Kysymys jota ei saa tehdä saamatta vahinkoa aikaan , on se että onko tämä länsimaita koetellut ja kasvattanut myytti tosi? Jos puhkaisee myyttisen kuplan niin silloin tuhoaa myöskin kaiken sen mitä se tahtoo sanoa tässä toisessa muodossa.
Runoilija sanoi että ihmislapset eivät kestä hyvin paljoa todellisuutta. Istuttuani satojen ihmisten kanssa keskustelemassa heidän henkilökohtaisista myyteistään niin siinä oppii kunnioittamaan niitä ja ymmärtämään miten tarpeellisia ne ovat. Tämä koskee tietenkin myös maailman kollektiivisia myyttejä.
Kristinuskoon yksi sellainen myytti. Kun sitä alkaa rationaalisesti tutkimaan niin lopulta päätyy nihilismiin. Siellä on niin paljon historiallisesti epäselvää että sekin joka on aivan selvää voi menettää arvonsa lukijan silmissä. VT on kirja siitä miten yksi kokonainen kansakunta taisteli jumalasuhteensa kanssa. Jos takertuu kansallispropagadistisiin yksityiskohtiin ,niin menettää tunteen tuosta jumalasuhde kamppailusta.
Toista on UT. On päivän selvää että juutalaiset eivät voineet uskoa ja ymmärtää Jeesus-hahmoa ja hänen toimintaansa. Niin paljon se poikkeaa VTn hengestä. UT on uuden uskonnon käsikirja huolimatta Paavalin yrityksistä kytke se VT hen.
Vaikka Jeesus todennäköisesti on ollut olemassa , niin hänen toimistaan ja persoonastaan on kudottu myyttinen vaate joka pukee häntä hahmona. Yleensä on helppoa yhtyä hänen opetuksiinsa , nehän ovat ihmiskunnan yhteiselle eettiselle alitajuiselle mutta usein myös tietoiselle, ylärakenteelle.
Ongelma on Jeesuksen persoona.Kuka ja mitä hän oli. Vaikeimmin nielaistavaa on hänen vaatimuksensa olla Jumalan Poika joka on samaa olemusta Luoja- Jumalan kanssa. Tämä on se koetin kivi joka erottaa eettisyyttä kunnioittavat kristityistä. Tämä ei ole sama asia kun olla uskovainen termin uskonnollisessa mielessä. Kaikki jotka uskovat jonkinlaiseen jumaluuteen ovat uskovaisia mutta ei kristittyjä. Kristityillä ei ole mitään monopoolia jumalasuhteeseen, miten paljon he sitä vaativatkaan
Niin , todennäköisesti Jumala idea on myöskin myytti. Ainakin siinä mielessä että meillä on taipumus luoda jumala-kuvia ja antaa tribuutteja hänen olemukselleen. Harva kestää sanatonta ilman laatusanoja olevaa Kaikkeuden Henkeä josta emme tiedä mitään mutta voimme vain olettaa sellaisen olevan olemassa jollain lailla ilman muotoa . Me tunnumme tarvitsevan ylärakennetta olemisellemme jotta oleminen tuntuisi mielekkäältä. Itseasiassa sekularismin maailman laaja leviäminen tiedeajattelun seurauksena on hämmästyttävää. Yhtä hämmästyttävää on se että se ei ole johtanut yleiseen nihilismiin vaan ihmiset käyttäytyvät hyvinkin eettisesti jopa eettisemmin kun vahan kristinuskon kirkollisessa ohjauksessa, luoden yhteisvasttun ideasta lähtien eettisesti ohjattuja yhteiskuntia.
Jaa, Markku…
Kristinuskon myytin purkautuminen on oikeastaan väistämätön seuraus globaalista sosiaalisesta mediasta. Samalla tuo purkautuminen on enemmän hyvä kuin huono asia.
Kristinusko syntyi palvelemaan Rooman valtakuntaa ja sen kulttuurista yhtenäisyyttä. Kristinuskosta syntyi myös useita keskenään kilpailevia versioita palvelemaan keskenään kilpailevia kansakuntia.
Kristinuskon heikko kohta on väittämä ainoasta oikeasta totuudesta ja muiden uskontojen tuomitseminen valeuskonnoiksi. Omalla suvaitsemattomuudellaan se leimaa itsensäkin valeuskonnoiksi ja pappinsa valehtelijoiksi.
Globaali maailma tarvitsee globaalin suvaitsevaisen uskonnon ja tämä uusi uskonto ei voi syntyä ennenkuin kristinusko on asetettu sille kuuluvaan paikkaan mielenkiintoisena historian ilmiönä.
Niin kauan kuin ainoat oikeat uskonnot saavat kylvää eripuraa ja rakentaa kulttuurisia poteroita myös kansakuntien väliset sodat jatkuvat. Teknologian kehityksen myötä nämä sodat myös käyvät jatkuvasti tuhoisimmiksi.
Mielenkiintoinen juttu. Ja osiltaan kuin olisin itse kirjoittanut…
Ja mielenkiintoisesti kerrakin minun ei tarvitse väittää Tauno T. Jokiselle vastaan.
Kysymyksiä pitää tehdä ja mahdollisimman haasteellisia. Nimenomaan kristinuskossa pitää tehdä kysymyksiä lähtien perusasioista eikä mikään saa olla niin ”pyhää”, etteikö sitä pitäisi kyseenalaistaa. Jeesuksen neuvon mukaan olisi hyvä asemoitua lapseksi ja kysyä asioita, joita lapset kysyvät. Lapsilla kun ei ole auktoriteettiuskoa, joka kahlitsee ajattelun tiettyihin perusasioihin itsestään selvyyksinä.
Markku: ”UT on uuden uskonnon käsikirja huolimatta Paavalin yrityksistä kytke se VT hen.”
Kun Paavalin yritys mitätöidään, niin Raamatusta tulee kauttaaltaan satukirja sillä perusteella, että sen sisäinen logiikkaa kaatuu. Samoin Jeesuksesta tehdään eräs opettaja ja profeetta monien profeettojen ja opettajien joukossa. Islam toimii juuri siten, että myönnetään Jeesuksen olevan profeetta ja hyvä opettaja. Teosofiassa luetaan Vuorisaarnaa, mutta myös siellä hylätään Paavalin opetus. Juutalaisuus on lähes 2000 vuotta koettanut kaikin tavoin mitätöidä Paavalin opetusta. Rintama on harvinaisen yhtenevä ja laaja. Ja aika tavalla tätä rintamaa tukee myös kirkko, joka ei ymmärrä edes Paavalin oppia oikeamielistämisestä, jota kirkko kutsuu harhaisesti vanhurskauttamisopiksi.
Jos kristinuskon sanomaa tutkii kirkko-oppia ja Ut vertaamalla, niin edessä on väistämättä umpikuja.
Totta toki voidaan ajatella, että kaikkien profeetoiden joukossa Paavali on kaikkein eniten oikea profeetta ja Paavalin kirjoitukset edustavat jotain enemmän, kuin pelkkiä roomalaisen teltantekijän mietteitä.
Toisaalta voidaan myös ajatella, että Paavalin ajatukset ovat pelkkiä Paavalin omia ajatuksia ilman mitään erityisiä taikavoimia.
Keskustelu Islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon keskinäisestä paremmuudesta kuuluu minusta hiukan samaan omahyväisen ajattelun kategoriaan kuin lasten kinastelu hiekkalaatikolla siitä, kenen isä on vahvin isä.
”Keskustelu Islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon keskinäisestä paremmuudesta…” Mutta eihän tuollaista keskustelua tosissaan voi kukaan kunnon kristitty edes käydä – kristinuskohan on ainoa oikea uskonto.
”Keskustelu Islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon keskinäisestä paremmuudesta kuuluu minusta hiukan samaan omahyväisen ajattelun kategoriaan kuin lasten kinastelu hiekkalaatikolla siitä, kenen isä on vahvin isä.”
Kerrankin Taunon kanssa samaa mieltä. Kerroin eri uskontojen suhteesta Paavaliin ottamatta kantaa hiekkalaatikkoleikkeihin.
Teot ratkaisevat Raamatun mukaan. Minusta se on oikeudenmukaista, mutta ajatus näyttää olevan kauhistus oikeaoppisille kristityille, ja ehkä myös muslimeille
Lienee tuttu lause, ettei ihminen valitse uskontoa, vaan uskonto ihmisen.
Jos Jumala on olemassa, niin hän varmasti ymmärtää paremmin, miten ihmistahto ei voi olla koskaan vapaa siitä, mihin on syntynyt ja mitä vaikutteita saanut.
Paavali on hyvin hyvin arvoituksellinen tyyppi. Missä hän luurasi Damaskon kokemuksen ja julkisuuteen astumisensa välisen ajan? Ettei vain olisi ollut opissa Qumranissa ja ollut todellisuudessa sama henkilö kuin Josefus Flavius,joka oli ollut essealaisen Bannuksen opissa. Tutkija Sbelaire Reuchlin on esitänyt Paavalin salanimisyydestä kiehtovan hyvin perustellun teorian. Joka tapauksessa netistä poimittuna ”näiden kahden vaikuttajan elämä oli hyvin samanlainen. He olivat molemmat samalla vankilaivalla menemässä tapaamaan keisari Neroa noin vuonna 62 jKr. Ja molemmat haaksirikkoutuivat Maltalle ja molemmat purjehtivat seuraavana keväänä Napoliin tapaamaan Neroa. Ja molemmat viettivät pari vuotta Roomassa. Heidän kaksi elämäänsä verkostuvat hyvin.
Ja sitten molemmista tuli armeijan komentaja Galilean hallinnassa 60-luvulla. Ja molemmat ajoivat voimakasta vihollista nimeltä Jeesus (Gamalan Jeesus) Galileassa. Ja nämä molemmat Jeesus ”olivat armottomien” kalastajien ”joukon komentajia. Samankaltainen tarina?
Syy siihen, että tätä samuutta ei voida kirkossa hyväksyä , on siinä, että tämä teoria tarkoittaa, että Jeesus oli elossa 60-luvulla. Ja vaikka jopa evankeliumit väittävät, että tämä on totta.”
(Kts. Abelaire Reuchlin “True Authorship of the New Testament.”)
Niin, mitä todisteita meillä muuten on Paavalin todellisesta historiallisuudesta? Tämän kirjoittamiksi ilmoitetuista kirjeistä tiettävästi suuri osa on varmuudella voitu osoittaa eri kirjoittajien tekemiksi.
Toisaalta, mitä todisteita meillä on Siddharta Gautamasta..? Muhammed kai on historiallinen henkilö, vai onko hänkään? Muistan jostain lukeneeni, että Koraani on osoitettu olevan paljon varhaisemmalta ajalta kuin Muhammedin on kerrottu eläneen. Tämä ilmeisesti omi wanhat riimit oman uuden uskontonsa Pyhäksi Kirjaksi…
—
Ja joo. ihminen ei valitse uskontoaan, vaan uskonto ihmisen. Mihin kulttuuriin nyt onkin sattunut syntymään – tai mihin kulttuuriin on sattunut siirtymään (vaikka en ymmärrä uskontonsa vaihtajien aivomekanismeja)… Ja mielenkiintoisesti jokainen näistä uskonnoista on se ainoa oikea. Mikä sattuma!
”Tämän kirjoittamiksi ilmoitetuista kirjeistä tiettävästi suuri osa on varmuudella voitu osoittaa eri kirjoittajien tekemiksi.”
Tuttu teologisen tiedekunnan ”tieteellinen” väite, jota ei varmuudella pystytä näyttämään toteen. Yksi syy teologien varmuuteen saattaa olla se, että muutamat Paavalin kirjeet eivät sovi mitenkään kirkkojen uskonoppiin. On siis näppärää ohittaa kirjeiden sanoma väittämällä, että epärehelliset kristityt ovat väärentäneet kirjeitä. Kirkko on siis väärentäjien perillisten juttu.
Muslimit eivät sentään sahaa omaa oksaansa.
Mutta jos ne on tekstianalyysilla todettu olevan eri henkilöiden kirjoittamia? Entä onko meillä luotettavaa tietoa Paavalin historiallisuudesta?
Paavali käytti kirjureita joille hän saneli tekstin. Tyylierimielisyyksissä ei ole mitään kummallista jos ajatellaan että säilyneet kirjeet on kirjoitettu kymmenen vuoden sisällä. Esimerkiksi Roomalaiskirjeen saneleminen otti noin kaksi viikkoa. Paavalin puhenopeudesta ei ole tietoa mutta hänen puhumisensa paljoudesta on . Siitä kerrotaan Apostolien teoissa. Hän saattoi saarnata ehkä kymmenen tuntia yhteen menoon.Eli kirjuri teki varmasti yhteenvetoja pitkistä sanelun pätkistä. Se näkyy esimerkiksi vaikeina lauseenmuodostuksina. Paavali tuskin oikoluki testejä vaan hyväksyi niitä sellaisenaan jos ne olivat lähellä hänen ajatustaan.
Juuri näin.
Mielenkiintoista Markku. Itsekö tämän keksit vai mistä tämä puhepaljouden tiivistämisajatus on peräisin?
Apt kerrotaan kuinka Paavali saarnasi myöhään yöhän jolloin yksi ikkunalaudalla kuunnellut putosi maahan niin kuin kuollut mutta Paavali herätti sen takaisin henkiin. Kyllä siinä on ollut paljon sanoja ilmassa.
.
Liekö kirjuri tehnyt kirjeisiin sentään yhteenvetoja, mutta ehkäpä Paavali oli itse monisanainen ja yritti välillä tunkea kirjeisiin paljon asiaa loputtoman pitkillä partisiipirakenne-konstruktioillaan, joihin kreikankieli tarjoaa mahdollisuuden…