Tänään julkaistiin Kirkon nelivuotiskertomus, jossa todetaan 18–29-vuotiaiden ikäryhmässä miesten jumalauskon olevan yleisempää kuin on samanikäisillä naisilla, joilla usko karisee karisemistaan. Nuoret naiset ovat myös etääntyneet konservatiivisista arvoista, kun taas nuorilla miehillä lienee päinvastoin. Näillä oikeistokonservatiivisuus on lähentänyt kristinuskoon. Jumalaan uskovien arvot ovat lähellä oikeistokonservatiivisuutta.
Kirjoitin tämän jutun Satakunnan vapaa-ajattelijoiden lehteen, jota ei ole vielä julkaistu, mutta koska itse toimitan lehteä, otan vapauden julkaista tämän nyt etukäteen täällä.
Samalla kun yhteiskunnan sekularisoituminen on kasvanut, tuntuu nuorten miesten haastattelututkimuksissa ilmennyt lisääntynyt hengellisyys ja usko Jumalaan merkilliseltä vuonna 2024. Nuorilla naisilla tätä kehitystä ei ole ollut. He ovat nähtävästi muuttuneet liberaalimmiksi. Tosin täytyy muistaa, että nuoria miehiä on vaikea tavoittaa tutkimuksiin. Jos vain jotkut nuoret miehet vaivautuvat vastaamaan, tutkimuksen otanta ja tulokset vääristyvät. Johtopäätöksiä mistään trendistä ei kannata vetää.
Vuoden 2006 nuorisobarometrissa uskonnollisena itseään piti 41 % vastaajista. Keväällä ilmestyneessä vuoden 2023 nuorisobarometrissa enää 22 %. Itseään ei-uskonnollisena pitäneitä vastaajista oli 60 %.
Kuitenkin useita nuoria miehiä on uskonnollisuus vetänyt puoleensa. Itselleni tulee mieleen eräitä mahdollisia selityksiä tähän. Yksi seikka on ylipäätään Euroopan maissa ja paikoin muuallakin kasvanut konservatiivisuus, johon liittyy kansallismielisyys ja auktoriteettiusko. Maailma on aina ollut monitahoinen ja hankala paikka identiteettiään etsineille nuorille. Uudet viestintämediat ja koko ajan mukana kulkeva netti tuovat on-line näytille entistä enemmän konflikteja, sotaa, väkivaltaa, epidemioita ja monen monituisia ihmiskunnan ongelmia.
Maailma lienee tuntuvan varsinkin nuorista miehistä kaoottiselta, ja kaaosta hallitsemaan voivat tulla kyseeseen vain vahvat johtajat, jotka käytännössä ovat miehiä. Uuskonservatiiviset ja autoritaariset johtajat julistavat hoitavansa kuntoon ongelmia, kuten ”hallitsematon” maahanmuutto, kasvava julkishallinto ja Euroopan liittovaltiokehitys.
Nuoret miehet, joista suurin osa käy armeijan, ovat ilmeisesti naisia herkempiä kaipaamaan auktoriteetteja – ja nähtävästi jonkinlaista messiasta, joka korjaa kaiken ja saa järjestyksen maailmaan. Kun epävarmuuteen liittyy kenties vielä yksinäisyyden kokemus, näyttäytyy uskonto merkityksen ja vakauden antajana ja se vieläpä tarjoaa vakaalta tuntuvan yhteisön. Epävarmalle ja yksinäisyyttä potevalle nuorelle miehelle nykyaikainen parinmuodostuskulttuurikin voi näyttäytyä pelottavana ja syrjivänä. Jos deittailusovelluksissa pieni joukko miehiä saa valtaosan huomiosta, näyttäytyy uskonto ratkaisun tuojana tähän – ullekin miehelle vain yksi nainen. Problem solved.
Lienee niinkin, että kirkon edustamia arvoja tulee nuori katsoneeksi ainoina oikeina – että länsimainen oikeus, yhteiskuntajärjestys ja moraali olisivat juuri kristinuskon maahamme luomia, eivätkä kirkon edustajat ja konservatiiviset poliitikot tällaista uskomusta pahana pidä.
Ja uskonnothan perustuvat vahvaan auktoriteettiin. Ei ole yllättävää se, että monet konservatiivit ja nationalisti-ideologiaa kannattavat ovat tai ilmoittavat olevansa uskossa. Ja jos eivät uskoaan tunnustaisikaan, pitävät kirkkoa arvossa. Kyse on paljolti auktoriteettien ja perinteisten arvojen kaipuusta. Kirkko edustaa perinteitä, jatkuvuutta ja auktoriteettia, vaikka tämä auktoriteettiasema on Suomessa vuosikymmenien aikana rapistunut varsin paljon. Vähemmistö suomalaisista enää pitää kirkkoa tai sen edustamaa jumalaa minään auktoriteettina. Ja tämä kehitys jatkuu. Vuoden 2023 aikana kirkon jäsenistö väheni 1,6 %-yksiköllä eli enemmän kuin koskaan aiemmin.
Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikköä johtavan Hanna Salomäen mukaan myös maahanmuutto ja uskonnollisen ympäristön monimuotoistuminen ovat vaikuttaneet nuorten miesten uskonnollisuuden nousuun. ”Nuorten maailmassa uskonto on monin tavoin läsnä monenlaisten katsomusten kautta, mikä voi avata uudella tavalla tilaa myös omalle uskonnollisuuden julkituomiselle.” Voihan niin ollakin. Jos katsoo, että vieras uskonto on tunkeutumassa lähelle, on puolustettava omaa uskon viitekehystä. Ehkä uskonnollisuuden kasvu ei välttämättä aina tarkoita uskoa, vaan oman kulttuuriperimän puolustamista ja uskonnollisuus perinnetietoisuutta.
Nuorten miesten uskonnollisuuden kasvu ei tietenkään ole trendi. Viimeisessä nuorisobarometrin rippikoulukyselyssä Jumalaan täysillä uskovia oli vähän. Ylipäätään uskovia on koko ajan vähemmän. Usko on koskettanut harvoja, ja yhä harvempia se koskettaa.