Lehmäteologisista totuutta

Kirkon piirissä liikkuu taas jotain ideologeja, jotka ovat sitä mieltä että karjankasvattajat ovat jotain saatanallisia ihmisenkuvatuksia, ja että lehmät pitäisi tappaa pois, jotteivat joutuisi näiden julmien ihmisten julmien touhujen kohteeksi.

Tämän tyyppinen lehmävihamielisyys on hyvin vastenmielistä, joten ajattelin aloittaa lehmäteologisen blogisarjan vastustaakseni lehmien holokaustia. SE on suoraan isästä Perkeleestä.

Ensin Raamatun sanaa langenneelle ihmiskunnalle, eli meille:

1 Moos 9. luku

1 Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.
2 Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne.
3 Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit.

Alla lehmien ja ennen kaikkien noiden julmien lehmiä hyväksi käyttävien viljelijöiden yhteistä joulua tästä melkein naapurista joulukuussa 2020.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
16 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Markku Hirn

Vegaaneilta on kiva kysyä sitä että miksi ne käyttävät nahasta tehtyjä kenkiä ja saappaita?

Juha Hyrsky

Hardcorevegaanit eivät taatusti käytä. He tutkivat tarkkaan, onko lampaiden oikeuksia loukattu villoja kerittäessä silloin, kun sukkaa kudotaan.

Yki Räikkälä

Veganismi on paradoksaalista. Ihmisestä on tullut tällainen, hmm, älyllinen olento SIKSI, että aikoinaan esi-ihmiset keksi alkaa metsästämään ja popsimaan runsasproteiinista muonaa. Eli: ei olisi vegaaneja ilman lihanvetelemistä… Kaikki myötätunto silti vegaaneille – ei veganismiuskonlahkon dogmien mukaan elämäminen helppoa ole.

Viimeksi muokattu 5 kuukausia sitten by Yki Räikkälä
Ulla Tuominen

Onhan se lehmä kuitenkin ihmisen kulttuureissa ja myyteissä ihan omalla paikallaan. Se on Äitieläin, pyhä lehmä, myyttinen elämänkantaja. Shivakin ratsastaa Nandi-härällä. Minolaisilla oli härkäkultti, zarahustralaiset papit kantoivat häränpäistä sauvaa, joka esitti Mithraa, pyhä maa kantoi maitoa ja hunajaa. Mitä vielä?? . Afrikassa lehmillä vahvistetaan varmaan vieläkin kauppoja ja avioliittoja ja meilläkin ”Kasvoi härkä Karjalassa, suuri sonni Suomessa yleni”.

Sanotaan, että suomessa kyyttölehmä pelasti kansan usein nälänhädästä. Maito ja voi ovat olleet Suomessakin monen talollisen ainoa rahanlähde. Kyllä se maitotalous on ihan yhtä tärkeä kuin lihakin.

Muuten minun puolestani kukin syököön tavallaan, kunhan ei syödä toisiamme. Tuntuu vain hölmön hommalta lennättää soijaa ja muuta valkuaisravintoa kaukomailta ja samalla huokailla ilmastonmuutosta.

Tuosta älykkyydestä en tiedä, vaikka paleoantropologit sitä arvailevat liharavinnon seuraukseksi. MM.Subrahmanyan Chandrasekhar oli bramiini ja vegetaristi monessa polvessa ja silti tiedemishenä huippu tekijä, joka sai aikanaan Nobelin.

Yki Räikkälä

Tässä tuli heti mieleen misogynistinen ajatus, ostetaan lehmillä lehmä… Siellä ei varmaankaan voi nainen ostaa härällä miehen..?

Seppo Heinola

Huoh,tää palsta vaatii nykysellään kyä lehmän hermoja..:-)

Yki Räikkälä

Hahaha! – Lehmällä on hermot, sonnilla himot… 🙂

Yki Räikkälä

Näinhän se menee – myyteistä tulee teoriaa ja siitä käytäntöjä, ehh, siis riittejä.

Ensimmäinen kosketukseni lehmäteologiseen ajatteluuni tapahtui sen toisen äärimmäisen elämään kuuluvan tapahtuman myötä, nimittäin kuoleman. Vietin pienenä ja vähän vanhempanakin Räikkälän sukutilalla (setäni hallussa olleella) kesiä. Siellä oli lehmiä. Kerran oli yksi vasikka kuollut. Se oli tuotu navetan ulkopuolelle. Sillä oli vielä silmät auki. Katselin niitä ja näin pelkkää tyhjyyttä. Se taisi olla ensimmäinen kokemukseni kuolemasta. Silloin, noin 7 – 8 -vuotiaana taisin tajuta, vaikkakin alitajuisesti, ettei kuoleman jälkeen ole muuta kuin raato, jonka toiset korjaavat pois. Olen varma, että se oli ensimmäinen ns. uskonnoton kokemukseni. Näin tässä päivässä vuonna 2021 ja 60-vuotiaana voin pitää tätä yli puolivuosisataista tapahtumaa, ehh, lehmäteologisena kosketuksena elämän kulkuun. Kuolema kosketti minua lyhyen häilähtävän hetken, vaikka lapsena pidin itseäni ilmeisesti kuolemattomana. Edes samoihin aikoihin tapahtunut isoisäni kuolema ei ollut sama kokemus. Näin hänet elossa, sitten hän oli sairaalassa, ja sitten hän olikin arkussa. Näin vain arkun. Yhdeksänvuotiaana.

Ulla Tuominen

Aika paljonhan noita lehmäteologisia myyttejä on Joitakin muistan. Luulisin, että kansojen myyteissä esiintyvät sellaiset eläimet, jotka olivat ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tai osa ympäröivää luontoa. Nuo lehmämyytitkin ovat yleisiä siellä, missä naudalla oli tärkeä osa ilmisen elannossa. Niitä on kunnioitettu jumalten lahjana. Suomessakin on karja siunattu keväällä kun se on laskettu ulos. Jossakin Paulahrjun kirjassa siitä on kuvauskin.

Egyptin keskeisiä ja vanhimpia jumaluuksia oli lehmäjumalatar Hathor. Hänet kuvattiin lehmäksi tai lehmänpäiseksi naiseksi. Hathor oli rakkauden ja äitiyden jumalatar. Hän kannatteli sorkillaan taivasta ja piteli pystyssä niitä tikkaita, joita pitkin ansioituneet vainajat kiipesivät taivaaseen. Samoin kuin Apis-härkä sen sarvien väliin kuvattiin joskus aurinko, elämän ylläpitäjä.

Ylijumala Zeus muuttihe itsensä häräksi, ja kaapasi Europen.

Sitten meillä on tietysti Eddan alkuperämyytti, jossa Audhumla-lehmä muotoili nuolemalla suolaisia kiviä. Kivestä syntyi Odinin isoisä Buri.

Raamatussa taas puhutaan lampaista ja Hyvästä paimenesta. Israelilaisille ilmeisesti lammas oli läheisempi.

Seppo Heinola

No jos niin sitten Jeesuksen hyväksikäyttöä, sillä nykyään aasit ratsastavat Jeesuksella…:-)

Seppo Heinola

Intiassa lehmä on pyhä ja kaiketi siksi että ainoat luonnossa olevat nisäkkäät, jotka kantavat 9 kuukautta, ovat lehmä ja nainen. Siksipä adamin lukuarvokin on juuri 9. Mutta kumpi oli ensin: lehmä vai sonni?

Viimeksi muokattu 5 kuukausia sitten by Seppo Heinola
Yki Räikkälä

Niin, henki oli, muttei ollut enää. Vasikka ei ollut enää elossa, joten henkeä ei ollut. Sen seikan tuo kyllä todisti.

Tuo hetki oli, paitsi eka teologinen, myös ilmeisesti ensimmäinen eksistentiaalinen kokemukseni. Siksi se kai on jäänyt mieleeni.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial