalaselitykselle, Se on tyhjää täynnä oleva selitys, ei mitään perusteita. Uskonnoilla on pelkkiä taruja elämän syntymisestä. Sen sijaan sille, miten kaikki on kosmokseen aikoinaan muodostunut, on jo runsaasti tieteellisiä perusteita. Kuten sille, miten elämä on kehittynyt monine lajeineen.
Ateistit tai muut uskonnottomat kunnottomat eivät tietenkään suostu kuuntelemaan uskovia tieteilijöitä, jotka vannovat luomiseen tai ajattelevat maailman olevan 6000 vuotta vanha.
Itse kyllä kuuntelen ja katson hyvin mielelläni kaikkien näihin asioihin liittyvät esitelmät oli ne sitten uskovaisten tai ei uskovaisten tieteen tekijöiden esitelmiä. Avoimin mielin asioihin suhtautuminen on minusta palkitsevampaa kuin kuunnella vain toista osapuolta.
Yksi esimerkki joka sai minut kiinnittämään huomiota oli kun kaivauksista dinosauruksen luista löytyi pehmyttä kudosta joka haisi mädäntyneelle, jopa näkyvissä oli verisuonet. Dinosaurusten piti kuolla 65 miljoonaa vuotta sitten, tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka ajanmääritykset menevät pieleen.
Nykyisessä opissa kaikkeuden synnystä niin pljon ristiriitaisuuksia että se laittaa epäilemään kaikkea sitä mitä meille syötetään. Terveen järjen käyttö on näissäkin asioissa sallittua. Voiko tyhjästä mitään syntyä niin kuin ateisti ajattelee, se on täysin mahdotonta jo luonnon lakien mukaan.
Viime aikainen solututkimus on tuonut uutta tietoa siitä että se informaatio jota solu sisältää ei voi olla sattuman tulos vaan siinä täytyy olla takana jotain muuta kuin sattuma.
Toivottavasti jokainen jota asia kiinnostaa ottaisi selvää asioista ja sitten vasta muodostaisi oman mielipiteensä. Tietoa tänä päivänä kyllä löytyy siitä ei ole puutetta.
Pehmytkudosta ei ole koskaan oikeasti löydetty. Siitä on kyllä löydetty merkkejä pitkien ja monimutkaisten kemiallisten demineraliointien jälkeen.
Dinosaurukset ovat kuolleet sukupuuttoon yli 60 miljoonaa vuotta sitten. Tämä on moneen kertaan vahvistettu tulos. Mitään todennetta, mikä tämän kumoaisi, ei ole löydetty. JOS löytyisi, niin tiedemaailma kiinnostuisi ja tiedot sekä oppikirjat menisivät taatusti uusiksi. Ei meille ”syötetä” mitään kvasitietoa, vaan todellista tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Kreationistit kylläkin yrittävät syöttää uskomuksiin perustuvaa vääristeltyä totuutta.
Dinojen olemassaolo samaan aikaan ihmisten kanssa on silkkaa kreationistien humppaa.
Kyllä, tutkijat ovat löytäneet pehmytkudoksia dinosaurusten luista. Esimerkiksi brittiläiset tutkijat löysivät 75 miljoonaa vuotta vanhoista dinosaurusten fossiileista mahdollisia punasoluja ja kollageenia1. Tämä löytö tukee aiempia vastaavia havaintoja, vaikka pehmytkudosten säilyminen näin pitkän ajan jälkeen on erittäin harvinaista.
Yksi tunnetuimmista tutkijoista, joka löysi pehmytkudoksia dinosaurusten luista, on Mary Schweitzer. Hän ja hänen tiiminsä löysivät pehmytkudoksia, kuten verisuonia ja soluja, Tyrannosaurus rex -fossiilista vuonna 20051. Tämä löytö oli merkittävä, koska se haastoi aiemmat käsitykset siitä, kuinka pitkään pehmytkudokset voivat säilyä fossiileissa.
Näin vastaa tekoäly tähän kysymykseen, löytöjä on useampiakin jotka todistavat että 65 miljoonaa vuotta dinosaurusten kuolemasta ei pidä paikkaansa. On muitakin todisteita jotka kumoavat vallalla olevia käsityksiä elämän synnystä.
Miksi siitä ei yleisimmin puhuta johtuu siitä että jos korttitalosta yksi kortti kaatuu niin silloin romahtaa kaikki muukin. Sen takia kuumeisesti haetaan selityksiä jotka kumoavat tosiasioita.
Jo Ylen artikkelin otsikko kertoo paljon: ”Tutkijat saattoivat löytää dinosauruksen verta fossiileista”
SAATTOIVAT
Ja otteita tuosta yhdeksän vuotta vanhasta artikkelista:
”Brittiläiset tutkijat kertoivat tiistaina, että he ovat mahdollisesti löytäneet 75 miljoonaa vuotta vanhoista dinosaurusten fossiileista jäämiä, jotka vaikuttaisivat olevan punasoluja ja kollageenia.”
MAHDOLLISESTI
”Jo aiemmin useat tutkijat ovat sanoneet löytäneensä fossiileista dinosauruksista peräisin olevaa orgaanista materiaalia, mutta aiemmat löydöt on tehty erityisen hyvin säilyneistä fossiileista, joita löytyy hyvin harvoin.”
ERITTÄIN HYVIN SÄILYNEISTÄ…
”Tulostemme perusteella voimme todeta, että orgaanisen materiaalin löytyminen dinosaurusten fossiileista on paljon aiempaa luultua todennäköisempää, ainakin mikroskooppisella tasolla, sanoi tutkimuksen johtaja Sergio Bertazzo Lontoon Imperial Collegesta.”
AINAKIN MIKROSKOOPPISELLA TASOLLA
Tässä tutkimuksessa EI kyseenalaisteta sitä, että dinot kuolivat sukupuuttoon jo 65 miljoonaa vuotta sitten.
Ai, löysit sitten Suoli24-sivustolta tuon minkä linkkasit. Joku siellä kommentoikin: ”Kukaan ei ole väittänyt, että mineraalit muuttuisivat pehmytkudokseksi. Kyse on siitä, että mineraalien suojaamana on voinut säilyä pehmytkudoksesta peräisin olleita jäämiä, kuten proteiineja. Tässä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.”
Mary Schweitzerin tutkimustulokset on sittemmin kyseenalaistettu. Nyt en jaksa etsiä lähdettä tähän. Mutta ei ihme: Schweitzer on uskovainen kreationisti.
Tieteessä ei raknnella korttitaloja jonkun ideologian tms. perusteella, vaan kaikki on vertaisarvioituihin tutkimuksiin perustuvia tosiasioita. Tieteen tekijöiden kesken ei epävalidit tutkimukset kauaa elä. Tieteilijät ovat tarkkoja vilunkien suhteen ja antavat mieluusti ilmi feikkaajat.
https://mistametulemme.blogspot.com/2016/11/dinosaurukset-ja-suuret-kysymykset.html
Mistä me tulemme -blogi on kreationistinen. Kreationismi on silkkaa huuhaata ja sekasotkuista mukatiedettä.
Kannattaisi tutkia muitakin lähteitä kuin kretujen sivustoja.
Dinojen ja ihmisen välillä on aikaa noin 63 miljoonaa vuotta. Ainoat dinot, jotka nyt vielä jatkavat dinojen sukua, ovat linnut. Mutta ne oikeat dinosaurukset hävisivät siis todella kauan sitten. Tästä on aivan selkeätä tieteellistä tutkimusta. En ymmärrä, miksi ihmeessä tiedemaailma jotenkin olisi yhdistynyt salaliitoksi pitämään muka valheellisen tiedon dinojen esiintymisestä, siis salaamaan sen, että dinot olivatkin olemassa vain muutama tuhat vuotta sitten. Miksi niin tekisivät? Eikä se olisi mahdollistakaan. Aina joku vuotaa tai laulaa. Siksi salaliitot ovat jokseenkin mahdottomia.
Tekoäly vastaa tähän kysymykseen tällä tavoin joka ei ole kreatonistien tarinoita.
Tiedepiireissä tunnustetaan pehmytkodosten löytyminen dinosaurusten luista. Nyt etsitään kuumeisesti syitä siihen miten on mahdollista että pehmytkudokset olisivat säilyneet kymmeniä miljoonia vuosia.
Miksi evoluution kannattajat eivät näistä asioista puhu johtuu siitä mitä vähemmän niistä puhutaan niin sitä vähemmän nämä asiat tulevat suuren yleisön tietoon. Toivotaan, että aikanaan asiat unohtuvat ja entiset opit jatkuvat, niin ei kumminkaan käy koska asiat tulevat kiinnostamaan suurta yleisöä yhä enemmän.
Toivottavasti tämän plogin lukijat ottaisivat näistä asioista selvää paremmin, tietoa netin kautta kyllä löytyy. Totuutta kannattaa hakea vaikka se tuntuu määrättyjä piirejä ärsyttävän. Ikävintä on se että oppikirjat opettavat totuutena tietoa joka ei pidä paikkaansa.
Tekoälyynkö tässä nyt vielä pitäisi luottaa..?
Oppikirjoissa ei opeteta tahallisesti väärää tietoa. Paitsi peruskoulun uskonnon oppikirjoissa, joissa Raamatun tapahtumista kerrotaan ikään kuin ne olisivat historiallisesti totta.
Tieteessä korjataan aina vanhentuneet tiedot. Uusi ja tarkempi data kumoaa aina vanhan. Paikkansa pitämättömän tiedon levittämistä ei jatketa. Tieteessä toimitaan näin.
Muuten, jos dinosauruksista olisi löydetty pehmytkudoksia, niin eikö se tarkoita, että ne yksilöt olisivat kuolleet vasta vähän aikaa sitten? Pehmytkudoshan mätänee ja maatuu varsin nopeasti, vain muutamassa vuodessa ei juuri muuta ole kuin luuta – paitsi jos raato on sopivissa olosuhteissa. Hyvä esimerkki on jäämies Ötzi, joka löydettiin 1991 Italian alpeilta. Oli ollut pakastuneena yli 5000 vuotta ja kaikki oli ns. tallella.
Mutta dinoista, joistain harvoista kivettymistä, on löydetty merkkejä verisuonista, ihosta, suomuista, höyhenistä ja lihasten ääriviivoista. Nämä ovat olleet erisyisen suotuisissa olosuhteissa. Itse pehmytkudoksia ei kuitenkaan ole löydetty. Kreationistit niin väittävät. He ovat niitä, jotka levittävät väärää tietoa.
Ut n riipaisevin kohta on kun Jeesus ristillä huutaa : Isä , Isa miksi minut hylkäsit? Jos Jeesus oli ihminen joka oli tuntenut syvää kohtalonyhteyttä Jumalaan ja uskonut olevansa hänen poikansa niin huuto on ymmärrettävä.
Mutta usein ihmettelen sitä että teologit eivät problematisoi tapahtunutta.Katsotaan että Jumala uhrasi itsensä Jeesuksen muodossa sovittaakseen maailman synnit. .
Jeesusta ei haluta nähdä Jumalasta erillisenä hahmona vaan yhtenä Jumalan osana , ei vaan osana vaan identtisenä Jumalan koko olemuksen kanssa.Jos hyväksytään se teologinen ajatus että Jeesus oli myöskin Jumala niin tässähän Jumala tapattaa itsensä.Miksi hän huutaa ja syyttää Isää siitä että hänet on hyljätty jos hän kerran oli Jumala? Kuka voi hylätä itsensä?
Minua tuo kohta ei riipaise. Se on sepitettä. Kaunis ja dramaattinen tarina, mutta tarinathan juuri vaativatkin dramatiikkaa.
Luen kirjoja,katselen filmejä jotka kaikki ovat sepitettyjä ja kuitenkin ne saattavat riipaista.
Minua kyllä riipaisee monet ihmiskohtalot elokuvissa ja romaaneissa. Se, että tuo Jeesuksen tarina ei minua riipaise, johtunee kaiketi siitä, että se on uskonnon rakennelmaan sidottu. Joskus lapsena minua kiehtoi vanhan testamentin tarinat. Mutta muistan esipuberteetti-ikäisenä jo olleeni varsin välinpitämätön siihen ristiinnaulitsemisjuttuun. Kansakoulun ensimmäisillä luokilla raamatun tarinat olivat kuin satuja. Myöhemmin uskontotunnit alkoivat olla tuskastuttavan tylsiä, ja niinpä tuo Jeeuksen uhrijuttu ei iskenyt millään lailla.
Elokuvien ja romaanien riipaisevat tarinat, vaikka ovatakin fiktiivisiä, tuntuvat huomattavasti todellisemmilta, samaistuttavammilta ja sikäli koskettavammilta.