Jumalan on oltava olemassa, koska Raamatussa niin ilmoitetaan, ja Raamattuhan on Jumalan ilmoitusta.
Keksin tuon paradoksin vuosia sitten ihan itse. Varmaankin myös tuhannet tai kymmenet tuhannet muutkin. Tuli tämä nyt mieleen, kun eräässä yhteydessä tuo yllä oleva meemi ilmaantui eteen. Noinhan se menee. Tulisi uskoa sellaiseen, jonka olemassaolosta on vain, ainoastaan ja pelkästään ihmisten kirjoituksia ja kertomuksia. -Ja ihmeitä, ”sisäisen rauhan” tms. ilmiöitä kokeneiden ”todistuksia”, jotka eivät ole mitään muuta kuin subjektiivisten kokemusten raportointia ja sattumien tulkitsemista johdatukseksi.
Tämä ihmisten kirjoituksissa hahmottelema jumala kirjoitusten mukaan käskee luotuaan rakastamaan tätä itseään (ja siinä sivussa myös omaa itseään). Siis käskee. ”Rakasta siksi, että MINÄ käsken, älä siksi, että sinusta siltä tuntuu”. Tämä ilmaisee kirjoituksissa olevansa ylimaallisen hyvä. Mutta sitten tämä menee ja raiskaa jonkun miehen lapsimorsiamen päästäkseen tulemaan maan päälle ”ihmisenä” tullakseen sitten ruoskituksi ja teloitetuksi. Omasta suunnitelmastaan. Tämä vain siksi, että voisi ”pelastaa” ihmiskunnan. Muuten se ei olisi siis onnistunut..? Kyseessä oleva jumala on kuitenkin kuvailtu olevan kaikkivaltias. Mikään ei ole tälle mahdotonta – paitsi sellaisen kiven luominen, jota ei kykenisi nostamaan Mutta jos tähän ei usko ja kääntää katseensa muualle, seuraa iankaikkinen rangaistus! (ja muuten, mihin kaikkivaltias tarvitsee suunnitelmaa, esim. juuri sitä pelastussuunnitelmaa..?)
Ja tämä ylimaallisen hyvä olento on vielä Raamatusta laskien noin 25.000.000 ihmisen murhista vastuussa. Tämä ylimaallisen hyvä olento ei myöskään käännä syntiin mielistyneen ihmisen kurssia tai käännytä jumalatonta uskomaan häneen ja antaa siis mennä helvettiin – oma valinta, mitäs ei uskonut. Näistä Jumalan surmaamista suurin osa varmasti oli ihan tavallisia kunnon ihmisiä hyveineen ja pikkupaheineen. Ja ilman parempaa tietoaan kenties ollut uskomatta Kaiken Luojaan. Helvettiin vaan, kunnottomat. Lapsetkin.
Kyllä täytyy olla melkoinen kognitiivinen dissonanssi päällä, jos ihan oikeasti tällaista tyrannimaista jumalaa rakastaa. Maailmassa on kyllä ihan oikeasti pahoja ihmisiä, luonnehäiriöisiä ja psykopaatteja ja putineja, joille ei tee minkäänlaista haittaa tai omantunnon jyskytystä tappaessaan, tapattaessaan, kiduttaessaan toisia. Pahuus on yksi ihmisen evoluution hedelmistä.
On kahdenlaisia uskovia: ne, jotka ulkokultaisesti määrittelevät itsensä hyviksi, vaikka eivät tietenkään sitä koskaan muille tunnusta, vaan ilmaisevat mieluusti olevansa ”syntisistä suurimpia”, eivätkä ainakaan tietoisesti pahaa koskaan ole tehneet. Ja sitten on niitä, jotka pappien puheita ja Raamattua lukiessaan ovat pelästyneet odotettavissa olevaa ikuista tuomiota ja uskovat kauhusta kankeina – ja kelpaahan niitä kultapäällysteisiä katuja tallata ikuisuuksiin. Kristinuskohan on pelotuksen uskonto. Pelotukseksi ihmiset keksivät myös tuollaisen rakkaan tyrannin, ylimaallisen Hyvän Isän – jonka hirmuiselta kostolta kukaan kunnoton ei ole turvassa.
Ja sitten loppuun rukous:
Rakas Jumala, älä ole pikkumainen niin kuin ovat niin monet, jotka Sinuun uskovat. Saata minut kiusaukseen, koska se on maailman kuva. Äläkä päästä minua pahasta ennen kuin olen sitä tehnyt, koska sitä tekemätön on vain ulkokultainen mussuttaja vailla tietoa suuremmasta.
–Kari Hotakainen: Opetuslapsi (Siltala 2022)
Jaa’a, Yki, …
Tämä parodia menee nyt hieman ohi.
Vau.. olipa hyvät kirjoitukset molemmilta. Pitäisiköhän tiedän kirjoittaa yhdessä semmoinen kirja ihmisille meditoitavaksi jossa Tauno ja Yki keskustelee.
Ehkä ei… ja sitä paitsi markkinat lienee jo kyllästetty noilla.
Sorry että enmalta ola huutelematta sivupöydästä pariin kohtaan kommenttiani
Kehäpäätelmä, samalla logiikalla tekijäksi saataisiin kuka/mikä tahansa vaikkapa se kuuluisa spagettihirviö.
No murhauttanut sitten, kyllä minusta esim. Egyptin kaikkien viattomien esikoisvauvojen tapattamiset olivat murhia.
Joo Seppo, …
Maailman luominen on Jumalan määritelmä. Kyseessä ei siis ole kehäpäätelmä. Toki voidaan määritellä myös, että Spagettihirviö on luonut maailman. Tällöin Spagettihirviö on synonyymi Jumalalle. Kukaan ei kiellä määrittelemästä myöskään Alkuräjähdystä maailman luojaksi. Tällöin Alkuräjähdys, Spagettihirviö ja Jumala ovat synonyymejä.
Kun Jumala saadaan jollain tavalla sovittua yhteisesti hyväksyttävän määrittelyn alle, voidaan toki mietti käsitteiden; Jumala, Alkuräjähdys ja Spagettihirviö vivahteita. Toisin sanoen sitä miten nämä näkökulmat poikkeavat toisistaan ja mikä näistä selittää parhaiten sen, mitä maailma on meidän ympärillämme.
Sekin on virheellistä argumentointia, että viittaat Vanhaan Testamenttiin todisteena Jumalan olemuksesta esimeriksi murhaajana tai murhauttajana. Näin voi tehdä, jos itse uskoo Vanhan Testamentin kertomuksen asiasta todeksi.
Jos Vanhan Testamentin kertomuksia ei pidä totena, niiden käyttäminen argumentteina on venäläistä totuutta. Toisaalta. jos Alkuräjähdys on luonut maailman, mitään totuutta ei olekaan, vaan kaikki on pelkkää sattumaa.
Tällä tietoa maailmaa ei ole luotu. Jos se olisi sitä, niin sillä pitäisi olla tekijä. Alkuräjähdys on termi, joka on yleistynyt kuvaamaan fyysisiä tapahtumia, joiden alkusysäykselle ei ole toistaiseksi selityksiä – selityksen kyhäelmiä kyllä eli uskontojen kosmologia.
VT: kuka itse asiassa voi uskoa noita tarinoita todeksi..? Ja tässä on yksi ylitsepääsemätön ongelma kristinuskossa. Jos nuo VT:n tapahtumat myöntää sepitteeksi, niin sitten pitää myöntää kristinuskon huojuvan jo tuhansia vuosia sitten lahonneilla perustuspaaluilla ja myöntää myös UT:n tarinoissa olevan vähän ”lapin lisää”… Mutta kuinka paljon ja minkä osan menisi vannomaan paikkansa pitäväksi?
