SYYSTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 31. Jumalan poika

Psalmi 82. ”Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niin kuin kuka ruhtinas tahansa.”

Tässä vuoden viimeinen syysteräteologinen mietelmä. Katson joulukuun edustavan jo talvea, oli ulkona keli mikä oli.

Jumalan poikia on ollut paljon ja monissa eri uskonnoissa. Vanhassa testamentissakin Psalmi 82:ssa, Mooseksen 1:ssä ja Jobin kirjassa eli kolmessakin erillisessä kirjassa mainitaan ”jumalan pojat”. UT:n puolellakin; Joh. 10:34 Jesus vastasi: eikö teidän laissanne ole kirjoitettu: minä sanon, te olette jumalat?  Uudessa testamentissa ilmoitetaan kuitenkin Jeesuksen olevan Jumalan ainokainen poika. Joku on siis väärässä, joku kirjoittanut omiaan tms.

VT:n jumalan pojat ovatkin aiheuttaneet vaivaa teologeilla. Nämä ovatkin yrittäneet selittää näitä milloin mitenkin. Joko ovat enkeleitä, Setin jälkeläisiä tai sitten ruhtinaita ja päällikköjä. Tämä viimeisin tuntuu uskottavalta kyllä, kun johtajia ja hallitsijoita aikanaan pidettiin suunnilleen jumalina ja itsekin suunnilleen jumalasta seuraavina. Jumala kun tarkoitti lähinnä tavoittamatonta, korkeassa asemassa olevaa tai muuten vähän mystisen oloista henkilöä tai entiteettiä. Muinaiset päälliköt varmasti olivat tietämättömän kansan silmissä mystisiä, kaikkitietäviä ja kaikkivaltiaita.

Antiikin kreikkalaisilla, makedonialaisilla, roomalaisilla ja egyptiläisillä oli jo ennen Uuden testamentin tarinoiden kirjoittamista hallitsijoita, jotka olivat olevinaan jumalan poikia tai nämä sellaisiksi ”ylennettiin”. Faaraot ja papisto eivät tyytyneet olemaan vain jumalien palvelijoita, vaan syöttivät kansalle pajunköyttä sellaista, että faaraon isä ei olekaan edellinen faarao vaan jumala, joka yhtyi jumaläitiin, ja niin syntyi sitten jumalan poika. Asia oikein kirjoitettiin kivipaasiin temppeleiden seinille. Niillä egyptiläisillä hieroglyfeillä, ja jos alamaiset nämä merkit osasivat, niin hyvä vaan. Muuten papiston tieto oli salattua.

Aineistoa oli siis runsaasti myöhemmin uuden uskonnon eli kristinuskon kehittelijöille pääidoli Jeesuksen asettamiseksi ”Jumalan Pojaksi”. Matkusteltiinhan tuolloinkin ja läheteltiin kirjeitä, joten tietoa oli saatavilla niille, joilla tositarkoitus oli sopivaa tietoa omiin tarkoituksiin käyttää. Kirjoitin kevätteologisessa mietteessäni 6.5. ”Vähän uutta, paljon vanhaa ja lainattua” kristinuskon olevan lähes tyyten lainakamaa ammoisista myyteistä ja muista tarustoista. Näissä on tiettävästi ainakin 20 messiasta, vapahtajaa ja Jumalan poikaa, taivaasta tulleita ja ihmisen muodon ottaneita. Näistä monet kävivät tekemässä pelastushommat ja palasivat takaisin taivaaseen. Aivan kuten Jesse. Monet myös syntyivät neitseellisesti ja teloitettiin. Aivan kuten Jesse. Tai Jesse kuten nuo aiemmat.

Profeetta siis oli niin tylsä hahmo, niin last season, ettei se käynyt päähenkilöstä. Ei profeettojen höpinöillä uutta uskontoa levitetä, vaikka perustusaineksiksi kelpaavatkin. Pitää olla jykevämpää kamaa. Päähenkilön pitää olla välittömässä yhteydessä Korkeimpaan – olla ITSE Jumala. Vähempi ei riitä. Ja kun joku profeetta kivitetään, tältä lyödään pää irti tai ripustetaan ristille, so what? Näitähän tapahtui eikä mikään muuttunut. Kansa jatkoi arkisia puuhiaan, jos edes mitään noista profeetoista tiesivätkään. Mutta kun Jumala ITSE ripustautuu ristille ja tämän kerrotaan tehneen se siksi, että meille kuolevaisille tulisi ikuinen elämä, niin se on SIINÄ! Eternal life! Hey ho, let´s go! Kirjataan tämä ylös ja levitetään kaikille, niin meillä on uusi uljas uskonto!

Ja sitten paluu arkeen, Suomeen ja vuoteen 2020. Miksi ihmeessä tätä copypaste-uskontoa opetetaan edelleen lapsille kouluissamme? Miksi koululaisia vielä edelleenkin pakotetaan (ellei ole ET-opiskelija) menemään kirkkoon jouluisin ja keväisin kuuntelemaan, kun pappi uskottelee itselleen ja oppilaille Jessen ihmetekoja? Miksei samalla kerrota vaikka Krishnasta, Horuksesta, Marduksesta ja Eskulapiuksesta, jotka myös herättelivät kuolleita henkiin siinä missä Jessekin? Miksei muista Messioista, joita eri uskonnot ovat väärällään?

Niin, miksi ei? No koska väärin uskottu. On vain yksi jumalan poika. Kristittyjen Messias. Meidän länsimaisten ikioma Messias. Ja ainoa, joka myös näyttää länsimaalaiselta (vaikka Levantissa vaikuttikin ja ajan muodin mukaan olisi pitänyt olla lyhyt tukka ja parraton leuka). Aika sellaiseksi länsimaiseksi hipiksi hänet on kuvattu.

Ja lopuksi lainaus Pertti Jarlan Fingerporista:

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
24 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Kalevi Kauppinen

Mistä se mahtaa johtua, että ihmisen tarvitsee uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Niin on ollut maailman alusta lähtien. Tuskin on kansaa olemassa, jolla ei olisi ollut jokin käsittämätön palvonnan kohde.

Asuuko ihmisen sisällä joku käsittämätön ominaisuus, onko sitä tutkittu, onko se edes tutkittavissa. Täälläkin on esitetty aika monta uskomusta, jokaisella tuntuu olevan omansa, jota pitää ainoana oikeana. Loppujen lopuksi tuntuu siltä, että ihmisen käsityskyky siitä, mikä ihminen on ja minkä takia, on olematon.

Kalevi Kauppinen

Usko johonkin on siis sisäänrakennettu ominaisuus, josta nykyihminen pyrkii eroon, tosin se ei taida onnistua. Tästä seuraa se, että jokainen joutuu valitsemaan itselleen sopivan uskon.

Tauno J. Jokinen

Juuri näin Jouko, …

”… jokainen joutuu valitsemaan itselleen sopivan uskon.”

Usko on ihmisen käyttöjärjestelmä, joka pitää sisällään ”ensimmäisen periaatteen”. Tämän ensimmäisen periaatteen vaikuttamana ihminen antaa merkitykset muille asioille, eli syntyy henkilökohtainen arvojärjestelmä.

Keskustelu Trumpista ja Bidenistä osoittaa, että oman uskonsa varassa jokainen luulee olevansa muita enemmän oikeassa. Oikeaa ja väärää ei kuitenkaan ole olemassakaan ilman uskoa johonkin.

Tapio Tuomaala

Yki: ”Kristittyjen Messias. Meidän länsimaisten ikioma Messias. Ja ainoa, joka myös näyttää länsimaalaiselta (vaikka Levantissa vaikuttikin ja ajan muodin mukaan olisi pitänyt olla lyhyt tukka ja parraton leuka). Aika sellaiseksi länsimaiseksi hipiksi hänet on kuvattu.”

Kukaan ei tiedä, minkä näköinen Jeesus oli, koska kuvausta hänen ulkonäöstään ei löydy. Kun kerran jokainen valitsee itselleen sopivan uskon, niin siihen näyttää kuuluvan Jeesuksen kuvan tekeminen omien mieltymysten mukaiseksi. Entä olisiko siihen jokin tärkeä syy, että Vt kieltää kuvien tekemisen Jumalasta? Kuvista kun tuppaa tulemaan epätodellisia kiiltokuvia eli ns. epäjumalia.

Jesaja 52 kuvaa monen mielestä tulevaa messiasta, voideltua, mutta ei kiiltokuvana:

”Ei hänellä ollut vartta ( oikein käännettynä: oppiarvoa, titteliä), ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.”

Seppo Heinola

Jessen romantisoitu kuva kauniista pitkähiuksisesta ja -vartalaoisesta hienostuneesta solakasta nuoresta miehestä perustuu Kreikan Apollo-Jumalan eli aurinkosankarin kuvaan. Siinä piilee se, että on tiedetty pääsiäiskertomuksen liittyminen Apollon eli auringon ’ylösnousemukseen’ kevätpäiväntasauksessa. Tässä paljon kuvia motiivista ja ko ideankehittyymisestä:

https://www.jesusneverexisted.com/melange.html

Markku Hirn

Yllä Yki Jouko , Tauno kuvaavat ymmärrykseni mukaan aivan oikein sen miten aivojen systeemi toimii. Siis jos törmäämme johonkin ongelmaan, hengelliseen tai maalliseen, teoreettiseen tai käytännölliseen , rakastumiseen tai mustasukkaisuuteen jne ,niin emme saa sielunrauhaa ennen kun löydämme sille hyväksyttävän ratkaisun.

Unityö on hyvä esimerkki miten aivot yrittävät löytää ratkaisuja. Sen käyntiin panevana voimana on jokin ongelma. Ongelmat kasaantuvat ennen kun niihin löytyy ratkaisu, siksi unessa, jossa ajantajua ei ole, sotkeutuvat sekä vanhat ratkaisemattomat ongelmat, että uunituoreet sellaiset. Uni yrittää olla positiivinen ja työskentelee toiveratkaisun suuntaan. Siksi se luo symboolisia unikertomuksia jossa osatekijät merkillisesti liittyvät yhteen jotta saataisiin onnellinen loppu. Kun uni epäonnistuu tässä niin syntyy ahdistusta .

Tällaiset kertomukset eivät jää vain uniin. Päiväunelmat ovat heikompi variantti tuollaisesta työskentelystä. Romaanikirjallisuus, historialliset myytit sankaritarinoineen heijastelevat jotain todellisuutta jota niissä yritetetään hahmottaa unityön tapaan. Hyvä ja hyvin esitetty näytelmä luo kathartiiksen joka on vapauttava oivallus jostakin .

Uskonnolliset henkilökertomukset ovat luomuksia joissa yritetään ymmärtää maailman menoa. Uskonnolliset opetuskertomukset ovat aivan eriasia , niistä ei yleensä löydy tuota symboolista elämänkuvauksen totuutta.

Siis uskonnolliset kertomukset ovat yritys löytää todellisuus ja totuus symboolisin ja metafoorisin keinoin. Ongelma on se ,että tosiuskovaiset eivät tyydy siihen ,vaan he haluavat uskoa symboolisen kertomuksen kuvaukseksi historiallisesta totuudesta. Näin luodaan sitten vaihtoehtoinen todellisuus josta pidetään kynsin hampain kiinni.

Luultavasti tosiuskovaisten ongelma , jota he yrittävät ratkaista pitäytymällä vaihtoehtoiseen todellisuuteen .on jotain muuta kun se mitä alkutekstien luojat yrittivät kertoa.

Toisaalta Uusi Testamentti on ongelmallinen koska Jeesus todennäköisesti vaelteli maanpäällä. Mutta hänen vaelluksestaan tehtiin sitten uskonto joka haluaa vapauttaa maailman sen synneistä ,ilman kirjanoppineiden väliinpuuttumista, jotta se kelpaisi Jumalalle.

kristinusko oli mitä suurimmassa määrin protestiliike Jerusalemin eliittiä kohtaan. Liike hengellistyi ja irtautui juutalaisesta lain ritualistisesta seuraamisesta kun sitä lähdettiin levittämään Jeesuksen elämänkerta kertomusten avulla ja sitten tuli Paavali joka teki siitä teologiaa. Jeesus oli se idealisoitu keskushenkilö jonka palvonnan ympärillä kaikki pyöri ja pyörii. On siis otettava kantaa siihen kuka hän oikeastaan oli.

Seppo Heinola

Markku H: ”kristinusko oli mitä suurimmassa määrin protestiliike Jerusalemin eliittiä kohtaan. ”

Juurikin näin: köyhien puolesta ja erityisesti Roomaa ja roomalaismielisiä saddukeuksia vastaan. Liike oli myös poliittinen (epäonnistunut) kapinaliike, mutta tämä tietenkin piti pitää salassa (Kts. Johannes Lehman: Raportti rabbi J:stä) ja ilmenee jälkikäteen kirjoitetuissa muistiinpanoissakin vain kätketysti,koska vielä oltiin tuolloin Rooman vallan ja vainon alla.

Tapio Tuomaala

Seppo: ”Juurikin näin: köyhien puolesta ja erityisesti Roomaa ja roomalaismielisiä saddukeuksia vastaan.”

Itse teksteistä löytää toisenlaisen kuvan. On melko varmaa, että Johannes Kastaja ilmoittaessaan Jeesuksen voidelluksi, näki hänessä Rooman valtakunnan ikeestä vapauttajan. Kun Johannes oli vankilassa, hänen uskonsa alkoi horjua.

Mat.11:2-5 ” Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa sanomaan hänelle: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?” Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.”

Jae 6 paljastaa, että Jeesus tunnisti Johanneksen pettymyksen: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.”

Minä olen pettynyt niin monta kertaa, etten edes muista. Jeesus ei mahdu rakentamiini pieniin laatikoihin.

Toiseksi, kun Paavali kehotti olemaan kuuliainen esivallalle, niin hän tarkoitti myös Roomaa. Kuuliainen ei kapinoi, vaan hän tietää, että Rooman aika päättyy silloin, kun sen aika on päättyä.

Kalevi Kauppinen

Maailmankatsomus on se lähtökohta, joka muokkaa ajatusmaailmaa. Jos ollaan sitä mieltä, että kaikki on syntynyt, mikä syntynyt on, on sattuman tulosta, jota luonnon sattuman varaiset lait ohjaavat, niin silloin Jeesuskin olisi tavallinen ihminen samanlainen, kuin kaikki muutkin, niin silloin häntä voisi arvioita, niin kuin Yki tekee.

Jos taas ajatusmaailma lähtee siitä, että Jeesus on yksin Jumalan poika, joka tuli ihmiseksi, niin silloin tilanne on kokonaan toinen. Näissä keskusteluissa takerrutaan käännösvirheisiin ja muihin toisarvoisiin pikku seikkoihin, jotka sitten peittävät pois näkyvistä sen kaikkien tärkeimmän ajatuksen siitä, kuka todellisuudessa Jeesus oli ja on edelleen.

Seppo Heinola

Tapio. Ihanhyviä huomioita teet, se vaan, että nämä kohdat joihin viittaat,voidaan selittää myös sitä taustaa vasten, että poliittisen Messiaan tuli toimia ensin 3 vuotta s a l a s s a joukkoja kooten. Parbantaja voi tomia avoimesti. Näennäisen roomamyönteisyys oli taktiikkaa ajanvoittamiseksi. Siksi Jeesus sanoi usein: ’Minun aikana ei vielä ole tullut. Tämä ajanlasku näkyy yhtenä johtomotiivina läpi Ut:n. Kun aika olisi täyttynyt ’valon lapset’ eli essealaiset kansallismieliset ja zellootiti iskisivät, (kts Qumrainin sotakäärö) koska uskoivat että Jumala tulisi juuri oiealla hetkellä apuun.No Jumala ei tullut ja suunnitelma meni myttyyn.
Esealaisena johtajana Jeesus toimi myös parantajana,sillä essealaiset therapeutit olivat perehtyneet mm.yrittihoitoihin. Ns. parantamis-ihmeet ovat sensijan metaforia. Sokeat olivat opillisesti sokeita,rammat aloite- ja toimintakyvytömiä jne.

Seppo Heinola

”Näissä keskusteluissa takerrutaan käännösvirheisiin ja muihin toisarvoisiin pikku seikkoihin.”

Eivät ne läheskään aina ole Kalevi pikkuseikkoja. Yksi pilkku lauseessa kun voi muuttaa sen merkityksen aivan toiseksi. Raamattu ei tyhjene pikkuevankeliumiin. Siellä on paljon paljon muutakin erityisen mielenkiintoista koskien esim. nefilimien ja gibborimien ja eritoten shamgarien arvoitusta.

Markku Hirn

Kalevi. Maailmankatsomus on pitkän vaikutuksenalaisuuden lopputulos. Se voi olla jäykkä ja ehdoton ja jota sitten puolustaa henkeen ja vereen tai sitten puoliavoin joka tekee sen kehittymisen mahdolliseksi uusien vaikutteiden ansiosta. Maailmankatsomus on identiteetin osatekijöitä.

Sitten kun on kehittynyt sellainen maailmankatsomus jonka tuntee omakseen, niin se tosiaankin toimii silmälaseina kaikkea uutta vaikutusta arvioitaessa ja muokkaa ajatusmaailmaa. Jos se on kuin kiveen valettu ,niin se tulee pahaksi esteeksi uusien asioiden oppimisessa ja asioiden arvioinnissa. Tämä käy hyvin ilmi uskonnon , politiikan ja muiden ideologien maailmassa.

Tapio Tuomaala

Seppo: ”Siksi Jeesus sanoi usein: ’Minun aikana ei vielä ole tullut.”

Käsitän lauseen uuden maailman kautta, joka alkaa Jeesuksen paluusta planeetta Maahan. Mat.25:31 ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat…” Siis elävät ihmiset kootaan hänen eteensä.

Kalevi Kauppinen

Kaiken lähtökohta on se, että onko elämä sattumien tulos vai suunnittelun tulos. Vaihtoehtoja on kaksi, joista pitää valita, tai sitten ei ajattele koko asiaa, niin kuin useimmat sen tekevät.

Seppo Heinola

”Kaiken lähtökohta on se, että onko elämä sattumien tulos vai suunnittelun tulos. Vaihtoehtoja on kaksi, joista pitää valita, tai sitten ei ajattele koko asiaa, niin kuin useimmat sen tekevät.”
No vaihtoehtoja ei tietenkään ole vain kaksi. Evoluution ainut vaihtoehto ei ole suunnitelma. On muitakin vaihtoehtoja, mm. se, että aine ja energia ovat muotojaan toisikseen vaihdellen olleet olemassa aina. Ja vaikka evoluutio ei olisi totta, siitä ei seura,että ainut vaihtoehto olisi juuri ev. lut. kritinuskondogman uskontunustuksessa lausuttu. Totuudenvois aivan yhtähyvin lausua vaikka kiinalainen taoismi.

Seppo Heinola

Tapio, Hesekielin/Danielin aikalaskelmat viittasivat juuri tuohon Jeesuksen Gogatha-pääsiäiseen. Ja Jeesus uskoi tulevansa takasinkin ’pian’.

Tapio Tuomaala

Paavalikin uskoi Jeesuksen tulevan takaisin pian ja kirjoitti kirjeensä tästä näkökohdasta, me pelastumme. Kun tämä näkökohta on kirkkoteologiassa hukattu, niin oppi on yhtä sekavaa huttua. Paavali erehtyi ja sillä siisti. Hänen kirjeensä ovat hänen kirjeitään, eivät Jumalan sanaa, kuten fundikset melskaavat. Jos olisivat Jumalan sanaa, niin Paavali olisi tiennyt kertoa, että me emme pelastu. Ja jos hän näin olisi kirjoittanut, niin meillä olisi tyystin toinen kirkko-oppi. Joten… kirkkoteologia on harhaan johtava. Siis johtaa syntiin, minkä voi sanoa, kun pysytään alkutekstien sanamerkityksissä.

Seppo Heinola

Paljolti minustakin juuri noin kutenTapio sanoit. Mutta pikaiseen takaisintuloonsa uskoi myös Jeesus itse ja juuri tähän hänen käytämäänsä sanaan PIAN perustui myös monien apostolien käsitys, sillä kreikan takhy eli pian tarkoitti hyvin lyhyttä aikaa.

Tapio Tuomaala

Seppo: ”kreikan takhy eli pian tarkoitti hyvin lyhyttä aikaa.”

Sana löytyy esim. Ilm.22:20. Ilmestyskirjan kirjoittaminen on ajoitettu noin vuoteen 80, joten evankeliumien ”pian” tarkoittaisi jotain sellaista, minkä on pitänyt tapahtua vuosikymmenet sitten. Varmasti kirjoittajat ovat tajunneet, että logiikka evankeliumien ja Ilmestyskirjan kesken ei täsmää, jos ”pian” tarkoittaa tosi lyhyttä aikaa.

King James antaa merkityksiä nopeasti, kiireesti. Tällöin ”pian” tarkoittaisi, että Jeesuksen paluu tapahtuu nopeasti, kiireesti, kuin salaman leimahdus. Ehkä siten ”pian” viittaa ahdistuksen aikaan, jolloin kaikki tuhoutuisi, ellein Jumala lyhentäisi pian, kiireesti niitä päiviä.

Vaikea kohta.

Seppo Heinola

Miten takhy pitäisi ymmärtää perustuu tietysti Jeesuksen muihin takaisintuloonsa liittyviin määreisiin, joita lähiodotuksen puolesta on todella paljon. Pian-sanan liittäminen nopeaan ’vauhtiin’ on minusta keinotekoista Raamatun käännösongelmien tuottamaa ’harmonisointia’.
Kun sana lisäksi esiintyy aivan kirjan lopussa on sen luonteva käännös minusta ajan lyhyyteen eikä nopeuteen liittyvää.

Tapio Tuomaala

Seppo: ”Pian-sana liittäminen nopeaan ’vauhtiin’ on minusta keinotekoisat Ramatun käännösongelmien tuotamaa ’harmonisointia’.”

Näin minäkin näen. Toin esiin vaihtoehdon, joka on hyvin yleinen lukutupa. Kuten totesin, niin ”vaikea kohta”. Joskus katson asioita väärästä kulmasta. Odotankin, jospa löytyisi erilainen malli. Funtsinut olen vuosikaudet, mutta eteenpäin ei pääse, Pitää etsiä vinkkejä. Sepolta löytää joskus hyviä ideoita.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial