Pitää ymmärtää, että toinen ymmärtää toisin

Kuvassa taustalla osa Aimo Tukiaisen Porin sankarihautausmaan patsaista. Hahmo esittää kuolevaaa sotilasta. Uskovat ovat sanoneet, että oli Jumalan siunausta, että selvisimme sodista niin kuin selvisimme. Mutta miksei tuo siunaus estänyt koko onnettomuutta?

”Yritetään ymmärtää, että joku toinen voi ymmärtää asian toisin”. Näin suunnilleen tasavaltamme presidentti totesi pariinkin kertaan uudenvuodenpuheessaan. Lopuksi hän toivotti ”jumalan siunausta”, kuten aina ennenkin.

Monet uskovat ovat kommentoineet, että mitä sillä niin on väliä, jos presidentti toivottaa kansalaisille jumalan siunausta. Että mitä ja ketä se haittaa? Eikö se ole vain hyvän toivottamista?

Tasavallan presidentti on instituutio, joka kattaa, tai ainakin pitäisi, koko maan kansan. Presidentti on asemassa, joka kattaa koko kansan. Edustaa kansaa ja valtiota. Eräänlainen valtion keulakuva. Mutta sitten ei ole yhtenäistä kansaa, vaan joukko erilaisia ihmisiä erilaisine näkemyksineen. Ja uskoineen tai uskomattomuuksineen.

Vaikka nykyisin Suomessa presidentin virka on lähinnä seremoniallinen, on presidentin uudenvuoden puhe sikäli merkityksellinen, että tämä sanoittaa valtion ulkopoliittisia linjauksia ja myös oman maan kulloisiakin sisäpoliittisia virtauksia. Monet kuuntelevat tätä tarkalla korvalla riippumatta poliittisista kannoista. Myös ulkomailla.

Suomi on ainakin viraslliseist demokratia, jossa on näkemysten ja uskomisen vapaus ja niin hyvä. Suomessa on kirkko, joka aikoinaan toimi valtion alueellisena haarakonttoriverkostona ja oli siis valtionkirkko. Nykyisin se ei enää sitä virallisesti ole, vaikka käytännössä paljolti onkin. Mutta maamme arki on nykyisin varsin sekulaaria. Ja koska maamme ei ole teokratia ja valtion ylimmän johdon tulee olla eduskuntaa (ja poliittisia virkanimityksiä) lukuun ottamatta periaatteessa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta, ei ole ongelmatonta presidentin toivotella jumalan siunausta julkisessa puheessaan. Eritoten siksi, kun kansalaista vain noin kolmannes uskoo tuohon jumalaan. Presidentti edustaa siis näissä toivotuksissaan vain tuota kolmannesta kansasta.

Presidentti Niinistön siis pitäisi itse ymmärtää se, että joku ymmärtää asian tyyten toisella tavalla. Minä ainakin kuulun niihin toisin ymmärtäviin. Minulle ei ole se ja sama, että presidentti nonsaleeraa minun näkemykseni tuolla ajattelemattomalla lausahduksellaan. Se ei ole edes perinne, mikäli joku siihen vetoaisi. HS 29.12.2015: ”Jumalaan, Herraan, korkeimman siunaukseen tai kaitselmukseen on viitattu yhteensä 26 kertaa. Niin teki jo P. E. Svinhufvud vuonna 1936. Vastaavasti 58 uudenvuodenpuhetta on kuultu ilman mitään uskonnollista lopputoivotusta.”

Sitten voidaan vedota siihen, että presidentilläkin on oikeus omaan mielipiteeseensä ja sen ilmaisuun. Tietysti näin. Mutta olisiko korrektia tasavallan presidentin kansan edessä TV-puheessaan toivottaa puolueen x muodostavan seuraavan hallituksen? Ei. Kyllä siitä meteliä tulisi. Presidentillä on myös oikeus ilmaista uskonsa, mutta missä ja minkälaisessa tilanteessa tämä sen tekee, on merkityksellistä. Presidentin katsotaan ja odotetaan olevan puoluepolitiikan ”yläpuolella” eli olevan sen suhteen varsin neutraali. Miksi sitten ei olisi MYÖS uskonnollisesti neutraali..? Nähtävästi on hyväksyttävää presidentin kertoa uskovansa eteerisen olennon vaikuttamiseen täällä maailmassa, mutta ei se, että kertoisi toivovansa jonkun puolueen ottavan ohjat käsiinsä.

Siltä ainakin näyttää kristillisdemokraattien puheenjohtajan, helluntailaisen Sari Essayahin kommentti Eduskunnan täysistunnossa tiistaina 15. joulukuuta: ”Ehkä on hyvä palata taas tähän joulunalushenkeen ja todeta täällä yhdessä, että olemme kaikki armon ja armollisuuden sanoman tarpeessa. Enempää ja lähemmin en uskalla Raamattua siteerata, muuten tulisin heti leimatuksi uskonnon ja politiikan sekoittajaksi.”

No, mitä haittaa siitä siunauksen toivottamisesta on? Minulle itselleni henkilökohtaisesti ei mitään. Eikä se minua loukkaa. Nähtävästi monia ei haittaa ollenkaan tuo, vaikka pitäisikin tuota olentoa mielikuvituksen tuotteena. Mutta voin täydellä syyllä epäillä presidentin ammatillista otetta, jos hän näin julkisessa puheessaan ilmaisee uskonsa ikivanhojen uskomusten ja mielikuvituksen tuotteen voivan vaikuttaa ihmisten elämään – sitähän se siunauksen toivotus tarkoittaa. Ei ole mitään näyttöä mistään siunauksesta. Ei ole näyttöä jumalien puuttumisesta ihmisten elämiin ja tapahtumiin, vaikka Perussanoman toimitusjohtaja Jouni Lallukka kolumnissaan Seurakuntalainen -lehdessä kertookin, että ”Jumalalla on edelleen kaikki hallinnassaan”. Voin miettiä myös, miksi presidentti ohittaa lähes kahden kolmanneksen kansasta eli sen osan, joka ei usko, kuten kirkko opettaa.

Eräs pappi kertoi mielipiteenään tässä asiassa, että ei Niinistö kertonut, minkä jumalan. Että saman olisi voinut kuulla muslimilta tai juutalaiselta. Ja sitten, että jos ei usko Jumalaan, voi silti ottaa vastaan sen siunauksen eli hyvän toivotuksen. Onhan selvää, minkä kirkon jäsen Niinistö on, joten tietää sen, mihin jumalaan hän siunauksen toivotuksellaan viittaa.

En mielelläni ota vastaan jumalan siunauksen toivotusta, koska silloin viitataan olentoon, joka voisi halutessaan muuttaa elämäni kulkua, ja tällainen toivotus kuulostaa falskilta. Mutta kyllä minä hyvän jatkon toivotuksen otan vastaan ja kiitän, jos sellaista toivotetaan. Se on katsomuksellisesti neutraali toivotus.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
14 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Tauno J. Jokinen

Kaksi kolmesta suomalaisesta kuuluu kirkkoon. He ovat valmiita maksamaan siitä, että Jumalan sanomaa julistetaan.

Tämän päälle tulevat ortodoksit, muslimit, jehovantodistajat ynnä muut hyvin monimuotousella tavalla Jumalaan uskovat.

Ei Jumalaan uskominen ole minkään pienen vähemmistön idea, eikä välttämättä edes vähenemässä.

Luterilaisuuden menettäessä hengellistä ylivaltaansa, tilalle syntyy toisenlaista Jumalauskoa. Aika suuri joukko uskoo esimerkiksi ei-luterilaisiin enkeleihin.

Tasavallan Presidentillä on kiistämätön oikeus tunnustaa omaa uskoaan. Oman uskonsa tunnustamista oli aikanaan sekin, kun Tarja Halonen luopui Jumalan Siunauksen toivottamisesta

Seppo Heinola

Tauno, kirkkoon kuuluminen ei sinänsä kerro mitään siitä uskooko ihminen Jumalaan tai mitä ajattelee kirkon julistuksesta. Noista 2/3 osasta ylivoimaisesti suurin osa kuluu kirkkoon sen tarjoamien siirtymäriittirituaalien eli seremonioiden takia, joiden uskonnollinen merkitys on heille vähäinen tai olematon. ’Oikeita’ uskovia eli Jeesuksen henkilökohtaiseksi vapahtajakseen ottaneita on suomalaisista tutkitusti 2-4 prosenttia, jos enää sitäkään.

Tauno J. Jokinen

Jokainen, joka sijoittaa kirkon jäsenmaksuun satoja euroja vuodessa on tavalla tai toisella sitoutunut uskomiseen. En ole kovinkaan innokas spekuloimaan jonkinlaisesta oikeasta uskosta. Jumala-uskon sitominen jonkinlaiseen luterilaiseen Jeesus-oppiin on pyöreän palikan survomista nelikulmaiseen reikään.

Seppo Heinola

Tauno: Jäsenmaksun maksamisessa sitoutuu kirkon jäsenyyteen, ei välttämättä mihinkään muuhun! Suurin osa ihmisistä, jotka ovat lupaa kysymättä liitetty jäsenmaksutuottojen turvaamiseksi jo kakarana kirkkoon, eivät usein edes tule ajatelleeksi eroa tai ko. suurta maksua, joka menee kuin huomaamatta veroina tuloista. Jos jäsenmaksun joutuisi maksamaan kerralla vuosittain itse – kuten muissakin yhteisöissä – erikseen, kirkosta eroaminen tulisi olemaan valtavaa. Ja toinen suuri syy pysyä kirkossa on,kuten mainittu, ihan uskomisesta usein irrallaan oleva toive ja tarve saada upeita puitteita vaikkapa häilleen. Ja jumala-uskon laajentaminen joksikin miksikä vaan tekee puolestaan siitä saippuavaahtoa, joka ei pysy missään kuviossa ja haihtuu lopulta näkymättömiin.

Viimeksi muokattu 15 päivää sitten by Seppo Heinola
Seppo Heinola

Tauno, kirkkoon kuulumine ei sinänsä kerro mitään siitä uskooko ihminen Jumalaan tai mitä ajattelee kirkon julistuksesta. Noista 2/3 osasta ylivoimaisesti suurin osa kuluu kirkkoon sen tarjoamien siirtymäriittirituaalien eli seremonioiden takia, joiden uskonnollinen merkitys on heille vähäinen tai olematon. ’Oikeita’ uskovia eli Jeesuksen henkilökohtaiseksi vapahtajakseen ottaneita on suomalaisista tutkitusti 2-4 prosenttia, jos enää sitäkään.

Anne Mikkola

Muslimeille esimerkiksi on paljon kauhistuttavampi ateistinen ihminen kuin Jumalan siunausta toivottava kristitty ihminen oli sen usko kuinka ”tapakristillistä” hyvänsä, ainakaan ei kiellä Jumalan olemassaoloa. Olemassa olon kieltäminen muistaakseni oli paheksuttavinta heille.

Se oli presidentiltä hyvin monitahoinen rauhan julistus oikeastaan ja sikäli kaikin puolin kannatettava juuri tässä tilanteessa, jossa jotain korkeampia arvoja kipeästi tarvittaisiin. Sikälikin, että jopa Ykin mielenterveys ja mielenrauha kestää tämän, niin eipä tuohon ole lisättävää.

Viimeksi muokattu 16 päivää sitten by Anne Mikkola
Kalevi Kauppinen

On paljon ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, mutta eivät sitä julkisesti tunnusta, koska se vaikuttaa vanhanaikaiselta, kehityksestä jälkeen jääneeltä.

Koska maan ylin johto uskoo Jumalaan, niin sen pitäisi rohkaista jokaisen piilouskovan julkisesti tuoda uskonsa esille.

Paljas usko ei riitä, ellei siitä seuraa tekoja, joista Niinistö puheessaan mainitsi, niitä nyt tänä aikana tarvitaan.

Viimeksi muokattu 16 päivää sitten by Kalevi Kauppinen
Kalevi Kauppinen

”Sen paikkansapitävyyttä ei liene vahvistetun, mutta vankiloissa oikeasti on tosi vähän ateisteja.”

Johtuneeko se siitä, että ateisteja suomessa on 3,1%.

Kalevi Kauppinen

”Vuonna 2019 liiton jäsenyhdistyksissä oli noin 1336 jäsentä. Vapaa-ajattelijain liitto saa toimintaansa valtiolta ns. erityisperustein myönnettävää avustusta. Vuodelle 2017 tuki oli 22 000 euroa.”

Kirkon jäsenmäärä on vajaa neljä miljoonaa, onhan siinä aikamoinen ero.

Anne Mikkola

Jossain äskettäin kuuntelemassani podcastissa nostettiin Henry Kissingeriä aikamoiseksi sankariksi juuri sen suhteen, että hänen periaatteenaan oli pyrkiä ymmärtämään kaikkia osapuolia näillä globaaleilla taistelutantereilla. Vaikka olisi kuinka sotaisa luonne, joka aikoo vihollisen nitistää, siihenkin tarkoitukseen on hyvä vihollista ymmärtää. Ehkä ymmärrettyään ei ole enää niin iso tarve edes sotia.

Näkyy saneen Nobelin rauhanpalkinnon tuo Kissinger. Liekö Niinistö seurailee hänen jalanjäljissään kun juuri Kissingerin lauseen puheessaan nosti esille.

Viimeksi muokattu 15 päivää sitten by Anne Mikkola
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial