Kysymyksiä ”ateistille”!

Tämä teksti on osoitettu Ykille ateismin asiantuntijana , mutta kaikki joilla on mielipiteitä ovat tietenkin tervetulleita keskustelemaan.

Siis: On hyvin tavallista että teoloogit ja muut uskovaiset väittävät ,että kyllä ateistitkin uskovat johonkin . Siis väitetään että kaikki ovat itseasiassa jonkinlaisia uskovaisia, onko tämä totta? Uskooko esimerkiksi Yki johonkin joka voisi olla uskonnon korvike?

Toinen tavallinen väite on se että sekulaarit ihmiset kuitenkin kyselevät sitä , että onko tämä elämä tällaisenaan kaikki mitä on? Siis kaipaavatko sekulaarit sittenkin jotain metafysistä korkeampaa, sellaista joka tekee olemassa olon mielekkääksi ja antaa sille korkeamman tarkoituksen?

Kolmas väite on että sekulaarien elämä ei voi olla tarpeeksi tyydyttävää sellaisenaan . Heidän elämästään puuttuu jotakin jonka vain uskonto voisi antaa..Onko näin?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tilaa
Ilmoita
27 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Yki Räikkälä

No niin, 90-vuotispäiviltä nyt kotiin saapuneena vastailen. Kyseessä oli setävainaani leski. Hyvässä kunnossa ja virkeä, vaikka oli tehnyt pitkän työrupeaman ensin maatilan emäntänä, rankkaa työtä 60- ja 70-luvuilla ja viisilapsisen perheen äitinä, ja sen jälkeen vielä suurtalousemäntänä. Hyvät oli juhlat. Mutta aiheeseen liittyen kerrottakoon, että tilassa (entinen seurakuntatalo) oli myös pappi paikalla ja hän suoritti ruokarukoiluttamisen. Mutta minä otin sen tyynesti ja herneitä nenään kiskomatta. Katselin vaivihkaa ympärilleni ja huomasin kyllä eräiden olleen hieman vaivaantuneen oloisia. Tai sitten vain kuvittelin niin.

Hyviä kysymyksiä, Markku. Itse asiassa minä en suinkaan ole mikään asiantuntija ateismissa enkä oikein missään… Itse pidän termiä ateisti jokseenkin vähämerkityksisenä. Muistan lapsuudessani ja vielä nuoruudessani, kun perheessä tms. seurueissa puhuttiin joistakin ja käytettiin määrettä ateisti ja merkitys oli vähän niinkuin tuomitseva. Itse en pidä itseäni ateistina vaan vain pelkästään uskonnottomana. Tarkoittaa siis, että minulla ei ole mitään syytä olettaa minkään jumalan olemassaoloon muuten kuin kulttuuriin kuuluvana juttuna. En voi tietää, onko jumala olemassa vaiko ei. Olen vähän kuin Kari Enqvist, jumalajuttu on sinänsä yhdentekevä. Enemmän minua kiinnostaa jumalaan uskominen ja siihen liittyvät jutut. Olen siis erittäin ihmislähtöinen tässä ajattelussani.

Me kaikki uskomme johonkin. Onko minulla uskonnon korviketta? Enpä usko. Mutta uskon paljon. Ilman sitä ei voisi toimia. Uskon, että vastaantuleva auto pysyy omalla kaistallaan. Uskon ihmisten hyvyyteen, altruismiin, pahansuopuuteen, oman edun kalasteluun, narsismiin, lempeyteen, rakkauteen, vihaan, kateuteen, murhanhimoon, pahan palkkansa saamiseen – mutta mikä ei tapahdu läheskään aina, luontoon ja sen selittämättömään taipumukseen korjata ihmisten aiheuttamia vahinkoja, tieteeseen elämämme ehtojen parantajana, mutta myös uhkatekijänä jne. Lista olisi pitkä, vaikkei sentään loputon.

