Lehmätaloutta

Kun olimme luonanne, me määräsimme, että jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä. Olemme nimittäin kuulleet, että jotkut teidän joukostanne elävät kurittomasti eivätkä tee työtä vaan touhuavat joutavia. (2 Tess. 3)

Ulla Tuominen kirjoitti hyvin lehmän merkityksestä.
Sanotaan, että suomessa kyyttölehmä pelasti kansan usein nälänhädästä. Maito ja voi ovat olleet Suomessakin monen talollisen ainoa rahanlähde. Kyllä se maitotalous on ihan yhtä tärkeä kuin lihakin.

Kun olin pieni, meillä oli lehmiä. Niitä taisin jopa joskus hakea laitumelta lypsylle, mutta en niistä nyt mitenkään suuremmin ollut innostunut. Päin vastoin kaupunkiin piti päästä.

Nyt sitä ollaan asusteltu kotiseudun lähistöllä jo jonkin aikaa. Taitaa olla suurin piirtein sama aika kuin elämä blogimetsissä. Ostimme siis juuri sopivasti ennen finanssikriisiä punaisen tuvan ja perunamaan. Toki osasin finanssikriisin ennustaa -tietenkin. Ajatuksena oli jonkin sorttinen pienoisyhteisöllinen tasa-arvoihmisten majapaikka.

Punainen tupa oli ennen keltainen. Tulin tietämään tästä muutama vuosi sitten jossain paikallisten ihmisten fb-ryhmässä, jossa muisteltiin menneitä. Siellä nykyisen majapaikkani rakentaneen miehen lapsen lapsi muisteli kesiään isoisänsä luona maalla. Laitoivat kuvankin. Pakko oli kertoa, että tuon talon tuvassa parhaillaan istun. Sainpa tietää kaikenlaista talon menosta ja historiastakin.

Täältä siis nytkin kirjoitan.

Talossa asui pariskunta, jolla oli kaksi tyttöä ja kaksi lehmää. Tässäpä kuva navetasta sellaisena kun se omistukseemme siirtyi. Sisältä löytyviä aarteita kiinteistönvälittäjä ei päästänyt tutkimaan, mutta myöhemmin toki löysimme kaikenlaisia välineitä, joiden avulla kaiketi maitoa käsiteltiin eteenpäin jalostusketjussa, tyyliin tavoitteena voi.

Siellä niistä kahdesta lehmästä epäilemättä pidettiin hyvää huolta, joka päivä, joka aamu ja joka ilta. Lehmillähän on aina nimet ja luonteet. Kyllä viljelijä nykyäänkin tuntee lehmänsä nimeltä – luullakseni. Ainakin täällä päin.
Navetan ympärillä kasvoi raparperia, runsaasti. Siirsimme raparperit maineen päivineen lähemmäksi keittiötä. Kyllä ne kasvavatkin hurjasti yhä vielä. Maa on ravinnepitoista.

Yritimme tietysti eräänlaista omavaraisuussuuntausta (vaikka olikin astianpesukone, sähköt, juokseva vesi ja auto jne) , johon kuluivat tietenkin omat polttopuut. Kyllä siinä oppi tajuamaan miten paljon työtä talossa on täytynyt olla että hengissä säilyivät. Sivumennen sanoen kaupunkilaisen selkävaivani katosivat kun opettelin kirveen käytön.

Maitoahan ne lehmät tosiaan tuottavat. Ehkä joku luulee että maito, juusto, kerma ja jugurtti tulee tehtaasta. Lehmien lisäksi tietysti hyvin tärkeitä eläimiä ovat kanat. Kerran jo harkitsimme kanojen hankkimista, mutta sekin olisi ollut varsin vaativaa ja sitovaa, vaikka ei mitään tietenkään verrattuna siihen, että omistaisi elämänsä lehmien hyvinvoinnista huolehtimiseen. Lehmien on hoidettava joka päivä, oli pyhä tai arki. Lehmää ei pistetä johonkin ”kissahäkkiin” kun lähdetään matkalle.

En tiedä haluavatko lehmän vastaiset kirkonmiehet viedä meiltä kaikki maitotuotteetkin ideologiansa innoittamina. Itse olen sitä mieltä, että kirkonmiehen ”perustavan arvon” tulisi olla jossain muussa kun lehmien holokaustissa. Mutta ehkäpä kirkolta ovat perustavat arvot olleet jo jonkisen aikaa hukassa, kuten Blogimetsässä on vahvasti todistettu monenkin blogistin suulla. Täytyyhän papillekin sallia sentään joku ihan oma perustava arvo. Pysykööt kuitenkin erossa lehmistä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
3 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Nykyurbaani ei osaa erotta lihakarjaa maitokarjasta. Tosin maitokarjakin muuttuu wanhetessaan lihakarjaksi. Siksi ne jotkut nautapihvit on niin pirun sitkeitä.

Meri Vesanto

Kaupassa niitä onkin vaikea erottaa, paitsi ehkä hintalapusta. Suomi on erikoinen maa siitä, että suurin osa täällä myytävästä naudanlihasta on peräisin lypsykarjasta – koska syntyyhän niitä sonnivasikoita Ayrshire-lehmillekin. Muualla maailmassa liha on karjatalouden päätuote ja päästötkin isommat. Jostain syystä naudanlihan ilmastopäästöihin halutaan aina laskea mukaan kaikki sademetsien tuhoamiset ja soijan viljelyt, tuotetaan se sitten missä hyvänsä. Nauta – WWF

Seppo Heinola

”Sanotaan, että suomessa kyyttölehmä pelasti kansan usein nälänhädästä. ”

Totta,mutta totta on myös se, että suurina ns nälkävuosina 1860-luvulla kansaa kuoli paljon nälkään siksikin,ettei osattu ja uskallettu valmistaa ruokaa esim sienistä joita oli metsät tuolloin pullollaan.Pohjanmaalla halveksitiin tatteja ’lehmänruokana’.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial