Messiaista

Juutalaisten historia oli alkanut Abrahamista tai oikeammin Abramista. Juutalaista kansaa sanottiin paitsi Abrahamin lapsiksi, myös Lupauksen lapsiksi. Tämä johtuu siitä, että juuri Abrahamin kanssa Herra, heprealaisittain JHVH, uudisti Noan kanssa tekemänsä liiton ja antoi hänelle lupauksen, joka on tunnettu Herran valana:

• ”Minä vannon itseni kautta, sanoo Herra
•  sen tähden, että tämän teit, etkä
• kieltänyt minulta ainoata poikaasi, minä
• runsaasti siunaan sinua ja teen sinun
• jälkeläistesi luvun paljoksi kuin
• taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren
• rannalla, ja sinun jälkeläisesi
• valtaavat vihollistensa portit” (I Ms.16-17)
• Tämän Herran valan alta häämöttää Messias-typos; esikuva vapauttajakuninkaasta, joka aina uudelleen ja uudelleen, kukin oman aikansa kuninkaana, voideltuna Jumalan poikana tekisi Jumalansa kanssa Uuden Liiton ja  vapauttaisi kansansa vieraan vallan ikeestä. Lopun aikana olisi hän kuningas Daavidin huoneesta, sen juurivesa: Tältä pohjalta on Johanneksen evankeliumissa ymmärrettävä Natanaelin vastaus Jeesukselle:
• ’Rabbi, sinä olet Jumalan poika,
• sinä olet Israelin kuningas.” (Jh L:49)
• Näin Natanael ei muiden aikalaistensa juutalaisten tavoin näe Jeesuksessa suinkaan Jumalaa, vaan Daavidin kaltaisen kuninkaan, jonka toivoisi nousevan Jerusalemin valtaistuimelle ja ottavan haltuunsa Daavidin huoneen, jota tuolloin hallitsi roomalaismielinen kuningas. Juutalaista kuningastahan oli kutsuttu Jumalan pojaksi jo Daavidista alkaen. Tälle Israelin ja Juudan ensimmäiselle yhteiselle kuninkaalle oli Herra itse vakuuttanut:
• ” Sinä olet minun poikani,
• Tänä päivänä minä sinut
• synnytin. ” (Ps.2: 7).”
• Juutalainen kuningas siis voideltiin virkaansa ja kruunajaispäivää kutsuttiin kuninkaan syntymäksi. Näin myös Jeesus oli Bethlehemissä lapsi, mutta ei välttämättä sylilapsi. Ja outoa olisikin ollut, jos sylilapselle olisi tuotu lahjoiksi kultaa, suitsuketta ja mirhamia.
• Voidaankin sanoa, että Raamatun yhtenäistää ja pitää koossa kertomukset juuri Messias-kuninkaista; he ovat vapauttaneet kansansa orjuudesta, tehneet Herran kanssa uudet liitot ja reformoineet isiensä uskon.
• Sanotaan historian toistavan itseään. Raamatussa tämä on kirjaimellisesti totta. Toimintamallit otettiin esi-isien esimerkeistä, ja poliittis-maantieteellinen todellisuus toisti kaavan kerran toisensa jälkeen. Tapahtumakuvauksia on niitä pyhiin kirjoituksiin otettaessa luonnollisesti myös koottu ja retusoitu tavoitteellisiksi. Näin Kuningasten kirjoissa ja Aikakirjoissa kuvatut kuningas Josian saavutukset innoittivat maccabealaisia, ja heidän IsraelilIe hankkimansa itsenäisyys oli – pienenä sivuhyppynä asiaa jo ennakoiden – puolestaan mitä ilmeisimmin mallina Jeesuksen ajan vastaaville kansallisille tavoitteille.
• Pappis-messiaana hän oli ylipapin ikimuistoisen tehtäväkuvan mukaan myös kansan syntien sovittaja, ylimmäinen tuomari ja myös ylimmäinen lääkäri, jos niin haluamme sanoa. Myöhemmin esille tulevat essealaiset, juutalaisen kolmannen uskonnollisen ryhmän jäsenet, odottivatkin kahta, joidenkin lähteiden mukaan jopa kolmea, messiasta: Kuninkaallista, papillista ja profeetallista. Joskus nämä tehtävät yhdistyivät yhdessä ja samassa persoonassa, kuten Simon Maccabealaisessa, joka voitollisen vapaustaistelun jälkeen v. 143 eKr. valittiin seurakuntansa ’kallioksi’ hallitsemaan kansaa s e k ä kuninkaana e t t ä ylimmäisenä pappina. (1. Makk. 14:41) Hänestä alkoi ns. hasmonealainen hallitsijasuku, joka joutui luopumaan vallasta Pompeijus Suuren valloitettua Jerusalemin v. 63. eKr. Tätä vuosilukua voi pitää eräänä Israelin historian tärkeimmistä sitten Egyptistä Iähdön, joka oli tapahtunut farao Amenhotep II: n juuri noustua Egyptin valtaistuimelle n. 1450 eaa. Mutta tätä ennen oIi kansan historiassa ehtinyt tapahtua todella paljon. Tässä mielessä koko Raamattu siis ’ajaa Messiasta’. Mutta käsitteellä tarkoitettiin lähinnä Daavidin valtaistuimen oikeasukuista perijää ja kansan itsenäisyystaistelijaa.  Israelin Jumala solmi luotujensa kanssa kuusi liittoa: 1) Liitto Adamin2)Noan 3) Abrahamin 4) Mooseksen 5) Daavidin ja 6) Kristuksen (kristittyjen mukaan) kanssa.Israelin historiassa lähinnä Mooseksen liiton uudistajia olivat olleet mm. kuninkaat Josia, Hiskia ja ylipappi Esra, Jeesus olisi ollut jo seitsemäs Mooseksen lakiliiton uudistanut.

Selvitettäessä eri Kristus-Jeesus-Messias käsitteiden välisiä merkityksiä ja eroja on ensinnäkin ymmärrettävä, mitä kaikkea sekä kreikkalaisessa että heprealaisessa kontekstissaan näiden sanojen etymologiat pitivät sisällään. Kuten eräistä gnostisista evankeliumeista selviää (mm. Philippuksen) merkitsi käsite kristhos syyrian kielessä ´mittaa´, ja kun sen heprealaisena lähtönä on sana masjah eli messias, joka puolestaan on merkinnyt voidetta ja vielä varhemmin kilpeä ja kun masjahin lukuarvo on 345 eli suorakulman tunnus, on käsite kristhos kuvaamassa suojaa antavaa mitan täyttävää ihmistä, voideltua kuningasta tai profeettaa, joka pelastaa kansansa tarpeen vaatiessa niin synnistä kuin vihollisen kynsistä. Näin myös nimike iesous tullen kreikan verbistä asija tai egyptin jumalatar-nimestä isis merkitsee myös pelastajaa tai parantajaa. Ylimmäinen pappi, josta käytettiin myös termiä ´voideltu´olikin myös kansansa ´ylilääkäri´. Nimitys Kristhos Iesous tarkoittaa siis yksinkertaisesti tehtäväänsä voideltua (ylipappi, kuningas tai profeetta) pelastaja-johtajaa. Nimitys Iesous Kristhos on kristittyjen kynsissä personoitunut molemmin osin henkilönimeksi, mitä merkitystä sen osilla ei alunperin ole ollut. Näin ei ole myöskään ihmeellistä, että kuulun ´ryövärin´ Barabbaan tehtävänimike oli iesous eli pelastaja. Hän ei ollut itseasiassa mikään ´ryöväri´ vaan yksi Roomaan vastaan toimineista kapinajohtajista (lesteksistä) kuten kaimansakin. Toinen oli pappisjohtaja, toinen poliittinen johtaja ja kolmaskin ieous eli profeetta, oli joukossa, joskin tuli tapetuksi jo varhaisessa vaiheessa. (Johannes) Siis Ut. puhuu itse asiassa kolmesta iesouksesta, kuten johdonmukaisuuden nimissä tuli asian ollakin, sillä muinaista Israelia hallitsi troikka (pappi, kuningas, profeetta) Tämä troikka yritettiin saada uudelleen valtaan Israelissa siten, että troikan jäsenet kuluisivat oikeisiin dynastioihin, joihin valtapitäneet roomalaismieliset nukkejohtajat eivät kuuluneet.