Olen elänyt kohta 59 vuotta, marraskuun 7. tulee se täyteen. Olen siis pimeyden lapsi… Olenkin pitänyt pimeydestä. Sikäli Suomessa asuminen on sopinut minulle. En ole pelännyt kummituksia lapsuuteni jälkeen. Pimeys tuntuu minusta jopa turvalliselta, vaikka tietty nautin valosta, koska ilman valoa ei olisi mahdollista visuaalinen esteettisyys. Mutta näihin vuosiin asti tuntuu siltä, etten ole kaivannut mitään uskonnon kaltaista täyttämään tyhjyyttä. Siis, koen kyllä tuolloin tällöin tyhjyyden tunnetta, mikä ei liene kovin eriskummallista. Minusta se kuuluu elämään. Ilman tyhjyyden tunnetta emme voisi kokea onnellisuuttakaan. Minulle riittää uskonnon korvikkeeksi tämä elämän ihmeellisyyden kokeminen. Syntymät ja kuolemat. Sattumat, tapahtumat, tapahtumattomuus. Suru, onni. Sukulaisen 90-vuotispäivät. Isäni kuolema sairastelun jälkeen. 89-vuotiaan lievästi muistisairaan äitini kunnon seuraaminen ja hänen kuljettamisensa tiistaisin Rinkeplummaan, muistisairaiden päiväkerhoon. Omani, kahden veljeni ja sisareni vanheneminen.

En tiedä, ketkä sekulaarit kyselevät, onko tämä elämä tällaisenaan kaikki mitä on. Minulle ihmisten elämä ja se maailma missä elämme, on se kaikki. Mutta kuitenkin on mielenkiintoista pohtia, jos onkin jotain muuta. Kuinka pitkälle avaruus jatkuu, onko siellä jossain elämää, loppuuko avaruus jossain ja mitä sen jälkeen on. Universaaleja juttuja. Teini-ikäisenä monet pohtivat tosiaan sitä, että mitä avaruden jälkeen on. Ei se mitään turhanaikaista ole. Mysteerihän se on. Ja se on hienoa, että on mysteerejä. Minusta täydellisyys on tylsää ja sikäli olisi suuri vahinko, jos tiede selvittäisi kaiken… tosin sitä ei kyllä tule ihmiskunnan aikana tapahtumaan.

Sekulaarit noin yleisesti eivät metafyysisyyden suhteen ole juuri sen kummempia kuin jumaluskovaiset. Ilman mysteerejä, metafyysisiä tuntemuksia, mitä esim. tajuttoman hyvä musiikki, taide, hyvät oivaltavat valokuvat, elokuvat, loistava kirja tms. edustavat, sekulaarin elämä olisi todella tyhjää ja turhanaikaista. Sama vaikka sitten ampuisi kuulan kalloon tai tekisi köysikravatin. Olemassaolo on mielekästä silloin, kun on selvittämättömiä asioita, tekemättömiä asioita ja pyrkimystä johonkin. Jos sitä ei ole, ollaan synkeässä harmaudessa, josta poistutaan vain rajan toiselle puolelle menemisellä, oman olemassaolon päättämisellä. Eksistenssi on hankala juttu. Ja monille taiteellisesti lahjakkaille kohtalokas. Niin moni luova ihminen on tehnyt sen lopullisen kun ei ole kyennyt käsittelemään omaa eksistenssiään.

Siis en voi puhua muiden sekulaarien puolesta, kuin vain itseni. Oma sekulaari elämäni on varsin tyydyttävää noin keskimäärin. Olen tässä kymmenen vuoden aikana, kun uskomisesta olen ollut kiinnostunut, tutkiskellut itseäni, enkä ole havainnut mitään sellaista puutetta, jonka usko voisi täyttää.

Voisin jatkaa tätä juttua vielä toiset samat merkkimäärät, mutta tässä nyt jotain. Paljon jäi varmaan pois, mutta voin vastailla, jos on tarve.

Yki Räikkälä

Kiitän ja peukku.

Kari Kukkanen

Minäkin olin sekulaari (=ateisti) 31-vuotiaaksi asti, jolloin vasta löysin totuuden itsestäni. Maailmasta olin löytänyt totuuden jo aikaisemmin.

Mitään muuta en niin paljon kadu, kuin että en ottanut vastaan totuutta itsestäni jo 12 vuotta aikaisemmin, mutta ylpeys tms. esti. Sen jälkeen on tuo totuus ollut johtotähtenä elämmässäni ja myös ymmärrys maailma(nkaikkeude)sta on lisääntynyt ja olen ymmärtänyt entistä paremmin mitä todellinen vapaus on.

Yki Räikkälä

Tuli siis jonkinlainen tyhjyyden tunne, jota uskoon tulo tuli paikkaamaan?

Ei muuten ole harvinaista, että kolmikymppisinä juuri pamahdetaan uskooon, ”annetaan elämä Jeesukselle”. Tuo ikävaihe lienee monilla sellainen, että tunnetaan ensimmäisiä kertoja se, että ”oliko se nyt tässä”, mitä tässä vielä voisi saada, kokea tjms. Joillakin ruuhkavuodet ovat meneillään ja arki voi tuntua raskaalta pelkältä suorittamiselta, jolloin hiljaisina hetkinä tulee se kauhistuttava tunne kaiken turhuudesta.

Ja sehän nyt on selvä, että totuutta me kaikki haemme… niin uskovat kuin sekulaarit. Uskovat eroavat vain siinä, että he uskovat löytäneensä totuuden. Niinpä sitten voi kokea itsensä myös vapaaksi. Totuus vapauttaa… pohtimasta enää enempiä.

Olenko muuten minä ylpeä..?

Ja kiinnostaa vielä se, että minkälaisen totuuden maailmasta löysit, ennen kuin löysit totuuden itsestäsi?

Kari Kukkanen

Totuus että maailma on pahan vallassa, mutta että minäkin olen paha.

En enää, koska maailma kuuluukin Jeesukselle eikä kenellekään muulle ja hän on ainoa hyvä.

Sinulla on tietysti oma totuutesi, eli totuuksia on tällä hetkellä yli 7 miljardia.

Yki Räikkälä

Heti kun minulle osoitetaan, että maailma on pahan vallassa, siis tarkoittaen persoonallisen pahan, uskon. Sitä ennen väite on silkkaa höpöhöpöä.

Mutta olettaen, että näin olisi, on silloin jumalanne oltava heikko kuin poliitikon lupaus, sadistisen julma, joka sallii naureskellen pahan toimia luomassaan maailmassa tai sitten tämä on joko kuollut tai lähtenyt jonnekin muualle.

Mutta sitten: miten tämä maailma kuuluukin Jeesukselle, kun se nyt on pahan vallassa?

Anne Mikkola

”Heti kun minulle osoitetaan, että maailma on pahan vallassa, siis tarkoittaen persoonallisen pahan, uskon.”
Minun vinkkelistä sinä Yki, jos kuka tiedät erittäin hyvin, että maailma on pahan vallassa. Juuri siitä pahasta, jonka sinä tiedät on kyse – minun mielessäni. Se on siinä mielessä persoonallista, että se iskee henkilökohtaisesti ajatusmaailmoihin, uskoihin siihen ja tähän ”pahoja” seuraamuksia tuottaviin asioihin, jotka ilmenevät mm. ismeinä ja dogmeina. Juuri näitähän sinä analysoit hyvin ja terävästi. En minä sen kummempaa persoonallista pahaa tiedä, kuin se mikä on fundamentalistiuskovissakin – siis meinaan silloin kun se on ”Pahaa”.

Seppo Heinola

Se,että maailmassa on pahaa jos kohta paljon paljon hyvääkin ei silti kerro että koko maailma olisi pahan v a l l a s s a! Jos olisi ei mitään hyvää voisi olla olemassa, eihän Paha-Valtias sitä sallisi… Minun on vaikea kuvitella että yhden omenan illegaalin syömisen seurauksena kaikki biljoonat ja taas biljoonat taivankappaleet ja kaikki muu mitä ääretömän laajassa mailmankaikkeudessa on, olisi jonkun Pahan vallassa.

Yki Räikkälä

Seppo jo vastasikin. Siis: maailmassa todellakin on paljon pahuutta eli valtaa hamuavia ja sitä käyttäviä narsisteja, psykopaatteja ja despootteja, jotka useimmiten pääsevät eri puljujen, suuryritysten ja eri yhteisöjen ja uskonnollisten rikollisjengien johtopaikoille.

Maailma sinänsä ei ole pahan vallassa. Joidenkin henkilöiden maailma kyllä varmaan voi olla.

Anne Mikkola

Ei minulle ole mikään ongelma sanoa, että maailma on pahan vallassa. Kyllä se minusta on. Siihen on paljon todistusaineistoa, jota voi lukea juuri Ykin blogeista.
200 miljoona naista on silvottu. Miljoonat näkevät nälkää, syntyvät totalitaristisiin yhteiskuntiin. Stalin ja Mao tappoivat kymmeniä miljoonia. Oli rautaesirippu. On suomalainen totalitaristinen hallitus, joka höpöttää syrjäytymisestä, kun ruotsalaiset ajelevat rauhassa Suomeen ampumaan suomalaisia poliiseja.
Kuolema vallitsee kaikkialla. Kaikki kuolevat. Nykyään kaikki kuolevat syöpään.

Kalevi Kauppinen

Raamattu määrittelee pahan persoonalliseksi, joka on heitetty maan päälle ja se riehuu täällä siihen saakka kunnes se sidotaan ja heitetään syvyyksiin. Jeesus taas sanoo, että Jumala on ainoastaan hyvä.

Seppo Heinola

”Jeesus taas sanoo, että Jumala on ainoastaan hyvä. ”

Niin ja kielsi samassa yhteydessä kutsumasta itseään hyväksi eli kielsi siis olevansa Jumala…Minun on vaiea miletää kakki Egyptin esikoislapset, joissa oli vastasyntyneitäkin, tapattanutta jumalolentoa vain hyväksi.

Kari Kukkanen

Sehän on itsestään selvä ettei ateisti tunnusta yhtään Jumalaa, saati sitten Jumalan Poikaa.

Kalevi Kauppinen

Jos mietitään sitä, miten persoonallinen pahuus toimii maan päällä, niin se käy hyvin ihmisten kautta. Jokainen ihminen omilla teoillaan palvelee joko hyvää taikka pahaa. Seurauksistahan sen tuntee, kumpaa puolta ihminen palvelee.

Ihminen, joka asettaa itsensä kaikkien muiden yläpuolelle ja haluaa olla palvelun kohde, niin silloin hän on persoonallisen pahan palveluksessa.

Meri Vesanto

Testailen parastaikaa mielessäni ajatusta, että maailmassa ei edes ole pahaa. Ajattelen, että paha on vähän niin kuin kylmyys. Sanomme kyllä, että ”halla vei sadon”, mutta fysikaalisesti halla ei ole muuta kuin lämmön puutetta.

Kalevi Kauppinen

Olisiko pahuus sitten rakkauden puutetta?

Seppo Heinola

Kukaan ei synny maailman lähtökohtaiusesti pahana. Kaikilla eliöillä on itsesäilytysvaisto ja usein relativistinen (olivatko kirkon inkivisiittorit mielestään pahoja?) paha palautuu suoraan tai hyvinkin komplisoidusti siihen. Patologinen paha on mielen sairaus, ei mikään valittu päämäärä tai olotila.

