Kolmiyhteinen Jumala tuli tapaamaan Abrahamia ja Saaraa kolmen enkelin muodossa. Tapaaminen oli tärkeä. Siitä on tehty kuuluisa ikonikin. Varmaakin tämän avulla on tarkoitus lähestyä kolmiyhteistä Jumalaa.
Mitäpä Abraham ja Saara tarjosivat kolmiyhteiselle Jumalalle?
Vastaus on hyvin kaunis: Voita, maitoa ja vasikan lihaa!
”hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmistamaan ateriaa. Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen” (1 Moos 18:7-8)
Siinä oli ehtoollinen tärkeiden vieraiden kanssa. Eivät laittaneet jotain kuivaa öylättiä pöytään. Tämä Rublevin ikoni-kuva on kopioitu Sacrumin-sivulta. Ikoni on 1400-luvulta, ja näyttäisi, että kohtaamisen antimet on väärennetty, vai mitä lie tuossa kulhossa?
Alkuperäisen ehtoollisen ainekset olivat siis: voi, maito ja vasikka! Vaikka menetänkin täten kaikki konservatiiviystäväni, on sanottava silläkin uhalla, että olemme jälleen lehmäteologian ytimessä. Todellinen pyhä ehtoollinen ei voi olla öylätti, vaan sen kaikkien aineosien on tultava lehmästä. MOT.
Ok. No totuuden nimessä, oli niillä siinä leipääkin varmaan voin alla, mutta viinin sijaan juotiin maitoa.
Joo Anne, …
Kesämökille voisi hankkia näitä öylättileipiä vierasvaraksi – jos eivät muuten ymmärrä lähteä. Yksiyhteisen Jumalan näkökulma öylättileipään käy ilmi Kainin ja Abelin kertomuksesta. Abelin vege-ehtoollinen ei kelvannut Jumalalle.
Kaikki tulee maidosta. Katselin englantilaista ohjelmaa siitä kun ihmiset haluavat muuttaa maalle. Siinä haastateltiin yhtä maanviljelijää joka jalostaa maidosta vodkaa. Resepti tulee Puolasta. Reportterin mielestä aito vodkan maku.
Tarina jatkuu sitten niin että Herra lupasi Abrahamille pojan seuraavaksi vuodeksi. Saara nauroi. Sitten vieraat, ilmeisesti Herra ja kaksi enkeliä, ( Tekstissä puhutaan sekä yksikössä että monikossa noista vieraista), lähtivät Sodomaan tuhotakseen kaupungin. Abraham tyinkasi että jos sieltä löytyy kymmenen vanhurskasta niin kaupunki säästyy ja Herra
Kaksi vieraista meni Sodomaan ja yöpyivät Lootin luonna. Kaupungin miehet halusivat raiskata ne ,mutta Loot tarjosi kahta tytärtään heinän sijalleen mutta kaupunkilaiset eivät suostuneet jne ja kuinka sitten kävikään…..
Tyttäriä saa raiskata kunhan vieraanvaraisuuden lakia ei rikota. Sillä lailla. Miten pitkälle nämä esimerkkikertomukset ovat ohjeellisia aito uskoville?
Tuo on yhä joidenkin heimojen vieraanvaraisuuskäytäntö Ugandassa tai ehkä oli ollut ugandalaisen ystäväni elinaikana joskus silloin muinoin kuin siellä kävin. Ilmeni myös ilmeisesti joissain mongolien käytännöissä, kun asiaan oli viite Tsingis Khani-sarjan ensimmäisessä osassa.
Ilmeisesti sikäläistä maailmanmenoa. Sieltä tullaan. Ja siihen kristinusko toi muutosta, vaikka kuinka sitä yritetään kieltää.
Miten kristinusko toi sen muutoksen? Onko luotettavaa lähdettä?
Luotettava lähde on tässä tapauksessa oma tulkintani materiaaleista, joita olen lukenut gradua tehdessäni ja pitkin koko teologian opintojakin kaikki ne vuodet. Opiskeluni päämäärä ja tarkoitus kun oli juuri näitä miettiä. Olen minä tuosta joskus aikojen alussa jonkun kirkkohistorian esseenkin kirjoittanut. Haluatko lukea? 🙂 Totta kait tälläinen on tulkintaa, eikä mitään luonnontiedettä, mutta on varhaisista ajattelumalleista ja kulttuureista ja kulttuurin muutoksista ihan kovaa faktaakin. Kaivettu hautoja ja piirroksia, verrattu ympäröivää yhteiskuntaa ja vaikkapa kristittyjen tyttöjen naimaikiä yms.
Itseasiassa joka ainut kirjallinen työni teologiassa haki tuon naisasiaperspektiivin ihan kaikkeen. Aina se jostain löytyi.
Kotimaa24:llä aikoinaan julkaisin niitä opintoihin liittyviä essee-tehtäviä. Monet niitä lukivatkin, kunnes heittivät meidät deplorables ulos koko foorumilta. Ilmeisesti et ollut seurassamme silloin?
Siirsin tekstejäni silloin turvaan omaan blogiin, jossa näkyvät vieläkin olevan. Tästä vaan sitten lukemaan eri puolia asiasta aina sen mukaan mitä opintoihin milloinkin kuului:
https://paavalinmatkassa.wordpress.com/
Se kirkkohistorian essee ei näy tuolta löytyvän, mutta on se minulla koneella jossain, ja tarvittaessa etsittävissä.
Mielelläni näkisin sen lähteen, mistä voin vakuuttua, että nimenomaan kristinusko vaikutti siihen, ettei vieraanvaraisuuden nimissä enää ollut soveliasta uhrata vaikka tyttäret raiskattaviksi sen sijaan, että vieraille tehtäisiin mitään. Vai voisiko mitenkään olla mahdollista, että ajat ja tavat muuttuivat ja nähtiin selvemmin se mikä oli soveliasta ja mikä ei.
Varmaankin voidaan yleistää, että yksi uskontojen keskeinen tehtävä on oikean ja väärän määrittäminen yhteiskunnassa. Tässä suhteessa on aika selkeää, että kulttuuriset muutokset ja muutokset uskonnoissa kulkevat käsi kädessä. Hiljalleen kristinuskokin on taipumassa hyväksymään homoseksuaaliset aktit, jotka yhteiskunta hyväksyi Suomessa 1971.
Kristinuskon historiaa on vuosisatojen aikana valkopesty siinä määrin, että luotettavan käsityksen muodostaminen kristinuskon roolista muutoksessa on vaikeaa. Viimeisiä vuosikymmeniä lukuunottamatta oikea ja väärä ovat olleet kokonaan integroituna kirkon näkemyksiin. Uskallan ajatella, että kirkko on pitkälti edustanut muutosta vastustavaa voimaa yhteiskunnallisessa muutoksessa.
Nykyisinhän kirkosta on tullut lähinnä moraalinen perässähiihtäjä, jonka piirissä käydään keskustelua asioista, joissa ei ole mitään keskustelemista. Moraalisten teemojen edistäminen on siirtynyt kansalaisjärjestöjen tehtäväksi.
Ehkäpä on jopa väärin sanoa, että mitään varsinaista kristinuskoa edes on olemassa. Jokaisella vuosisadalla on ollut oma kristinuskonsa, joka on enemmän heijastumaa ihmisistä, kuin heijastumaa ihmisiin. Paavalin kristinuskolla ja piispa Mari Leppäsen kristinuskolla tuskin on enempää yhdistävää rajapintaa, kuin piispa Häkkisen ja kenttäpiispa Särkiön kristinuskollakaan.
Minun mielestäni voidaan myös perustellusti kysyä, olisiko lopputulos yhtään erilainen, jos kristinuskon tilalla olisi jokin muu uskonto.
”Minun mielestäni voidaan myös perustellusti kysyä, olisiko lopputulos yhtään erilainen, jos kristinuskon tilalla olisi jokin muu uskonto.”
Kyllä minä ainakin mieluummin asun kristinuskon läpitunkemassa kuin islaminuskon läpitunkemassa valtiossa.
