
Perinnölliset sairaudet ovat kirouksenamme. Suvussa kulkeva alttius tietylle sairaudelle on kuin damokleen miekka, jota ei voi väistää. Vain toivoa, että se heilahtaa ohi. Itse olen sikäli onnellisessa asemassa, ettei suvuissani tietääkseni ole esiintynyt perinnöllisiä taipumuksia tiettyihin sairauksiin. Usko Jumalaan tai uskomattomuus ei tee tässä asiassa sitä eikä tätä. Se on todennäköisyyden matematiikkaa tai geenien kylmää sanelua, sairastuuko vaiko ei.
Jotkut uskovat ovat sitä mieltä, että sairaudet ja varsinkin perinnölliset ovat seurausta syntiin lankeemuksesta. Synti ja sairaus. Jeesus ja terveys. Sillähän karismaatikot ja uskon puoskarit julistavat sairaita terveiksi ”Jeesuksen nimessä”. Ja monet menevät parantumaan. Ja kun eivät parantuneetkaan, häpeävät hiljaa surren, etteivät olleet riittävästi uskossa tai muuten Jumalalle kelvollisia.
Aikoinaan tieteen avulla saatiin selville, että perimämme on kirjoitettu DNA:n. Ja geenit ovat sen perimän tiedon yksiköitä. DNA keksittiin vasta noin 1830 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Sittemmin uskovat ottivat tämän tieteellisen tiedon vastaan osoittamalla sen olevan Jumalan kirjoitusta. Se on se Sana, jolla kaikki on luotu. Elollinen nyt ainakin.
Nyt kemian Nobel-palkinto on myönnetty Emmanuelle Charpentierille ja Jennifer A. Doudnalle, jotka ovat kehittäneet ns. geenisakset. Tämä on menetelmä, jolla perimää voidaan muuttaa tarkasti lisäämällä tai poistamalla siitä jaksoja. Tällä uskotaan voitavan poistaa perinnölliset sairaudet kokonaan. Ja miksipä ei, vaikka siihen vuosia aikaa menisikin.
Nyt syysteräinen teologi miettii, että eikö tässä tehdä Jumalan tahdon vastaisesti? Voimmeko me luodut mennä sörkkimään Jumalan kirjoitusta ja muuttaa sitä? Eihän yksikään kirjailijakaan olisi julmistumatta, jos tämän valmiin teoksen kirjoitusta mentäisiin muuttamaan jälkikäteen. Hyväksyisikö kukaan, jos jostain J.S. Bachin fuugasta, toccatasta tai kantaatista mennään muuttamaan nuotteja pysyvästi? Ei.
Voiko olla mahdollista se, että Jumala tuolla jossain katselee tyynenä, kun luotunsa omine aikoineen menee ja säätää Hänen säätämyksiään? Tottahan sairauksilla on tarkoituksensa. Tottahan jotkut suvut ovat syystä tai toisesta ansainneet suvussa kulkevan ilkeän alttiuden syövälle, sepelvaltimon tukkeumalle, diabetekselle, mielenhajoamiselle tai Alzheimerin taudille.
Hämmentävän vaikeita kysymyksiä.. Pelkona kai on, että ihminen alkaa säätämään, millaisia ihmisiä tulevaisuuden kansaan saa syntyä. Hitler versio 2. Hätäisesti taisin jostain lukea toisella silmällä, että Kiinassa joku oli tehnyt jotain sen suuntaista, ja kiinalainenkin etiikka sanoi systeemille ”ei kiitos”. Voi olla että ymmärsin väärinkin kun tosi hätäisesti jotain otsikoita vilkuilin.
Minä olen miettinyt sitä, miten uskovaisuus saa ihmiset näköjään suhtautumaan koronaan varsin välinpitämättömästi. Koronalinko jos toinen on lähtenyt kirkoista tai uskovaisten kokoontumisista liikkeelle pitkin maailmaa.
