SYYSTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 26. Noidat ja demonit tieteellisesti

Ihmiset ovat kautta aikain raportoineet erilaisista ilmestyksistä. Demonien, enkeleiden ja kuolleiden sielujen on vakuuteltu näyttäytyneen milloin missäkin yhteyksissä. Henkiolentojen on uskottu asustaneen oudonmuotoisissa kivissä, vesien syvänteissä, puiden rungoissa ja pilvien päällä. Jumalat ovat kulkeneet maapallon pinnalla ja suorittaneet ihmetekoja. Riihissä on lymyillyt tonttuja, ja jättiläisten sukua olevat hiidet ovat poranneet kallioihin kuoppia. – Kari Enqvist: ”KANGASTUKSIA VARJOJEN TALOSSA”, 2020.

Demonit, henget, aaveet, jumalat ja kaikki muu eteerinen on kaikua ihmiskunnan alkuhämärän animismista, kun ei oikein mitään vielä maailmasta ja aineesta tiedetty. Kaikki näennäisesti alkuaikojen ihmistä koetelleet pienet ja isommat vastoinkäymiset olivat kaikessa materiassa lymyilleiden tietoisten toimijoiden aikaansaannosta.

Kaikesta edistyksestä, tiedon kumuloitumisesta ja koulutuksesta huolimatta usko henkiolentoihin on sitkeässä. ”Uskonto arjessa ja juhlassa” -tutkimuksessa kysyttiin henkimeedioihin tai kanavointiin uskomisesta. Selvisi, että 15–29 -vuotiaista ja 30–39 -vuotiaista jo lähes joka neljäs ilmoitti uskovansa näihin, vaikka yleensä nuoret ovat yhä vähemmän sitoutuneita uskoon. Tuosta voisi luulla uskon määrän olevan vakio, mutta uskonnollisten identiteettien vaihtuvan kuin muoti tai musiikkityylit. Mutta Kirkon tutkimuskeskus ja nähtävästi media yrittävät kiinnittää huomion muuhun kuin uskonnottomien määrän lisääntymiseen – tai sitten jumalaan uskovien vähentymiseen, mikä on 20 vuoden aikana ollut radikaalia. Ja erityisesti nuorilla. Uskovien määrä vähenee, uskonnottomien kasvaa. New age ym. hömppä kuuluu useimmiten nuoruuden ajan etsintään ja useimmilta se aikaa myöten karisee.

Teologia.fi -sivustolla on 13.10. julkaistu juttu väitöskirjasta, jossa käsitellään Helluntailiikkeen teologian uudistamista pohtimalla kysymyksiä noituudesta ja demoneista. Olen hämmentynyt. Siis tohtorinväikkärin, tieteellisen opinnäytetyön, voi laatia tyyten abstrakteista hahmoista, joista ei ole mitään tosiolevaisuuden havaintoa. Tosin en tiedä, kuinka väikkärissä käsitellään näihin keksittyihin hahmoihin uskomista ja kuinka tunteettomasti ja objektiivisesti tarkastellen. Mutta koska väittelijä, TM Sanna Urvas, jutussa kertoo olevansa helluntailainen isolla H:lla ja hellariuteen kuuluu luja usko demonien välittömään vaikutusvaltaan, oletan väikkärin käsittelevän näitä todellisina, hmm, niin minä? Henkilöinä, objekteina, olentoina, ilmiöinä?

Urvas oli nuoruudessaan kommunisti, mutta koki ns. herätyksen ja siis täyskäännöksen. Ja ryhtyi hellariksi. Uskonto vaihtui. Ja hän huomasi heti aukkoja liikkeen teologiassa. Gradua tehdessään hän huomasi, kuinka olematonta oli oikein minkään perustelu. Ei ollut kuvausta edes heidän syntiopista. Tähän voisin kommentoida ylipäätään minkä tahansa kristinopin suuntauksen perusteluista ja niiden ilmassa leijumisesta. Mutta se on toinen tarina. Väikkäri käsittelee kahden oppineen hellarimiehen aatoksia synnistä ja saatanasta. Että sellaistakin, että Saatana ei ollutkaan langennut enkeli. Tämä tästä. Mutta siis oikein yliopistolliseksi väitökseksi asti voi mennä jaanailu noidista ja demoneista. Se on hämmentävää.

–  –  –

Olen miettinyt joskus sitä rajapintaa, miten yliluonnollinen voi olla tekemisissä tämän materiaalisen maailmamme kanssa. Miten ihmeessä henkiolento, Jumala tai Saatana, miten vain, voi vaikuttaa tekemisiimme tai fysikaalisiin ilmiöihin? Mitä henki on? Protoneja, elektroneja, molekyylejä, kvarkkeja vai jotain muuta? Ja mistä me sen voimme tietää, kun millään keinolla ei ole saatu minkäänlaista kosketusta tai todennetta noista hengistä. Ei siis atomin tai kvarkin varjoakaan.

Palaan vielä Enqvistin uuden kirjan tekstiin, jossa hän kiinnittää huomiota tuohon seikkaan tavalla, jota itse en ole tullut vielä ajatelleeksikaan, koska olen kiinnittynyt kaiken paikallaan pysymisen illuusioon. Maapallo nimittäin liikkuu aurinkoon nähden 30 km/s. Aurinko liikkuu sekin kovaa vauhtia Linnunradassa. Ja tämä galaksimme liikkuu 550 km/s vauhdilla kohti Vesikäärmeen tähtikuviota. Siis henkiolennon täytyisi näin ollen olla tiukasti kiinni aineessa. Koska liike tarvitsee väistämättä fysiikan lakien mukaan massan ja energian, tuntuu omituiselta, miten joku henkiolento liikkuisi, jos tällä ei ole mitään fyysistä olomuotoa, ei painoa, ei energiaa. Miksi se liikkuisi massan mukana sillä hurjalla vauhdilla, pari miljoonaa km/h, millä me avaruudessa liikumme? Tai miten se liikkuu mukana, jos sillä ei ole massaa eikä energiaa? Se kiitää siis avaruuden halki meidän ihmisten mukana pitäen nähtävästi kiinni kaikesta, mikä kiinteää on. Ja miten se siitä pitää kiinni? Miten tuon selittäisi? Kun puhutaan hengistä, kaipaan hyviä selityksiä noihin ongelmiin.

(kun nyt tuli Linnunradan tie kohti Vesimiehen tähdistöä mainittua, niin linkitän tähän ambientbiisin, jonka tein vain pari viikkoa sitten. Sen nimi on nimittäin Hydrus, Vesimies)

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
9 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Katsos Yki kun Jumala on kerran k a i k k i v a l t i a s on Hän tietysti luonut demonitkin sellaisiksi että ne voivat olla millaisia hyvänsä ja pystyä mihin tahansa ja missä tahansa ja miten tahansa…
Fundamentalistit eivät jää ikinä vastausta vaille, kun käytössä on DEUX EX MACHINA…

Seppo Heinola

Ruah merkitsee tismalleen samaa, se on kirjaimellisesti ’tuuli’, henkäys. Ruach on synonyymi sanalle nephes eli ’sielu’ ja neshma myöskin sielu, henkäys. Näillä kaikilla kolmella luomiskertomuksen ’sielu’ sanalla on merkittävästi sama lukuarvo 16, joka viittaa hapen atomipainoon ja ilman happeahan ihminen eli ole ’elävä sielu’ eli ei elä ilman ilmaa, joka pitää hänet hengissä. Siksipä Jumala puhalsi ’elämän tuulen’ (nishmat) nimenoman ihmisen sierainten kautta hänen keuhkoihinsa.

Seppo Heinola

Ruah ja nefesh ovat hepreaa. Ja sattuma korjaa perin merkillisen täsmällistä satoa kun juuri luomiskertomuksen kolmessa ilmaan (jossa on happea) ja elämän luomiseen liittyvässä sanassa on juuri elämälle välttämättömän hapen atomipaino… Sattuma on kummallinen siitäkin syystä, että elämää syntyy vedessä, jossa siinäkin on tuota happea ja heprean elämä sanan chaj lukuarvo on 18, joka puolestaan on juurikin veden molekyylipaino… Syntyy siis elävä ihminen eli Adam plus Eva, joiden nimien yhteinen lukuarvo on 64 ja nyt kolmesta neljäntyyppisestä DNA:N emäksestä voidaan muodostaa juurikin 64 erilaista kolmen emäksen jonoa. Tuskin nämä erittäin tarkat vastaavuudet ovat sattumia vaan mieluimmin sitä tietoa, jota ihmiselle on muinoin tuotu muualta.
Analogioista hämmästyttävin on käsitteeseen adam eli ihminen liittyvät kromosomiluvut 44 45 46, kun vielä nimi adam kääntyykin X veri.
Vertaa sauvakromosomien kuvia muinaisen tapaan kirjoittaa heprean aleph! (vino X) Ja dam merkitsee juuri veri ja kromosomit otetaan luuytimen verisolusta.

Seppo Heinola

Yli, tarvittava matikka on yksikertaista yhten ja kertolaskua, ei juurikaan sen monimutkaisempaa…kirjainten ja numeroiden helpotvastavuudet ovat faktoja. Kai hyväksyt että esim. latinan X = 10. No ihan samasta on kyse hepreassa ja kreikassa.
Numeraali piiloviestintä oli tarkoitettu astronomisissa kysmyksissä sitä tarvitseville papeille, jotka määrittelivät ja laskivat juhlapyhien oikeat paikat ja korjasivat aina vuositain hienoisesti vikaan meneviä kalentereita.
Fysikaaliset ja biogiset hienoudet oli tarkoitettu tuleville sukupolville, eli kuten profeetta Danielle ilmestynyt alien toteaa:
”Mutta sinä Daniel, lukitse nämä sanat ja
sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti.
Monet matkustavat edestakaisin ja
tieto kasvaa.”
Tässä siis Raamattu itse ilmoittaa sanansa olevan kätkettyä ja salattua. Enkelin Danielille antama kirja voitaisiin käsittää vain sen tiedon (hepreaksi Dat!!!) valossa, minkä lopun ajan ihminen on avartuneen maailman- ja ihmiskuvansa avulla saanut. Siksi kirja piti taltioida odottamaan lopun aikoja. Se sinetöitiin ja lukittiin odottamaan datakoneita, sillä kohdan heprealaiseen tekstiin sanaan tieto eli dat liittyy els-salakirjoitus, josta nousee sana muchseb, eli nykheprassa juurikin tietokone!!!

Meri Vesanto

No jaa, kuinka moni osaa sanoa, mitä valo oikeastaan on, tai sähkö, mutta ei tulisi mieleenkään kiistää niiden olemassaoloa. Mutta se, mikä on oikeasti kamalaa, on tuo Urvaksenkin kuvaama ihmisten demonisointi. Sitä on näkynyt viime aikoina myös Twitterissä, USA:n presidentinvaalien kommentoijien keskuudessa. Veikkaanpa, että hellareissa on myös iloittu siitä, että joku kommunisti on päässyt pahan vallasta.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial