Sanokaapas arvon blogimetsäläiset, että onko se positiivinen vai negatiivinen asia, jos sanon, että Bror on minulle kunnia, olen Brorista ylpeä. Tai jos sanon saman Tuomosta, Taunosta, Joukosta, Ullasta, Toivosta, Atsosta…..
hmm.. entäpä Tuomaksesta, jos Tuomaksen kaverit kirkkohallituksissa sun muissa pitää minua kaatopaikkasakkina kuten saimme muinoin kuulla? Onko se Tuomakselle häpeäksi, meneekö häneltä maine ja kunnia, jos pidän häntä kunniana(ni), eli kirjoitan oikein uutisen iloiten hänen apurahastaan? Alentaako se ylempää, jos alempi pitää sosiaalisesti ylempäänsä kunnianaan?
Eikö oppilas ole iloinen, jos hän on opettajansa kunnia, tai opettaja, jos hän on oppilaansa kunnia? Tai jos vaimo ajattelee miestään kunnianaan tai mies vaimoaan? Tai alainen esimiestään tai esimies alaistaan? Tai vanhempi nuorempaansa tai päin vastoin? Eikö isä ole iloinen, jos hän on lapsensa kunnia, jolla lapsi ylpeilee hiekkalaatikolla noin kärjistetysti sanottuna.
Kysyn vaan siksi, että eilen istuin 6 tuntia pötköön Kaisa-kirjastossa käyden läpi kommentaareja täydentäen viitteitäni graduuni. Jakeessa 1 Kor. 11:7 nimittäin lukee aivan selkokielellä ”nainen on miehen kunnia”. Vitsit, minä ainakin olisin ikionnellinen, jos joku pitäisi minua kunnianaan – jos ei samalla tietenkään vääristäisi sitä mitä olen – vaan ihan sellaisenaan. Tuntuisihan se jotenkin hienolta. Toisinpäin sanoitettuna tuntuu varsin häijyltä ja yhteyttä murtavalta, jos joku häpeää minua niin paljon, että ei voi esimerkiksi tulla yhdessä samaan paikkaan tai ”esiintyä samassa kuvassa”. Semmoistakin sattuu. Joskus olisi ihan kiva, jos joku Paavali tulisi ja sanoisi – varsinkin noille joillekin uskovaisiksi itseään kutsuville – oikein isoilla bookstaaveilla, että ”Anne on sinun kunniasi. Ettäs tiedät, ja tämä on Herran sana”.
Joka tapauksessa aika erilainen ote on eräällä tunnetulla professorilla ja kreikka-suomi-sanakirjankin tekijällä ja Korinttilaiskirjeen kommentaarin kirjoittajalla Rafael Gyllenbergillä. Hänen tulkintansa kunniana olemisesta on tämä:
Sivulla 123: ” 7 “Mies on Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa heijastus (1 Ms.1:27). Nainen sen sijaan, miehestä luotuna, on vain miehen kirkkauden heijastus , ja miehen takia luotu. Sen tähden häneltä puuttuu se kunnia (δοξα), joka miehellä on. Mutta Paavalin käsityksen mukaan tämä puute, yleisen tasapainon vuoksi (vrt.12:14) on jollain korvattava, ja tällaisena puuttuvan Jumalan kunnian korvikkeena naisella on pitkä tukkansa, josta Paavali käyttää sanaa ”mahti” (εξουσια), joka merkitykseltään on hyvin läheistä sukua sanalle ”kunnia” (δοξα).”
Alkutekstissä siis jakeen 7 sisältö on: ”nainen on miehen kunnia”. Tämä ei oikein monen kommentoijan pirtaan ole sopinut historiassa. On kait niin radikaalisanamuoto. On ollut pakko lisätä ”heijastaa” tuohon ilmaisuun.
Ylen toimittajat ovat puhtaita pulmusia näihin nähden.
” Rafael Gyllenberg toimi Helsingin yliopiston Vanhan ja uuden testamentin eksegetiikan professorina 1929-1934 sekä Åbo Akademin Uuden testamentin eksegetiikan professorina 1934–1964.” (Wikipedia). Ja näyttää kirjoittaneen ison kasan kommentaareja ja Raamatunopetuskirjallisuutta suomeksi.
Kieltämättä, vaikea pitää herraa naisena mitenkään kunnianani. Lisääkö se Gyllenbergin arvovaltaa, että siis näin on, siis että nainen ei pidä eksegeettimiestä kunnianaan? Olisihan se varmaan suorastaan alentavaa, jos joku jonka ainoa kunnia on harmaantuva ja tipahteleva tukka, pitäisi kunnianaan.
Voi elämä. Onneksi tämä gradu on kohta valmis. Seuraava palautuspäivä on tammikuussa. Se on sitten siinä.
by 
Voi elämä sanon minäkin täältä (Pohjan)maaltakin, omia opintojani aloitellessa. Joka tapauksessa Anne gradusi jo noin pitkällä. Minulta sen teko jäi 80-luvun lopulla, kuten lukemattomilla toimittajiksi suuntautuneilla siihen aikaan. Median veto oli silloin niin voimakas. Alan ”seksikkyys” tajuttiin silloin nopeasti. Nyt sitten on otettava niskasta itseään kiinni, kun asia on vaivannut kaikki menneet vuodet.
Oppilas voi aina päästä korkeammalle kuin opettajansa mutta virta ei koskaan voi nousta lähdettään korkeammalle.
