Pyhäinpäivän päätteeksi pieni kevennys. Kävin Helsingissä Vapaa-ajattelijain liittokokouksessa. Omaksi helpotuksekseni siirryin liittohallituksen varsinaisesta jäsenestä varajäseneksi. Helpotus sikäli, että hallituksen pitkät, jopa kolmituntiset, kokoukset ovat lyhytjänteiselle ja keskittymiskyvyttömälle tuskastuttavia. Liittokokouksessa oli varsin leppoisa ja miellyttävä tunnelma ja meininki. Ei yhtään riitaa tullut, eikä oikein muutakaan suukopua. Ilahdutan teitä kuvalla kokousväestä. Me näytämme aivan normaaleilta. Minusta.
Ja liitto jatkaa tylsällä linjallaan. Hyväksytyssä strategiapaperissa ei ole edelleenkään kirkkojen polttoa, pappien muiluttamisia, ristien väärinpäin kääntämisiä, Raamattujen päällä tanssimista eikä muutakaan mielenkiintoa herättävää. Vain samoja vanhoja tavoitteita ajetaan eteenpäin – kirkon ja valtion eroa, ET:n avaamista kaikille jne.
Kun lähdin bussiasemalle, poikkesin ärrällä. Siellä lehtitelineessä oli normaalit iltapäivälehdet. Toisessa: ”Tutut kertovat: Saamme viestejä kuolleilta.” Paluu normaaliin siis.
Kuten tiedämme, Vapaa-ajattelijat eivät usko Jumalaan, ei saatanaan, eikä myöskään kuolleilta saatuihin viesteihin. Normaaliarjessa viimeksi mainittu on nähtävästi ihan normaalia. Saman tyylisiä otsikoita rajan takaisista viesteistä näkee kerran pari vuodessa eri lehdissä. Usein juuri julkkisten eli ”tuttujen” kertomana.
Satanistit eivät muuten myöskään usko Jumalaan, eivätkä saatanaan. Ei todellakaan. Saatananpalvojat varmaankin, mutta se porukka onkin tyystin hörhöjä.
Pääasiassa Suomessa ne, ketkä uskovat saatanaan, ovat kristittyjä. Ja muuallakin. Ja kristityt ovat saatanankuvia eniten levitelleetkin, kirkoissa ja kirkkotaiteessa. Helsingin Kontulassa muuten istuskelee yksi piru kirkon katolla. Tai siltä se näyttää. Oikeasti se on kuvanveistäjä Kari Juvan pronssipatsas Ristintie ja hahmo on arkkienkeli Mikael, Tiedä sitten, mistä Juva mallin otti, kun tiettävästi Mikael ei ole näyttäytynyt kenellekään. Tosin ei ole saatanakaan, joten voi miettiä sitäkin, mistä sen piirteet on saatu.
Katseli sitä mistä suunnasta hyvänsä, tuo se mieleen ensin aivan jotain muuta kuin enkelin.
Tuosta Saatanasta että Sinua saattaisi kiinnosta tämä esseeni, on Kotimaan keskustelupalstalla: https://www.kotimaa.fi/blogit/saatanan-synty-antiikista-kristinuskoon/ Oon voinut tarjota linkkiä aiemminkin, en muista enää moisiai.
Totmaar kiinnostaa. Tutkin vielä kokonaan, vaikka äkkiähän tuon menee – 10 A4-arkkisivua… Nyt jo nopealla vilkaisulla kiintoisaa juttua. Sopii hyvin oheislukemistoksi, kun nyt juuri sain käsiini Sensuroitu -kirjan.
Etkö ole nähnyt viehättävää filmiä nimeltä Mikhael? Enkelit saavat vierailla tässä maailmassa vainb rajoitetun määrän kertoja ja Mikael on viimeistä kertaa käymässä . Hän haluaa toisaalta auttaa yhtä ihmisryhmää ja toisaalta kokea viimeisen kerran asioita jotka ovat vain ihmisille mahdollisia. John Travolta hyvin uskottavana Mikaelina.
Juuri sellainen tarina jonka haluaisi että se on tosi. Mitenkähän paljon alkukirkon historiasta on tuollaiseen toiveajatteluun perustavaa? Tragedioita, joista selvitään tai tuskaa ainakin lievitetään parantavan narratiivin avulla?
Olen, mielestäni. Mutta siitä on kauan, ysärillä, enkä muista siitä kovinkaan paljon. Ja jos en muista jostain leffasta paljonkaan, se ei sitten ole tehnyt suurta vaikutusta. Muistelisin, että oli sellainen symppis elokuva, muttei paljon kummempi.
Varmaankin UT:n teksteistä, varsinkin evankeliumit, suuri osa on tehty toiveajattelun pohjalta. Narratiivejahan Raamatun kertomukset ovat vähän kauttaaltaan. Juuri luvun alla Paavo Huotarin ja Ville Mäkipellon kirja Sensuroitu. Siinä osoitetaan kohta kohdalta, miten Raamatun kertomukset ovat muuntuneet useiden kirjureiden käsissä, eikä aivan alkuperäistä juuri ole jäljellä nyky-Raamatuissa.