Koen olevani Palestiina-aktiivi. Kymmenen vuotta sitten kokemani EAPPI-aika eli ainutlaatuinen mahdollisuus kurkistaa sekä Palestiinan että Israelin todellisuuteen jätti pysyvän jäljen. On hämmentävää, miten harva suomalainen on henkilökohtaisesti tutustunut palestiinalaiseen arkeen miehitetyssä (siis kyllä: miehitys-sanaa käyttävät myös Israelin viralliset tahot) Palestiinassa sen Länsirannalla, ei Gazassa. Se arki on täynnä iloa, huumoria, toisesta välittämistä, perheyhteyttä eli kaikkea sitä, mikä on onnellisen elämän perusta. Tuon arjen värittää kuitenkin jatkuva huoli toimeentulosta ja siitä, miten selviytyä Israelin siirtokuntien, poliisin ja armeijan läsnäolosta. Tämä läsnäolo miehitetyillä alueilla täyttää täysin juutalaisen historioitsija Benny Morriksen mukaan apartheidin tunnusmerkit: miehittäjän määrittelemän alueella asuvan henkilötodistuksella vahvistetun rodullistamisen arabiksi uskonnosta riippumatta (suurin osa Pyhän Maan kristityistä on arabeja), liikkumisen rajoitukset , ”turvallisuussyiksi” naamoidun mielivaltaisen henkilökontrollin , rotuun perustuvan erilaisen oikeuskäytännön ( miehitettyjen alueiden arabiasukkaat ovat sotilaslain alaisia, toisin kuin alueen siirtokuntien juutalaiset) ja rakentamiseen ja ennen kaikkea koulujen ja infraan liittyvien rakennusten tuhoamiseen liittyvät kolonialistiset käytännöt, joita tietenkin perustellaan ”turvallisuussyillä”. Israelin turvallisuuspolitiikka osoittautui arkikäytäntöjensäkin puolesta tehottomaksi ja sisäisten ristiriitojensa takia vaarallisen haavoittuvaksi. Samaan aikaan,kun tarkistuspisteiden sotilaat tonkivat pikku koululaisten koululaukut, pyörätuolissa olevat vanhukset joutuvat jonottamaan tarkistuspisteillä sormenjälkilaitteella, joka ei toimi, Hamasin terrori-iskusta varoittavat selkeät sotilastahojen välittämät tiedustelutiedot jätetään huomiotta. Tämän sotilaallisen kyvyttömyyden jälkipyykki alkaa pian.
Koen olevani myös Israel-aktiivi ja Israelin ystävä. Tunnen aidosti, että Israelin valtiolla on olemassaolon oikeus ja tämä olemassaolo on ollut uhattuna useita kertoja. Kylmä totuus on, että arabivaltioiden uhka ja Israelin valtion olemassaolon tuhoamiseen tähtäävät väkivaltaisuudet sotien ja terroritoimien muodossa ovat edistäneet Israelin militarisoitumista ja sitä narratiivia, mihin Israel on nojannut itsenäistymisestään asti. Israelin tarinan natsiväkivallan uhrien toimesta perustetusta heikosta pikku valtiosta keskellä uhkaavaa arabimaailmaa haastaa hyvin joukko juutalaisia historioitsijoita, jotka 1980-luvulla pääsivät 30 vuoden salaiseksi julistamisen jälkeen tutustumaan Israelin syntyajan kirjallisiin hallinnollisiin ja sotilaallisiin arkistoihin. Näistä juutalaisista historian professoreista tärkeimmät ovat Ilan Pappe ja Benny Morris. Israelissa on myös runsaasti korkeassa asemassa olevia juutalaisia, jotka katsovat Israelin pettäneen sen, minkä takia Israelilla on oikeus olemassaoloon. Se on vaarassa tulla rasistiseksi diktatuuriksi.
Koen, että Israelilla on tärkeä paikkansa historian tuotteena ja maailman todellisuuden osana. Mutta minkälainen tämän Israelin tulisi olla Jumalan ja ihmisten silmissä? Mikään inhimillinen tai raamatullinen peruste ei vapauta Israelia toimimaan kansainvälisten lakien ja sopimusten vastaisesti ja toimimaan kunnioittamatta ihmiselämän arvokkuutta ja arvoa riippumatta siitä, mitä vääryyttä sitä kohtaan on kohdistettu. Kristinusko on koko historiansa ajan toistuvasti viitannut kintaalla (tai rautahansikkaalla) sille Kristuksen opetukselle, että väkivalta siementää väkivaltaa. Kristinusko on vuosisadasta toiseen tehnyt liittoja juuri niiden tahojen kanssa, joita kiinnostaa valta, voima ja raha eli raamatullisesti mammona, tuo katekismuksessa hyvin määritelty ”lihan himo, silmän pyyntö ja elämän korskeus” Nämä voimat ovat myös Israelin väkivaltaisen mahdin takana ja Hamas hyödynsi härskisti tätä tietoisuutta Israelin sotilaallisen mahdin voimasta ja sen ennakoitavuudesta omiin itsekkäisiin tarkoitusperiinsä. Hamas on palestiinalaisten tulevaisuuden suurin uhka , varmistus väkivallan jatkumisesta.
En kelpaa Israelin ystäville, koska näen palestiinalaisten kärsimyksen jatkumisen osana miehityspolitiikkaa, osana Israelin kyvyttömyyttä muuttua, mitä pidän ensiarvoisen tärkeänä, jopa Jumalan tahtona. En kelpaa Palestiinan ystäville, koska puolustan Israelin oikeutta olemassaoloonsa, jopa sen oikeutta itse määritellä mitä on olla ”juutalaisvaltio” , valtio maailman valtioiden sopimuksin yhteen punotussa kokonaisuudessa, olkoot tuo kudelma miten hatara tahansa.
Yllä olevan juurettomuuden tunteen takia olin erittäin epävarma osallistumisestani Vivamossa, Kansan Raamattuseuran legendaarisessa keskuksessa, järjestettyyn Israel polttopisteessä-teemapäivään. Miksi pahoittaisin mieltäni vielä lisää kuuntelemalla lisää vieraannuttavaa tekstiä Israelin erinomaisuudesta ja arabien myötäsyntyisestä pahuudesta, mitä oletin päivän sisällön olevan? Onneksi,onneksi lähdin, sillä kokemus oli vapauttava ja rauhoittava, siitä huolimatta, että tilannetta lähestyttiin tulokulmasta, jota vieroksun.
Teemalauantai alkoi esityksellä ”Israel Jumalan pelastussuunnitelmassa”. En tunne minkäänlaista vetoa tämänkaltaiseen ajatteluun ja Timo Stewardin erinomainen ”Luvatun maan lumo”-kirja käsittelee niin perusteellisesti suomalaisen kristillisen sionismin historian käänteitä, että aihe tuntui entistäkin vieraammalta. Esityksen pitäjä kapteeni evp ja ilmasotakoulun taisteluopettaja Olli Seppälä oli kuitenkin erittäin täysipäisen oloinen ja kokenut esiintyjä, joka antoi itsestään kuvan miellyttävänä, rehellisenä, älykkäänä miehenä, joka aidosti pohti näitä asioita. Hänen innostuksensa asiaan ei tarttunut minuun, mutta jostain nousi mieleeni jonkun keskiajan kirkonmiehen ajatus siitä, miten raamattua tutkitaan 1. kirjaimellisesti 2.allegorisesti 3. hengellisesti 4. eskatologisesti eli ”lopun aikoja” tutkien. Seppälä liittyi tähän ketjuun! Hyvä tutkiminen ei keskity yhteen vaan kaikkiin osa-alueisiin, joten minun vieroksuntani eskatologiaa kohtaan on minun ajatteluni heikkoutta. Tämä oivallus toi mieleeni rauhan.
Teemalauantain helmi oli kuitenkin tuottaja-toimittaja Juhani Huttusen esitys ”Milloin antisionismi on antisemitismiä”. On ilo kuunnella ammattitaitoisen, älykkään ja historiallisista taustoista selvää ottavan toimittajan esitystä, joka on myös teknisesti tasapainoinen kuvan ja sanan yhdistelmä. Voi olla, että minulle ja Juhanille jää pientä erimielisyyttäkin joistain asioista mutta hänen selvityksensä Israel=natsi-rinnastuksen käytöstä ja historiallisesta taustasta sekä sionismi-juutalaisuus-teeman sotkemisesta oli vakuuttava. Erittäin paljon pidin myös hänen selvityksestään siitä, mitä antisemitismi EI ole: Israelin kovakouraisten toimien arvostelu ei sitä ole, ei myöskään Israelin poliittisten kuvioiden kritisointi tai siirtokuntapolitiikan väärinkäytösten arvostelu.
Enää ei tunnu niin pahalta olla kahden leirin ulkopuolella. Pahalta tuntuu, jos häikäilemätön terroristijärjestö Hamas nostetaan Israelin kanssa tasavertaiseksi kiistakumppaniksi, eikä Palestiinan ystävät näe muuta tapaa kannattaa kestävää rauhan tulevaisuutta. Ja pahalta tuntuu, jos Israelin militaristinen ja laittomuutta kannattava nykyhallinto ei herätä kauhistusta. Juutalaisten oikeudesta omaan maahan on vain pieni askel rasistiseen ylemmyydentuntoon.
Tässä on pieni heitto Ykille, jonka kanssa tuskin olemme suuresti eri mieltä Palestiinasta mutta uskon asioita katsomme eri vinkkelistä. Kun kuuntelin Olli Seppälän rauhallista, ystävällistä ja minut täysin kylmäksi jättävää eskatologista osiota, tajusin, miten Ykin laajoissa ja omalla tavallaan ansiokkaissa kristinuskon kritiikeissä löytyy se pohjimmainen heikkous. Kristinuskon pohdiskelu on historiassa kuin suuri puutarha, jossa yhdessä nurkassa on kaktustarha, keskellä kasvavat taivaita tavoittelevat sademetsän puut, joiden lehdistössä lintuset pesivät ja hyönteiset pörräävät, liaanit kiipeilevät sinne tänne, välissä on ruohikkoa ja pensaikkoa ja kukkien kirjo ja tuoksu on huumaava… Ja niinkuin luonto toimii, täällä puhjetaan kukkaan, tuolla kuollaan, lintuset syövät hyönteisiä. Ja sitten on nurkassa Ykin hiekkalaatikko, jossa hän keskittyy yhteen ja samaan näkökulmaan. rakentelee linnoja ja joskus jopa olkinuken.
Tämä kuva lähtee siitä, että raamatun pohdiskelu ja työstäminen on puutarha-allegoriassa neliosaista silloin, kun se on hedelmällistä. Se on 1. kirjaimellista 2. allegorista 3.hengellistä ja 4.eskatologista. Yki jää hiekkalaatikkoonsa, koska hän ei tunne eikä tunnusta kuin kirjaimellisen pohdiskelun, kohdan 1.
Ehkä puutarhakuvioni ontuu mutta pointtini on tämä: kristinuskon kokonaisuuden ymmärtäminen vaatii neljä osiota, yksi ei riitä.
Kirjoituksesta ei jäänyt minulle juurikaan lisättävää. Hyvä juttu.
Ja onpas runollisesti ilmaistu tuo kristinuskon pohdiskelun kuvaus. Kyllä olen perusteellisesti eri mieltä siinä, että olisin vain sen yhden nurkan hiekkalaatikossa. Tuolla minä näen kyllä sen hiekkalaatikon lisäksi kaktukset, puut metsältä, liaanit, pensaat ja kukat. Ja olkinukkejakin jossain, mutta en näe niissä omaa käsialaani.
Raamatun pohdiskeluni ei suinkaan ole yksiulotteista. Se lähtee 1. kirjaimellisuudesta, 2. allegorisuudesta ja 3. henkisestä – ei siis hengellisestä. Kohta 4. jää minulle tyystin vieraaksi, tai paremminkin vieraannuttavaksi. Universumilla on aikaa vielä miljardeja vuosia tästä eteenpäin, joten lopun aikoja saa odotella varsin pitkään.
Allegorinen Raamatun ymmärtäminen onkin mielenkiintoinen juttu. Se on vähän kuin eräiden ja useidenkin Raamatun sisältämien absurdiuksien ja paradoksien selittämistä parhain päin tukemaan uskoa. Sitäpaitsi on suunnilleen täysin varmaa se, että niiden kirjoittajat aikanaan eivät tarkoittaneet juttujansa allegorisiksi, vaan kirjaimellisesti otettaviksi. Joskin sekään ei mene ihan niin kuin nyt kirjaimellisuuden ymmärrämme. Antiikin aikainen tarinankertomusperinne on ollut vähän erilaista kuin nyt. Kaikkea ei tarvinnut kirjoittaa faktana. Ja senpä takia niin monet väheksyvät Raamattua satukirjana. Raamatun kirjojen ja satujen kirjoittajien tarinankertomusperinne on ollut vähän samankaltainen.
