Parempi vankilassa omatunto kirkkaana

Naapurimaamme diktatuuriin nyt vuonna 2022 pätee hyvin sir John Lubbockin 113 vuotta sitten kirjoittamassa ja vuonna 1918 suomeksi julkaistussa kirjassa ”Rauha ja onnellisuus” kerrottu ajatus: ”Parempi on olla vankilassa omatunto kirkkaana ja siten rauhallisena kuin petoksella ja väkivallalla saadulla valtaistuimella huolessa ja tuskassa.

Tuota viisautta lainasi Eetu Salin jouluaattona 1918 Sörnäisten kuritushuoneella valtiopetostuomiota istuessaan kotiväelleen kirjoittamassaan kirjeessä. Eetu Salin tuomittiin aluksi kuolemantuomioon, vaikka hän vastusti alusta lähtien ja loppuun asti aseellista vallankumousta. Mutta koska hän toimitti kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja -lehteä puolipakolla, ja aikaisemmista ”synneistä” johtuenkin, hänet katsottiin yhteiskunnan viholliseksi. Tuomio muutettiin 10 vuoden kuritushuonevankeudeksi. Salin oli jo vankilaan passitettaessa huonossa kunnossa, eikä hän siellä kauaa sitten pärjännyt. Vankeus kehnoine olosuhteineen, kun sellejä ei aina edes lämmitetty, ja huonosti ravitsevine ruokineen vei häneltä hengen 6.4.1919. Kuolemantuomio siis kuitenkin sairaalle miehelle. Tosin Salin ei itsekään ollut tyyten syytön kehnoon kuntoonsa. Hän oli juopotellut aikanaan ankarastikin.

Punavankeja kohdeltiin tarkoituksella huonosti ja säälimättömästi, olivat he tehneet kapinan aikana sitten mitä tahansa. Olivat sitten osallistuneet kahakoihin tai eivät. Ja murhattiinkin ilman oikeudenkäyntejäkin jonkun aikaa vielä sodan päättymisenkin jälkeen. Eräs Salinin vanha kaveri, porilainen Juho Raunio, tapettiin koko yön kestäneen pahoinpitelyn jälkeen Porin raatihuoneen kellarissa. Tiloissa sijaitsee nykyisin hyvin toimeen tulevien käyttämä ravintola, Raatihuoneen kellari. Raunio ei ollut osallistunut mihinkään kapinalliseen toimintaan – päinvastoin hän vastusti kaikkea väkivaltaa ja todistettavasti vaati ehdottomasti parlamentaarisia toimintatapoja. Sota oli siinä vaiheessa jo punaisilta hävitty. Tekijät jäivät rangaistuksetta, kuten monesti näissä.

Eetu Salin toimi vain ja ainoastaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi, työolojen parantamiseksi ja jopa äänioikeuden työläisille saamiseksi. Hän oli tietty agitaattori sikäli, että hän kiersi puhujamatkoilla herättämässä työväestöä ajamaan oikeuksiaan. Hän oli eräänlainen matkasaarnaaja. Ja nuorena hän aikoikin saarnaajaksi. Hänen alun perin juopotteleva isänsä sai herätyksen ja tästä tuli ankara kiihkouskovainen, joka ei suvainnut mitään iloja tai kaidan tien ulkopuolista. Hän kiersi isänsä mukana saarnamatkoilla ja luki uskonnollista kirjallisuutta. Murrosiässä usko alkoi tulla hataraksi. Kerran isä oli tautivuoteella ja komensi lapsiaan rukoilemaan polvillaan lattialla. Eetu kapinoi. Hän tokaisi isälleen: ”Ei tässä Jumalasta ja rukouksesta leipää lähde, vaan näistä pienistä nyrkeistä ja pikilangasta!”

Eetun nuoruuden aikaan työväestön piti tyytyä työnantajien, pappien ja Herran nuhteeseen nurkumatta. Vaikka aseellinen kapina oli sen alkaessa jo varsin turha ja typerä, ei se tyyten aiheetta liikkeelle lähtenyt. Eikä se vähäväkinen työväestö ja osa torppareista juuri katsonut turvaa saavansa kirkosta, jonka papit kuuluivat silloiseen yläluokkaan ja porvaristoon. Ja sisällissodan jälkeenkään näistä ei paljon apua ollut vangituille, joita sitten kuoli kuin kärpäsiä nälkään, sairauksiin ja teloituksiin. Papit kieltäytyivät myös siunaamasta punavainajia ja hautaamisen kirkkomaahan. Sodan jälkeen näitä kyllä sitten siirrettiin kirkkomaihin.

Eetu Salin lienee tarkoittanut Lubbock-lainauksessaan Mannerheimia. Hän nimittäin kirjoitti tuossa viimeisessä kirjeessään, että ”niin luulenpa, että minulla on puhtaampi omatunto kuin Mannerheimilla. Ja se on hyvin paljon se.” Mannerheim antoikin kerran sisällissodan alkuvaiheissa varsin hankalan käskyn, jossa rikoksia tai sabotaasia tehneet oli lupa ampua paikalla ilman oikeudenkäyntiä. Ja sitähän toteltiin kiitettävästi. Mannerheim kyllä itsekin huomasi mitä oli tapahtumassa ja hän kielsi nuo summittaiset teloitukset. Eipä kielto paljon vaikuttanut enää kun paha oli päässyt valloilleen. Kukaan ei liene tietävän, mitä Mannerheimilla oli mielessään sisällissodan tapahtumista vanhoilla päivillään. Syvimpiä ajatuksiaan tuskin julki toi muistelmissaan.

Naapurimaamme diktaattori todennäköisesti voi henkisesti huonosti, jos ehkä myös fyysisesti. Hän lienee huolessa ja tuskassa. Imperiumi ei tullutkaan takaisin ja vähän kaikki lähti lapasesta. Päävastustaja Navalnyi on vankilassa, mutta omatunto todennäköisesti puhtaana tietäen, että on tekaistuin ja absurdein syyttein tuomittu.

Lähde: Pertti Rajala: EETU – Kertomuksia työväenjohtaja Eetu Salinin elämästä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial