Vuoden 2020 alussa Helsingin yliopisto lisäsi suomalaiseen nimipäiväkalenteriin 35 uutta etunimeä. Perusehtona kalenteriin pääsylle oli, että nimi esiintyy ensimmäisenä etunimenä vähintään 500 suomenkielisellä Suomen kansalaisella maaliskuun 2018 tilanteen mukaan.
Uudet naistennimet (20): Adele (16.12.), Aida (22.4.), Bertta (24.8.), Cecilia (22.11.), Daniela (11.12.), Elle (10.2.), Erin (7.11.), Fiona (2.3.), Iita (14.9.), Inna (29.8.), Jasmiina (9.7.), Lila (20.5.), Luna (16.10), Malla (14.3.), Meea (27.4.), Minka (11.4.), Minni (26.5.), Neela (20.4.), Selina (23.3.), Unna (2.12.)
Uudet miestennimet (15): Andreas (30.11.), Edvin (9.3.), Elia (9.4.), Eliel (9.4.), Felix (6.9.), Niila (6.12.), Nikolas (6.12.), Oskar (1.12.), Oula (29.7.), Petja (29.6.), Petrus (29.6.), Rene (16.7.), Teo (9.11.), Venni (17.8.), Viktor (22.3.)
Mitä näistä nimistä pitäisi päätellä? Vierasperäisten kirjaimien määrä ainakin lisääntyy kertaheitolla. Tällä kertaa mukaan ei tullut yhtään uutta suomenkielistä nimeä, vaikka niitäkin koko ajan keksitään. Toisaalta tuossa listassa on kyllä mukana muutama ihan selvä saamelaisnimi.
Miestennimissä huomio kiinnittyy Raamatun henkilöiden ja roomalaiskatolisten pyhimysten nimiin. Osa niistä on joskus sata vuotta sitten poistettu almanakasta epäsuomalaisuuden takia, mutta nyt ne palaavat takaisin. Niiden on täytynyt yleistyä aivan viime vuosina, koska edellisestä lisäyksestä on kulunut vasta viisi vuotta. Suomalaiset ovat vissiin oppineet ääntämään.
Angloamerikkalaisten nimien invaasio ei ole aivan yhtä hurja kuin ruotsinkielisellä puolella. Luulen sen johtuvan siitä, että suomen kielen sijapäätteitä on vaikea lisätä nimiin, jotka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Mutta katsokaapas näitä ruotsinkielisen kalenterin nimiä!
Uudet naistennimet (25): Amelia (19.5.), Annina (22.10.), Ava (6.6.), Carla (28.1.), Caroline (20.5.), Celina (23.3.), Charlotte (12.5.), Christine (24.7.), Claudia (7.7.), Emmy (19.5.), Juni (30.10.), Leona (28.9.), Lia (5.1.), Lily (20.5.), Lova (25.8.), Meja (20.7.), Naomi (4.1.), Nicolina (6.12.), Noomi (4.1.), Nova (12.9.), Ramona (15.7.), Silja (22.11.), Stephanie (26.12.), Tanja (13.10.), Thelma (5.12.)
Uudet miestennimet (13): Charlie (28.1.), Colin (7.11.), Jack (24.6.), Jasper (20.10.), Leon (28.9.), Levi (18.8), Malte (28.11.), Melker (20.10.), Milo (7.9.), Mio (4.2.), Morgan (14.6.), Neo (12.9.), Ron (5.9.)
Voidaanko ajatella, että kristillinen perinne nimipäiväkalenterissa lisääntyy? Se olisi aika mielenkiintoista, kun ottaa huomioon, että entistä vähemmän suomalaisia kastetaan lapsena. Kalenterin kirkolliset pyhät menettävät myös merkityksensä. Onkohan kristillinen alkuperä nimen antajille tärkeä? Ehkei siitä ole haittaakaan. Vastatkaa minulle, pikku Andreaksen/Andreaan vanhemmat!
Kustaa Vilkunan nimitutkimusten aikaan Suomen trendikkäimmät nimet tulivat joko muualta kuin Raamatusta tai nimen alkuperäinen muoto oli häipynyt tunnistamattomiin. (Tiedän tämän, koska nuorena äitinä luin Kustaa Vilkunani hyvin tarkkaan!) Muodissa oli myös nimiä, jotka eivät tarkoittaneet erityisesti mitään, vaan olivat vain kauniita äänneyhdistelmiä. Tätä tyyliä on vieläkin, mutta se liittyy jostain syystä enemmän naisten- kuin miestennimiin. Ajattelemmeko, että yhdentekevä nimi yhdentekevälle ihmiselle? Vai ajattelemmeko ehkä, että nimen kantaja antaa aikanaan nimelle merkityksen? Se on minusta aika kaunis ajatus.
Nyt moni isä tai äiti haluaa antaa lapselleen nimen, joka on ulkomaalaistenkin ymmärrettävissä. Ulkomaalaisilla tarkoitetaan tällöin eurooppalaisia tai amerikkalaisia – siitä kristilliset nimet. Vielä ei suomenkielisillä ole tarpeeksi Muhammed-nimisiä poikia, jotta nämä saisivat nimipäivän. Tilanne voi toki olla toinen viiden vuoden kuluttua.
Hauskaa, että suomalaisilla kuitenkin on nimipäiviä, vaikka luterilaiset eivät välitä pyhimyksistä. Minulla ei lapsena ollut nimipäivää, ja se oli silloin huutava vääryys. Nykyään minulla on nimipäivä, mutta miten sitä pitäisi viettää? Tiedän vain Putte Possun mallin.
