Minusta on yllättävää, että monet suomalaiset eivät ollenkaan seuraa Ukrainan tapahtumia. Minä tarkistan suunnilleen viiden minuutin välein, ei kai Venäjä taas ole mennyt tuhoamaan jotain. Kuuntelen joka ilta Zelenskiyn instagram-päivityksen. Olen oppinut sanan ”peremoha” (voitto). Parikymmentä ensimmäistä kommenttia on aina sinikeltaisia sydämiä ja slavaa. Sitten heräävät Venäjän trollit ja muut arvostelijat. Jotkut levittävät valheita, jotkut puhuvat ehkä totta. Asiat eivät ole yksinkertaisia, he sanovat. Ukrainalaisten pitäisi katsoa peiliin. Tulen kommenteista pahalle tuulelle, mutta luen ne silti. Se on varmaan juuri sitä, mitä Putin tahtoo minun tekevän.
Vaikka olen käyttänyt elämästäni useita vuosia venäjän kielen opiskeluun, hoitanut bisneksiä venäläisten kanssa ja ystävystynytkin, olen valinnut puoleni, koska tunnen itseni harhaan johdetuksi. Olen uskonut, etteivät venäläiset halua sotaa, mutta se tarkoittaakin sitä, että muiden kansojen pitäisi vapaaehtoisesti alistua heidän imperiuminsa alle. Olen kyllä oppinut, minkälainen on tyypillinen ”hohlushka”, mutta kuvittelin, että se on vain hyväntahtoinen lempinimi ukrainalaisesta naisesta, ei oikeasti halveksuva tai vihamielinen. Nyt heidän maansa on talouspakotteiden alla, mutta se vain kasvattaa heidän ylemmyydentuntoaan, koska huomaavat pärjäävänsä, kasvattavat datshoillaan suolakurkkuja, jotka itse asiassa ovat paljon parempia kuin mitkään ulkomaiset hömpötykset. Miten se kaikki hyvä on yhtäkkiä muuttunut hirviömäiseksi? Ehkä asiat eivät ole yksinkertaisia.
Jos uutisissa kerrotaan ostoskeskukseen osuneesta ohjuksesta, uutisen perässä on trollien ilkkuvia kommentteja nauruemojein höystettynä. Mutta jos sotaa Venäjällä kutsuu sodaksi, joutuu vankilaan. Erikoisoperaatio on ollut välttämätön, mutta perusteluna ovat milloin natsit, milloin USA ja NATO, milloin taas alueiden kuuluminen historiallisesti Venäjälle. Logiikkaa ei ole, koska totuus ei ole yksinkertainen. Päinvastoin: arvostelut kuitataan sillä, että onhan myös Zelenskiy kieltänyt niin ja niin monta venäjämielistä uutiskanavaa.
Putin tarvitsee vallassa pysyäkseen yhtenäisen Venäjän yhden totuuden, mutta Venäjän kansa ei kuitenkaan elä sodan keskellä. Me sohvasoturit voimme elitistisesti ajatella, että totuus ei ole mustavalkoinen. Ukrainalaisille totuus on vain ja ainoastaan sinikeltainen. Jos he alkavat olla eri mieltä keskenään, he häviävät. Ja tätä en missään nimessä halua.
Tähän huono pappi sanoisi lopuksi, että niin on myös meidän elämämme laita. Hädän hetkellä on vain yksi totuus. Siitä voisi varmaan päätellä, missä kulloinkin on hätä.
Joo, …
Venäjä haluaisi kovasti olla supervalta. Luonnonvaroja olisi ja lääniä, mutta väki vähenee ja talous on mitä on. Jotain tarttis tehä.
Valkovenäjällä oli levottomuuksia ja Ukraina päätti suunnata länteen. Entisistä pakkoystävistä uhkasi tulla avoimia vihamiehiä Baltian maiden tapaan.
Viime aikoina ei aseilla ole saanut aikaiseksi muua kuin vihamiehiä. On sika haastava tilanne lähestyä asiaa ”vihatkoon kunhan pelkäävät enemmän” asenteella. Tämä kuitenkin toimi vielä kylmän sodan aikana.
Oma kuvitelmani on ollut, että talous ja teknologia olisivat sotavoimia mahtavampia. Jos olen ollut väärässä, edessä on ikäviä aikoja.