Olen varmaan aika tyypillinen 70-luvun lapsi maaseudulta. Olen lausunut iltarukouksen nukkumaan mennessä vähintään äidin kuullen ja saanut pyhäkoulusta laulukirjan ahkeruuspalkinnoksi. Rukoileminen on aina tuntunut hyvältä, ja Jumala on useimmiten vastannut nopeasti rukouksiini. Joten en oikein voi olla uskomattakaan. Kärjistäen voisin sanoa, että suurimpana esteenä uskonaskelissani on ollut – Raamattu.
Nuorena jouduin usein monenlaisten käännyttäjien kohteeksi, koska en ollut tarpeeksi röyhkeä ajamaan heitä pois, eikä minulla ollut oikeuttakaan: kunnioitin itsekin mielestäni Jumalaa, ja nämä ihmisethän vain tekivät sitä, mitä minunkin olisi pitänyt tehdä – levittivät evankeliumia. Minä en vain kyennyt siihen.
Miten olisin pystynyt vakuuttamaan, että Jeesus on kuollut syntiemme puolesta ja se on ilosanoma? Ei se minulle ollut mikään ilosanoma. En ollut oppinut näkemään itseäni syntisenä, niin kuin kuului. Jumalan lapsille luvattu ikuinen elämä ei sekään innostanut. Minua kiinnosti paljon enemmän se, mitä saan tässä ajassa.
Käännyttäjät kuitenkin saivat minut lukemaan enemmän Raamattua. Sieltä kun löytyisi vastaus kaikkeen, ja nuoren ihmisen mieli on kysymyksiä täynnä. Niin minä luin, ja eteen tuli kaikenlaista. Mainittakoon vielä, että olin äidinmaidosta imenyt paitsi kristinuskoa, myös poliittisesti vasemmistolaisia mielipiteitä. Yhteiskunnallinen tasa-arvo oli oikeastaan korkein päämäärä maailmassa. Niinpä tuntui oudolta lukea sellaisia lauseita kuin vaikkapa ”nainen vaietkoon seurakunnassa” tai ”mies on naisen pää”. Jeesus selvästi arvosti naisia, mutta mikä oli tämä joka paikassa siteerattu Paavali? Päätin, että hän on vain ihminen ja sitä paitsi idiootti, joten hänet voin jättää välistä. Kuvittelin nimittäin, että kaikki muutkin lukevat nuo kohdat samalla tavalla kuin minä.
Elämä vei minut Helsinkiin, ja jossain vaiheessa hengelliseksi kodikseni valikoitui Kotiryhmäverkosto. Verkoston jumalanpalvelukset pidettiin tuohon aikaan Paavalin (sic!) seurakuntasalissa. Eräänä sunnuntaina puhujavuorossa oli muuan Anne Mikkola. En tuntenut häntä lähemmin vielä silloin, mutta olin kuullut huhupuheita, että Anne kuului sellaiseen porukkaan, ”joka väittää että Jumala on nainen” (oikeasti hän ei väitä tuollaista). Annen pointti oli, että naisen ja miehen epätasa-arvo on syntiinlankeemuksen seurausta, ei Jumalan alkuperäinen tarkoitus. Vierustoveriani puhe ei miellyttänyt, mutta minulle se oli evankeliumia. Ja kun luin Raamatun alkuluvut uudelleen, totesin, että olenpas tyhmä, kun en tuota ennen tajunnut.
Sain tietää, että on perustettu yhdistys nimeltä RaTas. Liityin sen kannatusjäseneksi. Annelta sain tietää, että oli olemassa myös amerikkalainen järjestö CBE (Christians for Biblical Equality), joka on julkaissut paljon materiaalia. Kävin RaTaksen järjestämissä seminaareissa. Niissä opetettiin, mitä Paavalin käyttämät kreikankieliset sanat tarkoittavat, missä yhteyksissä ne muualla Raamatussa esiintyvät ja mihin kontekstiin kirjeet liittyvät. Lopulta en pitänyt Paavalia enää idioottina, ihmisenä kylläkin.
Nyt olen itse RaTaksen sihteerinä mukana järjestämässä kansainvälistä konferenssia raamatullisesta tasa-arvosta. Konferenssi pidetään Helsingissä 3. – 4.8.2018. Työtä on paljon, ja kaikki tehdään vapaa-ajalla.
Mitä tämä on? Epätoivoista yritystä sovittaa Raamattua omiin mieltymyksiin?
Olen innoissani siitä, että saamme mukaan johtavia tasa-arvoista raamatuntulkintaa edustavia teologeja sekä Suomesta että ulkomailta. He pystyvät perustelemaan näkemyksensä, ja perustelut löytyvät Raamatusta itsestään. Raamattua voi lukea, ei tarvitse valikoida vain miellyttäviä kohtia.
Konferenssiin tulee puhumaan myös lähetystyöntekijöitä. He kertovat, miten hyvää hedelmää tasa-arvoisen raamatuntulkinnan soveltaminen on tuottanut kehitysmaissa, joissa yhteiskunnallinen epätasa-arvo on vielä räikeää. Jos uskoo, että hedelmästään puu tunnetaan (Matt. 12:33), tämä asia ei voi olla ihan väärä.
Tämä oli aika hurja juttu lukea. Meri näytti minulle – kun minut mainitaan – hiukkasen ennen julkaisua. Ilmeisesti kyseessä on joku sellainen tilanne, mitä en itse muista laisinkaan, koska ei kuulemma ollut se tilanne minkä muistan. Tosi kiva lukea tietysti.
Olipa mukava lukea tämmöine piristävä viesti Meri. Onnea ponnisteluille ko. tasa-arvon ymmärtämiseksi ja lisäämiseksi. Sillä primäärisiti me olemme ihmisiä ja vasta toissijaisesti sukupuolia. Yhteistä on hirmuisesti enemmän kuin erottavaa. Naisen alistaminen alkoi oikastaan jo Pietarin Maria Magdalenaan ottamasta asenteesta. Ja tasa-arvoa kannattaneen gnostilaisuuden hävittämisestä.
Tämä kirjoittamani essee saataisi kiinnosta Sinua Meri:
https://www.gnosis.fi/@Bin/165766/JA+JUMALA+LOI+NAISEN+-+ENSIN.pdf
Olipa ilo lukea. Kiitos tästä. Raamattu todella on tasa-arvoinen. Toisin kuin Sepoo niin minä näen Raamatun kovastikin miehen ja naisen muotoisena kertomuksena ihmisistä ja elämästä tuohon aikaan. Ei siihen mitään niin kamalan kummoista sisälly koko kirjaan vaan siinä kerrotaan kuinka sen aikaiset ennustajat ja ennustukset toteutuvat ja syntyy evankeliumin ja armo meille ihmisille. Me ihmisparat olemme rakentaneet kaiken epäolennaisen varaan uskomuksiamme vaikka puhumme herätyksistä. Kyllä sellainen herätys on pahasti puolitiessä jossa pappeudella määritellään uskon sisältöä. Sekään ei ole minulle mitenkään itsestäänselvyys, että olisimme jotenkin erityisen mainittavasti uskovia ja muita ihmisiä. On vain ihmisiä joille on evankeliumi tullut todeksi ja niitä joille etsintä tämän totuuden äärelle on elämän mittainen matka.
Luin jo aiemmin Annen vinkkaamana noista tilaisuuden ihmisistä ja kovasti tekisi mieli olla mukana. Toivottavasti aikaa ja ”evästä” järjestyy, että joukkoon mahdun.
Hyvä uutinen.
Anne Mikkolan loistava gradu “Miksi Paavali kielsi miehiä peittämästä päätään ja käski naisia peittämään päänsä? Tulkinta jaksosta 1. Kor. 11:2-16”
ladattavissa osoitteessa:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/177327
Lukekaa, jos ette vielä ole tutustuneet.
.
Kiitos kommenteista! Luin Sepon esseen, ja erityisesti siinä innosti kuvantekokielto-kohta. Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi, mutta ihminen ei saa luoda Jumalasta miehen tai naisen muotoista kuvaa (saati eläimen). Olen joskus pohtinut, mitä maailmankuvaani vaikuttaisi, jos saisin jostain tiedon, että Jumala on nimenomaan mies. Ehkä se olisi ihan fine, mutta uuden blogin paikka. Konferenssissa odotan paljon ainakin Kevin Gilesilta, joka puhuu kolminaisuudesta.
Hyvä, että ilosanomaa on viety eteenpäin.
https://www.kotimaa24.fi/blogit/mina-ilmoitan-teille-suuren-ilon-raamattu-on-tasa-arvoinen/
.
Tuomo, jos sinulla/teillä ei ole Helsingissä tai lähistöllä majapaikkaa, niin tervetuloa tänne Lammille. Tästä on tosin 1.5 tunnin ajomatka Helsinkiin, mutta ehkä se nyt vielä menee parina päivänä, tai auto-juna-systeemillä, jolla itse useimmiten liikun.
Yritän varmaan itse mennä johonkin kavereiden luo yöksi Helsingissä, jos paikkaa löytyy, kun varmaan pitäisi olla järjestelemässä asioita siellä päässä, mutta voin jättää sinulle talon avaimen.
Jos jollakin on tarjota majapaikkoja Helsingin lähistöllä, niin mieluusti vastaanotetaan. Vieraita tulee toivon mukaan sellaisiakin, joilla ei ole varoja/haluja maksaa hotellista. Mm. Medadille majapaikka on vielä hakusessa.
Kiitos Tapio 🙂
Mielenkiintoinen ja hyvä blogi!