En minäkään oikein kirkkoihin instituutioina usko. Sen sijaan yritin mennä sinne, missä se itse usko oli liikkeellepaneva voima. 300 vuotta kristilliset yhteisöt kuitenkin elivät ilman Konstantinusta ja minusta noissa yhteisöissä oli nähtävissä aikalailla vastakulttuurista elämäntapaa, joka sitten myös kantoi esimerkiksi ruttojen ym. koettelemusten aikana. Kristityt esimerkiksi tosiaankin naittoivat tytöt vanhempina kuin ympäristö. Tällaiset asiat vaikuttavat siihen, mihin suuntaan asiat kehittyvät. Näitä on hiukan ekonomistien tyyliin tutkinut mm. sosiologi Rodney Stark. Ihan tyhjän päällä ei olla, vaikka tavallisten ihmisten elämästä on vähemmän tietoa kuin keisareiden ja valtaapitävien.
Toki on juuri noin kuin sanot.. asiat liikkuvat yhdessä ja ei ole synnittömiä näissä kuvioissa. Ihmisen arvo Jumalan kuvana ja työtoverinakin melkein on vahva ajatus ja idea, jolla ei voi olla olematta merkitystä. Sen merkityksen ehkä huomaa, kun kristinuskon arvot alkavat yhteiskunnastamme häipyä.
On kaksia Annea toisaalta tällainen mielipidekirjailija ,mutta sitten se toinen. Jo takavuosina luin niitä teologisia Kotimaasta ja vaikka en ole ammattilainen ,niin tunnen kyllä sillä alalla lahjakuuden ja kyvyn kun sellaiseen törmään . Tutkijan sielun haistoi jo kaukaa. Kun on selvä teema ja selvät lähteet ja sitä voi tutkia ja tulkita , niin en yhtään ihmettele sitä laudaturia. Olisi jatkanut vaan sillä linjalla ja jättänyt politiikan rauhaan niin ei tarttis riidellä.
Olen täysin samaa mieltä Markun kanssa.
Meinaatko että lahjakas tutkija ja tohtori ei ole sovelias näkemään politiikkaa yhtenä yhteiskunnan osana, jota myös tuosta tutkimuksen maailmasta, tutkipa ihan mitä tahansa, on oleellista seurata.
En arvioi ketään henkilönä mutta asiapohjalta Annen Paavali gradu oli mielenkiitoisuudessaan minulle upea kokemus tutustua. Ja mitä tulee politiikkaan niin se peilaa hyvin sitä kuvaa jonka olen saanut hänen tutkijan työstään.
Mutta niinhän se on, että Markun kaltaisten on vaikea hyväksyä toisajettelua oikeana mielipiteenä. Ja Juha Hyrsky nyt on luku sinänsä. Odotan suurella mielenkiinnolla ensimmäistä hänen omaa ajatustaan jostakin. Olkoon ihan mistä tahansa. Sellaista joka ei nojaa yhteen taikka kahteen luettuun vaan jossa näen jotain omaa ajattelua.
Jos joku jossain keskustelussa ajattelee toisin kun minä niin sanon vastaan. Eiks se sillä lailla toimi?
”Olisi jatkanut vaan sillä linjalla ja jättänyt politiikan rauhaan niin ei tarttis riidellä.”
Entäpä tämä lausunto? Eikös tuo viittaa siihen, että olisi paljon kivempi elää siinä suvakkikuplassa, kun pitäisin suuni kiinni ja kaivelisin vain jotain antiikin tekstejä ja loisin omia mielikuvitusmaailmoja.
Kiitos vaan kovasti näistä kommenteista. Olen suorastaan otettu. Ja koen olevani tietenkin oikealla tiellä – kun Tsingis-kaani- sarjan osa 2 on menossa.
Ykille kirkkohistorian esseeni vuodelta 2006… Taisi olla ensimmäisiä tekstejäni.
https://www.dropbox.com/s/r2dtrbzf1cdlkn6/ratas_naiset_1_vuosisadalla.pdf?
Jahas. Joo luen kun saan keskityttyä siihen.