Pikkupoikaa ei saa päästää lukemaan mitä vain.

Tämä vuosi tulee olemaan rankka.Syynä on aivan liian hyvä mielikuvitus ja eläytymiskyky. Meillä kotona oli isovanhempien perintönä hienoja nahkakantisia vanhoja kirjoja sotien väliltä joita uteliaana lueskelin ja selailin. Ikää oli ehkä kymmenen paikkeilla. Sellaisia kun Paavolaisen :Kolmannen Valtakunnan Vieraana , Vilkunan Suomalaisia Sankareita, Viron Vapadus Soda mutta ennekaikkea Vapaus-sodan kertomuksia.

Vapaussodan kertomukset olivat siihen osallistuneitten kertomuksia eri taisteluista keväällä -18. Nämä eivät olleet mitään kaunokirjallisia mestariteoksia vaan suoraan asiaan meneviä, pojalle jännittäviä, kertomuksia. Kunnes, kunnes päädyttiin Tampereen valloitukseen. Siinä joku luutnantti kertoo kuinka saatiin puolitusinaa sotavankeja. Tulitus jatkui ja luutnantti huuta punaisille ,että jos tulitus ei lopu ,niin vangit ammutaan. Sieltä tuli muutama luoti ja vangit ammuttiin siihen paikkaan . Luutnantti puolusteli tätä ,vedoten sen tapahtuneen sodan lakien mukaan.

 

Siinä meni kymmenvuotiaan usko sodan puhtauteen ja aikuisen upseerin kunniaan ja auktoriteettiin. Minä tiesin vuorenvarmasti sen, että sodassa ei saa ampua aseettomia vankeja, vaikka en ollut siitä mistään kuullut tai lukenut.

Tästä eteenpäin Vapaussodasta tuli Kansalaissota tai myöhemmin Sisällissota.

Ei minusta punaistakaan tullut ja katson, että oli parempi että valkoiset voittivat, kun porvaristoon kuuluva sukuni ei teloitetut jälkeläiset olisivat löytäneet itsensä Siperiasta minne Neuvosto-Suomesta puhdistetut olisivat emigroituneet punavallan avustamana.

Tuo kertomus joka herätti minut, ei koskaan jättänyt rauhaan ja kun sitten -80 ja -90 luvulla ilmestyivät kuivan asiallisset tilastot jotka vahvistivat molempien osapuoleten kauhuteot tosiasioina  niin  Ei kivaa.

Olen lukenut liikaa noista ajoista ja voin ajatuksissani seurata viikko viikolta miten sota edistyi ja mitä jälkikäteen vankileireillä tapahtui . Tiedän myöskin kokojoukon nimiä jotka erityisesti kunnostautuivat noissa puuhissa.

Pari niistä tulivat hyvin tärkeiksi sitten kun suomalaiset menivät avustamaan Viroa johtaen vapaaehtoisjoukkoja. Nuo joukot todennäköisesti pelastivat Viron Vapaussodan alkuvaiheessa Viron ,kun Puna-armeeja oli hyvin lähellä Tallinnaa niin suomalaiset hyökkäsivät niiden taustaan Narvaan ja saivat aikaan paniikin. Tämä antoi virolaisille aikaa organisoda armeijansa mm Suomesta saatujen aseitten avulla.

Minun silmissä tämä ei riitä Hans Kalmille synninpäästöksi, mutta se lahtari teki siis jotain hyvääkin sadistisessa sotainnossaan. Kalm oli Lahden Hennalassa ampumassa vankeja ja katsotaan teloittaneen mm n 200 naista ja tyttöä joista monet raiskattiin ensin.

Kaikki tällainen palautui yhdessä hartustilanteessa mieleeni. Lähetin huokauksen ajassa taaksepäin jotta kaikki sotaan osallistuneet, niin uhriti kuin pahantekijätkin ,saisivat sielulleen helpotusta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tilaa
Ilmoita
4 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Mä olen ollu pienestä pitäen tommonen ’historiahullu’ ja luin Hannulan Suomen Vapaussodan historian jo kansakouluvaiheessani. Sain myös kuulla kakruna Raudun kuolemanlaaksossa valkoisten konekivääriampujana olleen miehen muisteloita.
Ekan tai tokan esitelmäni oppikoulun alaluokila pidin Länkipohjan taistelusta, missä Matti ja Ilmari Laurila (Isä ja poika) kuolivat. Myöhemmin törmäsin sisällisotaamme myös Mannerheimin roolissa Ilmari Turjan näytelmässä Jääkäri Ståhl. Kirjastooni kuluu useita molemman osapuolen tätä traagista sotaa käsitteleviä teoksia. Psykopaatteja yksilöitä oli kummallakin puolella, kuten fiksujakin- molempien osapuolten itse sotaa koskevat motiivit olivat hyvin ymmärrettäviä.

Anne Mikkola

Minulle tuo asia selvisi hiukan läheisemmin kun katsoin dokumenttia Martta Koskisesta, ekonomistituttuni tädistä, useampaankin kertaan, erilaisissa keskusteluseuroissa. Tuli aika monelta puolelta asia esille, vaikka en historiankirjoihin olekaan perehtynyt.

Toivo Vihmakoski

Tulipa otsikosta mieleen…

”Älä silmä pieni, katso mihin vain. Älä korva pieni, kuule mitä vain, älä korva pieni kuule mitä vain, sillä, Isä Taivainen näkee lapsen sydämeen. Älä korva pieni kuule mitä vain. Älä käsi pieni, koske mitä vain, älä käsi pieni koske mitä vain, sillä Isä Taivainen näkee lapsen sydämeen. Älä käsi pieni koske mitä …” älä pikkupoika lue mitä vain…

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial