Jarkko Tapani Suo, kirjoitti kirjeen luomalleen hahmolle. Se on luettavissa iltalehdistä ”Lauri Tähkä lopettaa” otsikon alta. Lauri Tähkä kuolee, jotta Jarkko Tapani Suo saa elää.
Tämä kuulostaa hyvin raamatulliselta uhrautumiselta. Jeesus pelasti kaikki halukkaat Lauri Tähkä vain Jarkko Tapani Suon persoonan. Tapahtuu jotain suurta kun ihminen löytää itsensä. Siinä kuolee hahmot, kultit ja kuvitelmat.
Evl-kirkossa soisin tapahtuvan jotain samaa. Eli toivoisin sen löytävän itsensä.
Kun kirkon Jumalanpalvelukseen tuodaan sambakarnevaalit ja lapsille karkkikioski. Urut vaihtuvat sähköisiksi kilkuttimiksi sekä bongarummuiksi ja bändikamoiksi niin akustinen pilliurkujen henki häipyy takaovesta vieden Jeesuksen mukanaan. Sanokaa Fazer kun haluatte hyvää heijastetaan alttaritauluksi ja sambarytmit raikaa.
Joskus ennen muinoin virsi laulettiin yhdessä hartautta kirkossa tuntien kiitoksena ja rukouksena Jeesuksen luomalle evankeliumin viestille. Kädet laitettiin ristiin ja rukoiltiin Jumalan nimessä. Tuolloin Henki oli läsnä ja armo alttarilla.
Onko kirkko kuvitellut luoneensa paremman menestystarinan kuin Jeesus omassa elämässään meille loi.
Kirkon viroissa papit, kanttorit, suntiot ja muut olivat siksi, että heillä oli kutsumus tehtävään. Oletan kutsumuksen olleen hyvin Raamattu painotteinen.
Kun epäiltiin vaikkapa papin kutsumusta niin häntä sanottiin leipäpapiksi. Puhui kun puhua piti. Nyt olen näkevinäni kirkon viroissa ihmisiä koska siitä saa palkkaa. Toki epämukavat työajat mutta suhteellisen vähällä jos homma ei kiinnosta.
Itse olen saanut seurata läheltä kutsumustaan toteuttavan kirkkomuusikon intohimoista musiikillista taivalta. Hänelle kirjaimellisesti vain Taivas oli rajana.
Löytyykö nykyisin kutsumusammattiin tulijoita. Tottakai löytyy. Mutta liian usein löytyy myös heitä, joille palkanmaksupäivä on työn tärkein päivä. Silloin tehdään just se mikä huvittaa taikka pakko on. Kun kirkkomusiikki ei ole intohimo niin ei sillä musiikillakaan taikka soittimella niin väliä kunhan äänisaastetta saadaan aikaiseksi.
Olisiko kirkossa myös sellaisen herätyksen paikka, jossa kyseltäisiin työntekijän kutsumuksen perään. Silloin sietää myös paremmin epämukavia työaikoja jos asia on tekijälleen tärkeä. Voisiko työhaastattelun yksi kysymys olla, ”oletko löytänyt itsesi”.
Jarkko Tapani Suo on saanut olla kutsumusammatissa. Luonut sen ihan itse. Nyt hän haluaa löytää itsensä ja toteuttaa intohimoaan vapaasti.
Kirkon kutsumusammatissa Jeesuksesta ei pääse eroon. Jos Hänen kanssaan ei viihdy, niin on parempi tehdä ”lauri tähkät” ja poistua näyttämöltä.
tuomo
”Evl-kirkossa soisin tapahtuvan jotain samaa. Eli toivoisin sen löytävän itsensä.”
Tulee ajatelleeksi, että kirkko yrittää seurata poliittisia virtauksia ja yhteiskunnan arvomaailman muutoksia vähän niinkuin naiselokas muodin virtauksia. Halutaanko sillä houkutella kirkon piiriin uusia jäseniä vai estää jäsenkatoa? Monet vanhoilliset eroavat nyt kuitenkin kirkosta ja liittyvät ns. vapaisiin suuntiin. Vapaakirkko, helluntailaset, mutta myöskään katoliset tai ortodoksit eivät käy edes keskustelua esim. samaa sukupuolta olevien avioon vihkimisestä.
Kirkko on yhteiskunnallinen vaikuttaja ja sillä on edelleenkin yhteiskunnassa oma tehtävänsä, jota muu ei voi korvata. Onko tämä tehtävä nyt kirkolta hukkumassa arvomaailman myllerllykseen?
Katolinen kirkko on pysynyt perinteissään. Lutterinkirkkoon verratessa se on armottoman vanhanaikainen, mutta sen asema mm. Välimeren kulttuurissa edelleenkin on vankkumaton. Se tuntuu sisäistäneen oman tehtävänsä ihmisten ja yhteiskunnan elämässä eikä pyri juoksemaan kilpaa avojen muutoksessa.
Arvostan erityisesti sen rippikäytäntöä. Uskoisin, että se on ihmisten mielenterveyden kannalta merkittävä sakramentti.
Jotkut asiat säilyvät isältä pojalle, niinkuin Turun Sinappi ja Panu-maali.
Siitä tulee turvallinen ja luottavainen olo – vähän kuin Jumalan kämmenellä makoilisi.
Tämän meidän kotikirkon Jumala on sellainen vikevä rokkivaari, jonka mieltymykset vaihtuvat useammin, kuin paita.
Nämä nykyiset viihdejumalanpalvelukset ovat samaa genreä, kuin kesäfestarit Ruissalossa, mutta Ruisalossa on paremmat muusikot.
Asian ytimen kerroit hyvin. Jussi Halla-ahon kertonut odottaneensa kauan milloin kuulee sielukasta evankeliumia Jumalanpalveluksissa. Turhaan on odottanut. Kirkossa puhutaan politiikkaa.
Tuomas Enbuskella tuntui olevan samanlaisia kokemuksia mutta hän päätyikin fiksusti päättelemällä kirkon jäseneksi.
Mikä tehtävä kirkolla on sellainen, jota muu ei voi korvata?
Jos katolinen kirkko on armottoman vanhanaikainen, niin se kuulostaa vähän siltä kuin sen pitäisi muuttua, vai mitä? Entä mitä ovat ne ”muuttuvat arvot”, joita luterilainen kirkko nyt nähtävästi yrittää seurata? Ja eritoten, mitä ovat ne nykyiset arvot, joita kirkon EI pitäisi seurata? Miten ne vahingoittavat ihmisen elämää, jos vahingoittavat?
Voiko muuten arvostaa katolisen kirkon rippikäytäntöä, jos rikoksen papille tunnustanut pääsee sillä, kun pappi ei saa kannella poliisille siitä? Ei edes murhaa, tietääkseni. Tämä voi vain kehottaa murhan tehnyttä menemään tunnustamaan se poliisille. Itse katson niin, että jos ihmisellä on oikeasti mielenterveyden ongelmia, tämän pitää hakeutua asianmukaiseen hoitoon. Rippipappi ei ole oikea henkilö ratkaisemaan näitä ongelmia. Ei edes ensiapua antamaan.
Ja Taunolle, ehkä Ruisrockissa oli aiemmin oikeasti kovia muusikoita tai esiintyjiä ylipäätään. Nykyisin siellä lienee suunnilleen samoja, jotka käyvät myös kirkoissa esiintymässä.
Tässä on minusta koko armon ajatuksen ydin. Armo ja anteeksianto koskee myös murhamiehiä, kunhan katuvat pahoja tekojaan.
Myös ateistilla on armoa tarjolla, kunhan nöyrtyy ottamaan sen vastaan
Öh, lienet tarkoittanut, että ”ateistillE”… Totmaar ateistillakin on armoa tarjolla aina kun sille on tarvetta, ja varmasti useimmiten onkin. Ateisti myös ottaa mielihyvin armon vastaan, jos on ollut tapahtuma, jossa tämä on ollut ikävästi osallisena. Anteeksianto on aina hieno asia. Arvo, jota niin ateisti kuin uskovakin arvostaa.
Riittäiskö Yki sulla armoa murhamiehille ja -naisille?
Miksi ajattelet, että murhaajan mahdollisuus ripittäytyä on jotenkin paha asia?
Pitäisikö murhaajia rankaista – esimerkiksi Helvetissä, kun se tuntuu olevan sinulle niin kovin tärkeä asua?
Armo on eri asia kuin sovitus. Armolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten eri tapauksissa murhaajiin suhtaudutaan. Monimutkainen kysymys, jota en katso tässä tarpeelliseksi purkamaan.
Mutta joo, ripittäytyköön murhaaja papille miten hyvänsä, kunhan menee sen jälkeen ripittäytymään poliisillekin. Epäilen silti, meneekö. Ja papin on pidettävä turpansa tukossa, vai miten on?
Rikoksista on oltava seuraamus, oli se minkälainen hyvänsä. Kunhan ei ole kosto. -Itse asiassa mietin, kumpi olisi kovempi rangaistus murhaajalle, taivas vai helvetti. Taivas ehkä. Mikäli mielikuvani taivaasta – uskovilta saamani . pitää kutinsa, en soisi sitä pahimmalle vihamiehellenikään… Sitä paitsi, pitäisikö murhaajan antaa mennä paikkaan, jota hallitsee massamurhaaja pahimmasta päästä..?
Loistava tuo Ruisrockista kirkkoon ajatus. Näins se on. Ja pienessä humalassa riekutaan molemmissa.
”Voiko muuten arvostaa katolisen kirkon rippikäytäntöä, jos rikoksen papille tunnustanut pääsee sillä, kun pappi ei saa kannella poliisille siitä? ”
Poliisilla ja oikeuslaitoksella on oma tehtävänsä. Ne osaavat kyllä hoitaa sen. Kirkon tehtävä on toinen. Joskus sitä kutsuttiin sielunhoidoksi.- No, jos sielua ei kerran ole, niin mitä sitä hoitamaan. Siihen löytyy kyllä nykisin paremmat keinot.
Meillä Suomessakin noin joka kymmenes käyttää meilialalääkkeitä, lisäksi unilääkkeet, relaksantit huumeet, alkoholi ..Niillähän ne tavallisen ihmisen ahdistukset ja syyllisyydentunteet hoituvat. Harvemminhan niiden syyt ovat varsinaisia rikoksia – arkielämän tapahtumia, jotka aiheuttavat ahdistusta ja syyllisyyttä.
”Poliisilla ja oikeuslaitoksella on oma tehtävänsä…”
Poliisilla ja oikeuslaitoksella todellakin on omat tehtävänsä. Mutta miten ne osaavat hoitaa tehtävänsä, os ei syyllistä saada kiinni? Tarkoitan tilannetta, jossa rikollinen on tunnustanut tekonsa papille ripittäytyessään, mutta poliisi ei ole päässyt jäljille.
Onko oikein, että pappi on vaitiolovelvollinen, vaikka rikollinen olisi tunnustanut vakavan rikoksen? Mietin vain sitä, että jos rikollinen meneekin ripittäytymään, niin onkohan tällä aikomustakaan mennä tunnustamaan poliisille tekoaan? Tuskin. Voin hyvin kuvitella, että tämä kuvittelee sovittavansa papin välityksellä Jumalan kanssa tekonsa. Jopa tapon tai murhan.
Rosvojen takaa-ajaminen on poliisin tehtävä. Ei rikollisilla ole mitään velvollisuutta ilmoittautua poliisille. Ajatus jonkinlaisesta ilmiantoyhteiskunnasta on hieman ’itä-saksalais pohjois-korealainen’.
Mihin tällaisen kerrostalokyttäämisideologian raja ylipäätään vedetään? kuuluko kaikkien soittaa 112, jos huomaavat jonkun ajavan 53 km/h 50 kilsan alueella?
Papin teko todellakin on auttaa rikollisia, avionrikkojia ja perverssejä sovittamaan syntinsä Jumalan kanssa. Myös murhamiehet ovat ihmisiä, joilla on oikeus omantunnon rauhaan.
Olkinukkea tarjoillaan taas. Ei tässä mitään ilmiantoyhteiskuntaa olla hakemassa. Mutta jos ei ilmoita poliisille tietämästään vakavasta rikoksesta, saa siitä ainakin Suomessa tuomion rikoksen peittelystä ellei peräti avunannosta, jos kiinni jää.
Sinä varmaankaan et jätä ilmoittamatta poliisille, jos tiedät jonkun tappaneen ihmisen? Minä ainakaan en jättäisi. Tai jos saisin selville, että joku on pöllinyt toisen omaisuutta kymmenien tuhansien arvosta.
Mitä tulee sellaiseen pappiin, joka rippisalaisuuteen vedoten jättää ilmoittamatta murhaajan, en voisi muuta kuin halveksia tätä. Tosin en tietäisi, jos tämä ei sitä kenellekään kerro… Mutta periaate siis on tämä.
”Mitä tulee sellaiseen pappiin, joka rippisalaisuuteen vedoten jättää ilmoittamatta murhaajan, en voisi muuta kuin halveksia tätä ” ??
Vatiolovelvollisuus ei ole mikään mielipidekysymys. Se on säädettty laissa mm. lääkäreille, poliiseille, opettejille, sotilashenkilöille ym. ja sen rikkomisesta seuraa rangaistus. Nämä voivat poiketa siitä vain erityistapauksissa.
”Ehdoton vaitiolovelvollisuus on vain yhdellä ammattiryhmällä: papeilla rippisalaisuus. He eivät saa välittää ripissä saamaansa tietoa eteenpäin missään tilanteessa. Edes henkilön antama lupa välittää tietoja eteenpäin ei ole riittävä syy poiketa tästä. Pappi ei saa missään tapauksessa välittää luottamuksellisesti saamansa tietoa.”
Nyt en puhu pelkästään vaitiolovelvollisuudesta, joka siis on tyystin selvä asia opittajilla, lääkäreillä, poliiseilla jne. Mutta nämä siis voivat poiketa siinä erityistapauksissa. Olisiko murha sellainen?
Jos Suomessa on todellakin laissa määrätty, että pappi, joka on saanut tunnustuksen murhasta, olkoon edelleen vaiti eikä ilmoita poliisille, niin silloin halveksin lakia.
Mutta onko Suomessa papilla ehdoton vaitiolovelvollisuus? On myös näin: ”Jos ripittäytyjä antaa tiedon rikoksesta, joka on tekeillä, papin tulee ilmoittaa viranomaisille asiasta niin, ettei ripittäytyjän henkilöllisyys paljastu” (wiki). Ja kun poliisi saa tiedon ja saa tekijän verekseltään kiinni, on silloin periaatteessa sama, onko hän käräyttänyt tekijän nimellä oikein vaiko vain vihjaissut poliisille.
Kuten jo aiemmin totesin. Sinulta puuttuu jokin oivallus armosta ja ihmisyydestä. Jokaisella on toki oikeus halveksia muita ihmisiä siinä määrin, kuin hyvältä tuntuu.
Omalla kohdallani olen jonkin kerran törmännyt tilanteisiin, joihin liittyy rippisalaisuuden kaltaista luottamuksellisuutta, vaikka en pappi olekaan.
Silti minulle on itsestään selvää, että minun tehtäväni on kuunnella silloin kun jollain on asiaa ja vaieta visusti siitä, mitä minulle on luottamuksella kerrottu.
Jälleen kerran, kommentit tässä eivät nyt kohtaa, eikä dialogia synny. No mitäpäs tuosta.
Mutta muistutan jälleen: puhun lähinnä katolisen kirkon rippikäytännöstä, jossa siis murhan papille tunnustanut saa olla turvassa, kun pappi ei saa kannella poliisille siitä. Teistä tämä näyttää olevan aivan ok, vai mitä?
Tottakai.
Eikö nimenomaisesti synnintuskassa oleva murhaaja ole juuri se ihminen, joka eniten anteeksiantoa ja armon sanomaa tarvitsee?
Tämä armo on ehkä sellainen kristillinen arvo, jota ateisti ei näköjään voi edes tajuta.
Armo ja sovitus. Näistäkin on jo puhuttu. En välitä toistaa. Mutta on totta, ettei ateisti voi ymmärtää sitä, että murhaaja pääsee kuin koira veräjästä ja saa papilta armollisen kohtelun. ”Mene, äläkä enää murhaa tee”… Ateisti uskoo tekojen sovitukseen. Ateisteja taas on moneen lähtöön, joten puhun vain itsestäni. Jotkut uskoo kostoon eli yhteiskunnan äärimmäiseen rangaistukseen, mutta minä en. Kuolemanrangaistukseen minulla on kielteinen kanta.
Mutta en sure sitä melkein viisikymppistä tyyppiä, joka kuoli poliisien luoteihin. Hän oli valinnut lähtötapansa. Vähän ennen oli ampunut vaimoaan päähän. Sitä ennen oli puukottanut tätä, ja oli muutenkin kiivaan sorttinen ja häijy. Kiinni hänetkin silti olisin suonut otettavan ja linnaan istumaan pistettämän. Ei armoa, vaan sovitus. Nyt ampumalla poliiseja päin tämä tiesi henkensä olevan helposti höllässä.
Entäs jos murhaaja ei olekaan synnintuskassa? Armo? Ripittäytyminen ja ”älä enää syntiä tee”? Tappajista suurin osa tekee tekonsa pikaistuksissa ja kännissä, ainakin täällä Suomessa. Murhaajat tekevät tekonsa harkitusti. Silloin ollaan kylmäverisiä, psykopaatteja tai alentuneessa mielenterveyden tilassa. Jos pappi antaa murhaajalle armon, eikä ilmianna tätä poliisille, tämä voi olla vastuussa tekijän seuraavasta murhasta.
Uskomuksesi merkittävästä sakramentista vaikuttaa oikealta.
Katolinen kirkko on valinnut rippisalaisuuden, se on heidän oppinsa, ei vain tule mieleen onko Raamatusta tätä koskevaa mainintaa. Rippisalaisuutta kuunnellessaan papilla olisi mahdollista kehottaa ripittäytyjää ilmoittautumaan poliisille ja se voi saada rangaistukseen lievennystä.
Maallinen oikeus hoitaa myös murhatun omaisten oikeudet käytännössä joka jää hoitamatta jos murhaaja ei mene poliisille ilmoittautumaan, sen takia murhan suojelu on minusta kyseenalaista. Uskoisin että pappi kärsii siitä omantunnon tuskia, ainakin pitäisi.
Katolisen kirkon opit eivät muutenkaan noudata Jeesuksen antamaa opetusta. Paavi ei ole Jeesuksen sijainen maan päällä, hänen valtaansa ei voi kukaan ihminen ottaa. Vatikaanissa tapahtuu paljon sellaista joista poliisin pitäisi olla kiinnostunut, en tiedä onko poliisi niihin puuttunut.
Rippisalaisuus on lakisääteinen asia myös luterilaisessa kirkossa.
Ripin asema juontaa siihen, ettei sielunhädässä olevan synninpäästöä saa evätä. Jos Raamatusta hakee esimerkkiä, Jeesus antoi vieruskaverilleen synninpäästön tämän roikkuessa ristillä.
Ryöväri tunnusti julkisesti syntinsä, tämä ei kelpaa esimerkiksi. Hän ristillä tunnusti sen että hän on ansainnut kuoleman.
Murhaajan suojelu on minusta rikos ihmisyyttä vastaan, sanoo kirkkolaissa mitä hyvänsä. Tässä asiassa on maallinen oikeus oikeassa kun murhaaja saa oikeudenmukaisen tuomion. Sen jälkeen kun rikollinen sovittaa rangaistuksen niin hän on vapaa mutta koskaan hän ei voi hyvittää tekoaan jos esimerkiksi on riistänyt pienten lasten isän hengen.
Monta kertaa on käynyt niin että rikollinen on lomalla tai vapautunut mutta tekee uuden murhan. Vaarallisia rikollisia ei pitäisi koskaan vapauttaa.
Sielunhoitoa voi saada halutessaan vankilassa, jos katuu tekoaan mutta rangaistuksen hänen pitää kärsiä. Vankilassa käy papit ja siellä pidetään myös hartaustilaisuuksia. Paatunut rikollinen monta kertaa osaa näytellä katuvaa ja vakuuttaa ettei hän koskaan tee enää rikosta. Tämä on tullut esille kun olen tästä keskustellut vankilassa työtä tekevien ihmisten kanssa.
Murhiin usein liittyy huumeiden ja alkoholin käyttöä, perheväkivaltaa ja lapsuudesta saakka on elämä lähtenyt väärälle uralle. Tämän takia vanhemmilla ja koululla on lasten kasvatuksessa suuri vastuu. Rikkinäisen kodin lasten on suurempi vaara hairahtua rikollisten porukkaan.
Kristillinen kasvatus on avainasemassa lasten kasvatuksessa ensin kotona ja sitten koulussa. Myös vanhempien oma esimerkki elämässä on tärkeä, lapsen pitää tuntea että vanhemmat rakastaa heitä ja antavat turvallisuuden tunteen.
On esimerkkejä siitä että rikollisista on tullut Jumalan valtakunnan työntekijöitä jotka kiertävät entisten kavereiden luona ja kertovat miten elämän voi vielä pelastaa. Niin kauan kun on elämää on myös toivoa pelastukseen.
OK, …
Onko tämä yhtään parempi: ”Tunnustakaa siis syntinne toinen toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta saisitte parannuksen.”
Jeesushan oli sitä mieltä, ettei pappeja tarvita, vaan uuden testamentin pappeus on yleistä pappeutta – kaikki uskovat ovat pappeja toisilleen.
Tunnen monta pappia monelta vuosiukymmeneltä. Olen tavannut vain sellaisia pappeja joilla on kutsumus ja tietenkin sellaisia joiden kutumus tunne on hävinnyt. Nykymaailmassa papin arvostus on kyseenalaista. Heitä siedetään julkisten rituaalien toimittajina mutta muuten suhteet suureen yleisöön ovat melkein olemattomat.
Kirkossakäyntitilasto kertoo siitä paljon. Tavallisina pyhinä reilusti alta prosentti menee paikkakunnan kirkkoon.
Parantaakseen tilastoja toimituksissa, siis häissä, kastejuhlissa, ripillepääsyä juhlivissa ja hautajaisissa kävijät lasketaan yhteen . Mutta paljastavinta on nuo jumalanpalvelustilastot.
Jotkut papit ovat sosiaalisia ja viihtyvät noissa tilaisuuksissa mutta eivät kaikki. Moni pappi toivoisi voivansa perustaa todellisia keskustelupiirejä ta luoda erityisiä hartaushetkijä sellaisille jotka haluavat syvempää yhteyttä.
Jossakin sellaisessa on onnistuttu , mutta en usko sen olevan kovinkaan yleistä.
Ruotsissa ei ole herätysliikkeitä Suomen tapaan, vaan herätykset ovat vapaakirkkojen monopooli. Nyt heidänkin lukumääränsä on puolittunut.
Papiksi ryhtyvä opiskelee viisi- kuusi vuotta ja sitten kukaan ei ole kiinnostunut heidän osaamisestaan, vaan heille jää seremoniamestarin rooli. Heidän kutsumustietoaan tutkitaan ennen papiksivihkimistä. Papit voivat ajautua ja ajautuvatkin kriisiin kutsumuksensa suhteen. Kuten tunnettua, seurakuntakansliat ovat riitainen paikka. Siitä on jatkuvia raportteja. Eli turhauminen tekee sen että käydään toinen toisensa kimppuun.
Kutsumustietoisuus ei auta suhteessaa maailmaan kun maailma ei ole kiinnostunut . Jonkun prosentin kiinnostuksen kasvu jossain mielipidetutkimuksessa ei näy jumalanpalvfeluksiin osallistujien määrän kasvussa.Kiinnostus jää henkilökohtaiselle tasolle.
Pelkään että pitkän päälle Yki on ”voittajien” puolella. Herätyksiä ei tule olemaan.