Äitini tuossa äsken muuten kertoi, että Reinikainen (se kreationisti lääkäri) oli jossain tv-ohjelmassa tai radiossa kovasti paasannut, että maskeja pitää käyttää. Oli unohtanut uskovaisuutensa kokonaan.
”Äitini tuossa äsken muuten kertoi, että Reinikainen (se kreationisti lääkäri) oli jossain tv-ohjelmassa tai radiossa kovasti paasannut, että maskeja pitää käyttää. Oli unohtanut uskovaisuutensa kokonaan.”
Miten kehotus maskien käyttämisestä kertoo uskovaisuuden unohtamisesta? Kuulisin mielelläni tähän perusteluja. Uskovainen tai ei uskovainen lääkäri tekevät työtä samalla tavalla ihmisten auttamiseksi
Reinikaisen tapauksessa on kyllä mielenkiintoista tuo maskin käytön kehotus. Hänhän on sitä mieltä, että kaikki, aivan kaikki, mitä olevaisuudessa on, on Jumalan luomaa. Siis SARS-CoV-2 eli koronavirus myös. Eli meidän tulee suojautua Jumalan luomistyöltä…
Vai olisiko Reinikainen sitä mieltä, että tuo virus on paholaisen työtä? Jos, niin miksi hyvä Jumala sallii moisen lähteä mellastamaan ja uhkaamaan sotkea koko luomistyön, mikä nyt siltä näyttää, mikäli pessimismin kautta asiaa tarkastelee. (itse uskon koronan tulleen vuosikausien vitsaukseksi, mutta senkin asettuvan joko luonnollisesti tai rokotteen voimalla)
”Miten kehotus maskien käyttämisestä kertoo uskovaisuuden unohtamisesta? ”
Kalevi, no ei tietysti mitenkään. Tuo nyt oli vähän sellainen sarkastinen johtopäätös juuri sanomastani. Minusta näyttää kylläkin, että hämmentävän monen uskoa tunnustavan uskoon kuuluu se että uskovien isot rukouskokoukset tai kirkonmenot jotenkin olisivat suorastaan välttämättömiä, että koronasta selvitään. Jumala on niin suuri heidän suojelijansa, että koronasta ei tarvitse piitata.
Ehkä nyt puhun enemmän aika monista (tuntemistanikin) pastoreista tai seurakuntien johtajista, joiden lausuntoja facebookissa tarttuu korviin…. Voihan olla, että kyse on samasta kuin ns. ravintolanpitäjällä, joka menee konkurssiin, jos klo 12 jälkeen ei saa juottaa ihmisiä. Retoriikka on vain yllättävän usein sen suuntaista maailmalla ja välillä Suomessakin, että ”kristittyjä vainotaan, kun ei saa pitää kirkonmenoja, vaikka BLM saa rauhassa osoittaa mieltään kaduilla”.
En ole varma, onko kyse magiikasta. Ehkä Afrikassa siitä(kin): Pyhä Henki toimii joukoissa ja voima poistuu, jos ei ole oikea ”henki” menoissa. Menot ja Pyhän Hengen kutsuminen myös usein vaativat laulamista ja mielellään joukkoina.
Vai onko todellakin itseasiassa kyse johtajien tuloista. Monissa pienemmissä vapaissa seurakunnissa Suomessakin tulot tulevat osallistujilta, ja myös kolehteina.
Jos hakemalla hakee kummallisia uskomuksia ja epäjohdonmukaisuutta, niin niitähän löytää – ja loput voi sitten kuvitella jos on lujasti vakuuttunut siitä, että uskonnollinen ihminen on jollakin tavoin vajaakykyinen.
Yhtä hyvin voi kysyä oskooko hallitus siihen, että virus tarttuu vasta kello 23:n jälkeen, kun se määrää ravintolat suljettavaksi silloin. Mitä ilmeisemmin virus on alkuillasta jotenkin nukahtaneessa tilassa. Samalla tavoin: kun minä pysäköin autoni pelastustielle ja estän mahdollisen hälytysajoneuvon kulun ja poliisi pakana sakottaa, vaatiiko sisäministeri poliisin toimien tutkimista.
Eiköhän yksisilmäinen idealismi, kun se hallitsee koko ajatusmaailmaa, hämärrä ihmisen suhteellisuudentajun aina. Ei uskonnon vastustaminen, elokapina tai sokea maailman halaaminen tee siinä poikkeusta.
Ortodoksijuutalaiset uskovat, että Jumala suojelee heitä koronalta. Huonosti kuitenkin kävi. Ei usko tarkoita sitä, että Jumala tekee, niin kuin ihminen tahtoo, sillä hän odottaa ihmisen tekevän kaikkensa suojellakseen itsensä koronalta. Jos kaikesta yrityksestä huolimatta sairastuu, niin itse on ainakin yrittänyt tehdä parhaansa ja se riittää. Jokaisella on velvollisuus auttaa koronan pysäyttämiseksi, niin lääkärit, tutkijat kuin tavallisetkin ihmiset. Se on korkeimman tahto.
Lääkäreistä ehkä kuuluisin suomalainen on David Beckhamin operoinut Sakari Orava, joka on uskovainen. Usko ei ole hänen taitojaan minnekään hävittänyt. Hän kertoo, että kun hän valmistautuu leikkaukseen, niin aina ensin rukoilee kaiken onnistuvan.
Että uskonnollinen ihminen olisi jotenkin vajaakykyinen – jos (uskonnoton) on lujasti vakuuttunut? Minkälainen uskonnollinen ihminen? On nimittäin myös uskomattomia, jotka ovat jollain tavalla uskonnollisia. Joku suomalainen laulajatar näin ilmoitti olevansa. Ei usko jumalaan, mutta noudattaa uskontoon kuuluvia rituaaleja. En muista kuka.
Ei se, uskooko jumalaan tai ei, tee ihmistä sen kummemmin vajaakykyiseksi. Nämä vain näkevät maailman eri tavoin. Maailmankuvien välillä on ero. Yleensä aika iso.
Mutta uskomuksissa, joihin siis uskonnollinen usko kuuluu, on vääjäämättä epäjohdonmukaisuuksia, eikä niitä hakemalla hakea tarvitse. Ne näkyy jo päältä.
Yksisilmäinen idealismi tietty hämärtää aina suhteellisuudentajun. Idealismi sulkee aina muita vaihtoehtoja huonompina pois punnitsematta edes niitä. Uskontoa ei tarvitse vastustaa. Se saa olla kuka sen haluaa pitää, kunhan se ei haittaa muita – eikä yritä omia jumalalleen tieteen selville saamia asioita. Uskonto on mitä on, mutta silloin kun se kahlitsee muita, kieltää tieteen selvittämiä faktoja kuten evoluutio, käyttää hyväksi asemaansa, kuten kirkkomme tekee, päsmäröi muita, on sitä vastustettava. Itse olen enemmänkin uskonnon ihmettelijä kuin vastustaja. Itse vastustan lähinnä kirkon asemaa valtiossamme ja uskonnon opetusta yhteiskunnallisesti maksetuissa kouluissa.
”Itse vastustan lähinnä kirkon asemaa valtiossamme ja uskonnon opetusta yhteiskunnallisesti maksetuissa kouluissa.”
Eikö kirkkoon kuuluvat olekaan yhteiskunnan jäseniä, tämä ei tunnu olevan oikein perusteltua. Kirkkoon kuuluvien veronmaksu eurojen pitäisi olla yhtä arvokkaita kuin kirkosta eronneidenkin. Kirkkoon kuuluvat maksavat vielä kirkollisveronkin ja tukevat esimerkiksi diakonityötä ja muita palveluksia kirkkoon kuulumattomille.
Ei ateistisissa maissa näytä asiat olevan yhtään sen paremmin, kun ei ateistisissa maissakaan. Moni asia tuntuu olevan yksilön kannalta huonommin.
”Ei se, uskooko jumalaan tai ei, tee ihmistä sen kummemmin vajaakykyiseksi. Nämä vain näkevät maailman eri tavoin. Maailmankuvien välillä on ero. Yleensä aika iso.”
Tässä kysymyksessä olen täysin samaa mieltä, näinhän asia on, mutta ei se ole ihmiselle itselleen taikka ympäristölle vahingoksi.
Onhan urheiluseurojen jäsenetkin yhteiskunnan jäseniä! Mikäpä kirkon jäsenistä yhteiskuntakelvottomia tekisi…
Mutta kirkolla ei pidä olla sellaista ammoin saatua privileegiota kuin kirkkoveron kanto-oikeus. Varsinkin lapsikasteessa tehty automaattiliittäminen jäseneksi on todella erikoinen käytäntö. Eihän mihinkään muuhun yhteisöön vauvoja liitetä.
Mitä tulee diakoniatyöhön, menee siihen kirkon vuosittain keräämistä varoista hyvin pieni osuus. Jos kirkko auttaakin köyhiä ja hädänalaisia (marginaalisesti), niin se ei kuitenkaan puutu niihin yhteiskunnan rakenteisiin, jotka köyhyyttä ja syrjäytymistä aiheuttavat. Ylipäätään sosiaalityö kuuluu järjestää yhteiskunnallisesti eikä hyväntekeväisyystyöllä.
Suomi ei ole sen kummemmin ei-ateistinen kuin ateistinenkaan maa. Suomi on ollut jo pitkään varsin sekulaari valtio. Täällä on asiat maailmanmitassa varsin hyvin. On turvaverkkoja, on lähes ilmainen terveydenhuolto, ilmainen koulu, infra toimii varsin hyvin jne. Nämä seikat on rakennettu tänne sekulaaristi ja hyvin pitkälle pääomapiirien ja eri poliittisten puolueiden, varsinkin vasemmistopuolueiden yhteistyöllä (joskaan ei aina riidattomalla) vuosikymmenien mittaan.
”Mutta kirkolla ei pidä olla sellaista ammoin saatua privileegiota kuin kirkkoveron kanto-oikeus.”
Veron kanto on vapaaehtoista, jos ei halua maksaa, niin voi erota kirkosta.
”Ylipäätään sosiaalityö kuuluu järjestää yhteiskunnallisesti eikä hyväntekeväisyystyöllä.”
Kyllä sosiaalityötä kaikki voivat harjoittaa, ei se vain valtion yksinoikeus.
Eikö liittymisenkin pitäisi olla vapaaehtoista, vai mitä? Nythän kirkko liittää vauvan mielipidettä kysymättä automaattisesti…
Sosiaalityötä laajasti käsittäen toki saa kaikki tehdä sikäli kuin se on normaalia lähimmäisen auttamista ja huomioon ottamista, mutta varsinainen sosiaalityö, mihin liittyy rahansiirtoja, tulisi olla yhteiskunnallisesti hoidettua. Hyväntekeväisyystyö on rahan keruuta ja sen ohjaaminen sinne minne hyväntekijä subjektiivisesti sen hyväksi katsoo. Silloin tulee helposti vääristymiä. Ja hyväntekeväisyystyötä tekevä pidättää aina itselleen osan.
”Nythän kirkko liittää vauvan mielipidettä kysymättä automaattisesti… ”
Höpö, höpö. Kirkko ei liitä ketään mihinkään. Päätöksen siitä viedäänkö lapsi kasteelle tekevät aina lapsen vanhemmat. Samoin vanhemmat päättävät siitä voiko alaikäinen lapsi erota kirkosta.
Harvalla alle kahdeksantoistavuotiaalla on vielä verotettavaa tuloa, joten sen pakkorahastamisenkin kanssa on vähän niin ja näin.
Ei mitään höpö höpö. Se on automaattinen oletusarvo, että lapsi liitetään kasteessa seurakuntaan. Ilman muuta SE on vanhempien valinta, kastetaanko vai vietetäänkö nimiäiset. Vai kysytäänkö siinä kastetoimituksen yhteydessä, että saako vauvan liittää seurakunnan jäseneksi?
Mutta jos se lapsi on liitetty (ilman tämän omaa suostumusta) seurakuntaan, on sekin väärin, ettei tämä voi erota siitä itse ilman vanhempien suostumusta, vai miten?
Monilla alle 18 vee on kuitenkin verotettavaa tuloa ja se kirkkovero on maksettava vaikkei haluaisikaan, joten sen mukaan sen pitää mennä, eikä sen mukaan, että niitä on nyt niin vähän…
Niin, tietääkö joku täällä käyvistä, että kysytäänkö vanhemmilta kastetoimituksen yhteydessä, saako vauvan liittää seurakunnan jäseneksi?
”Vai kysytäänkö siinä kastetoimituksen yhteydessä, että saako vauvan liittää seurakunnan jäseneksi?”
Kaste tarkoittaa myös seurakunnan jäseneksi ottamista, siitä on kysymys.
Vanhemmat sopivat kasteesta lapsen puolesta, niin kuin monesta muustakin asiasta, esimerkiksi valisemalla etunimen, joka vielä kirjoitetaan hautakiveen. Vanhempien ei tarvitse antaa lapselle kastetta, jos eivät halua, se on vapaaehtoista. Tietääkö varmasti vanhemmat sen, jos jättävät kastamatta, että lapsi aikuiseksi vartuttuaan olisikin halunnut kasteen lapsena. Miten se kaste pilaa lapsen elämän, sen Yki voisi kertoa?
Lapselle tulee myöhemmin monta muutakin velvollisuutta, jossa ei lapsen mielipidettä kysytä, on oppivelvollisuus ja pojille asevelvollisuus esimerkiksi.
Nimen antaminen ehkäpä on hieman eria asia kuin johonkin yhteisöön liittäminen… eihän vauvaa liitetä mihinkään urheiluseuraan tai postimerkkiyhdistykseenkään. -Tai Vapaa-ajattelijoihin… Miten seurakunta eroaa näistä?
Suomessa on yksi pakanauskonto, Karhun kansa, jonkinlainen kummajainen kuten vähän kaikki vastaavat harrastusryhmät. Siinä on yksi sellainen eettisesti parempi piirre kuin maamme valtauskonnolla, luterilaisuudella. Siihen nimittäin ei saa liittyä alle 18-vuotiaat ellei sitten vanhempien suostumuksella, mutta silloinkin vasta 15-vuotta täytettyä.
Kaste ei tietenkään pilaa kenenkään elämää, eikä siitä nyt olekaan kyse. Kyse on siitä, onko eettisesti oikein liittää lasta mihinkään yhteisöön. Ja varsinkin yhteisöön, joka kerää rahaa. Se sitten on erittäin hypoteettista, tuleeko henkilölle aikuisena paha mieli, jos ei olekaan lapsena saanut kastetta…
Yhteiskunnalliset velvollisuudet ovat sitten aivan tyyten eri asia.
”Nimen antaminen ehkäpä on hieman eria asia kuin johonkin yhteisöön liittäminen…”
Yki hyvä, …
Kaste ei ole nimenantamisen tapahtuma, vaan nimenomaan uuden jäsenen liittäminen seurakuntaan. Nimen antamisen takia ei tarvitse kutsu pappia paikalle. Digi- ja väestötietovirasto lähettää vanhemmille lomakkeen nimenantamista varten, se täytetään ja palautetaan Digi- ja väestötietovirastoon. Jos haluaa juhlia nimiäisiä lapsen kastamisen sijasta voi vapaasti järjestää juuri sellaiset sukujuhlat, kuin hyvältä tuntuu.
Hei Tauno J., enhän muuta ole väittänytkään… Pian suurin osa lapsista jää kastamatta ja pappien ja pippien sijaan pidetään nimiäisiä. Helsingissä lienee nyt kai joku 40 % lapsista kastettavan.
Ja sama se, jos vanhemmat haluaa papin lorauttelevan vettä ja tekevän ristinmerkin vauvalleen. Siitä vaan. Mutta tuo automaattiliittäminen seurakuntaan on moraalitonta.
”Mutta tuo automaattiliittäminen seurakuntaan on moraalitonta.”
Ei pappi pyytämättä ketään seurakuntaan liitä.
Onko Jumalaan uskominen moraalitonta, enpä ole vielä tällaista kuullut.
Eipä pappi enää pyytämättä ketään kasta. Vielä 100 vuotta sitten se vähän niin kuin oli pakko suunnilleen. Vanhemmathan sen päätöksen kastamisesta tietty tekevät, mutta se EI poista sitä, että kirkko se nimenomaan on sen automaattiliittämisen aikoinaan keksinyt ja sen se pitäisi poistaa moraalittomana.
Kalevi, mistä moinen pätkähti päähäsi..? Kuka jumalaan uskomisen moraalittomaksi on leimannut..? Minä nyt en ainakaan.
”Kaste ei ole nimenantamisen tapahtuma, vaan nimenomaan uuden jäsenen liittäminen seurakuntaan.”
Teoriassa kyllä, mutta väitänmpä että käytännössä suurin osa vanhemista pitää kastajasia nimenoman nimenantamistilauutena. Teologinen siältö ja seurakuntaan liittäminen ei tulle monelle vanhemmalle edes mieleen. Pappi on seremoniamestari ja tilaisuus koetaan nimeämisseremoniana.
”Teoriassa kyllä, mutta väitänmpä että käytännössä suurin osa vanhemista pitää kastajasia nimenoman nimenantamistilauutena. ”
Eiköhän sille uudelle elämälle myös haeta jotain siunausta… onhan se aika iso tapahtuma – oletan.
Siis rituaali. Ehkäpä uskontojen pääsisältö ei olekaan se yliluonnollinen entiteetti tai se joku hämärä tuonpuoleinen palkkio ”oikeinelämisestä”, vaan rituaalit ja puitteet – muillekin kuin tapaluterilaisille…
Miksi vanhempien pitäisi hakea pienokaiselleen siunausta ja mitä sillä tarkoitetaan? Halutaanko varmistaa, että ”jumala nyt varmasti huomaa tämän pikkuisen ja suojelee”? Eikö tuo nyt jo muutenkin sitä tekisi? (eipä nähtävästi tee, päätellen kaikista onnettomuuksista, sodista, sairauksista jne., jotka lapsia tappavat) Vai onko Hän niin huomionkipeä, että vaatii joka ainoassa tilanteessa ja mutkassa Hänen nimensä ja kunniansa mainittavan?
”Vanhemmathan sen päätöksen kastamisesta tietty tekevät, mutta se EI poista sitä, että kirkko se nimenomaan on sen automaattiliittämisen aikoinaan keksinyt ja sen se pitäisi poistaa moraalittomana.”
”Kalevi, mistä moinen pätkähti päähäsi..? Kuka jumalaan uskomisen moraalittomaksi on leimannut..? Minä nyt en ainakaan.”
Kirkko uskoo Jumalaan ja toimii sen mukaan, eikä ole kastetta keksinyt, miten se voi olla moraalitonta, tai sitten sanalla moraali käsitetään eri asioita. Saattaa olla, että ateisteilla on oma käsitys moraalista.
Ei kirkko mihinkään usko. Kirkko on oppijärjestelmä, joka perustuu aikaisten ihmisten hatariin käsityksiin maailmasta. Ihmiset uskovat ketkä uskovat. Yhä harvempi kuitenkin ja se trendi on jatkuva, halusi sitä sitten tai ei.
En ole missään vaiheessa väittänyt kasteen olevan moraalitonta. Sehän on pelkkä taparituaali, tiettyihin uskon dogmiin perustuva, mutta sinänsä harmiton. Vauvan seurakuntaan automaattiliittäminen sen sijaan on moraalitonta toimintaa. Jos joku muuta mieltä on, niin perustelkoon.
”Jos joku muuta mieltä on, niin perustelkoon.”
Kaste on synonyymi seurakuntaan liittämiselle. Minusta siinä ei ole mitään sen moraalittomampaa, kuin urheiluseuraan tai partioonkaan liittymisessä. Se ei minulle avaudu, mitä Yki tarkoittaa ”automaattiliittämisellä” – onko Helsingissä jo jonkinlaisia kasteautomaatteja?
Jos kaste todellakin on synonyymi seurakuntaan liittämiselle, niin siinä tapauksessa vauvakasteet pitäisi jättää tyyten pois ja jättää tämä yksilön omaan harkintaan. Ikäraja voi olla jotain 15 – 18 v. Ja siis, kun puhutaan oikeudellisesta toimenpiteestä.
Kasteautomaatti tai pappi, sama se. Tietty se automaattiliittäminen tapahtuu tuossa kasteessa. Ymmärrän hyvin tämän rituaalin niin, että vauva ikäänkuin liitetään jonkun ts. seurakunnan ”yhteyteen”, eikä siinä mitään. Eipä vauva mitään moisesta ymmärrä. Vanhempana vasta tullaan tajuamaan tiettyjä asioita ja niiden yhteyksiä sekä eri tekojen (ja liittämisen) motiiveja. Mutta koska seurakunta on julkisoikeudellinen yhteisö ja siihen liittäminen on oikeudellinen toimenpide, on se minusta sangen moraalitonta. Jos vanhemmat haluavat liittää lapsensa seurakuntaan, niin se tapahtukoon käytännön tasolla, oli se mitä oli, seurakunnan päiväkerhoa tms., ei oikeudellisessa merkityksessä kuten nyt tapahtuu.
”Jos vanhemmat haluavat liittää lapsensa seurakuntaan, niin se tapahtukoon käytännön tasolla, oli se mitä oli, seurakunnan päiväkerhoa tms., ei oikeudellisessa merkityksessä kuten nyt tapahtuu.”
Käytännön tasolla lapsi liitetään seurakuntaan kastamalla lapsi. Tämä liittäminen tapahtuu aina vanhempien pyynnöstä, kun lasta kastetaan. Vanhemmat siis nimenomaisesti haluavat liittää lapsensa seurakunnan jäseniksi – Kyse ei ole mistään automaatista.
Kirkon verotusoikeus alkaa olla muinaisjäänne, joka jossain vaiheessa poistuu. Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun seurakunta hoiti koko paikallisen hallinnon. Kaste, rippikoulu, avioliitto ja hautajaiset ovat osittain olemassa siksi, että kirkonkirjoihin saatiin asianmukaiset kirjaukset. Kirkonkirjat tarvittiin valtionhallinnon tarpeisiin.
Muinaisjäänne on sekin, että se AUTOMAATTILIITTÄMINEN tapahtuu siinä kasteessa. Lurautelkoot papit ja muut seremoniamesut vettä vauvan päälle ja loitsuja lausukoot, mutta jäseneksi EI saa liittää. Ja tyyten riippumatta vanhempien toivomuksesta. Ja historiasta viis. Ei kaikki wanha ole lähtökohtaisesti hyvää ja oikein.
– Olkoon ikäraja vaikka 15 v., jonka jälkeen liittäminen voi tapahtua. Kaikenlainen yhteisöihin liittäminen tulee kuitenkin tapahtua yksilön omasta harkinnasta. Jos se 15-vuotias finninaama EI halua liittyä kirkkoon, niin häntä ei pidä silloin liittääkään. Piste.
”Lurautelkoot papit ja muut seremoniamesut vettä vauvan päälle ja loitsuja lausukoot, mutta jäseneksi EI saa liittää.”
Tämä veden lurauttaminen on juuri sitä seurakunnan jäseneksi liittämistä. Ei niitä mitenkään voi erottaa toisistaan.
”… jäseneksi EI saa liittää.”
Minusta voit aivan vapaasti ottaa kantaa vapaa-ajattelijoihin liittymiseen. Jos haluat osallistua seurakunnan jäsenyyteen liittyvään päätöksentekoon, sinun on varmaankin syytä liittyä kirko jäseneksi (jos et jo ole) ja ryhtyä hakeutumaan kirkolliskokouksen jäseneksi.
Kaikki kirkkoa koskeva lainsäädäntö on täysin jumissa, koska eduskunta voi vain hyväksyä/hylätä kirkolliskokouksen tekemät muutosesitykset kirkkolakiin. Kirkkolain muutosesitykset puolestaan vaativat 3/4-määräenemmistön kirkolliskokouksessa JA perustuslakivaliokunnan myönteisen lausunnon osana eduskuntakäsittelyä.
Kirkon verotusoikeus ei ole pelkästään kielteinen asia. Siihen nimittäin liittyy sekin, ettei kirkko voi tehdä konkurssia. Kirkon velvollisuudet johtavat ennenpitkää siihen, että kirkollisvero nousee väen vähetessä hallitsemattomasti. Lopulta kenelläkään ei ole varaa olla kirkon jäsen.
”Vai onko Hän niin huomionkipeä, että vaatii joka ainoassa tilanteessa ja mutkassa Hänen nimensä ja kunniansa mainittavan?”
Kyllä se on vanhempien toive nimenomaan pyytää ylemmän siunasta uudelle elämälle ja samalla varmastikin omalle kasvatushaasteelleen. Kyllä, se on riitti, jossa myös lapsi otetaan paitsi kirkon jäseneksi, (huom myös kummit), myös perhekunnan jäseneksi käytännössä.
Tulin tuota riittiä arvostamaan siinä vaiheessa kun veljeni (ja helluntailaisen vaimonsa) lapsia ei kastettu. Ei ollut mitään juhlaa jolla suurta tapahtumaa olisi suvussa juhlistettu myöskään. Jotain tärkeää jäi puuttumaan. Siitä alkoi myös tapahtumaketju, jossa luterilaisen veljeni lapset jäivät ikään kuin pysyvästi hiukan sukumme ulkojäseniksi – ilman että sitä kukaan tahtoi tai aktiivisesti halusi. Minusta se on hyvin surullista. Meillä muilla ei lapsia olekaan. Olin teologiharjoitteluissa joskus papin mukana kastetilaisuuksissa, ja olivathan ne selkeästi tärkeitä tapahtumia monella ulottuvuudella.
Ne ovat niin tärkeitä, että vanhemmat kinuavat pappeja pitämään tällaisia ”kastetilaisuuksia” ilman seurakuntaan liittävää kastetta, kun juuri haluavat jättää päätöksen lapselle itselleen. Papit eivät moiseen suostu, koska kaste on nimenomaan teologisesti tärkeinpiä taikamenoja luterilaisessa kirkossa. Se ei todellakaan ole nimenantotilaisuus. Papit kokevat tällaiset kirkon jäsenten pyynnöt pahasti heresiana. Joku vuosi sitten tästä oli tiukkaa vääntöä. En tiedä, miten nykyään pääkaupungin haasteeseen vastaavat.
Siinä vapaa metodisessa kirkossa, jossa jenkeissä kävin, lapset siunattiin ikään kuin kastetilaisuuden kaltaisella riitillä, mutta ei kastettu. Tuo kirkkokunta oli teologialtaan minusta hyvä, sillä kaste oli tärkeä, mutta ei maaginen elementti. He eivät myöskään kyseenalaistaneet luterilaista lapsikastetta. Kukaan ei tullut minulle ehdottelemaan ”oikeaa kastetta” ja ”oikeaa päätöstä”. En toki ollut jäsenkään. Suomessakin metodisteille kelpaa kaikenlaiset kasteet. Ovat suvaitsevaisempia kuin luterilaiset, vaikka taitaa olla kirkkokunnilla sen verran läheinen teologia, että pappi voi ilmeisesti olla pappi molemmissa.
Kaste luterilaisittain toteutettuna on luterilaisen kirkon tärkeimpiä maagisia elementtejä, joilla rakennetaan rajat muihin kristittyihin. Ei hyvä.