”Maailman luominen on Jumalan määritelmä.” Vähän omituista suomen kieltä, mutta määritelmäsi toimii todellisuutta koskevana Jumalan olemassaolon todistavana väitelauseena vain deduktiivisessa kielipelissä mutta ei todellisuutta koskevassa induktiossa: ”Jumala on luonut mailman, siis Jumala on”, johtaa johtopäätökseen propositiologiikassa siis vain lauseopillisesti. Lauseen ehdottamasta todellisuudesta se ei välttämättä sano mitään.
Toiseksi pidän selvänä että kun palstalla käytetään sanaa Jumala sillä-ellei erikseen muuta mainita- on kristillisessä ja raamatullisessa kontekstissa kieliperheen yleisesti hyväksymä sisältö.
Sama koskee Jumalaa murhaajana. Pidin itsestään selvänä että puhumme Raamatun Jumalasta. Tietenkin on mahdollista ettei mikään ns. triviaalifaktoja lukuun ottamatta ole Raamatussa totta, mutta silloin ei siitä voi mielekkäästi ilman rajauksia/ehtoja keskustella lainkaan. Vaikka minä en pidä Raamatusta nousseita kristillisiä tulkintoja oikeina/tosina, voin toki keskustella niistä ikään kuin niiden ehdoilla jotka niitä tosina pitävät. Tässä on silloin kyse ns. maagisesta jos käsitteestä. (Yki on muistaakseni tästä asetelmasta maininnut usein. )
Kenenkään oikeutta keskustella en ole rajaamassa, mutta on aika outoa syyttää Jumalaa murhaajaksi, jos ei usko Jumalan murhanneen niitä 25 miljoonaa ihmistä, joista Raamattu puhuu.
Sitäpaitsi kristinuskon rajaaminen luterilais-fundamentaaliksi Raamattu-uskoksi sulkee ulkopuolelleen suuren määrän kristillistä variaatiota ei-kristillisistä Jumalakäsityksistä puhumattakaan.
Tuollainen ’maaginen, jos’ -keskustelu on jokseenkin yhtä mielekästä, kuin keskustella Tolkienin trilogiasta ’entäpä, jos’ -asenteella. Pitäisikö meidän nähdä esimerkiksi Legolas ja Aragorn joukkomurhaajina vai maailman pelastajina.
Usko on abstraktio, joka muuttaa musta-valkoisen maailman värilliseksi. Uskon tarkasteleminen ilman uskoa on vähän kuin tarkastelisi maailmaa röntgenlaseilla ja väittäisi, että ihmiset ovat luurankoja.
Olen yleensä näissä teksteissäni käsitellyt uskontoa ja uskoa siitä oletusarvosta lähtien, että se Jumala on olemassa ja Raamattu on Jumalan sanaa. Minusta näin on paljon helpompi osoittaa uskon järjestelmän absurdiuksia ja paradokseja.
Kun minä asetan jumalan ”vastuuseen” 25.000.000 tapetusta, en tietenkään syytä jumalaa, vaan tämän seikan avulla pyrin tuomaan esille tämän uskon kohteen ”hyvyyteen” uskomisen järjettömyyden. Ja ylipäätään kristinuskon kaikkinaisen omituisuuden. Ylipäätään uskonnot ovat minulle omituisia, mutta koska olen länsimainen, luterilaiskulttuurinen uskonnoton, ja uskovat, joiden kanssa olen tekemisissä, ovat kristittyjä, käsittelen tietty kristinuskoa.
Analogia Tolkienin trilogian ja Raamatun välillä ei oikein toimi. Tolkienin ja lukijan välillä on sopimus, että kyse on mielikuvituksellisesta saagasta, eikä sen todeksi uskominen ole millään muotoa mielekästä. Raamatun kontekstissa on se sopimus, että se on totta. Siinä on iso ero.
Kumma, mutta minä näen aivan päinvastoin: minusta usko muuttaa maailman mustavalkoiseksi, kun maailma kaikkine uskontoineen, ideologioineen ja mitä kummallisimpine kultteineen on todella värikäs.
Uskonto, ideologiat ja kulttuurit todellakin ovat niitä ei-mitattavia asioita, jotka tekevät maailmasta mielekkään. Jos johdonmukaisesti pitäydytään puhtaan alkuräjähdyksen maailmankuvassa, kaikki merkityksellinen on pelkkää harhaa.
Ihminen on alkuräjähdysmaailmassa pelkkä hatarasti koossa pysyvä joukko alkeishiukkasia, eikä ihmisyyttä ole ole olemassakaan. Ainakin, jos hyväksytään lähtökohdaksi usein esittämäsi näkemys, että ei-mitattava on kyseenalaisesti todellista.
No mutta eihän se noin ole. Kenellä nyt olisi puhtaan alkuräjähdyksen maailmankuva..? -Voin nyt puhua vain itsestäni – minulla ei ole mitään syytä epäillä moneen kertaan koeteltua ja laskettua teoriaa alkuräjähdyksestä – siitäkin huolimatta, että sitä on myös tieteilijöiden piirissä epäilty, tosin kunnon vaihtoehtoteoriaa esittämättä. Mutta miksi ajattelisin maailmaa VAIN alkuräjähdyksen tuotteena? Sitähän se olisi kyllä tyyten, jos ei olisi eräs eläinlaji kehittynyt niin, että sille kehittyi abstrakti ajattelukyky ja ymmärrys luonnosta ja historiasta, ihminen. Mutta koska me olemme ihmisiä ja käsitämme asioita ja ihmettelemme eloamme täällä, on meillä vaikka kuinka merkityksiä. Minun maailmassani on runsain mitoin merkityksiä – aivan sama, ovatko ne harhaa vaiko eivät. Ne ovat minulle ja lähipiirissäni oleville todellisuutta.
Me olemme ihmisiä, perimmältään altruistisia olentoja, jotka rakastamme itseämme niin kuin lähimmäisiämme ja meillä elämä on merkityksellistä. Vaikka merkitykset, joita näen tai koen, eivät olisi mitattavissa, ei se seikka niiden arvoa vähennä. Ihmisyys on olemassa, vaikka sitä kantaakin nyt noin 8 miljardia hatarasti koossa pysyviä alkeishiukkaskasoja.
Aika paljon tuntuu olevan näitä alkuräjähdysuskovaisia. Ensin oli pamahdus ja siitä seurasi ihmisyys. Kyllähän tämä hieman parodialta vaikuttaa, mutta aika lailla mutkia oikovaa on tämä sinun ja Seponkin argumentointi.
En ole alkuräjähdysuskovainen, sen suhteen olen agnostikko, itse asiassa kunnioitan aikanaan Suomessa toimineen kansainvälisesti kuulun tiedemiehemme Toivo Jaakolan näkemystä, joka kyseenalaisti ns. punasiirtymän ja alkuräjähdyksen jo vuosikymmenet sitten.
Muta mielenkiintoista on että heprealainen rabbi Acco kuvasi mahdollisen alkuräjähdyksen jo 1400-luvulla luomista koskevassa eksegeesissään: Rabbi Accon mukaan ’elämänpuun’ leimauksessa (besek) syntyneet siemenet kylvettiin kosmokseen kuudessa jumalallisessa päivässä, joista kukin oli 7000 vuotta pitkä. Näin kuusi luomispäivää käsitti 42000 vuotta. Mutta kun Jumalalle tuhat vuotta oli kuin yksi päivä, tuli laskelma kertoa vielä vuoden päivien määrällä 365,250 ja näin luomispäivien kestoksi tuli ihmisen vuosina 15,3405000 vuotta. Tämän jälkeen alkaisi Jumalan lepo, seitsemäs kausi eli sabatti.
Laskelman on sanottu olevan arvaus ja sellaisenakin väärä, sillä ’oikea’ tieteellinen näkemyshän kosmoksen iästä on 13,7 miljardia vuotta (´Maailman ikä 13,7 miljardia vuotta´ ´The age of the cosmos 13.7 billion years´: Kari Enqvist, Helsingin Sanomat 19.7.2003 ) ja näin Acco ja Raamattu olisivat väärässä.
Nyt kuitenkin voidaan ajatella, että kuudes jakso on vasta menossa ja sekin alkaen ihmisen luomisesta. Kun viiden luomispäivän kestoksi tulee Accon mukaan noin 12,8
miljardia vuotta ja kun ihminen on kuudetta päivää tieteemme mukaan elänyt noin 0, 5 miljardia vuotta, saadaan Accon ja nykytieteen yhdistelmästä luomisleimahduksen(siis alkuräjähdyksen!) alusta kuluneeksi 13,3 miljardia vuotta, joka on melko hyvä arvo.
En ole minäkään erityisen ”alkuräjähdysuskovainen”. En ole minkäänlainen uskovainen. Uskon kyllä tietysti moniin asioihin, joita maailmassa esiintyy ja arjessamme alituiseen vaikuttaa. Kaikesta ei ole vastaansanomatonta faktaa. Tulevaisuudesta ei ole mitään muuta kuin olettamuksia ja uskon varassa sitä päin on mentävä. Uskon aina autolla ajaessani, että vastaan tuleva pysyy omalla kaistallaan. Menneestä sen sijaan on paljon muutakin kuin olettamuksia. Meillä ihmisillä kun aika kulkee lineaarisesti ja tapahtumista jää muistijälkiä, sekä fyysisiä että mentaalisia. Kummatkin vaikuttavat historiankirjoitukseen. Nähtävästi monet uskovat pitävät mentaalisia todenperäisempinä.
Lienen kai alkuräjähdyksen suhteen myös agnostikko. Tukeudun tietoihin, mitä tiede on selvittänyt ja selvittää. En ruodi asiantuntemattomuuttani alkuräjähdystä sen kummemmin. Se on vain tällä hetkellä vahvin teoria kaiken alusta. Se siitä. Mutta se, mistä ihminen tänne ilmaantui, on jo varsin selvää. Evoluutioteoriaa ei ole mitään syytä epäillä.
Mitä parodiaan tulee, niin sitähän se vuosituhantinen kulttuurimme enimmäkseen tuntuu olevan. Absurdiuksia toisensa perään. Mutta mitä muuta voikaan odottaa lajilta, jolla on sekä tosikkous että huumorintaju…
Jos ja kun keskustelen kristillisessä viitekehyksessä Raamatun kuvaamasta Jumalasta ja millainen Jumala tässä kontekstissa (ei siis välttämättä todellisuudessa, mistä kukaan ei mitään oikeasti tiedä) mielestäni on, minun on mahdotonta ottaa huomioon kaikkien yksityisten kristittyjen jumalakuvia, sillä yksityisiä kristillisiä lahkojakin on tuhansia. Siksi lähden siitä, mitä minulle on rippikoulussa opetettu ja mitä saamassani katekismuksessa lukee sekä siihen, mitä sitten olen erikielisistä Raamatuistani itse lukenut. En siis ota kanta yksityisten ihmisten uskoon vaan Raamattuun ja taviksille annettuun opetukseen.
Ja Raamatussa kuvattu Jumala tekee ja teettää kertomuksissa murhia.
Ja j o s tämmöinen Raamatussa kuvattu Jumala oikeasti on, on Hän myös murhaaja.
Kirjallisuuden henkilöiden kertojan kuvaamista ominaisuuksista voi tietenkin keskustella huolimatta siitä, onko ko henkilö fiktiivinen vai todellinen.
