Merkitysten todellisuus

Materialistisen maailmankuvan mukaan se minuus, jonka vahvasti koen olevaksi on vain sattumusten seurauksena oudosti kasautunutta tähtipölyä. Minusta itsestäni tuntuu, että tuo tähtipöly tuottaa ajatuksia. Jos kuitenkin pitäydymme puhtaasti materialistisessa maailmankuvassa, niissä ajatuksissa ei ole mitään järkeä eivätkä ne muodosta minkäänlaisia merkityksiä. Itse asiassa minkäänlaisia merkityksiä ei edes ole olemassa. Koska merkityksiä ei voi mitata, tiede on voimaton ajatusten ja merkitysten edessä – jos pitäydymme materialistisessa maailmankuvassa – tosin tietenkään emme pitäydy, koska materiaalinen maailmankuva on järjetön ja merkityksetön.

Materialistisen maailman rinnalla on toinen todellisuus – merkitysten todellisuus, jossa merkityksiä jatkuvasti syntyy, uusiutuu ja lakkaa olemasta. Otetaan nyt vaikkapa tällainen kreikankielinen lausahdus –  ”εν αρχη ην ο λογος”, joka usein käännetään suomeksi – ”Alussa oli Sana”. Wikipedian mukaan kreikankielen sanalla Logos (λόγος) on monia merkityksiä. Se voi tarkoittaa puhetta, sanaa, merkitystä, ajattelua, järkeä, periaatetta, sääntöä, suhdetta tai oppia. Alussa siis kaikki nämä logos-sananmerkitykset olivat Jumalan luona ja ilmeisesti odottivat, että tähtipöly järjestäytyisi vastaanottamaan merkityksiä.

Merkitysten todellisuus voi olla hyvin ahdistava ihmiselle, joka on tottunut ajattelemaan materialistisen objektiivisesti – ihmiselle, joka kaipaa yhtä mitattavaa totuutta. Merkitysten maailman totuudet ovat moniulotteisia ja havainnoitsijasta riippuvaisia. Raamatussa sanotaan hienosti, että ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Alussa tämä tie, totuus ja elämä siis olivat Jumalan luona, kunnes Jumala järjesti tähtipölyn kyvykkääksi vastaanottamaan merkityksiä – kuten tie, totuus ja elämä.

Jokaisella lienee jokin käsitys siitä, mikä on oikea totuus ja minkälainen on hyvä elämä. Itse kukin etsii sitä oikeaa tietä löytääkseen itselleen sopivan hyvän elämän. Välillä nämä yksilöiden ja yhteisöjen käsitykset tiestä, totuudesta ja elämästä poikkeavat toisistaan ja hyvä niin. Näin on Jumala hyväksi nähnyt asioiden olevan.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
18 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Ulla Tuominen

Materialistisen maailman rinnalla on toinen todellisuus …”

Liekö ihminen pyrkinyt monella tavalla ”sanoittamaan” tuota toista todellisuutta?

Minulle matematiikka oli vuosia jollakin tavalla ongelma – ihan sinänsä. Kaiken maailman logaritmit ja tulomomenttikertoimet…. kunnes viimein aikani pähkäiltyäni ymmärsin, että matemetiikka on kieli, kieli, jolla kerrotaan asioista, ilmiöistä, suhteista ja arvoituksista, niistäkin, jotka ovat sanojen ulottumattomissa, Ns. dyskalkulia-lapset ovat harvinaisia, mutta pari kappaletta on tullut vastaan niitäkin, jotka matematiikan suhteen ovat täysin kielitidottomia

Uskonto ja mytologia on samalla tavalla kieli, jolla ihmiset ovat jo vuosituhansia ilmaisseet sitä, mikä on arkipäiväisten, rationaalisten käsitteiden ulkopuolella. Tietyt sisäiset kokemukset ja maailmankuva on sanoitettu myyttisen kerronnan avulla ja ihminen asetettu omalle paikalleen. Kun myyttinen kerronta tulkitaan sanamukaisena totuutena, on menettetty sen maaimankuva ja kertomus.. Se maailma on kuitenkin osa ihmisyyttä ja ihmisen tietoisuutta.

Pohjimmiltaan kai myös musiikki on kieli, jonka suhteen joku on lukutaidoton.

Tavalla tai toisella liitän mielessäni puhtaan tiedeuskovaisuuden siihen, että ihminen on luopunut hiljaisuudesta, yhteydestä luontoon ja siitä mistä itä käyttää termiä ”itse”. Media, internetti ja orjallisesti tuijotettava alykännykkä pitävät nyt huolta siitä. että pysytään mukana sirkuksessa. Mutta onko elämä sen mukana sittenkin köyhtynyt?

Meri Vesanto

Hienoa, kun jollakulla on hetki aikaa keskustella kielitieteestä!

Anne Mikkola

Olipa osuva teksti omiin pohdintoini juuri silloin kun blogisi luin – viimeinen kappale varsinkin. Yhteisöjen sisällä on myös tämä eri näkemysten ongelma, ja kuitenkin me kait tarvitsemme yhteisöjä.. ja Yhteisöjä taas ehkä ei ole, jos ei ole jotain yhteistä toisiin sitovaa ”rajallista tekijää”/kulttuuria/ideaa? Tässä siis dilemmani.

Mutta blogiisi… ensiksi ajattelin, että oletko tullut Kristus-uskoon, kun tähtipöly asettuu melkein kristillisen dogman muottiin, mutta tarkemmin muistellen muinaisia teologisia opintoja, tuohan taitaa olla puhdasta platonismia Taunon sanoin? Eroaako missä? Kaunis ajatus, kuva/ymmärräys, joka kyllä kuulostaa hyvältä/oikealta/totuutta lähestyvältä? (tähän ei ole sanaa?).

Tuossa vain jää leijumaan ilmaan kokonaan se ”tien, totuuden ja elämän” olemus. Siihen taas Jeesukseksi inkarnoitunut ”Tie, Totuus ja Elämä” antaa jotain viitteitä, mutta siitä sitten seuraa dogman ongelma, joka tekee lähemmän yhteiselon yhteisössä mahdottomaksi. Kirkollissa dogmissa (ainakaan sakramentaalisissa) ei voi olla siten olla mielestäni sellaista Totuutta, että ne voisivat toimia yhteisöllisenä liimana – minulle. Tämä seuraa oikeastaan siitä, että on vain yksi Jumala. Se kuulostaa hyväksyttävältä dogmalta – jostain syystä.

Tässä kai tämä minun dilemma tulikin muotoiltua.. Enkä nyt edes puhu varsinaisesti formaaleista seurakunnista vaan vain muunlaisesta ihmiselosta.

Wikipediasta:
”Kielitieteen juuret ovat filosofiassa. Antiikin filosofit pohtivat esineiden ja asioiden oikeita nimiä. Näistä pohdinnoista syntyivät sanaluokat, ja samalla syntyi uusi tieteenala, kielitiede, eli kielitieteen käsitykset kielen olemuksesta ovat filosofien luomia. Antiikin filosofi-kielitieteilijät loivat nykyiset sanaluokkakäsitteet, jotka osoittavat, mitkä luokat olivat tärkeitä kreikassa ja latinassa.”

Semiotiikasta: ”Perustavanlaatuinen ongelma kielessä on, miten kieli voi viitata itsensä ulkopuolelle. Sanat ja käsitteet ajatuksina ovat intentionaalisia, eli ne kykenevät viittaamaan itsensä ulkopuolelle. Semiotiikka tutkii sitä, miten tämä itsensä ulkopuolelle viittaaminen tapahtuu ja mikä on kielen teoreettinen ja geneettinen selitys.
Thomas Sebeokin mukaan semioottinen malli ei kuvaa ”todellisuutta sellaisenaan” vaan ”luontoa omien kysymystemme paljastamana”.

Viimeksi muokattu 2 kuukausia sitten by Anne Mikkola
Anne Mikkola

Onko ”pelkkä” varjo vai varjo, jonka olemus on olla ”tie, totuus ja elämä” siinä mielessä, että osoittaa jotain Totuudesta tavalla johon platonilainen dogma leijuessaan omissa sfääreissään ei kykene? Totuuden inkarnaatio.. vaikka varjo vain… voisi kait olla ihan raamatullinen tulkinta kristinuskosta hiukan laajentaen näkökulmia. Varmaan aika kerettiläinen kyllä noinkin ilmaistuna.

Anne Mikkola

”Mitähän tämä kristinuskon Jeesus loppujen lopuksi kertoo totuudesta?”
En tiedä, kunhan kysyn. Ehkä on jonkinlainen esimerkki siitä, miten rähistä ja rettelöidä totuuden vastaisia dogmeja vastaan..

Anne Mikkola

Ei tuo ihan hassulta kuulosta.

En osaa muistaa/tietää, mitä eksegeetit tuosta olisivat mieltä, mutta kyllähän Johanneksen evankeliumi on niitä myöhäisempiä kait ja varmasti siinä joku versio platonismia näkyy käsitteissä. Johannekselta taitavat – ainakin minun mielessäni -tulla juuri kuitenkin myös vihjailut kolmiyhteiseen Jumalaan, vaikka ne on varmaankin luettavissa avatareina, jos sikseen.
Pitäisiköhän pitkästä aikaa harkita tuon tekstin lukemista… tuntuu että olen kaiken vähänkin evankeliumien eksegetiikasta unohtanut.

Ainoa vain, että avatar ei herää kuolleista. Ja jostain syystä varhaisilla kristityillä on vankka usko Jeesuksen ihan fyysiseen läsnäoloon, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Ylösnousemus oli Aejmelaeuksen mukaan sellainen ihme, että lähtivät sanomaa viemään eteenpäin vastuksista huolimatta. Jos Jeesus olisi vain häpeällisesti teloitettu ja se siinä, hänen psykologiansa mukaan koko liike olisi kuollut siihen.
Onhan se toki hullu ajatus uskottavaksi, mutta jos joku Jumala noita galakseja ja tähtipölyjä kehittelee ymmärrykseen asti, niin en tiedä, onko tuokaan sen kummempi happening sitten lopulta.

Paavali kuitenkin oli oikea ihminen ja siksi kait minua kiinnosti.

Anne Mikkola

Aha, en tiennyt tuota avattarista.

Kalevi Kauppinen

Tie tarkoittaa sitä, että vain Jeesuksen kautta on pelastus, ei kenenkään muiden ansiosta. Totuus tarkoittaa sitä, että Jeesuksen sana on totta, koska sen minkä hän puhuu on saanut Isältä. Elämä tarkoittaa sitä, että häneen uskova jatkaa ikuisesti elämää hänen kanssaan. Jos joku muu olisi lausunut nämä sanat, niin niillä ei olisi ollut mitään merkitystä, eikä ne olisi olleet totta.

Jeesus ei ole ollut profeetta, vaan hän on Jumalan poika, jota ei ole luotu, vaan hän on ollut ikuisesti jo ennen maailman luomista. Tähän perustuu koko Raamatun sanoma.

Anne Mikkola

Varmaan Kalevi etsii vastauksen tuohon?

Kalevi Kauppinen

”Raamatussa ei sanota, että Jeesuksen sanat ovat totta, vaan että Jeesus itse on totuus.”

Jeesus sanoo, että kaikki se mitä puhuu hän on saanut Isältä, joten joka sana on totta.

”Lupaako Jeesus muuten jossain, että ne pelastuvat, jotka uskovat häneen ja kastetaan?”

Nikodeemuksen tapauksessa Jeesus kertoo sen mitä pitää tapahtua, ennen kuin tulee näkemään Jumalan valtakunnan. Nikodeemus oli kyselijä, niin kuin mekin täällä näitä asioita mietimme.

Ennen kuin tulee näkemään Jumalan valtakunnan, täytyy uudesti syntyä, joka tarkoittaa sitä, että ihmisestä tulee henkisesti uusi luomus.

Kaste ei pelasta ketään, vaan siinä lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi.

Jos ihminen uskoo sen, että Jeesukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, niin se jo muuttaa ihmisen koko ajatusmaailmaa. Silloin ihminen ottaa todesta sen, mitä Jeesus puhuu.

Jeesus tenttasi omia opetuslapsiaan kysymällä, kuka heidän mielestään hän oli, johon ainoastaan Pietari vastasi, että sinä olet Elävän Jumalan poika.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial