”Sinä olet iljetys, niin kuin tekosikin. Toivottavasti tuonelassa kohtusi hakataan pois”. Näin joku hurskas on viestittänyt piispa Irja Askolalle, nimettömästi totta kai. Askola totesi YLE:n sivuilla julkaistussa jutussa, että hän joutuu miettimään, lähteäkö mukaan johonkin juttuun tai sanooko, mitä mieltä on, koska sen jälkeen posti on niin täynnä vihaa.
Arkkipiispa Kari Mäkinen kehui näkemäänsä Turun Kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalia. Tästä oli juttu Iltalehdessä. Hänen mukaansa ”musikaali on hyvä osoitus siitä, että suvaitsemattomuuden lisääntymisen rinnalle meille rakentuu yhä suvaitsevaisempi yhteiskunta”. Siihen on matkaa paljon. Heti oli Facebookissa eräiden hurskasten uskovaisten keskustelu, jossa Kari Mäkistä mätkittiin käsittämättömällä tavalla. Tyyli on kuin pahaisilla ”suvakkihuorittelijoilla” ja muilla loanheittäjillä. ”Taitaa olla myös mäkisen suuntaus…”, ”Paha paimen panee lampaitaan henkensä edestä…”, ”Arkkipiispalle nahkaasu ja piiska käteen”, poimintoina. Jopa arkkipiispan tytärkin otettiin käsittelyyn. Nämä siis ovat uskovaisia. Kun kummastelin heitä törkeyksistä, oli siellä joku sitä mieltä, että arkkipiispan tulee kestää arvostelu. Vihapuhe on ilmeisesti tullut niin arkipäiväistä, ettei sitä enää pidetä vihapuheena, vaan kritiikkinä. Huomautin tästä ja totesin oltavan jo niin sokeita, ettei vihapuhetta tunnisteta enää. Sain vastauksen, että itse olen sokea ja kuvittelen vihapuheeksi sellaisen, mikä onkin vain arvostelua ja sarkasmia.
Arvostelu ei ole kiellettyä, mutta kommentointi oli ala-arvoista tölvimistä ja haukkumista. Ei kritiikkiä sellaisena kuin kritiikin tulisi olla. Arvostelu on sellaista, mistä syntyy keskustelua. Vihapuheesta ja toisen henkilöön käymisestä synny dialogia, eikä mitään rakentavaa. Sain kuulla vielä, että ”dialogin aika on tässä tapauksessa aika monta vuotta takana päin”. Suora lainaus eräältä kommentoijalta. Sangen huolestuttavaa. Mitähän hän sitten käyttäisi asian korjatakseen? Kun nimittäin dialogi loppuu, on helposti väkivallan vuoro astua esille.
Viha syntyy ideologioista. Viha synnyttää vihapuhetta, jolla on ainakin sanan tasolla yhtä julmat ja sadistiset piirteet kuin menneinä pimeinä vuosisatoina, jolloin jo melkein vääränlaisesta katseesta saattoi mennä henki. Sivistys on todellakin ohut pintakerros, joka on pienimmillekin kolhuille altis ja paljastaa synkkiä piirteitä sisältäpäin. Tosin on niin, että ne, jotka törkeyksiä toista mieltä oleville huutelevat, jos ovat sivistyneitä, ovat he sitä hyvin ohuesti. He ovat omaksuneet tietoa, mutta hyvin kapea-alaisesti ja valikoiden. Toisilla sivistyksen pintakerros onkin ohuempi kuin toisilla.
Uskonto on myös ideologia. Uskonto on erittäin poliittista. Siinä esitetään väite maailmasta aivan samoin kuin missä tahansa muussa ideologiassa. Missään ja milloinkaan ei ole esitetty ideologiaa tai väitettä, joka olisi yleispätevä ja jonka jokainen hyväksyisi. Jos joku kuvittelee, että uskonto on tie rauhaan, on hän väärässä. Itse asiassa globaalisti ja historiallisesti uskonnot ovat aiheuttaneet valtaisan määrän konflikteja ja kärsimyksiä. Ja tekevät yhä. Uskonnot törmäävät toisiinsa siinä missä muutkin ideologiat. Uskonnon sisälläkin tapahtuu yhtä pahoja yhteentörmäyksiä. Me Suomessakaan emme välty siltä. Jos pappi tai piispa sanoo parikin väärää sanaa, tulee kuraa. Piispa Askola siis joutuu nykyisin miettimään, mitä sanoo, kun tietää oman mielipiteensä sanottuaan postinsa olevan täynnä kammottavaa sättimistä ja vihaa. Todennäköisesti arkkipiispa on saanut samanlaista palautetta.
Papilla ei saa olla omia mielipiteitä. Saadakseen työrauhan papin on oltava kova synnille, mitä on suunnilleen kaikki mitä Raamatussa sanotaan. Saadakseen työrauhan papilla ”kyllä pitää olla kulkuset eli munat jalkojen välissä, eikä pimppaa” (Askolan saama viesti). Papin tulee pitää kirkon ovet tiukasti kiinni vääriltä ihmisiltä, joita ovat homot, lesbot ja ns. laittomasti maassa olevat. Saadakseen työrauhan papin on rikottava Suomen lakeja ja ihmisoikeussopimuksia. Työrauhalla tarkoitan sitä henkistä koskemattomuutta, joka pitäisi olla jokaisen oikeus. Oikeus saada olla omaa mieltään ilman, että joutuu henkisen väkivallan kohteeksi, ilman että posti ja sähköposti olisi täynnä vihaviestejä ja pahantahtoisia, saastaisia vuodatuksia.
Vihapuhe on noussut ilmiöksi vasta muutama vuosi sitten. Uskovat osaavat vihapuheen siinä kuin muutkin. Eivätkä he pidä kynttilää vakan alla, eivätkä lamppuaan ilman öljyä. Kun vihapuhe muuttuu arkiseksi, ei siitä sitten pian ole kaukana puheiden muuttuminen tekojen tasolle. Oikeaksi fyysiseksi väkivallaksi. Tämä on ollut ja on kehitys suunnilleen kaikissa konflikteissa.
Kyllä Suomessa vihapuhe onnistuu ihan kaikilta. Ja varsinkin sormen osoittaminen muihin ihmisryhmiin kuin oman kuplan ryhmään.. Ei siinä mitään eroa ole missä kuplassa majaillaan. Toisilla kuplilla on vain enemmän valtaa ja pahaa tahtoa kuin toisilla. Toisilla on valta tuomita ja toiset menevät suljettuihin ryhmiin, joihin vainohenget myös pyrkivät pääsemään tuomitsemaan oman vihansa käyttövoimalla niitä jotka vihaavat väärin.
Tässä on nyt kysymys Raamatun tulkinnasta, toiset tulkitsevat eri tavalla kuin toiset. Vihapuheeksi se muuttuu silloin jos tuntee sisimmässään vihaa häneen joka on eri mieltä oman näkemyksensä kanssa.
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, pätee tässäkin asiassa, ei tarvitse tuntea vihaa jos on eri mieltä heidän kanssaan jotka esittävät näkyviltä paikoilta vaikka kirkon tehtävää yhteiskunnassa.
Otan vaikka yhden esimerkin, aviopuolisot voivat rakastaa toisiaan enemmän kuin ketään muita, mutta taitaa olla harvassa sellaisia pareja jotka eivät koskaan olisi joistakin asioista eri mieltä. Kyllä he voivat puhua asioista vaikka olisivatkin eri mieltä, eikä se heidä rakkauttaan yhtään vähennä päinvastoin se voi syventää sitä.
Vihapuheessa ei sisältö ratkaise vaan sanat. Vihapuheen leimakirves on helppo heittää. Siitä ei jää kiinni. Uhriutumisilmiöstä on tehty hyve eikä nähdä asian taakse. Irja Askolan toimintaa on saatava kritisoida, arkkipiispa Kari Mäkinen toimii vastoin omia ja johtamansa ”puulaakin” päätöksiä. Sitä on voitava kritisoida. Mutta että olla törkeä, sivivstymätön taikka käydä henkilöön kiinni, sitä ei pidä hyväksyä.
Kerjääkö joku vihaa, tarvitseeko valta vihaa. Tätä pohdin.
”Kerjääkö joku vihaa, tarvitseeko valta vihaa. Tätä pohdin.”
Vähän samaa mietin tämän Trump/Bannonin kanssa. He pyörittelevät mediaa miten tahtovat. Mutta kysymys on, että miksi tahtovat tällä tavalla. Esimerkiksi nyt tuo maahantulokielto… Liekö nyt hätä oli niin suuri, että piti laittaa homma välittömästi voimaan niin, että ihmiset olivat matkalla. Olisihan sen voinut hissukseen pykätä sinne viisumin myöntämisprosessiin.
Aivan varmasti tiesivät mitä tekivät.
Vihapuhe tai vihainen puhe, miten vain, ei ole mitää uutta. Uutta on vain se, että se, mikä aiemmin sanottiin tutulle porukalle kantakapakan pöydässä tai laskuhumalassa siinä kuulussa Esson baarissa, kirjoitetaan nyt nettiin tai lähetetään sähköpostissa asianomaiselle. Tietysti se loukkaa.
Nyt vain on niin, että meillä on liian paljon niitä ihmisiä, jotka kokevat aivan aiheellisesti, että he eivät tule kuulluksi. Meillä on yhä kasvava jouko niitä, joita eivät kuuntele enempää päättäjät kuin mediakaan, täysin riippumatta siitä miten rumasti tai kauniisti he yrittävät asiansa esittää. Toisinajattelijat hiljennetään joukolla sopivia adjektiiveja ja useimmat ovatkin oppineet väistymään ja pitämään suunsa kiinni.
Lapsista olen jotakin oppinut: Jos et kuuntele heitä, kun he puhuvat normaalilla äänellä, he alkavat huutaa saadakseen äänensä kuuluviiin. Mahtaako se vihapuhekin on ainakin osaksi sitä samaa huutoa?
”Kun nimittäin dialogi loppuu, on helposti väkivallan vuoro astua esille.”
Joo Yki, …
Olen jo jonkin aikaa pannut merkille dialogin vajonneen syvälle unhon yöhön. En oikein osaa siitä ketään erityisesti tilillekään laittaa. Oikein hyvin ymmärrän Askolaa ja Mäkistä, mutta aivan yhtälailla ymmärrän heidän vastustajiaankin. Oma käsitykseni toki on, että kirkko, joka julistaa armoa ilman syntisyyttä tai siis evankeliumia ilman lakia seisoo vähän huterilla jaloilla. Ei kukaan pitkän päälle maksa anemaksuja synninpäästöstä ilman synnintuntoa. Tämän verran teologian perusteista pitäisi piispankin tajuta. Siltikin – kukin julistakoon omassa kirkossaan juuri sellaista oppia kuin hyvältä tuntuu.
Ei nämä uskovaiset sen ihmeemmin syyllisiä tähän dialogin puutteeseen ole kuin kukaan muukaan. Konsensusopit nyt vain on niin viime vuosituhannelta. Tämän päivän juttu on pohjalaisuus – siis tyyliin: ”Moon oikees, soot vääräs.” Tosin pohjalaiset osaa nauraa itselleen omassa omahyväisyydessäänkin. Nämä tämän ajan ihmiset tuntuvan ottavan itsensä aivan tosissaan. Säälittävää.
Sitä minä oikeastaan Yki sinulta kysyn, että kenen homma se oikein olisi sitä konsensusta yrittää kasaan saada? Sehän se oikeastaan olisi juuri se kirkon ja erityisesti piispojen perustehtävä. Tuntuu vain, että piispoillekin oman agendan ajaminen on tärkeämpää kuin yhteisen edun etsiminen. Sieltä se lähtee se haluttomuus ja kyvyttömyys dialogin luomiseen. Joo – kyllä omahyväisyys on tarttuva tauti.
Claus Andersson julisti Trumpin psykopaattinarsistiksi. Mikä ihmeen salaisuus se on? Ei kai kukaan rehellinen ja tervejärkinen ihminen ryhdy tänä päivänä politiikon uralle. Kyllä ne kaikki ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia psykopaatti-narsisteja. Mukaan lukien Claus Anderssoon, joskin tämä Andersson soittaa ihan hyvin pianoa. Oikeastaan tämä politiikkojen löperölipevyys on juuri se juttu, joka saa kansan etsimään muutosta. Brexittiä, Soinia, Sipilää, Berneriä ja Trumpia yhdistää kansan halu siirtyä poliittiselle aikakaudelle, jossa valta ei ole politiikoilla.
Kokemus petetyksi tulemisesta on niin vahva, että mieluummin vaikka Trump – Trumpista ainakin tietää, minkälaiselle miehelle ovat äänensä antaneet. Onhan se tavallaan ihan kamalaa, että politiikko aidosti ryhtyy täyttämään antamiaan vaalilupauksia. Jos Trump saa sen muurinsa rakennettua, toinen presidenttiakusi on sillä sinetöity – ja miksi ei saisi?
Kalevi, tässä ei ole kyse Raamatun tulkinnasta, vaan aivottomasta solvaamisesta. Raamattuahan te voitte ja saatte tulkita hamaan loppuun saakka. Sille ei loppua näy. Onneksi ei tarvitse olla mukana.
Aviopuolisot ovat vähän huono analogia. Avioliitto loppuu tai menettää merkityksensä noileesti heti, kun toinen alkaa herjaamaan ja tylyttämään toista. Kyllä eri mieltä saa olla, mutta se ei ole erimielisyyttä jos toista halveksitaan. Se on toisen yläpuolelle asettumista ja toisen absoluuttista nonsaleeraamista.
Esson baarissa muuten oli huomattavasti selväjärkisempää asioiden analysointia kuin mitä esimerkiksi tuossa Petteri Pietikäisen fb-ketjussa uskovat hurskaat esittivät. Siinähän ei analysointia tai kritiikkiä edes ollut. Vain kuran heittämistä.
Tauno, en tarkoittanutkaan, että uskovat olisivat yhtään sen ihmeemmin syyllisiä dialogittomuuteen. Toin esille vain uskovista kristityistä esimerkin siitä jyrkkyydestä, millä eri ideologioihin kiinnittyneet ja siitä eetoksensa vääntävät kohtelevat toisia, jotka edustavat heidän näkökulmastaan kavahdettavaa toiseutta.
Ja kun se näin on, ei ole mahdollista saada aikaan konsensusta. Kirkko edustaa ideologiaa, koska uskonto on yksi ideologia. Mutta sen sisällä on jyrkkiä erimielisyyksiä siitä, mikä on sitä oikeaa ideologiaa ja mikä on ”vaihtoehtoista faktaa”. En puutu siihen, mitä piispat saavat sanoa ja mitä eivät, kun en tunne heidän toimenkuvaansa. Jos se sellainen on, että heidän tulee sitoutua palkkarenkeinä isännän ideologiaan, niin silloin he oman mielipiteensä esittävinä toimivat ei-toivottavasti. Mutta voiko kirkkokaan toimia kovin pitkään niin, että sillä on yksi hyväksyttävä ideologia ilman siitä lipsumista? Ja että sen työntekijöiltä evätään omien näkökulmien esilletuonti?
Ymmärrän hyvin, että kansa haluaa muutosta. Ainahan se haluaa. Mikään ei ole koskaan hyvin. Poliitikot ovat kyllä nyt viime aikoina kunnostautuneet kunnottomuudessa, mutta siihen ovat paradoksaalisesti osallistuneet kiitettävästi juuri ne, jotka muutosta ja ”uutta poliittista kulttuuria” meille lupasivat. Trumpia muuten äänesti aika pieni osa amerikkalaisista. Clintonia äänesti 1,6 miljoonaa amerikkalaista enemmän kuin Trumpia. 100 miljoonaa amerikkalaista ei äänestänyt Trumpia.
A-Teemassa eilen käsiteltiin vihapuhetta jossa yritettiin määritellä sitä mitä se vihapuhe oikein on, tuli vain sellainen olo että mielipide vapaus ja sen esittäminen julkisesti sai varauksettoman kannatuksen joten se siitä. Nyt on kysymys siitä milloin mielipide muuttuu vihapuheeksi, Mäkisellä on poikkeava mielipide kuin mitä suurimmalla osalla kirkon jäsenistä on. Jos nyt on sellainen tilanne että omaa poikkeavaa mielipidettään ei saisi esittää kun se poikkeaa kirkon ylimmän johdon mielipiteestä, niin olisihan aika kummallista. Leimaamalla vihapuheeksi mielipiteitä yritetään monta kertaa vaientaa erilaisten mielipiteiden esittäjät. Vaientamalla mielipidevapautta ja sen esittämistä julkisesti on tietysti omat pyrkimyksensä jotka ovat nähtävissä historiaa tutkittaessa, vallan tavoittelu siellä on usein takana.