Tauno: parodia tai kyhäelmä. Nopeasti rustattu, kun muutakaan tekemistä nyt juuuri ollut. Mutta lyhyet vastaukset kohdittain:
– En kertonutkaan Jumalan kirjoittaneen Raamattua.
– Kristittyjen jumala perustuu Raamattuun. Kristityt lainasivat juutalaisten jumalaa omiin tarkoituksiin. Onhan niitä muitakin jumalia, jotka nekin perustuvat tarinoihin. Suurin osa ensin suullisiin tarinoihin, jotka sitten on kirjattu. Ja Seppo jo toikin ilmi tuon kehäpäätelmän
– (Matt. 22:37, 38) Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
– Jos VT:n jumala, joka siis on myös kristittyjen jumala, asetettaisiin oikeuteen, hänet tuomittaisiin noin 25.000.000 murhasta, murhiin ja joukkotuhontaan yllyttämisestä.
– Kristinuskoisia on pääasiassa noita mainitsemiani kahta päälajia. Onhan muitakin lajeja, mutta marginaalisesti. Mutta miten vain.
– kristinusko on pelotuksen uskonto. Se, että sitä nimitetään ”armon” uskonnoksi, ei asiaa muuta. Mitä se armo tässä uskonnossa muuta on kuin alentuvaista vastaantuloa – ja sekään ei tule ehdoitta.
”Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” – Jeesus
Mainiota, että nettijulkaisu Uusi tie nyt ihan muutama päivä sitten kirjoittaa jutussaan samasta aiheesta, mistä juuri itse blogitekstin rustasin – pelotuksen uskonnosta, jossa uskomattomuudesta rangaistaan veret seisauttavan julmasti.
Seurakuntalainen mainosti sitä 14.11. täällä tuossa marginaalissa: ”Onko Jumala reilu tuomitessaan toiset kadotukseen?”
”Klassisen helvettiopin mukaan kadotus on ikuinen rangaistus, jonne osa ihmisistä joutuu ja josta ei ole mahdollista päästä pois, jos sinne kerran päätyy.
Jeesus puhui kadotuksesta yllättävän paljon ja hätkähdyttävän vakavaan sävyyn. Hän varoitti ihmisiä helvettiin joutumisen mahdollisuudesta, jos he eivät ottaisi pelastusta vastaan.
Kadotus on kiehtonut ja kauhistuttanut lukemattomia ihmisiä historian varrella. Tänäkin päivänä jotkut pohtivat, onko siitä järkevää opettaa lainkaan herkemmille ja etenkään lapsille. Toiset taas ovat ehdottaneet koko helvettiopin kuoppaamista tai ainakin sen rukkaamista uuteen uskoon.”
Verkkojulkaisu on maksullinen, enkä omassa taloustilanteessani nyt ota enää uusia maksullisia juttuja, enkä siis tuota artikkelia pääse kommentoimaan. Ja maksaisiko vaivaakaan… Tämä aihepiiri on kristinuskoon aikoinaan harmillisesti sisäänkirjoitettu, eikä siitä millään pääse eroon. Selitysyrityksiä toisensa perään vuosisadasta toiseen, eikä se siitä miksikään muutu.
Räjähdyksiä tulee jatkuvasti, mutta niistä ei seuraa mitään järjestäytynyttä toimintaa. Olisiko alkuräjähdys ollut sitten erilaisten luonnonlakien mukainen. Ikuinen kysymys, joka ei selviä koskaan, oli sitten millainen maailmankatsomus tahansa.
Mitä on järjestäytynyt toiminta? Kuuluvatko luonnon omat luonnolliset mekanismit siihen? Vai pitääkö järjestäytyneellä toiminnalla olla subjekti? Nythän ihminen on järjestäjä. Onko itseohjautuvuus järjestäytymistä muuten kuin ihmisen näkökulmasta?
Mutta maapallon ikä on varmuudella noin 4,5 miljardia vuotta. Siitä ajasta aivan hitusen ajan, noin 200.000 vuotta on vaikuttanut nykyihminen ja tämänkin varsinainen järjestäytynyt toiminta, mikäli ympäristöä muokkaava kulttuuri, maanviljelys jne. siksi lasketaan, on kestänyt vain joitain tuhansia vuosia.
Alkuräjähdys on vain termi, ”big bang”, jonka antoi teoriaa vastustanut tähtitieteilijä Fred Hoyle. Ei se ollut kuin pommin räjähdys, vaan äkillinen laajeneminen, jossa syntyi vety ja helium ja niistä muodostuneista tähdistä sitten muut alkuaineet. Nämä sitten ”järjestäytyivät” vuosimiljardien aikana niin, että eräin paikoin syntyi elämää, kuten tänne kolmannelle kivelle aurinko -nimisestä tähdestä. Universumilla on ikä, mikä on todistettu moneen kertaan. Vai onko täällä kaikki ollut ikuisesti ja suunnilleen muuttumattomana? Miksi sitten olisi niin, kuten on todistettu, että tähdet syntyvät ja tähdet kuolevat? Auringostakin tulee aikanaan punainen jättiläinen ja sitten pikkuhiljaa musta kääpiö. Siinä vaiheessa maa on epämääräinen sulanut ja sitten jähmettynyt laavamöhkäle.
Alkuräjähdyksestä on paljon kirjallisuutta, jos sitä haluaa tutkia. Mutta kuten todettua, en ole alkuräjähdysuskovainen, mutta minun käsitykseni mukaan se on perusteellisesti tutkittu ja selvitetty. Miksi ihmeessä tieteessä olisi väenväkisin väännetty tuollainen teoria, ellei sille olisi perusteita? Vain luomisteoria vastustamiseksiko..? Ja niin: onko luominenkin teoria, vai onko siitä näyttöä, mikä tieteellisesti voitaisiin todentaa?
Järjestäytyminen on elollisen toiminnan kannalta välttämätöntä. Ennen kuin elämää syntyy, niin kaikki palikat pitää olla kohdallaan. Sattumalta ei synny mitään.
Maailman kaikkeuden syntyminen ei ole tapahtunut sattumalla. Siitä ei ole mitään näyttöä. Kaikki on teoriaa, joita on useita erilaisia.
Pitääkö sillä, että luontoon on syntynyt tietyt mekanismit, joita me kutsumme järjestykseksi, olla joku syy? Nähtävästi on niin, että aikojen kuluessa alkuaineet ovat järjestyneet niin, että on tullut aine ja kaikki materiaali koko universumissa. Mutta onko se pelkkää sattumaa, vai onko kaikella materiaalin kehittymisellä, ”järjestäytymisellä” ollut selvä yksi suunta, vähän kuin fatalistinen?
Sattumalla muuten on tärkeä osa tässä kaikessa. Me tapaamme toisia ihmisiä sattumalta, pariudumme näiden kanssa ja synnytämme jälkeläisiä – useimmiten tyyten sattumalta keiden kanssa. Sattumat ovat myös tuottaneet tieteellisiä innovaatioita ja sattumat ovat myös taiteissa ja kulttuurissa oleellisia tekijöitä. Sattumaa on sekin, että Leningradissa syntyi eräs poika, joka pienenä ja nuorena tappeli kaduilla, sai pikkuhiljaa asemia, pääsi KGB:n palkkalistoille ja sitä myöten yhä enemmän asemia ja on nyt tekemässä tuhojaan. Olisi voinut käydä sellainekin sattuma, että tämä olisi jäänyt auton alle pienenä tai olisi sairastunut fataalisti. Sattumat ja sattumattomuudet muokkaavat ihmiskunnan historiaa mennen tullen.
Mutta jos kaikkeus ei syntynyt sattumalta, niin miten sitten? Onko toisista mekanismeista näyttöä?