Kari Kukkanen

Luonto, ml. eläimet eivät ole pahoja, ne vain toimivat vaistojensa mukaisesti. Vain vapaat oliot, kuten ihmiset ja henkiolennot ml. enkelit, voivat toimia Jumalan tahtoa vastaan, eli toimia rakkauden periaatteen vastaisesti.

Seppo Heinola

”…ne vain toimivat vaistojensa mukaisesti.”

Täysin vanhentunut käsitys eläinkunnasta. Monet eläimet kykenevät tekemään valintoja ja olemaan myös lajitovereilleen ’pahoja’.
Raamatun ’enkelit’ eivät muuten olleet välttämättä henkiolentoja, nämä ’kulkijat’ (melek) söivät, joivat ja jopa rakastelivat maan asukkaiden kanssa.

Kalevi Kauppinen

”Pa­huus pii­lee bio­lo­gias­sa”, näinhän meille opetetaan, syy olisikin perimässä.

”Kukaan ei synny maailman lähtökohtaiusesti pahana.” Tämä on Sepon ajatus pahuudesta, jolloin ihminen tehdessään tietoisesti pahaa, voisi syyttää teoistansa saatua perimää vanhemmiltaan. Tämäkin ajatus hieman ontuu, koska esimerkiksi Suomen laki ei tunne perimää tuomioissaan, vaan kaikille on sama tuomio samasta rikoksesta.

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/senkin-psykopaatti

Seppo Heinola

Kalevi, koko yo repliikkisi ontuu., koska minähän nimen omaan esitin,.ETTEI geneettiseti periytävää eli siis ’lähtökohtaista’ pahaa ole, joten muutenkin relativisesta pahasta ei voi syyttää vanhempia. Juurikin kristinuskohan se tekee perisyntiopisssaan pahan periytyväksi aina Aatamista asti. Älyllistä rehellisyyttä keskusteluun edes hiven please!!!!

Kalevi Kauppinen

Seppo kirjoitat, että kukaan ei synny pahana, minä olen toista mieltä. Esitin asian epäsevästi, joten pitää olla vastaisuudessa tarkempi siitä, mitä kirjoittaa.

Seppo Heinola

”Seppo kirjoitat, että kukaan ei synny pahana, minä olen toista mieltä.”

No juuri tuolloinhan ihminen ei ole vastuussa pahuudestaan,koska ei ole voinut valita syntymäänsä ja voi siis syyttää pahuudestan hänet siittäneitä vanhempiaan jne aina Aatamiin asti…

Kalevi Kauppinen

Ei se vapauta ihmistä vastuusta syyttämällä vanhempiaan omista valinnoistaan, jotka aiheuttavat vahinkoa lähimmäisilleen. Eihän sekään auta mitään, jos sairastuu suvussa esiintyvään sairauteen ja siitä kantaisi kaunaa vanhemmilleen, koska hekin ovat sen sairausalttiuden perineet. Tämäkin johtaisi Aatamiin asti, eli syötyyn kiellettyyn omenaan.

Perisynti sanaa ei Raamatussa löydy, mutta alttius ihmisen taimessa on jo pahantekoon. Raamatussa kyllä sanotaan, ettei ole yhtään ihmistä Jeesusta lukuun ottamatta, ilman syntiä.

Kari Kukkanen

Seppo, yhtä hyvin voi syyttää omista pahoista teoistaaan biologiaa, koska muka geenini määräävät mitä teen, jne. aina enismmäiseen alkulimaan ja vieläpä alkuräjähdykseen. siis en minä ole paha, vaan alkuräjähdys, mikä lieneekään. Näin päsee kivasti vastuusta.

Eivät eläimet ole vastuussa teoistaan, vaikka niin väittäisit. Ne eivät ole ”vapaita” kuten sinä ja minä.

Seppo Heinola

Huoh, antaudun; logiikan kukka ei kuki Kalevin eikä Kukkasen puutarhassa. Perisynnin kastelukannu on hukassa…

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial