SYYSTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 37. Kirottu viikunapuu

Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei ollut viikunoiden aika. Silloin Jeesus sanoi puulle: »Älköön kukaan enää ikinä syökö sinun hedelmääsi!» Hänen opetuslapsensa kuulivat tämän.” -Mark. 11:12-14

”Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten. Silloin Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi Jeesukselle: »Rabbi, katso! Puu, jonka kirosit, on kuivettunut.» Jeesus sanoi heille: »Uskokaa Jumalaan. Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: ’Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!’, se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo.” -Mark. 11:20-23

”Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”  -Luuk. 6:43-45

Jeesus tylytti viikunapuuta. Mitä pahaa se hänelle oli tehnyt? Tiedostamaton ja viaton kasvi. Voi miettiä samantien sitäkin, että kun Jeesus nyt oli kerrotusti jumalan poika ja siis jumala itsekin, ja kun Jumala on kaikkitietävä, eiköhän Jeesus silloin tiennyt tarkastamattakin, puussa hedelmiä vaiko ei. Ei ollut edes viikunoiden aikakaan… – Näytöksenkö hän järjesti opetuslapsilleen? Mutta miksi puun kiroaminen? On myönnettävä, että olen itse kova kiroilemaan ja manaamaan, kun asiat ei mene kuten haluaisin tai elottomat esineet asettuvat poikkiteloin, mutta en sentään lasketa fatvaa jollekin esineelle tai puulle noin kuin Jeesus viikunapuulle teki. Tietenkään en usko kirouksiin, mutten muutenkaan niin tekisi. Niin tyly en sentään ole.

Jos Jeesuksen sanomaan on luottaminen tuossa rukouksen voimassa, niin silloin täytyy sanoa, ettei maan päältä ole milloinkaan löytynyt uskoa sinapinsiemenen vertaa, koska todistettavasti tuon vuoren mereen hyppäämisen suuruusluokan tapahtumaa, tai edes huomattavasti pienempääkin tapahtumaa ei rukouksen voimalla ole tapahtunut. Ainahan niin voi uskotella tai uskoa, mutta se on eri asia. Toisaalta, miksi Jeesus tuollaisen esimerkin antoi? Vuoren paiskautuminen mereen aiheuttaisi laajoilla alueilla hirvittävät seuraamukset tsunameineen, maanjäristyksineen ja tomupilvineen. Toisaalta, jos joku tuollaisen rukouksen esittäisi, miksi Jumala sen toteuttaisi – vain siksi, että tuo onneton rukoilija uskoo absoluuttisesti. Eli mitä ekologisesta katastrofista, kunhan tulee toteen näytetyksi Jumalaan uskomisen voima.

Sitten Jeesuksen analogia puista on ontuva. On niin, että hyvä puu voi tehdä monena vuonna huonoja hedelmiä. Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Tai mikä on kelvoton puu? Puu voi olla hedelmää tuottamaton montakin vuotta, kun sitten hedelmiä ilmaantuukin tai sitten puu on vain jo aikansa elänyt. Samoin niin mustavalkoinen maailma ei ole, että olisi vain pelkästään pahoja tekeviä tai pelkästään hyvää tekeviä ihmisiä. Teini-ikäinen tai naivi ehdottomuus voi saada kuvittelemaan, että on vain pahoja ja hyviä ihmisiä. Mitä mutten tulee siihen puun kiroamiseen, niin katsoisin lähinnä pahan ihmisen tuollaiseen syyllistyvän.

Jos joku katsoo olevan parhaaksi elää VAIN Jeesuksen eettisten opetusten mukaan, on maailma varmasti hankala paikka tälle. Suorastaan mission impossible. Mutta niinhän ei elä kukaan oikeasti.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
3 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Viikunapuu oli salaisuuteen vihityn muita opettavan ihmisen metafora. Viinin/viikunanpunainen on yhä sakraali väri liturgien vaatteissa. Jeesus tapasi -eikä sattumalta- yhden opetuslapsena istumassa juuri viikunapuunalla. Ko viikunapuussa Jeesus kiroa jonkun hänet pettäneen rabbin. Avattu viikuna saa myös sukupuolisen merkityksen, siksi Eeva pani sen lehden häpynsä päälle.

Seppo Heinola

On tosiasioita, joiden tuntemista monien ihmisten henkinen käsitys- ja sietokyky ei kestäisi. Kuten Paavali sanoi, oli maito ja väkevä ruoka. Lapsen ruuansulatus ei kestä aikuisten ruokaa. Monet aikuiset ovat lasten tasolla. Siksi ’vaarallisia’ faktoja jaettiin ja jaetaan yhä vain harvoille ja valituille. Salaisuuksin siis myös suojellaan ihmisiä.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial