Rukousta ja muuta uskonnollisuutta

Kuuntelinpa mainion jakson Yle radio 1:n Brysselin kone -ohjelmasta. Siinä oli vieraana kirkkohistorian tutkija Juha Meriläinen, joka puhui uskonnon merkityksen kasvusta Euroopassa.

Lähtötilanne oli se, että olin ugandalaisten vieraiden (ks. Annen viimeisin postaus) inspiroimana päättänyt rukoilla enemmän pitkästä aikaa. Jumala on aina ollut minulle tosi kiltti, kun olen jotain pyytänyt itselleni, mutta ukrainalaisten ääntä hän ei tunnu kuulevan ja se raivostuttaa minua. Olin juuri lukenut uutiset Venäjän iskusta Lvivin kaupunkiin siviilikohteisiin ja huusin Jumalan puoleen: ”Mitä v****a nyt taas?” En siis aivan ylistyksellä aloittanut, enkä tiedä, tarkoittiko Medad Birungi tällaista, kun hän kehotti rukoilemaan itkien, mutta rukoukseni tuli kyllä täydestä sydämestä.

Sitten rukous keskeytyi, koska radiossa joku juuri parahiksi puhui patriarkka Kirillistä ja hänen ”pyhästä hyökkäyssodastaan”, ja pysähdyin kuuntelemaan. Se oli tämä Juha Meriläinen. Hän selitti kuulijoille Venäjän ”erityistehtävää” kolmantena Roomana. Ei ollut uusi asia, olen henkilökohtaisestikin törmännyt tuohon ajatteluun, jota jotkut venäläiset ortodoksit hellivät.

Venäläisten mielessä pitäisi tapahtua todella paljon, että he vetäytyisivät Ukrainasta. Venäjän tehtävä on nyt äidillisesti ohjata muinaisen Kiovan Rusin alueella asusteleva kansa takaisin kotiin, koska se on joutumassa pahan länsimaisen liberalismin valtaan. Tietenkin venäläiset uskovat olevansa hyvällä asialla ja siksi sulkevat silmänsä kaikilta terroriteoilta Ukrainassa.

Yleistän reippaasti, mutta länsimainen liberalismi näyttää olevan se kaiken pahan alku. Korruptio esimerkiksi ei ole ollenkaan yhtä paha juttu. Venäjälle sopii erittäin hyvin, että Ukraina pysyy korruptoituneena maana. Ehkä korruption kitkemisyritykset ovat jopa koko sodan perimmäinen syy. (Tämä ei ollut Meriläisen huomio.) Transparency Internationalin sivuilta, esim. Corruption Perceptions Index 2021 – Publications – Transparency.org voi katsoa, mitkä maat Euroopassa ovat korruptoituneimpia ja miettiä, missä on hierarkkisimmat uskonnot vallalla.

On loogista, että Euroopassakin oikeistopopulistiset puolueet pärjäävät, koska ”liberalismilla” on lieveilmiönsä. En minäkään tykkää siitä, että länsimaisia oikeuksia ja vapauksia, joiden saavuttamista olemme tottuneet pitämään arvossa, pystyy joku rikollisjengi käyttämään hyväkseen – ja palkkaamaan vielä alaikäisiä rikoksentekijöiksi, koska nämä eivät joudu vastuuseen. Tähän Putin vetoaa. Eli mitä siis oikeastaan pitäisi rukoilla?

Niin hän sanoi: ”Mene ja sano tälle kansalle:
’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö,
näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö’.
Paaduta tämän kansan sydän,
koveta sen korvat,
sokaise sen silmät,
ettei se näkisi silmillään,
ei kuulisi korvillaan,
ei ymmärtäisi sydämellään
eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.”
Mutta minä sanoin:
”Kuinka kauaksi aikaa, Herra?”
(Jesaja 6:9–11)

No mutta takaisin Brysselin koneeseen. Toimittaja Annastiina Heikkilä kysyi Juha Meriläiseltä, mistä voisi johtua, että suomalaiset nuoret naiset ovat Euroopan vähiten uskonnollisia, kun taas nuorten miesten keskuudessa uskonnollisuus lisääntyy. Selityksiä on monia: sodan uhka on entistä konkreettisemmalla tavalla nuorten elämässä, nuoret kasvavat maailmassa, jossa ilmaistaan entistä vapaammin erilaisia uskonnollisia identiteettejä, tai kysymys voi olla myös irtiotosta vanhempien sukupolvien käyttäytymiseen.

Yksi perustelu oli, että kristinusko ymmärretään patriarkaaliseksi, ja siksi se houkuttelee poikia, mutta karkottaa tyttöjä. Patriarkaalisuus ei kyllä tule ensimmäisenä mieleen, kun ajattelen omaa luterilaista kotikirkkoani. On tainnut mennä viestintä meiltä vähän pieleen.

Entä miten pieleen voimme viestiä Jumalasta? Joo, Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, mutta kait Jumalaa voi syyttää myös hirviöksi, jos hän siltä tuntuu? Jos joku kirkkain silmin väittää, että ikinä ei tunnu siltä, se ihminen on varmaan hirviö itse. Ja ihmisethän ne sotia käyvät.

Käsitykset Jumalasta toteuttavat itse itseään, koska me toimimme niin kuin oletamme Jumalan haluavan. Ei siinä tietenkään aina onnistu, mutta aina on mahdollisuus parannuksentekoon. Venäläisille on uskoteltu, että Jumalan ja ihmisen väliin tarvitaan joku patriarkka. He eivät välttämättä edes rukoile omin sanoin, etteivät joutuisi kauemmas Jumalasta. Herra varjelkoon suomalaiset nuoret tällaiselta opetukselta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tilaa
Ilmoita
3 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Anne Mikkola

Näyttää, että Jumala vastasi tähän intensiivirukoukseen välittömästi. Ehkä ei haluamallasi tavalla, pommit pauhaa, mutta heti kun radion avasit… syntyi ainakin hieno blogi.

Mielenkiintoista, että kirkkohistorian proffakin puhuu tuosta sukupuolten erottautumisesta. Ei tarvitse olla vain Ylen uutisten tai hajahuomioiden varassa.

Niin meidän tehtävät on koittaa hoitaa hommat niin, että noita Kirilleitä ei nouse Suomessa.

Viimeksi muokattu 5 kuukausia sitten by Anne Mikkola
Yki Räikkälä

On merkillistä, että Ukrainaa pidetään korruptoituneena maana, mitä se onkin, mutta sivuutetaan samalla siinä Venäjä, jossa korruptio on jyllännyt vielä pahempana. Ukrainassa todella on ollut korruptiota, eikä Zelenskyinkään historia siinä puhdas ole, mutta sitä vastaan on jo toimittu ja se pyritään siellä kitkemään niin paljon kuin mahdollista. Venäjällä sitä ei edes yritetä suitsia, kun se on maan vakiintunut tapa – tosin epätoivottuja henkilöitä voidaan pidättää ja erottaa viroistaan korruptiosyytöksin, oli niissä perää tai ei.

Mitä pitäisi rukoilla? Eikö kysymys pitäisi kuulua, miksi pitäisi rukoilla? Kaikkivaltias Jumala kykenisi hoitamaan tällaiset jumallle vähäpätöiset pikkuasiat, kuten kaikenmaailman kirillit, putinit ja muut despootit ja pahantekijät. Turha siis rukoilla, kun tämä ei kykene tekemään yhtään mitään silloin kun on oikeasti paha paikka. Pikkujutuissa tämä nähtävästi antaa ”rukousvastauksia”…

Mutta jos tämä kykenisi hoitamaan sodat ja despootit pois päiviltä.

Jos nuoret miehet ovat alkaneet kiinnostua uskosta, johtuu se ylipäätään konservatismin kasvusta tässä kaoottisen tuntuisessa maailmanhistorian vaiheessa. ”Perinteisistä” arvoista, uskonnosta ja kristinuskon ilmoittamasta luonnon järjestyksestä haetaan turvaa. Kristinuskohan ON patriarkaalinen, mutta kirkkomme on yrittänyt liudentaa sitä, kukn täytyy pysyä yhteiskunnan muutoksessa mukana. En ihmettelisi, jos ne nuoret miehet, joilla uskonnollisuus on lisääntynyt, eivät hyväksyisi naispappeutta, eikä varsinkaan sukupuolineutraaleja avioliittoja.

Viimeksi muokattu 5 kuukausia sitten by Yki Räikkälä
Markku Hirn

Vahvistat minunkin huomiota siitä että Suomen kirkko ja Pohjoismaiset kirkot ylimalkaan eivät enään ole patriarkaalisia. Se on todella suuri kirkon sisäinen kultuurivallankumous . Se on tapahtunut sitäpaitsi hyvin nopeasti , vain noin kolmessakymmenessä vuodessa, kun nyt naispappeja on jo enemmän kun miespappeja. Miesopiskelijoista tuntuu olevan pulaa, joten kehitys tulee jatkumaan.

Kirkon koko ilmapiiri on muuttunut pehmeämpään suuntaan ja samoin se mitä siellä saarnataan. Ainakin tv jumalanpalvelukset ovat yhtä lullutelua ja päänsilitystä. Tottakai on ihan hyviä naissaarnaajia mutta miespapit ovat ihan selvästi tulleet feministiseksi, ei vain saarnoissaan vaan olemuksellaan.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial