Ei niin, että näkisin kettu-unia tai olemattomia kettuja kurkkimassa varjoissa. Ei, kyllä ne ovat ihan oikeita kettuja, joilla on luomakunnan täydellisin häntä. (Evoluutiobiologit osaavat varmasti kertoa jonkin tylsän syyn moiseen komistukseen) Asiantilalle saa vapaasti naureskella.
Ketuilla, kuten muillakin luontokappaleilla on ns. pakoetäisyys, välimatka, joka laukaisee sen pakoreaktion. Kun ketut nykyisin ovat kotiutuneet asutuksen lähelle, niiden pakoetäisyys on kokemuksen myötä lyhentynyt. Stalinin ajan venäläinen biologi Beljajev alkoi valikoida kettutarhastaan niitä yksilöitä, joiden pakoetäisyys oli lyhin. Ellen väärin muista, kuudennessa sukupolvessa ne olivat jo niin kesyjä, että tulivat tutkijan syliin. Ja voi kauhistus! Niistä alkoi tulla luppakorvaisia ja niiden häntä alkoi kaartua koiramaisesti.
Minullakin on pakoetäisyys, (muista ihmisistä en mene takuuseen) taipumus tarkkailla ja arvioida aikani outoja ilmiöitä, ihmisiä tai asioita tietyn välimatkan päästä. Varautuneisuus ja kyky pelätä on syvälle juurtunut ominaisuus, joka aikojen kuluessa on suojannut yhteisöjä ja pitänyt ihmisen hengissä.
Nykyisin siitä ollaan tekemässä sairaus, moraalinen vamma, johon kukaan vakavasti otettava ihminen ei syyllisty. Todellisuuspakoinen, kaiken nielevä idealismi on huomannut, että jokainen väärinajattelija voidaan mitätöidä ja hiljentää määrittämällä hänet jonkinlaiseksi sairaalloiseksi foobikoksi.
Mikä meitä vaivaa? homofobia, islamofobia, muukalaisfobia, toiseudenpelko, väkivallanpelko, tulevaisuudenpelko, erilaisuudenpelko jne.. Mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Alkaa tuntua siltä, että ainoa terveeksi tunnustettava ihminen on kuin alkukristitty, joka kävelee iloisesti psalmeja laulaen leijonien eteen.
Luonnossa kyky tuntea pelkoa suojaa ja pitää yllä lajien välistä tasapainoa. Pupu-Peloton ei jätä jälkeläisiä. Luonto ei toimi sen mukaan miten asioiden pitäisi olla, vaan sen mukaan miten ne ovat. Se tietää senkin, ettei metsä aina vastaa niin kuin sinne huutaa.
ps. Dimitri Beljajevin ketuista tehtiin sitten lopulta turkislakkeja ja ne koristivat naisten kauluksia.
”Luonto ei toimi sen mukaan miten asioiden pitäisi olla, vaan sen mukaan miten ne ovat.”
Joo Ulla, näin se menee.
Tsunamin alle eivät jääneet ne, jotka hakeutuivat heti turvaan aallon tullessa.Hyvinvoitinyhteiskunnassa helposti ajatellaan, että yhteiskunta loppuviimeksi huolehtii yksilöistä. Sitten tulee vastaan se yllätys, kun yhteiskunta ei olekaan pimeälä kujalla suojelemassa minihameista kulkijaa. Syyn ja seurauksen lain sisäistäminen ei tunnu oikein onnistuvan lyhyen matikan oppimäärällä.
Luonto toimii niin, että ne geenit lisääntyvät, joita eniten kylvetään. Tästä syystä varakkailla miehillä ja köyhillä naisilla on enemmän jälkeläisiä kuin verrokeillaan. Tosin nykysuomessa on suuntaus sellainen, ettei alemman keskiluokan perheillä oikein enää ole varaa saada niitä lapsia. Onneksi meille on tullut uussuomalaisia, jotka edelleen osaavat arvostaa lasten suomaa turvaa vanhuuden päivinä.
Hieno blogi. Jäin miettimään, onko ketut ruotsalaisia.
Suomeen on kuulemma Supon mukaan syntynyt jihadistinen alamaailma. Toistaiseksi on kait aika turvassa, jos vaan ei mene pääsiäisenä kirkkoon.
Ruotsidemokraatit on nyt Ruotsin suurin puolue galluppien mukaan. Löfven järjestää keskustelutilaisuuden terrorisminvastaisista toimista kaikille muille paitsi SD:lle.
Semmoista tämä ruotsalaisten demokratia.
http://beta.oikeamedia.com/o1-13361
Ne olivat kyllä tarhassa kasvaneita neuvostokettuja ja tarinaan liittyy politiikkaa ja painostusta ja lurjusmainen Trofim Denisovitš Lysenko ja häntää heiluttavia kettuja. Kiehtovinta asiassa on, että sukupolvesta toiseen, kesyyntymisen myötä niiden ulkonäkö, jopa turkin väri muuttui.
Kovasti minä kuitenkin toivon, että nämä suomalaiset ketut pitävät pintansa.
Olen itsekseni miettinyt mitä naapurissa tapahtuu sitten, kun maahanmuttajia äänestäjinä on niin paljon, että päätösvalta siirtyy kantaruotsalaisilta heille. Tarvitaanko siihen edes enemmistö? Minusta tuntuu, että jo meillä kuntavaalien tuloksessa näkyvät ne kaupungit, joissa on paljon maahanmuuttajaväestöä.
Tätä on tietysti turha spekuluoida, mutta välistä tuntuu, että elämä tekee suurista aatteista pilkkaa