Perjantai 13. päivä

On perjantai 13. päivä. Lokakuun 13. päivä vuonna 1307 oli perjantai. Se oli päivä, jona Ranskan kuningas Filip IV kaunis päätti panna toimeen lopullisen ratkaisun temppeliherrakysymykseen. Ne kaikki temppeliherrat, jotka eivät vielä olleet ehtineet paeta, vangittiin Ranskassa. Syytteet olivat jumalanpilkka, kerettiläisyys, sodomia ja Kristuksen kieltäminen. Tästä alkoi temppeliherrojen alamäki ja hajoaminen. Viimeinen suurmestari, Jacques de Molay, poltettiin elävältä 18. maaliskuuta 1314. Tiettävästi.

Philip IV kaunis ei ollut kaunis sisimmältään. Muotokuvien perusteella ulkoisestikin oli lähinnä persoonallisen näköinen. Philip IV oli Euroopan silloisten hovien inhokki. Hän oli röyhkeä, arrogantti, ahne, etiikaltaan erittäin vajavainen despootti, ja sitten uskonasioissa kiihkeä fundamentalisti. Hän oli arvaamaton ja häikäilemätön, eikä tälle mikään ollut pyhää. Vähän kuin erään itäisen suuren valtakunnan johtaja nykymoodissaan. Vuonna 1303 Philip yritti vangita paavi Bonifacius VIII:n ja tuoda hänet Ranskaan tuomittavaksi samoista syytteistä, mitä hän oli keksinyt temppeliherroja vastaan. Epäonnistui siinä, mutta paavi kuoli järkytyksestä. Vuonna 1306 hän vangitutti maan juutalaiset, ryösti näiden omaisuuden ja karkotti nämä huuthelkkariin. Kerran hän vangitsi joukon pankkiireja ryöstääkseen näidenkin omaisuuden. Ei siis elänyt kovin raamatullisesti. Hän ärsytti pariisilaisia niinkin paljon, että kerrankin joutui pötkimään pakoon vihaisia väkijoukkoja Pariisin temppeliherrojen suojiin. Siis niiden, joita hän sittemmin vangitsi ja murhasi silloisen paavi Klemens V:n suosiollisella avulla. Mukava mies kaiken kaikkiaan.

Temppeliherrat taas oli omintakeinen joukko munkkisotureita tai sotilasmunkkeja. Ensimmäinen (tai ainakin yksi ensimmäisistä) kurinalainen järjestö, joka kurinalaisuudessaan menestyi sitten vähän liiankin hyvin, ainakin Filip Kauniin mielestä. Näitä pelättiin ja kunnioitettiin syystä tai suotta. Nämä munkit ja köyhät ritarit vannoivat herroihin liittyessään köyhyysvalan, mutta keräsivät siihen asti historian suurimmat omaisuusmassat ja loivat ensimmäiset nykyisen kaltaiset pankkijärjestelmät. Jopa kuninkaat halusivat näiden asiakkaiksi eli ostaa varainhoitopalveluja.

Mutta rikkauksilla on aina hintansa ja vauraus närästää muita. Eipä siinä enää öylätit ja aamenet auttaneet, kun kuninkaan asemiehet tulivat ja raahasivat nämä vankityrmään. Ja sitten kidutettaviksi ja lopulta paaluun roviopuiden keskelle. Taru kertoo, että suurmestari de Molay olisi viime sanoikseen esittänyt toiveen, että vielä kuluvan vuoden aikana seisoisi Herran edessä yhdessä kuninkaan ja paavin kanssa. Sattumaa tai johdatusta (joidenkin mielestä), niin sekä kuningas Kaunis että paavi Klemens V heittivätkin lusikkansa nurkkaan vielä samana vuonna. Tyyten uskonnottomanakin saatan mielessäni kuvitella sen hetken, kun nuo kolme seisoskelisivat Luojansa edessä. Mitä nämä sanoisivat toisilleen ja mitä Herralleen tämän katsellessa yrmeänä kolmea riitapukaria – ”tuo paha poika, en minä, vaan tuo”…

On olemassa sellainenkin reliikki kuin Torinon käärinliina, jossa sanotaan ja monet uskovat olevan herramme Jeesuksen Kristuksen kuva. Että se olisi liina, johon Vapahtajamme käärittiin ristiltä oton jälkeen, ja tähän jollain mystisellä tavalla olisi tullut ikään kuin valokuva Jeesuksesta. Mutta sitten on epäileviä tuomaita, jotka katsovat kyseisen hahmon muistuttavan juuri tuota viimeistä temppeliherrojen suurmestaria, Jacques de Molayta, keskiaikaisten piirrosten perusteella. Siis se olisikin tuo suurmestari, jonka kidutetun kehon kuva salaperäisellä tavalla ilmaantui kankaaseen, joka salaperäisellä tavalla olisi kiedottu vankityrmässä miehen ympärille. Tai sitten joku keskiaikainen taitava maalari otti suurmestarin pärstäkuvasta mallia maalatessaan pilanpäiten kankaaseen Herraamme Jeesus Kristusta jälkipolvien ihmeteltäväksi. Tätä viimeistä itse epäilen hyvin vahvasti. Rättihän ilmaantui aikaamme vasta keskiajalla, vuonna 1357, vain 43 vuotta de Molayn tuonilmaisiin lähdön jälkeen.

Ja itse asiassa täällä blogimetsässä vaikuttava Seppo Heinola on tästä kirjoittanutkin muutama vuosi sitten blogitekstin Kotimaa24 -palstalle.

Itse en muista minkäänmoista onnettomuutta tai erityistä vastoinkäymistä minulle tapahtuneen yhtenäkään perjantaina 13. päivänä. Vastoinkäymiset ja onnekkuudet jakaantuvat tasaisesti vuoden mittaan ilman päivämäärien vaikutusta. Jos jollekin on usein sattunut onnettomuuksia noina päivinä, on se sattumaa. Tuskin kuitenkaan johdatusta.

Tänään perjantaina 13. päivänä poliittiset päättäjämme ovat jo kaikki siinä tietoisuudessa, että Suomi jättää hakemuksen sotilasliittoon ja Suomi luopuu puolueettomuuden rippeistäkin. Onko Suomen Natoon liittyminen kohtalo vaiko johdatusta, selvinnee myöhemmin. Nähtävästi siihen nyt oli eräänlainen reaaligeopoliittinen johdatus.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial