Aina välistä viritetään keskustelua siitä millaiset TV-ohjelmat, verkkosivut, pelit tai tarinat milloinkin ovat lapsille sopimattomia. Siinä sivussa joutuvat välistä klassiset sadutkin pannaan. Ne ovat sentään osa kulttuuriperintöä.
Mutta millä meidän aikuisten mieltä ruokitaan ja miten tämä jokapäiväinen hengenravinto vaikuttaa meidän mieleemme ja hermostoomme? Mitä me pureskelemme tiedostaen tai tiedostamatta kun käymme nukkumaan?
Tässä pieni ote tämän päivän hengenravinnosta.
Miksi Nokian retro-kännykkä ei myy.- Entisen julkkiksen uusi rakas on aivan ihana- Joku kone laskeutui Venäjälle – Joku jenkkijulkimo paljastavassa puvussa, isot tissit, mutta muuten ruipelo – Asiantuntija kertoo miten meloni pitää leikata – Naisopettaja harrasti seksiä – Kolme arsyttävää jalkaongelmaa…. ym. ym. tärkeää ja tarpeellista….
Pääasia, että me pysymme ajan hermolla.
– Ja tietysti lisäksi se pakollinen Päivän-Trump
Rakas Taivaan Isä, jos Sinulle sopii: Anna minulle hiljaisuus.
Meidän aikuisten sadut ovat tietty selviä klikkihommia ja aina kiehtovia ja addiktoivia. Mutta meidän aikuisten sadut ovat harmillisesti tylsiä ja latteita.
Mitähän jälkipolville kulttuuriperimää ajatellen mahtaakaan jäädä näistä?
Ja mitä me kertoisimmekaan jälkeläisillemme, jos IL ja IS jostain syystä poistuisivat?
Harmillista, että yksi tärkeä ajan hermolla pysymisen takaus ja lähde, MV, eli tuttavallisesti kutsuttu ”mitävittula”, poistui takavasemmalle, kun sen ansiokkaan päätoimittajan rahat on loppu, eikä edes sairausvakuutustakaan hällä ole.
Iltapäivälehdet ovat tietysti näkyvin, mutta kyllä muutkin osaavat. Muutama päivä sitten kuuntelin autoradiosta pätkän Yle-puhetta, jossa pari herrahenkilöä kävi hyvinkin syvällistä filosofista keskustelua siitä miten miesten tulisi kaduilla suhtautua naisten avonaisiin kaula-aukkoihin, tai miten naisten tulisi suhtautua, – kun miehet eivät suhtaudu… ja.. Ongelmasta ei liene vielä tehty kattavaa gallupkyselyä, mutta annas olla, eiköhän sekin aikanaan saada.
Mutta ihan vakavasti. Tuon hölynpölyn syöttäminen ihmisille palvelee vain yhtä järjellistä tarkoitusta. Se on kuin unilääke. Ihmisten huomio saadaan käännetyksi pois kiusallisista asioista ja ongelmista. Se ruokkii infantiilia ajattelua ja on ennen muuta ”helppo juttu”, ei vaadi tutkimisen tai ajattelun vaivaa enempää lukijoilta kuin kirjoittajiltakaan. Sitä ei tarvitse epäillä tai punnita.”Lue Supersanomat, ole trenditietoinen ja tiedä mistä puhutaan!”
Jostakin syystä olen vain kyllästynyt. Maailmassa on ihan oikeitakin asioita. Media on paikoin kuin Orwellin lampaat, jotka tehokkaaasti tukahduttivat kaiken kritiikin ja keskustelun vain määkimällä kuorossa ”neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa parempi”. kunnes jokainen ajatteleva olento alkoi epäillä itseään.
Tämä perinteinen media on aika hakalassa raossa. Tiedon määrä on kasvanut niin suureksi, ettei tiedonvälittäjillä enää osaaminen riitä. Kanavia on tullut lisää erityisesti sosiaalisen median puolelle. Kun itse etsin jotain tietoa, haen sitä somesta enkä suinkaan sanomalehdistä.
Taustalla on myös se, että journalistin ydinosaaminen, eli konekirjoitustaito on tänään kaikilla. Ei tarvitse neljän vuoden ammattikorkeakoulututkinta voidaksen ryhtyä tubettamaan. Toisaalta – konekirjoitustaito ei myöskään ole riittävä ammattitaito ryhtyä toimittajaksi. Pitäisi olla sitä sisältöäkin. Jos koko elämänkokemus on oman kaula-aukon esittelyä, niin siitä kaula-aukosta ne jututkin joutuu kirjoittamaan.
Paljon saa somesta myös virikkeitä. Dos Paunion blogi herätti sen verran kiinnostusta, että hain kirjastosta hänen kirjansa Vihreä valhe (versio kaksi) ilm. 2015 Se sisältää paljon sellaista, mitä en koskaan aiemmin ole tullut edes ajatelleeksi. Onko joku teistä lukenut sen? Olisi mielenkiintoista kuulla mietteitä ja kommentteja lähinnä sen ensimmäisestä osasta: Ympäristöuskonto ja sen nykyiset ylipapit. Se käsittelee mm. nykyisen ympäristöliikkeen yhteytä teosofiaan. ( Otsikoita mm. Uusi New Age ekogiauskonto, Rooman klubi ja teosofia, )
Se on ollut lienee yhtenä lähteenä myös Juha Ahvion blogissa ”Vaarallinen vihreä valhe”
https://beta.oikeamedia.com/o1-2410
Löytyy tuolta
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1017/vaarallinen_vihrea_valhe
Ulla kuvasi osuvasti aikuisten ”iltasatu-tilannetta”. Kun siihen lisätään aamu TV:n anti, jossa sohvalla rönöttää pari lippis-päistä viihdealan sankaria meille elämän mallia antamassa, niin siitäpä sopiikin lähteä tukevasti ajanhermolla päivän töihin…
Voi kun tuota poroporvari sanaa käytettäisiin enemmän. Se kuvaa parhaiten koko tätä mielipuolisuutta mitä Suomi tänään valtaapitäville on. Uutiset ovat mielipiteitä ja rahaa on ettei ”taivu” mutta ”osa kansaa metsikössä puolukoita poimii”.