Ideologia on eri asia kuin usko, niitä ei pitäisi sekoittaa keskenään koska kirkko perustuu uskomista Raamatun sanomaan, ei siinä silloin ole mitään ideologiaa. Raamattu on Jumalan ilmoitusta kun taas ideologiat ovat ihmisten itsensä kehittämiä.
”Ideologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä
Usko tarkoittaa uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista.
mukaan uskonnolliseen uskoon liittyy joko julkilausuttu tai lausumaton näkemys ilmoituksesta ja sen tuonpuoleisesta, ylimaallisesta eli transsendentista lähteestä.”
Wikipedia
Mielipiteen, hyvinkin poikkeavan ja toista vastaan olevan, esittäminen ei ole vihapuhetta silloin, kun sen esittää asiaan pohjautuen ja asiallisesti. Persut esimerkiksi ovat käsittäneet asian aivan väärin. Heillä on slogan ”sananvapaus on rikki”. Se on harhaanjohtavaa. En tiedä, onko se tahatonta vaiko tahallista. Ei sananvapaus ole rikki. Mutta jos käyttää sananvapautta selkeästi toista loukkaavasti, niputtaen, yleistävästi, arrogantisti ja toisen iholle käyden, ei se ole muuta kuin sananvapausperiaatteen halveksimista. Myönnän itsekin toisinaan syyllistyneeni arroganssiin, mutta kuitenkin niin, että kykenen perustelemaan sen mitä olen kirjoittanut ja kommentoinut.
Uskonto on yksi ideologia. Uskonnoilla on täysin samat periaatteet kuin ylipäätään ideologioilla ja aatteilla. Vain siihen liittyvä usko on hieman poikkeavaa. Kun muissa ideologioissa uskotaan itse aatteeseen ja sen hyvää tekevään voimaan, on uskonnollisessa uskossa kyse uskomisesta ylimaalliseen. Niinpä uskonnollinen ideologia onkin hankalasti kumottavissa. Sitä mitä ei voi koskettaa, osoittaa sormella jne. ei voi kumota toisin kuin muissa aatteissa.
Tuo lainauksessasi oleva ideologian määritelmä täyttyy hyvin myös uskonnoissa. Uskonnot OVAT poliittisia. Niissä on tietty järjestelmä, jonka mukaan sitä harjoitetaan ja miten ajatellaan. Ne esittävät väitteen maailmasta aivan samoin kuin poliittiset puolueetkin tekevät.
Se että uskonnollinen vakaumus on teistiseen uskoon perustuvaa maailman näkemistä, ei tee siitä maallisesta vakaumuksesta poikkeavaa. Kummassakin vakaumuksessa eletään tietyn ajatusrakennelman mukaan. Voidakseen sanoa oman uskonnollisen vakaumuksen olevan jotain muuta, tulisi se myös voida perustella. Mutta ei voi. Kun Jumalaa ei voi todistaa olemassaolevaksi, ei olemassaolemattomaksi.
”Oma käsitykseni toki on, että kirkko, joka julistaa armoa ilman syntisyyttä tai siis evankeliumia ilman lakia seisoo vähän huterilla jaloilla.”
Tauno meni kirkkosynnin alkujuurille. Laki ja armo eivät sovi samaan taloon. Toki sopii kirkkoon, mutta jos kerran puhutaan evankeliumista, niin pysytään evankeliumin kontekstissa. Kun on selvästi sanottu ”nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia”, niin miksi kirkossa saarnataan lakia? Koska kirkko on hukannut evankeliumin.
Tosiasiassa kirkko lakia julistaessaan on palannut juutalaisuuteen ja hylännyt evankeliumin. Tämä tapahtui ehkä sillojn, kun kirkko integroitui valtioon. KIrkon ongelmat johtuvat tästä samasta syystä. Pitäisi jättää laki yhteiskunnalle ja evankeliumi kirkolle, jolloin kirkossa ei myösään olisi avioliitto ja homo ymv. ongelmia.
Paluu juutalaiseen ajatteluun ja näkemiseen kertoo jotain ihmisluonteesta, joka rakastaa lakia.
Kirkko on oikealla tiellä, mikäli se yrittää katkoa sen napanuoran, jota taasen Tauno pitää kirkon tehtävänä. Mäkinen ja Askola ovat oikealla tiellä, siis evankeliumin sisältä tarkasteltaessa.