Voi elämä, miten totta tuo onkaan.
” virta ei koskaan voi nousta lähdettään korkeammalle.”
hmm.. Kaikki on Jumalasta, joten lähde ja alkuperä on ainakin korkealla.
Asiasta alkuperäiseen:
Jäin nyt – uskomatonta kyllä – miettimään, miten voisin olla kunniaksi enkä häpeäksi ihmisille ympärilläni…. Tämä nyt kyllä totta totisesti todistaa eksegeesini ainakin toimivaksi. Paavali siis sanoi häpeällisesti käyttätyville – miehiä häpäiseville naisille, ja koko seurakunnalle, että ”nainen on miehen kunnia”. Ja tän olisi juuri tarkoitus saada naisia muuttamaan käyttäytymistään. Vitsit. Paavali ei ollut tyhmä ollenkaan. 🙂
Anne: ”Kysyn vaan siksi, että eilen istuin 6 tuntia pötköön Kaisa-kirjastossa käyden läpi kommentaareja täydentäen viitteitäni graduuni. Jakeessa 1 Kor. 11:7 nimittäin lukee aivan selkokielellä ”nainen on miehen kunnia”.”
Näkyy lukevan samoin omassa suomennoksessani:
”…nainen on miehen kunnia.”
Selvää tekstiä, jota ei tarvitse kommentoida. Paitsi niiden, jotka halveksivat kirjoituksia ja vääntävät niitä kieroon tukeakseen omia harhaisia tulkintojaan 🙂
Kun lueskelin noita kommentaareja tuosta kohtaa, niin kyllä noita kieroon vääntämisen tapoja on kaikissa variaatioissa. Yritin lukea vain tunnetuimpia tai arvostetuimpia kommentaarisarjoja (paitsi sitten vilkaisin Gyllenbergitkin saadakseni suomalaiskansallista väritystä).
Joskus jopa tasa-arvoisesti tulkitsevatkin lisäävät tuon ”heijastaa” tekstiin. Sitten oli yksi tapaus, joka käänsi oikein ”nainen on miehen kunnia”, mutta sitten tekstin tulkinnassaaan lisäsi ”heijastaa”. Nämä ovat psykologisesti aika kiinnostavaakin luettavaa. Vähän niin kuin ne mustetestit. Mitä tässä näet? Ja lukija sitten lukee omat ajatuksensa ja harhansa tekstiin. Tietysti teen niin itsekin, vaikka kuinka yritän lukea viimeiseen pilkkuun, niin kuin tekstissä sanotaan. Teksti on niin ristiriitainen, että se on pakko tulkita jotenkin muuten kuin puhtaan tiedon perusteella. Semmoinen mustetahra.
Yksi perustelu minkä joku tuolle ”heijastamiselle” esitti, oli se, että ”kuva” heijasti ”kunniaa” tuohon aikaan. Keisarin patsaan piti olla puhdas esimerkiksi, ettei keisarilta olisi mennyt maine ja kunnia (δοξα) tarkoittaa mainetta ja kunniaa, molempia. Sitten päätellään, että kun mies on Jumalan kuva ja kunnia, ja nainen miehen kunnia, että se tarkoittaa että nainen ”heijastaa” miehen kunniaa. Yleensä kommentaarit eivät asiaa mitenkään edes juurikaan vaivaudu selittämään tai problematisoimaan, se vaan tulkitaan ”heijastaa”. Uudemmat kommentaarit kyllä kääntävät enemmän oikein, ja monet ikään kuin vain hyppäävät yli ja nostavat hattua ja jättävät selitysyritykset. Hmmm. tuo pitäisi varmaan myös lisätä tekstiini. Äh…. ei nyt vaan vanhoihin ajatuksiin viitteet… piste.
Tulkinta heijastuu kääntämiseen. Näitä heijastuksia on mielestäni aivan liikaa Ut:n suomennoksissa. .
Kiva, että Anne omalta osaltaan pyrkii poistamaan kiusallisia heijastumisia. Ne kun vaikuttavat kovasti siiheen, miten näkee. Tai paremminkin, on näkemättä.
.
Tapio. Tuossa joku päivä sitten ajattelinkin sinua. Vieläkö olet kiinnostunut lukemaan sen tekeleeni? Siitä on aluosa ainakin periaatteessa valmista. Lopussa on yksi pieni alaluku, joka vielä pitää kirjoittaa. Ehkä pari sivua ja johtopäätökset, joita nyt ei tarvita sinällään kokonaisuuden näkökulmasta. Jos sinulla on aikaa ja kiinnostusta, voisin laittaa sinulle sähköpostitse vaikkapa 70 sivua. Se itse tulkinta on sitten suhteessa aika lyhyt osio lopussa, kun ensin on tehty valinnat tietyistä peruslinjauksista, sanojen merkityksistä ja kulttuurisista tavoista.
Tässä alkaa aika käymään sillä lailla vähiin, että täytyyhän minulle jäädä aikaa myös reagoida kommenteihisi ja ajatuksiisi, varsinkin jos siitä nousee jotain muutakin kuin vain kirjoitusasuasiaa. Tietysti jos sinulla ei ole mitään kiireitä itselläsi ja ehdit myöhemminkin kerralla paneutua siihen, niin ehkä voisi vielä siirtää vähän.
Laita tulemaan, kuten jo sovittiin. Koetan auttaa, minkä pystyn. Samalla saan virikkeitä löydöistäsi 🙂