Uskonto ja tiede ovat kaukana toisistaan kuin Aurinko Betelgeuzesta, vaikka piispat taannoin pamfletissaan, Tieteiden lahja, yrittivät näin todistaa. Vaikka tieteessäkin on toisinaan uskomuksia, joiden viitoittamana tutkitaan, onko siinä ko. uskomuksessa mitään perää, ei tiede sinänsä perustu millään tavoin uskomuksiin. Uskonnot näin tekevät. Uskonto väittää sillä olevan hallussaan totuus, pysyvä ja perustava totuus. Kun tieteessä tieto muuttuu ja joku tietty selvitetty totuus uusien tutkimustulosten perusteella romutetaan ja vaihdetaan uuteen ja tarkempaan totuuteen, vetoavat uskovat tähän argumentoidessaan Raamatun sisältävän muuttumattoman totuuden, joka säilyy, toisin kuin tieteessä.
Tässä on rationalistin ja uskovan ero. Minä ainakin vaihdan mielipidettäni ja näkemystäni heti, kun tosiasiat niin vaativat. Vaikka olen jo sadasti todennut, niin totean vielä, että kun minulle osoitetaan ja näytetään vedenpitävän varmaasti, että Jumala on, en silloinkaan tule uskoon, vaan tietoon. Minä tiedän silloin jumalan olevan. Ei tarvitse enää uskoa. Mutta tätä on turha odottaa tai sillä spekuloida.
Raamattu, jonka pitäisi siis sisältää totuus, ei tiedä oikein mitään maailman rakenteesta, eliöiden ja olentojen synnystä, ihmisen alkuperästä, maapallon iästä, taivaankappaleiden synnystä, miksi päivä ja yö vaihtelevat, eikä se tunne siis dinosauruksia, jotka kuitenkin ovat aikoinaan olleet tyystin todellisuutta. Ehkäpä se johtuu siitä, että dinojen jäännöksiä löytyi ja ne tunnistettiin aikojen takaisiksi eriskummallisiksi olennoiksi, vasta 1800-luvulla.
Raamattu kuitenkin tuntee veden päällä kävelemisen, kuolleiden herättämisiä, veden muuttaminen viiniksi, neitsyen raskauden – ja liudan olentoja, joista tiede ei ole saanut minkäänlaista todennetta: Leviatanin, behemotin, lohikäärmeen, kerubit, satyyrit, saatanan, demonit, jättiläiset, puhuvan käärmeen, enkelit, seitsenpäisen hirviön, noidat, yksisarviset, mutta EI dinosaurusta. Kumma. -Tosin jotkut raamattu-uskovat väittävät VT:n kertovan dinosauruksista, mutta eri nimellä. Heprean sana tannîn väitetään, uskovat lähinnä väittävät, kuvaavan dinoja, tai sitten se behemot.
Muuten, jos ei tiedettä olisi tullut kertomaan meille maailmasta erinäisiä seikkoja ja selvittämään luonnon saloja, ei olisi tätä kirjoitustakaan täällä netin ihmeellisessä metafyysisessä maailmassa nähtävillä. Ei olisi Ykin blogia, ei olisi koko blogimetsääkään. Tieteen perustutkimusta ovat ylivoimaisesti eniten tehneet ateistiset tiedemiehet, ja sitä soveltaneet insinöörit ja nörtit, sellaiset, jotka eivät usko ennen kuin näkevät ja kokeilevat ja mittaavat. Nikola Tesla, Stephen Hawking, Albert Einstein, Alan Turing, Bill Gates, Steve Jobs, Linus Torvalds ja liuta muita tieteilijöitä sekä tietotekniikan kehittäjiä olivat ja ovat ateisteja ja uskonnottomia – tai buddisteja kuten oli Steve Jobs.
Yki, vaikka Biblia ei tunne sanaa Dinosaurus, se tuntee kyllä jättimäisiä hirviöeläimiä kuten Leviatanin ja Behemotin,joka varsinkin jälkimmäinen on saattanut tarkoitta dinoa.
Bibliassa on eritoten Genesiksessä myös tieteellisesti tarkkoja kuvauksia ihmisen kromosomijärjestelmästä ja DNA:sta. Heprealaisen perimätiedon mukaan näitä tietoja oli antanut ihmisille muinoin ’taivaankulkija’ Raziel,joka oli’Jumalan sormella’ eli ns shamirilla (shamir kääntyy ’valomato’/laser) piirtänyt niitä safiirikivikirjaan. Raziel tarkoittaa ’ siemenen voiman salaisuus’ ja ’valovoiman salaisuus’, sillä Raz viittaa sekä salaisuuteen että siemeneen että valoon ja el on voima. Itääkseen ja kasvaakseen siemen tarvitsee siis valoa ja voimaa ja kasvun salaisuus on näissä (mm. yhteyttämisen salaisuus)Tarvittava happi, jota yhteyttäminen tuottaa, kuvataan myös asiayhteydessä käsiteessä ruach,(henkäys) jonka lukuarvo 16 on samalla juuri hapen atomipaino.
Heprealaiset viisaat sanovat, että Raamattua analysoiva kabbala suutele tiedettä. Näin näen minäkin js annankin esimerkin oikeinmärkäpususta:
Mietitäänpä ensin. miksi yksi heprealainen Mars nimi ADoM on samaa sanajuurta kuin ensimmäisen ihmisen nimi AdaM ja miksi se määrätyssä muodossa saa lukuarvon 56; ettei Marsin punaisen värin johtumisesta rautaoksidista; Marsin tunnusluku sekä JHVH:n HV 56 viittaavatkin raudan atomipainoon 5,6 ja JHVH´n koko lukuarvo 26 raudan järjestyslukuun 26. Huomaa erityisesti, että raudan hila on 9 -atominen kuutio ja kuutiossa on edelleen juuri 26 geometrista tekijää.. Niinpä ei ole ihme, että toisen Jumala-sana elohjim numerotekijöiden neliöt tuottavat luvun 2626! (1^2+30^2+5^2+10^2+40^2=2626) Jumala JHVH loi ihmisen ADM omaksi kuvakseen ja niin adam saakin rautakuution atomien määrän arvokseen eli 9. Adam ja rauta yhdistyvät paitsi adamiin liittyvässä veressä dam (44) myös käsitteen Mars-kautta sillä Mars oli juuri raudan planeetta ja ADM lukusuuntaa vaihtaen MDA tarkoittaa juuri Marsia. (Madim=marsit)
Raudan rooli onkin kabbalistisessa informaatiossa erityisen tärkeä, se liittyy elämään ja hengitykseen ja vehnän Cytokromi C:n 22. aminohappo on entsyymille nimen antava Cys ja joka vehnässä omaa 112 kaikkiaan aminohappoa.(56+56=112)
ja elämälle (HV/56) tärkeässä veressä on hapenkulejettamiseen olennainen rauta! Eipä ihme,että ADAM (a-dam=1. veri!) angrammina MADA tarkoittaa Mars! Sattumaako? ja vielä juutalaisten jumalanimen JHVH sisältäessä kaikki raudalle ominaiset numeraalit?
Dinosaurusnimen otti käyttöön vasta 1841 Owen, jonka takia ei Raamatussa mainita dinosauruksia, mutta Raamatussa on useissa kohdissa kuvauksia, jotka sopivat dinosauruksiin.
Kalliomaalauksissa löytyy petoja, jotka sopivat dinosauruksiin. Dinosaurukset olivat monen kokoisia, pienimmät olivat kanan kokoisia.
Ennen veden paisumusta ilman happipitoisuus oli noin 30% jonka takia ne saivat tarvittavan hapen. Kun sitten happi pitoisuus laski, niin dinosauruksetkin hävisivät. Tällä hetkellä on pieniä liskoeläimiä, jotka muistuttavat esi isistään dinosauruksista.
No niinpä niin. Ja Perun Nazcan autimaasta löytyi 168 uutta suurikokoista ammoin eläneiden tekemää maataideteosta, joista yksi näyttää aivan Homer Simpsonilta.
Yhtään dinosaurukseksi luokiteltavaa jäännettä, jonka ikä viittaisi siihen, että olisi elänyt muutamia tuhansia vuosia sitten, ei ole ilmaantunut. Raamatussa ei kyllä kerrota elukoista, joita myöhemmin, kuten kaikki tietävät, alettiin kutsua yleisnimellä dinosaurus. Mutta hirviöitä ihmiset ovat aina osanneet mielikuvitella. Ja totta kai niitä otettiin tuhansia vuosia sitten aiheiksi kalliomaalauksiin. Carta Marinassakin 1500-luvulta vielä on piirrettynä melkoisia merihirviöitä ym. otuksia. Mutta todistattavasti mitään tällaisen muutamia tuhansia tai edes satoja vuosia eläneen hirmuelukan jäännettä ei ole löydetty. Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten -lukuun ottamatta tietty lintuja, jotka ovat dinojen jälkeläisiä.
Niin, ..
Tietoa ja uskoa ei ole syytä asettaa vastakkain.
Varsinkin, kun viittaat rationalismiin, joka on kovastikin eri asia kuin empirismi. Rationalismi viittaa ajattelun tuloksiin ja empirismi tehtyihin havaintoihin. Platonin ideaoppi ja Descartesin – ’ajattelen siis olen’ edustavat rationalismia. Tieteen jaottelussa usko ja uskontotiede kuuluvat juuri tähän rationalismin genreen.
Tekstiesi pohjalta uskon sinun tavoittelevan positivistista tietokäsitystä, jonka mukaan tieto on pysyvää ja ympäristöstään riippumatonta. Nimenomaisesti empirismi pohjautuu positivistiseen tietokäsitykseen.
Viime viikolla olin väitöstilaisuudessa, jossa tutkija ilmaisi edustavansa post-kvalitatiivista ja post-humanistista tieteellistä lähestymistapaa. Työssä tutkittiin havainnoitavaa ilmiötä etnografisesti intersektionaalisen feminismin näkökulmasta. Tällainen tutkimus on nimenomaan tieteellisen rationalismin nykypäivää.
Tutkimus oli niin kaukana luonnontieteiden positivistisesta ihanteesta, kuin vain voidaan ajatella – ja silti se oli esimerkillisen hyvää tieteellistä tutkimusta. Kyseisen tutkimuksen tarkoitus oli vaikuttaa ihmisten ajatteluun pyrkimättäkään esittämään mitään totuutta.
En oikein ymmärrä miksi jonkin pitäisi pyrkiä todistamaan sinulle Jumalan olemassaoloa. Jumala On ja sinä olet itse yksi todiste todisteiden joukossa Jumalan olemassaolosta. Ei ole kovinkaan tärkeää, satutko uskomaan Jumalaan vai et.
Sitäpaitsi – aika harva uskova ajattelee Raamatun edustavan sellaista totuutta, jota voitaisiin käyttää luonnontieteiden perustana. Raamatussa on kertomuksia, joilla on merkityksiä. Näitä merkityksiä on hyvä pohtia rationalistisesti sen sijaan, että parodioi niitä pilkallisesti.
Joo, tietoa ja uskoa ei pidäkään asettaa vastakkain. Ne ovat eri asioita. Mutta monet uskovat luulevat Raamatun ja uskonnon pitävän luotettavamman totuuden kuin maallinen ja ajallinen tiede, vaikkakaan eivät pitäisi Raamattua luonnontieteiden perustana. Siitä ajatusmutkittelusta on vaikea ottaa selvää.
Minulla nyt ei suinkaan ole sellaista tietokäsitystä, jossa tieto olisi pysyvää ja ymppäristöstään riippumatonta. En ymmärrä, kenellä sellainen olisi. Jos näin olisi, ei tiedettäkään tarvittaisi… Tieto ylipäätään muuttuu, kuten muuttuvat omatkin tietoni ja käsitykseni – ja mielipiteenikin. Kuten Groucho Marx totesi, ”Tämä on mielipiteeni, hyvä herra. Ja ellette hyväksy mielipidettäni, voin muuttaa sen”.
Voin olla rationalisti tai empiristi ajattelussani, tai sekoitus näitä, sama se. Käytän tuota termiä lähinnä vastapoolina uskovalle, en filosofisena tai tietoteoreettisena terminä. Enkä muuten väitä olevani kovin rationaalinen yksilö kuitenkaan. Olen vain tavallinen uskonnoton, joka ihmettelee, miten toiset näkevät maailman niin, että siinä on pakko olla jumala.
Ja sitten: en väitä, etteikö Raamatussa olisi myös kertomuksia, joilla on merkitystä tai merkityksiä. Mutta sitten on paljon pelkkää puutaheinää ja moraaliltaan vähintään arveluttavia tekstejä ja niitä sopii parodioida ja pilkata. -Ja minä pilkkaan niitä tekstejä, en ihmisiä, jotka niihin uskovat. Mutta funkkua minä kyllä arvostelen, jos tämä tahtoo taivuttaa muita omaan totuuteensa.
Vanhassa Testamentissa on paljonkin ’moraalisesti arveluttavaa’ sisältöä, jos sitä haluaa tarkastella jostain erityisestä moraalisesta poterosta käsin. Samalla voi myös pohtia, että Vanha Testamentti on kokonaisuudessaan kirjoitettu olemaan moraalisesti ohjaava.
Minusta on silmiä avaavaa pohtia, miksi kertomukset ovat kuten ovat. Otetaan nyt vaikka tämä David ja Goljat. Vihervasemmistolainen ratkaisu ongelmaan olisi parantaa kotouttamista niin, että David ja Goljat oppivat elämään sovussa keskenään.
Oletko jotain sukua väittelijälle.. taisin löytää väitöskirjan, mutta en taida ymmärtää siitä ensimmäistäkään lausetta.
Joo, Anne …
Väittelijä oli tuo minun vanhin tytär, jonka näit joskus telkkarissakin. Työssä käsiteltiin maahanmuuttajalasten suomenkielen opetusta.
En nyt millään muista, mitä näin telkkarissa. Hämärästi muistan, mutta en kontekstia/teemaa. Voitko muistuttaa? Sen muistan että tyttäresi tai ainakin joku heistä oli/on melkoisia feministejä. Ja yksi oli cheer leader – joukoissa mukana.
https://www.oulu.fi/fi/vaitokset/pikkulukutaitojen-posthumanistiset-toimielmat-ihmiskeskeisyyden-ongelma-ja-lukutaidon
”Länsimainen lukutaito onkin perustunut ihmisen ylivaltaan ja maapallon resurssien hyväksikäyttöön.”
Mitä ihmettä? Tauno hyvä, oletko nyt jotenkin joutunut tyttäresi hurmaamaksi tai vanhemman ylpeyden riivaamaksi, että olet kääntynyt intersektionaaliseksi feministiksi tai jotain vielä pahempaa.
Voisitko selittää mikä tuon väitöskirjan löydös oikein on selkosuomeksi? En kestä edes alkaa lukea…heh.
Älä nyt höpöjä puhu, ….
Minähän olen mieserityisyysaktivisti, taisteleva telaketjusovinisti ja äärimmäinen anti-gender influensseri. Ehkäpä tytär on jonkin verran saanut vaikutteita ideologisesta joustamattomuudesta ja soveltanut sitä omista lähtökohdistaan.
Väitöskirjan kolme löydöstä ovat kirjan nimessä:
1) Pikkulukutaito – miten lukutaito pitää ymmärtää silloin, kun ei tavoitella kirjallisuuden nobel-voittoja.
2) Posthumanistinen tutkimusote – millä tavalla tehdään tutkimusta, jonka tavoitteet ja tulokset ovat kehkeytyviä (emergent).
3) Toimielma – mitä on kokonaisvaltainen, tilanteeseen sidottu lukutaito.
Onpa ”hassua”… ehkä noissa löydöksissä on myös jotain ”sinun henkeä”.. ainakin noin sinun tulkitsemanasi.. Ehkä olet vaikuttanut aika lailla väitöskirjan kehkeytymiseen..
Kiinnostaisi kyllä miten kaksi ideologisesti joustamatonta on tullut toimeen keskenään. Varmaan aikamoinen prosessi sekä isälle että lapselle vai liekö..
Joo, …
Samoja ajatuksia toki löytyy, vaikka painotus onkin erilainen. Ideologinen joustamattomuus ei ole synonyymi suvaitsemattomuudelle. Jokaisella on oikeus etsiä omaa tietää ja omaa ideologiaansa.
Aika iso totuus tuossa. Ei ole kovin helppoa elää todeksi. Onnea vaan isosti isälle!