Helsingin piispa Teemu Laajasalo ottaa Kirkko ja kaupunki -lehdessä kantaa kirkon sisäisiin ristiriitoihin. Laajasalon mukaan erimielisyys on seurausta siitä, että Saatana on saanut vallan kirkossa. Jos Raamattuun uskomme, Laajasalo on täysin oikeassa. Galatalaiskirjeen säkeet auttavat erottamaan toisistaan sellaisen uskonyhteisön, jossa oikea henki vaikuttaa sellaisesta, jossa valhehenki voi hyvin.
Piispojen tehtävä on paimentaa seurakuntaa siten, että riita, juonittelu ja eriseuraisuus jäävät kirkon seinien ulkopuolelle. Tehtävä on toki hankala, sillä luterilainen kirkko on jo syntyjään eriseurainen.
Kirjoittamansa tekstin Laajasalo on varmaankin tarkoittanut niille, jotka ovat erimieltä Laajasalon kanssa kirkon avioliittokäsityksestä. Niinpä niin – on helpompi puhua lastusta laineilla, kuin kirkkoveneestä omassa silmässä. Parannuksen tekoon on mukava kehottaa muita, kun joka kuukausi kukkaroon kilahtaa pussillinen hopearahoja.
Laajasalon ja piispojen enemmistön mukaan kirkon oppiin avioliittokysymyksessä kannattaisi hakea savolaista mallia ’suottoo olla niin, suattoo ole näin, tehköön kukin kui hyväks näkköö’. Laajasalolle tiedoksi – Kirkossa on jo pitkään toimittu savolaisen teologian pohjalta – lapsiaankaan eivät kaikki seurakuntalaiset viitsi kastaa, vaikka asiasta on tiukka määräys kirkkojärjestyksessä.
Tämä avioliittokysymys on yksinkertainen. Onko Jumala muka jossain kohdassa Raamattua sanonut, ettei luterilaisessa kirkossa pappi saisi samaa sukupuolta olevia vihkiä avioliittoon?
Savolainen sanonta on, suattaa se olla niinnii mutta suottaa se olla toisinnii. Toinen sanonta, kun etelän mies kysyi savolaiselta isännältä, saako teiltä koskaan kunnon vastausta, niin isäntä, millo sua millo ei.
Onhan se avioliittokysymys vaikea ratkaista monelle niin että he tuntevat tekevänsä sen mukaan mitä Raamatussa sanotaan. Perinteinen avoliitto tarkoittaa perheen perustamista johon kuuluu lapset ja sitä kautta suku jatkuu.
Biologinen totuus on että lapsen saaminen voi tapahtua vain miehen ja naisen sukusolusta, Samaa sukupuolta oleville tämä ei ole mahdollista.
Lapsi kasvaessaan haluaa turvallisen kodin jossa hänestä huolehtii isä sekä äiti. Samaa sukupuolta olevilla pareilla jää toinen vanhempi puuttumaan.
Omalla kohdallani olen tätä kysymystä miettinyt, mitä jos minä olisin kasvanut samaa sukupuolta olevan parin lapsena, niin minulta olisi jäänyt paljon puuttumaan. Äitienpäivänä tämä tulee aina mieleen kun käyn vanhempieni haudalla. Äitini kuoli kun olin kymmenen vanha mutta se tieto mitä hänestä on jäänyt ja valokuvat joita katselen kun tulee häntä ikävä.
Olen Jumalalle kiitollinen siitä, että hän on antanut turvallisen kodin ja isän ja äidin huolenpidon.
Joo Kalevi, …
Minäkin olen kovin tyytyväinen siihen, että lapsena minulla oli äiti ja isä.
Sinällään minulle on varsin yhdentekevää, miten kirkko ratkoo oman avioliitto-ongelmansa. Hyvin pitkälti tämä meidän kotimainen kirkkomme on valinnut seuraavansa Ajan Henkeä. Siinä suhteessa olisi varsin loogista vihkiä kaikki halukkaat niin kauan, kuin ylipäätään vihittäviä kirkolla riittää. Jumala sitten tykönään setvii, kuinka kauhistuttavaa tällainen on vai onko peräti söpöä ja suloista.
Saapa nähdä minkälaisiksi pidot paranevat, kun kirkosta hiljalleen väki vähenee. Jääkö jäljelle konservatiivikristittyjen kova ydin, vai joutuvatko he hakeutumaan omaa uskoaan paremmin vastaavaan yhteisöön.
Ainakin Rauhan Sanalaiset keskittyvät omiin juttuihinsa ja antavat suruttomien pitää suruttomien riennot – kunhan piispat pysyvät Suvijuhlilta pois.
Laajasalo on hyvä esimerkki kirkon miehestä, jolla toinen jalka on sekulaarissa menossa ja toinen kristillisessä traditiossa, ja joka rimpuilee tässä hämähäkin verkossa. Eikä vain näissä henkisesti, vaan myös proosallisesti taloudellisesti. Hän on tullut sekoittaneeksi omat ja kirkon kukkarot.
Oliko, Kalevi, freudilainen lipsahdus vaiko mikä, kun kirjoitit ”perinteinen avoliitto”..?
Mitä avoliittoihin tulee, niin minulla on yksi ystäväperhe, jonka vanhemmat ovat olleet vuosikymmeniä avoliitossa. Lapsia on kolme ja kaikki ovat kasvaneet aikuisiksi ilman mitään suurempia ongelmia. Näitä samankaltaisia riittää. Ei ongelmia yhtään sen enempää kuin kirkossa (tai maistraatissa) vihittyjen parien perheissä.
Jos sinä, Kalevi, olet kiitollinen jumalallesi siitä, että vanhempasi antoivat sinulle turvallisen kodin ja isän ja äidin huolenpidon, niin miten on niiden lukuisten kotien kanssa, jossa jompi kumpi vanhemmista tai molemmat ovat tyystin lyöneet laimin sen turvan ja huolenpiden lapsilleen? Entä ne perheet, joissa jompi kumpi vanhemmista ovat tappaneet toisen aviopuolison ja niin usein myös lapset? Eikö jumalasi huolehtinut näistä lapsiperheistä? Ja miksi ei?
Johanna Korhonen todellakin tutki Teemu Laajasalon luottokorttikuitteja suurennuslasin kanssa. Näistä tutkimuksista on näköjään kirjoitettu progradu tutkielmakin: ”Oliko perimmäisenä tavoitteena selvitys vai häväistys?” : Johanna Korhonen piispa Teemu Laajasalon kriitikkona 2017–2020. Pitäisi varmaankin pyytää gradua kirjastosta luettavaksi, koska sen sähköinen saatavuus on rajoitettu.
Korhosen motiivit ajojahdilleen ilmeisesti liittyivät Laajasalon sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Siinä mielessä Ykin vihjailut kukkaroiden sekaantumisesta ovat samaa tasoa, kuin Korhosenkin, että Korhosen tutkimuspyynnöistä huolimatta poliisi ei löytänyt aihetta aloittaa esitutkintaa.
Tässä vielä uuden liiton lähettilään perhepoliittisia näkemyksiä suoraan Raamatusta lainaten:
”Totisesti: kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, äidistään, isästään tai lapsistaan tai pelloistaan, hän saa satakertaisesti: nyt, tässä maailmanajassa, taloja, veljiä ja sisaria, äitejä ja lapsia ja peltoja – tosin myös vainoa – ja tulevassa ajassa hän saa iankaikkisen elämän.”
Mark. 10:20-30
”Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni.”
Luuk. 14:26
”…Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! Tästedes saman perheen jäsenet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan. Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa.”
Luuk. 12:49-53
Syyllistytkö nyt Yki vihapuheeseen siteraamalla tällaista kohtaa Raamatusta? Siinä kuitenkin oletetaan, että perheessä on isä ja äiti ja sisaria ja veljiä.
Pitäisikö mielestäsi nämä kohdat Raamatussa muuttaa siten, että tulevaisuuden perheiden moninaisuus tulee selvästi hyväksytyksi?
Eikö tasapuolisuuden nimissä Raamatussa pitäisi mielestäsi puhua myös synnytäjäisistä, siittäjä-äideistä ja muunsukupuolisista sisaruksista?
Vihapuheeseen? Enhän toki. Toistan vain mitä Raamatussa lukee. Aivan kuten kansanedustaja Räsänenkin.
Minun mielestäni Raamatusta ei pidä muuttaa mitään. Sehän on Jumalan sanaa ja niin hyvä.