Ja sitten väitän, ettei kukaan ymmärrä kristinuskon kokonaisuutta. Se on mahdotonta. Aivan kuten ei yksikään tieteilijä, oli kuinka nerokas tahansa, ymmärrä koko tiedekentän laajuutta tai yksikään ilmaston tutkija ilmastoa kokonaisuutena.
Tuo Timo Stewartin kirja täytyykin hankkia luettavaksi.
Hyvä Yki, hyvä vastaus. Kiitokset siitä. Huttusen kanssa on vähän niin kuin sinun kanssasi: elämä on mukavampaa kun keskittyy asioihin, jotka yhdistävät.
Tervehdys pitkästä aikaa. Olipa hienoja viestejä, joita oli ihan kirjallisessakin mielessä innoittavaa lukea. Jos sallit tuohon ” Sitä paitsi on suunnilleen täysin varmaa se, että niiden kirjoittajat aikanaan eivät tarkoittaneet juttujansa allegorisiksi, vaan kirjaimellisesti otettaviksi” yhden sivupöydän kommentin, niin noihin Raamatun allegorioihin pari sanaa. Jo kirkkoisä Origenes antoi ymmärtää niitä olevan teksteissä ja erityisesti Filon Aleksandrialainen. Myös muinaisten heprealaisten tekstien yksi maailman tunnetuimpia tutkijoita professori Gerschom Scholem katsoi Raamatun tekstien sisältävän monia eri piilomerkityksiä kantavia kirjoitustyylejä. Itse olen-niin maallikko kuin olenkin- löytänyt niitä mielestäni pajon. Parannetaan esim. ’opillisesti’ sokeita ja ’henkisesti’ rampoja jne. Erityisen runsaasti teksteissä on numeraaleja monimerkityksiä kuten ’kalansaaliin luvussa 153. Hyvät vuodenjatkot!
Hamas on terroristijärjestö jonka kansa on äänestänyt hallitsemaan Gazan aluetta. Kun lukee Hamasin peruskirjaa niin tulee tietämään sen mitkä ovat Hamasin tavoitteet. Rauhan tulemista Lähi-Itään on mahdotonta kuvitella koska arabien uskonto ei tunne rauhanomaista ratkaisua.
Israel käyttää tällä hetkellä kovia otteita jossa kuolee paljon siviilejä johtuen siitä että lapsia käytetään ihmiskilpinä. Tämän tyyppistä sotaa ei tule mieleen jossa sotilaat piiloutuvat lasten selän taakse.
Hamas on käyttänyt satoja miljardeja tunneleiden rakentamiseen ja aseiden ostamiseen. Nämä rahat eivät ole tarkoitettu sotilasmenoihin vaan tavallisten kansalaisten hyvin olon parantamiseksi.
Tilanne Lähi-Idässä on hyvin lähellä ydin sotaa riippuen Iranin valmiudesta ydinkärjellä varustettujen ohjuksien saattaminen taistelukuntoon. Tätä ei Israel tule sallimaan.
Raamatun mukaan Israelin alue on luvattu kansan käyttöön, eikä heitä enää kukaan voi ajaa pois kotimaastaan. Lukemalla Raamattua selviää moni asia siitä mitä tällä hetkellä Lähi-Idässä tapahtuu.
Eipä Hamasin tyypeillä ole paljon muutakaan, missä olisivat, elleivät sitten poistuisi kokonaan sieltä (tietysti saisivat lähteäkin hittoon sieltä). Tuo maailman suurin avovankila on vain noin 7 x 50 km kokoinen alue. Israel siis saa pommittaa koko paikan palasiksi, vaikka siellä on siviilejä, että saisi ne terroristit hengiltä? Ja Hamas katoaisi noin vain iäksi? Ei tulisi yhtään uutta terroristia lisää? Ja niitä ruumiita, siviilejä, onkin tullut tuhatpäin. Nyt Israel on tappanut jo noin 25.000 palestiinalaista. Tuho on eeppistä. Koko infra on pian romuttumassa. Mittasuhteiltaan tuota voisi jo verrata liittoutuneiden II maailmansodassa tekemiin Saksan kaupunkien totaalisiin tuhopommituksiin.
Israelin sodankäynnin perustana on Dahiya-doktriini. Sillä on tarkoitus murtaa vihollisen taistelutahto panemalla koko siviili-infrastruktuuri paskaksi. Välineenä on massiivinen ja täysin suhteeton voimankäyttö. Libanonin sodassa v. 2008 Israelin kenraali Gadi Eisenkot totesi Yedioth Ahronoth -lehdessä, että jokaisessa kylässä, josta ammutaan kohti Israelia, käytetään näitä kohti suhteetonta voimaa, jotta saadaan aikaan valtaisat tuhot. Koska heidän näkökulmastaan ne ovat sotilastukikohtia. Siviileistä viis. Näinkö toimitaan oikeutetusti?
Onko, Kalevi, sinun mielestäsi yhtään mitään sellaista, mitä Israel olisi tehnyt väärin? Sari Essayahilta tähän ei saa vastausta, mitä tietenkään ei tarvitse ihmetellä, jenkkiläisen tuontiuskonlahkon kannattaja kun on, ja USA on Israelin vankka tukija.
Lukeeko siellä sinun Raamatussasi, että israelilla on oikeus ryöstää palestiinalaisten maat ja rakentaa niihin siirtokuntia, tuhota näiden sukupolvien aikojen saatossa kasvatetut oliivipuulehdot, tappaa näitä ilman seuraamuksia?
Hamas käyttänyt aseisiin ja tunneleihin satoja miljardeja? Onko tuohon jotain todennetta?
Hamasin kertoman mukaan tunneliverkostoa joka ylettyy Egyptin ja Israelin alueille on noin 500 km, sitä on rakennettu ainakin niin kauan kun Hamas ollut vallassa. Paljonko se on tullut maksamaan, on täsmällisesti vaikea sanoa mutta kyllä siihen on rahaa uponnut valtavia määriä.
Raamatun mukaan juutalaiset ovat aikanaan sotimalla valloittaneet maa alueensa. Filistealaiset, joiden jälkeläisiä Gaasalaiset ovat, heidän kanssaan sotia on käyty tuhansien vuosien ajan.
Kyllä Israel on väärin tehnyt ei sitä voi kieltää mutta on siitä joutunut maksamaan kovan hinnan. Kuusi miljoonaa juutalaista on tapettu sen takia kun kansa ei kuunnellut Jumalan käskyjä.
Raamatun mukaan Israelin kansa ei enää koskaan joudu lähtemään maastaan. Sen on myös Jumala luvannut. Tämä on helppo ymmärtää kun vertaa sitä ase ylivoimaa joka Israelilla on.
En tiedä, miten Gazan palestiinalaiset aikoinaan Hamasin käsittivät, mutta tuskin olisivat tätä äänestäneet, jos olisivat nähneet tulevaisuuteen. Tulevaisuuteenhan kukaan ei näe, eikä mikään äänestys tarkoita sitä, että äänestäjät kannattavat jatkuvasti vaalien voittajien toimia.
Täsmällisesti Hamasin käyttämiä rahoja toimiinsa on todellakin mahdotonta määrittää, mutta on laiskaa väittää kyseessä olevan satoja miljardeja.
Väität siis, että kuusi miljoonaa juutalaista holokaustissa on Jumalan määräämä rangaistus..? Todellakin? -Mutta onko Israelin valtio nyt muutaman vuosikymmenen kuluessa tehnyt kaiken oikein? Palestiinalaisten alueiden ryöstäminen, siirtokunnat jne? Entä nyt viimeaikainen Israelin tekemä isku tykistöllä YK:n rakennukseen Gazassa? Ihan ok?
Kerrotaanko sinun Raamatussa se, että Israelin aseylivoima on vain ja ainoastaan USA:n tuen ansiota? Käyttääkö Jumalasi jenkkejä siihen, että Hänen kansansa saa pysyä siinä luvatussa maassa? Tästä ei minun tietääkseni Raamatussa kerrota.
Sinulta ei liene saavan vastausta siihen, mikä oikeus Israelilla on ryöstää muiden maita, tappaa näiden asukkaita ja tuhota näiden omaisuutta, siis kun kyseessä on Israelin harjoittama siirtokuntapolitiikka, jonka kansainvälinen yhteisö on tuominnut jo moneen kertaan (vaikka ei siihen muuten mitenkään puutu).
Eikä kantaa siihen, kuinka korruptoitunut Israelin hallinto ja sen nykyinen pääministeri on.
Hauska lukea antaavaa johdatusta ja mielenkiintoisia kommentteja. Sorri Juha, että hyppään tärkeästä teemastasi kommentoimaan kommentteja
Assosioin nimittäin yhteen sivuteemaan joka liittyy siihen miten UTn tekstit voidaan vielä yhdestä näkökulmasta nähdä.
Tuo vertauskuvallinen ja symboolinen lukutapa on ollut minulle hyödyllinen Mutta on vielä yksi maallinen näkökulma : Fantasian laillinen olemassolon oikeus.
.Ei ole mitään syytä kiistää että Jeesus-hahmo on vaellellut , kerännyt opetuslapsia ja opettanut kunnes hän ärsytti vallanpitäjiä niin että he katsoivat parhaaksi eliminoida hänet.
Opetuslapsille tämä oli shokki ja katastrofi. Sitten tapahtui jotakin joka sai aikaan parantavan narratiivin.
Ylösnousemus-usko jonka avulla tappio kääntyi toimintatarmoksi. Sen uskon voimasta kuolema tai ainakin Jeesuksen kuolema tehtiin tyhjäksi.
En todellakaan voi sanoa oliko se totta vai jotain muuta , mutta tuollainen katastrofaalisen tilanteen uudelleentulkinta ei ole harvinaista , ei pienissä piireissä eikä kirjallisuudessa.
Suomen historiassa on maallinen esimerkki tai oikeastaan kaksi. Vänrikki Stålin Tarinat ja Kalevala. Ehkä viellä Tuntematon sotilaskin joka selvästi katsoi että miesten uhraukset antoivat Suomelle moraalisen oikeuden olla olemassa.
Kun lukee Vanrikki Stålia niin se on kuin ameriikkalainen Vietnamin-sota filmi. Vaikka saatiin turpiin niin moraalisesti sota voitettiin kuitenkin.
Kalevalan, siis Kansalliseepoksen syntyminen oli suomalaisuuden syntymistarina. Meillä on historiamme jomka kanssa voimme nousta kansojen yhteisöissä tasa-arvoisiksi jäseneksi.
Tai Israelin kansan pako Egyptistä. Viron Kalevipoeg, Longfellovin Hiewatha, Rolandin taru, Romulus ja Remus, Trojan sota ja Ilias, Taru kuningas Arthurista joka loi monisataavuotisen ritrari mystiikan ja joka jatkuu monessa muodossa,
Niitä voi kutsua fantasmeiksi. Jokin todellisuuden siemen pohjalla mutta se kasvaa suureksi puuksi.
Tästä pääsemme psykologiaan. Retoorinen kysymys on se , että mikä on fantasian funktio sielunelämässä? Tähän on saatu vastauksia terapioiden yhteydessä.
Yksinkertaistetunua : Fantasia on sumuverho joka suojelee psyykettä trauman aiheuttaja objektilta.
Tavallinen kokemus on se että potilas, tai presumtiivinen potilas, on akuutisti tietoinen psyykkisistä kivuistaan mutta hänellä on vain hämärä kuva siitä mikä sen on aiheuttanut. Päästäkseen selville siitä hänellä on unenomaisia fantasioita jotka pikkuhiljaa lähestyvät kohdetta, jos uskaltaa , mutta hyvin usein hän jää kiinni fantasian suojelevaan sumumaailmaan.
Moni onnistuu luomaan kertomuksen ja jopa kirjoittaa kirjan tai tehdä elokuvan kärsimyksestään ja kestää aikansa ennenkuin terapiassa huomaa miten siinä on kyse suojatoimenpiteistä . Sitä ei pidä mennä repimään tulkinnoilla ja selvennyksillä enneaikojaan. Yleensä potilas tietää hämärästi mistä on kysymys ja haluaa kaikesta huolimatta saada selville totuuden itsestään.
Siis teesini on: Evankeliumit ovat osittain opetuslasten yhteinen välttämätön fantasialuomus joka pitää sisällään muistoja todellisista opetuksista ja tapahtumista ja toisaalta heidän yhteinen kertomuksensa luo Jeesuksen Messiaana ja kuoleman voittajana, jotta he eivät menehtyisi pettymykseen ja toivottomaan depressioon.