Lasten arvomaailma heijastaa peilinä aikuisten ja koko kaupallistuneen yhteiskunnan arvomaailmaa. Elämä, koulu ja kaverisuhteet ovat, par excellence, sosiaalista peliä, jossa pelivälineinä ovat oikeat mielipiteet, idolit, merkkituotteet, varallisuus ja vanhempien sosiaalinen asema. Niiden myötä määräytyy lauman nokkimisjärjestys.
Koululaisen, jopa tarhalasten sosiaalinen yhteisö alkaa muistuttaa yksi-yhteen sitä median ja mainosväen maailmaa, jossa arvostus ja kaverisuhteet määräytyvät samalla tavoin kuin yhteiskunnassa yleensä. Ainoa ero on siinä, että lapsi ei vielä ole oppinut ylläpitämään sitä tekohurskasta julkista kuvaa, jossa itsekukin teeskentelee tukevansa tasa-arvoista ja suvaitsevaista yhteisöä.
Aikuisen tavoin lapsikin kaipaa arvostusta ja hyväksyntää omassa kaveripiirissään. Malli siihen millä tavoin se hankitaan löydetään aikuisen maailmasta, verkosta ja kakkialta päälletunkevasta muoti-julkisuudesta.
Siinä, missä teini-ikäinen ja näennäisesti aikuinen yrittää paikata asemaansa rinta- tai peppuimplanteilla, lapsi vaatii oikeanlaisia kenkiä, vaatteita, reppua ja kännykkää kehdatakseen ja uskaltaakseen mennä kouluun. Koululaisen ”oikeutetut” vaatimukset ovat tulos siitä mainosmaailman ja iltapäivälehtien naivismista, joka päivästä toiseen mittaa jonkun julkkiksen takaliston muuttuvia mittoja ja tärkeänä uutisena kertoo miten Ranskan presidentin vaimolla oli ”niin somat kengät”.
Kallistun kannattamaan yhtenäisiä koulupukuja,vaikka siitäkin suvaitsevat kyllä nostaisivat metelin. – Kun moniarvoisuus ja yksilöllisyys . .
Mitähän, jos koulukiusaamisesta kestopöyristyvä media ja joukko aikuisia menisivät itse kukin peilin eteen ja kysyisivät itseltään miksi lapset kiusaavat toisiaan.
Linnaistensuon laitamilla on korppien valtakunta. Erämaalintuna tunnettu korppi on viisas ja sosiaalinen lintu, jonka ihmisen lisäksi on todettu ymmärtävän, että muillakin yksilöillä on oma tietoisuus ja tunteet. (Ihmisestä en ole aina niin varma) Kun ensimmäisten pakkasten myötä laaja suoalue taas alkaa hehkua kaikissa ruskan väreissä ja Odinin mustat sanansaattajat katsastavat valtakuntaansa, voi juuriltaan revitty urbaani hössöttäjäkin taas kerran kokea olevansa pelkkä puolipakana.
Tuore todistus siitä että nuoret peilaavat itseään kavereihin. Lähisukulaispoika 16 v vaihtoi koulua . Hänen entinen koulunsa oli aikalailla keskiluokkaiusta, mutta tämä uusi oli selvästi ylemmän keskiluokan jälkeläisille ja hyvin asustetietoisia. Sukulaispoika ei aikaisemmin ollu paljoakaan välittänyt ulkoasustaan vaan kulki tavallisissa käytännöllisissä vaatteissa.
Uudessa koulussa oli tuliaisjuhlat uusille lukiolaisille ja epäsuorasti tehtiin selväksi että pukeutuminen olisi asianmukaista. Niin siinä kävi, poika , käyttäen sisarensa asiantuntemusta, hankki itselleen tyylikkät ja onnistuneet juhlavaattet ja oli hyvin onnellinen siitä että hänet oli hyväksytty joukkoon. Vaatteet vahvistivat hänen paikkansa hierarkiassa. Saa nähdä mihin kehitys johtaa. Tässä koulussa opiskellaan myöskin tosissaan. Ehkä poika mobilisoi teoreettista osaamistaan entisestään.