Minun poliittinen harrastuneisuuteni on noin 55 vuoden pituinen. Se alkoi Lohtajan Yhteiskoulussa silloisen Teiniliiton propagandan tullessa kouluihin.
Nyt, vuonna 2024 häpeän tätä äärioikeistolaista fasismia ihannoivaa politiikan, eli ihmisten asioiden hoitoa. Keskustelukulttuuri eduskunnassa on kuin pahaisessa kakaralaumassa. Se periytyy yhden puolueeksi kutsutun joukkion hyvin kapeasta rodullisesta opista puolustaa suomalaista yhteiskuntaa. Todellisuudessa rasistinen käsitys ihmisestä myrkyttää mielen ja johtaa väkivaltaan.
1960-luvun Suomea on sanottu suomettuneeksi. Kekkonen oli henkilönä ylivertainen reaalipolitiikan osaaja. Suomettuminen oli yhtä kuin laajennettu käsitys rauhanomaiseta rinnakkaiselosta sodan jälkeisessä Suomessa ja kansainvälisessä kylmänsodan maailmassa. Jakautuneessa Euroopassa idän ja lännen ideologioiden puristuksessa.
Sisäpoliittinen Suomi vaati jokaisen suomalaisen kyydissä pitämistä. Olipa punakaartilaista verta taikka pohjalaista häjyilyä taikka karjalaista kaipuuta. Samassa veneessä oli oltava ja soudettava samaan suuntaan.
En voisi kuvitellakaan Orpo-Purran hallituksen selviävän sotakorvausten maksamisesta tuossa ajassa. Niin köykäiset ovat eväät. Säästämällä eli leikkaamalla tämä hallitus myisi kalliisti säilytetyn itsenäisyyden venäläiselle pääomalle. Kun Orpo-Purran hallituksen ainut oppi on ottaa kaikilta muilta mutta ei itseltä ja luovuttaa pääomien omistajille niin seurauksena olisi tuona aikana ollut venäläinen kommunistinen diktatuuri. ”Panemme Suomen asioita kuntoon” idean ydin on lisätä äärimmäistä köyhyyttä ja rakentaa hyödyttömiä Turun tunnin ratoja ulkomaisen yksityisen pääoman käyttöön Suomeen suuntautuviin halvan työvoiman ryöstöretkiin.
Sodan jälkeinen Suomi oli poliittisesti hyvin ideologinen mutta silti yhtenäinen ja päämäärätietoinen. Se muutti sotakorvaukset kasvun moottoriksi. Hetkessä maahan rakentui mm terästeollisuus infra ja liikenneväylät kumi- ja rautapyörille. Alkoi vahvan kasvun aika unohtamatta agrikulttuurin vahvaa merkitystä.
Kaiken takana oli oikeasti Kekkosen johtama maakuntien Suomi. Eivät nämä ideat yksin hänen päästään tulleet. Hän vain osasi pitää työväen ja pääoman kurissa yhteiseksi hyväksi.
Suomen poliittinen kartta oli vahvasti maalaisliittolais-sosiaalidemokraattinen. Demariaatteet tulivat Ruotsista ja kristillispohjainen maalaisliittolaisuus Alkion opeista ja kirjoituksista. Kokoomuslainen äärioikeistolaiseksi luokiteltu orjuutta ihannoiva patamusta aate tuli herrakerhojen looseista ja sysättiin syrjään vallan kammareista. Kommunismin rippeet pidettiin Moskovan junassa.
Tässä suomettuneessa ympäristössä luotiin loistavat puitteet kasvulle. Oli yya-sopimus, efta, bilateraalinen kauppa jne. Mutta kaiken tavoite oli kasvu. Tuottavuutta jaettiin kaikille. Se ei ollut kenenkään omaisuutta lisäävä vaan oli itsestään selvää, että yhteinen on jokaisen nautintaoikeus hyvässä ja pahassa.
Kuinka on tänään. Suomen kirstunvartijana on yli 20 vuotta ollut Kokoomus. On edetty vähän kerrallaan kohden taloudellista ja henkistä katastrofia. Viime vaaleissa rinnalle nousi vaalivalheilla puheenjohtajansa fasistisilla ajatuksilla ryydittämä PerSujen epämääräinen porukka. Sitä puoletta johdetaan pimeän keskiajan tyyliin vaientamalla ja potkimalla väkeä puolueesta pihalle. Sen poliittinen linja on tuhota epämiellyttävät asiat.
Tämä kokoomuslais-perussuomalainen hallitus on johtamassa maan ristiriitojen ja vastakkainasettelun Suomeen.
Tätäkö me vaaleissa halusimme. Tuskin.
Tässä pelissä ei määritä tekoja ihminen vaan raha.
Hyvää joulunodotusta…
tuomo
Niin, silloin velat maksettiin.