Riikka Purra nosti esiin kulttuurin luksustien, jossa aina valtio on sen ylläpitäjä. Erinomainen herätys syvällä tyytyväisyyden suossa uinuvalle kulttuuriväelle. Purra teki palveluksen, jos yksikin ammatillisesti orientoitunut luova ihminen, taiteilija koki piston sydämessään. Kysymyksen pitäisi kuulua olemmeko me ansainneet tämän tuen yhteiskunnalta silloin kun puhutaan rajatusta varallisuudesta. Minun luovuuteni on minussa eikä sitä sinne euroja lapioimalla tuoda.
Jokainen kansakunta ja valtio ansaitsee henkisen kultuurin lippulaivansa… konserttitalonsa, kansallisoopperansa ja kansallisteatterinsa sekä kansallismuseonsa vaikkapa. Sekä ruumiinkulttuurin puolella eri hallit ja rakennukset harrastaa ovat hyvinkin paikallaan.
Mitään tästä aarteistosta Purra taikka perussuomalaiset, ylipäätänsä poliittiset päättäjät eivät ole hävittämässä. Päinvastoin.
Kultturiväki ymmärsi taikka halusi ymmärtää asian niin, että perussuomalaisilla olisi jotain suomalaista kulttuuria ja sen perintöä vastaan. Ei todellakaan. Olen takuulla suomalainen luova taiteilijasielu. Otan puheenjohtaja Riikka Purran sanat haasteena itselleni eikä minulta ole mitään pois.
Kulttuurin sisältö on sen tekijöiden luomaa. Se on luovuutta ja kykyä sisäistää ja ilmaista itseään, jos puhutaan henkisestä kulttuurin hyvästä. Kuka synnyttää kulttuurin niin ihan jokainen meistä. Performanssimme on arjen aikaansaannos.
Sen sain taas kerran kokea kuinka herkkähipiäistä porukkaa tämä kulttuuriväki on ja lukee itsensä jotenkin jumalalliseksi. Olen mitä suurimmassa määrin luova, tunteva ja välittävä romanttinen taiteilijasielu. Mutta se ei loukannut lainkaan mitään näistä taiteilijan tunteista, kun poliittinen päättäjä toteaa vikkapa yli 50 miljoonan euron oopperan ylläpitokustannusten olevan tässä ajassa raskas taakka suomalaisille veronmaksajille. Jos ostetun oopperaipun hinta veronmaksajalle on yli 720 euroa niin kyllä siitä saakin älähtää. Lipun ostava väki maksaa vain pienen osan nautinnostaan. Ei se väärin ole mutta yhteiskunnan tarjoamaa luksusta todella.
Ei me mitään kommunistijäännettä kulttuuri-ikoneiden ylläpitämiseksi kaivata. Yhdenkään taiteilijan ei tule alistua vallanpitäjien käsikassaraksi, kuten vaikkapa venäläiset säveltäjät, muusikot ja taiteilijat ovat pakon edessä tehneet. Siksi valtion kulttuurille antamien rahojen poliittinen tausta ei ole mitenkään perusteltavissa taiteellisilla syillä. Kirjastojen tuki kirjailijoille, muusikoille ym on mittaamaton vaikkapa.
Meidän kulttuurin toimijoiden pitää nähdä mitä kaikkea meille tarjotaan. Tämä maa on todella kulttuurimyönteinen sekä ammatillisesti että harrastustoiminnaltaan.
Se minkä kieltäisin kulttuurissa on esittävän ja luovan taiteilijan kohdalla sana ammattilainen. Se on lapsellinen tapa korostaa itseään. Luovan työn tekijän ammatillisuus on vain koulutuksessa, jota Suomessa tukee todella hyvin valtiovalta ja erilaiset julkiset palvelut. Kuka on ammattilainen näyttämöllä, luovuuden kammiossaan, niin sen arviointi on vain ja ainoastaan kulttuurista nauttivalla.
Kulttuuriväen pitäisi ymmärtää tehdä tiettäväksi miksi me luovat elämän sisällön tuottajat ja ”sulostuttajat” olemme olemassa. Mitä se kulttuuri arjessa on. Ei mitään ihmeellistä ylevää vaan hikistä työtä, jolla taiteilijat ja osaajat antavat sisältöä elämään, synnyttävät tunteita ja kiintopisteitä omista lähtökohdistaan sekä havainnoivat ympäristöään.
Koulujen osalta kaipaan tuntuvaa parannusta. Ei ole rahakysymys eikä vaadi poliittisia päätöksiä. Vain feminismihöttö ja poliittinen luontoaktivismi pysyköön poissa.
Koulujen henkiset kilpailut takaisin. Ne eivät hyljeksi tai mollaa ketään. Muistan kun musiikin lisäksi osallistuin muovailuvahalla tehtyihin koitoksiin. En pärjännyt mutta aina osallistuin.
Omasta kouluajastani ovat jääneet lukuisat näytelmät, konsertit ja muut mieleen. Kaarlo Kultalahden monologeja kuultiin usein. Yrjö Jyrinkosken jykevä lausunta on syvällä sielussa. Eino Leinon runous tuli tutuksi. Veikko Sinisalo vieraili myös koulullamme.
Kulttuurikeskustelu politisoidaan vasemmalta laidalta ja sille annetaan merkityksiä, joita siinä ei ole.
Kyllä kulttuuriväki saa katsoa peiliin. Vaadimme valtiolta ay-liikkeen omaista suhtautumista tekemisiimme.
Kun kulttuurista tehdään elitististä hinnoittelemalla itsemme ulos ihmisten ulottumattomiin niin syy ei ole politiikan vaan aivan itse aiheutettu. Vaikkapa minä, en tänä päivänä pysty menemään teatteriin. Rahat ei riitä kymmenien eurojen lippuihin.
Poliittisen päättäjän pöydällä pitää olla ykkösasiana ihmisen hyvinvointi. Monipuolinen kulttuuri on osa sitä mutta ei todellakaan ensimmäisenä.
Suomalainen on kulttuurinsa ansainnut. Niin luksuksen kuin elitistisenkin taikka enemmän junttihenkisen harrastamisen.
Pelastusarmeijan resepti on hyvä, jossa ensin soppaa ja sitten Jumalan sanaa.
tuomo
Taide ja kulttuuri eivät suinkaan ole mitään luksuspalvelua. Ne ovat itse asiassa kaiken kehityksen edellytys. Siksten Korkman, jonka kanssa en ole juuri ollut samaa mieltä, totesi Ateneum-lehden haastattelussa, että ”kulttuuri on viime kädessä taloutta tärkeämpää, koska talous on välineellistä mutta kulttuuri itseisarvoista. Taidekokemukset kehittävät kuitenkin myös mielikuvitusta sekä kykyämme ajatella, miltä asiat näyttävät toisen ihmisen näkökulmasta”.
Olensamaa mieltä. Toisaalta kulttuuria on lähes kaikki mitä teemme. Mutta ilman luovaa tekemistä ja ilmaisua ei olisi tullut kaikkea sitä mistä me länsimaiset ihmiset nautimme ja mitä pidämme itsestään selvinä.
Kun puhumme kulttuurin rahoituksesta, tarkoitamme usein establisoituneita taideinstituutteja, kuten kansallisoopperaa. Näiden rahoitus onkin juhlavaa ja runsasta. Mutta sitten on koko muu Suomi kulttuuritoimijoineen ja taiteilijoineen, joista ylivoimaisesti suurin osa on niukkuuden rajoilla toimivia nälkätaiteilijoita ja -seuroja.
Itse työskentelen omaehtoisen elokuvakulttuurin ja mediakasvatuksen parissa toimivassa yhdistyksessä. Yhteiskunnallinen rahoitus on ollut aina ja on erittäin niukkaa. Meitä on viisi työntekijää ja palkkamme ovat todella onnettoman surkeat. Ja silti joudumme olemaan lomautuksella osan vuodesta.
Kulttuuri ei suinkaan hyötyynsä nähden ole mikään rahasyöppö. Valtion tuki kulttuurialalle per vuosi on n. miljardi euroa, mutta sen tuottama tulos taas 13 mrd e. Kulttuurialan osuus BKT:sta on Suomessa 3,1 %, kun vastaava Euroopan maissa keskimäärin on 4,4 %. Kuluvana vuonna taiteen ja kulttuurin saama valtionosuus on 0,75 % koko budjetista, joten ei Suomessa ainakaan ihan liikaa kulttuuria tueta. Yritystukia valtio maksaa paljon enemmän.
Yhdistyksemme toiminta on todennäköisesti tuottanut runsaat tulevaisuuden säästöt sotemenoissa. Niitä vain ei voi laskea. Ja kun ei voi laskea, voidaan helposti sanoa lakonisesti, että ”ette te mitään tuota”…
Taide- ja kulttuuriala työllistää 120 000 – 130 000, joista suurin osa minimipalkoilla. Ei kulttuuriala ole mikään luksusala. Taide- ja kulttuuriala on sen sijaan edellytys kaikelle menestykselle. Sijoitus tulevaisuuteen. Se lisää hyvinvointia ja terveyttä – tarkoittaa runsaita säästöjä sotemenoissa. Se tuottaa uusia innovaatioita – tarkoittaa lisää työpaikkoja ja menestystä.
Yhdyn Ykin yo näkemyksiin täysin. Tuosta 0,75 prossasta kun vielä suurin osa mene muuhun kuin luxuksen rahoittamiseen. Ja huomattakoon, että laitoskulttuuri on erittäin työvaltaista ja tuotteet edellyttävät erittäin paljon ns. miestyötunteja. Jos oopperaa ja sinfoniaorkestereita pidetään luxuksena, niin niin niiden tukiosuus valtion budjetista on noin 0,075 prossaa. Ja se katettaisiin kirkkaasti yksin veroporsaanreiät tukkimalla . Mutta noita rahan ulosvirtauksia ei oikeisto tietenkään halua tukkia ja huutaa naama punaisena moisen olevan ’veronkorotusta’.
Mitä muuten arvelette, paljonko valtio menettää vuosittain agressiivisen ns. ’verosuunnittelun’ ja veroparatiisien ja monen moisen muun kieroilun kautta?
Pelkästään aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi valtio menettää vuosittain kaiketi keskimäärin miljardin. Suunnilleen saman mitä valtiontuki kulttuurille on.
Yritysten verosuunnitteluun liittyen, mielenkiintoisesti jokunen vuosi sitten, kun Suomen mepeiltä kysyttiin, pitäisikö yritysten verotiedot julkistaa maittain, oli sen puolesta vihreiden, demareiden, vassarien ja keskustan kaksi meppiä. Vastaan olivat persuje ja kokkarien mepit. -Yksi kokkari oli kyllä puolesta, mutta hänestä voikin ihmetellä, miksei tätä puolueesta ole jo erotettu, nimittäin Sirpa Pietikäinen.
Olen täsmälleen samaa mieltä, että taiteilijat ansaitsevat palkkansa mutta en kaikki väitteet ennaltaehkäisevistä sotepalveluiden tarpeista ovat kuin veteen piirretty viiva. Kun itse olen joutunut nykyiseen tilanteeseen koronan takia eli taloudelliseen ahdinkoon ja verottajan mielivaltaisen verotuksen kohteeksi niin en minä voi mitään muuta pyytää kuin oikeudenmukaista kohtelua. Minä tarjoan musiikillani luksusta mutta sen palvelun ostaja kokee asian kuin kokee.
Taide ei ehkäise mitään eikä tuo mitään muuta kuin tunne-elämän herättämiä kokemuksia.
Yki ja Seppo, nyt minusta tuntuu, että te puhutte nyt eri asiasta kuin Riikka Purra. Hän ei takuulla vastusta mitään siitä kulttuurista josta vaikkapa Yki kommentissaan puhuu. Ylipäätään hän ei vastusta mitään kulttuuria.
Pitää olla rehellinen. Suomi on kansallisoopperansa ansainnut mutta tänä aikana onko oikein että jokainen veronmaksaja maksaa ostetusta kansallioopperan lipusta 723 euroa. Siis jokainen veronmaksaja.Kun sanotaan että pitää leikata ja säästää niin vähintäänkin kohtuullista on että palvelun käyttäjä viime kädessä ostaa lippunsa. Kustantaa sen taitailijansa jonka haluaa esiintyvän. Onko veronmaksan tehtävä maksaa sellaisesta viihteestä johon ei ole mitään mahdollisuutta.
Olen Purran kanssa täysin samaa mieltä, että meidän säästökohteita eivät voi olla sairaan- ja vanhustenhoidon palvelut. Eivät liioin koulutuksen perusopetuksen palvelut jne.
Olen itse kulttuuripalvelujen tuottaja ja suurkuluttaja. Silti ymmärrän että rajansa kaikella.
”Kulttuuri on luksuspalvelu, johon tällä hetkellä valitettavasti Suomessa menee liikaa rahaa.” -Purra.
Häneltä ei liene tullut tarkennusta, mitä kulttuuria hän luksukseksi määrittelee. Itse voin hyvin määritellä juuri oopperan, Kansallisoopperan ja Savonlinnan oopperajuhlat luksukseksi. Ja olkoon näin, jos omillaan toimeen tulisivat, mutta nämä kulttuurin käenpojat saavat lihavat valtiontuet samalla, kun kaikki muu henkilökunta kuin siivoojat ja kahvilatyöntekijät ja taiteilijat saavat tukevat palkat ja palkkiot. Mielenkiintoisesti Bulevardin Teatteriyhdistys on saanut 300 000 e valtiontuen, vaikka se hoitaa hesalaisten porvarien kulttuurinälkää Aleksanterin teatterissa – ja myy pääsyliput esityksiin.
Purra voisi hyvin ja selvästi kertoa, mistä kulttuurista pitää leikata ja mitä voisi ja ansaitsisikin tukea lisää. Olisi aikamoista, jos jo vuosia niukkuuden rajoila kitkutellut taidealan toimija saisi lunta tupaan vielä valtiontukien leikkauksessa. Jos esim. meiltä vielä leikattaisiin, niin kyllä siinä pantaisiin pillit pussiin ja kamerat laukkuihin lopullisesti.
Näillä näkymin, jos persut pääsee hallitukseen ja valtiovarainministeriksikin vielä onnettomasti persu, odotan tasaista leikkausta koko kulttuuri- ja taidealalle.
Tuomo,kyllä minä oti huomioon juurikin opperan ko luksuksena kun totesin: ”Jos oopperaa ja sinfoniaorkestereita pidetään luxuksena, niin niin niiden tukiosuus valtion budjetista on noin 0,075 prossaa. Ja se katettaisiin kirkkaasti yksin veroporsaanreiät tukkimalla”
Kaikkien kulttuuritukien osuus valtion budjetista on alle prosentin, siis luvusta 100 kulttuuri saa alle 1:n.Tästä ykkösestä ooppera ja muu luxus saa edelleen alle kymmeneksen . Valtion budjetista tuetaan myös liike-elämän luxusta, mm turkistarhausta, joka tuota luxus vaatteita. Onko Pura huolissaan tuosta elitismistä joka vielä rääkkää eläimiä?
Minusta on outoa puhua kulttuurista, jos oikeasti tarkoitetaan jotain hyvin kapeasti rajattua kulttuurin osaa, jolla viitattaneen taiteeseen ja johonkin hyvin kapeaan korkeakulttuuriksi rajattuun kulttuurin osaan. Myös jääkiekko on kulttuuria, samoin lähiöpubi. Yleisradio on mitä suurimmassa määrin kulttuuria.
Korkeakulttuurin ongelma on punaviinissä marinoidut wannabee-taiteilijat. Viime aikoina olen käynyt muutaman kerran korkeakulttuutisissa tapahtumissa. Ikävä kyllä niiden merkittävin anti on väliaikatarjoilu. Esimerkiksi oopperatalossa esitetty Oopperan Kummitus oli jokseenkin fiasko, kun sitä vertasi samaan esitykseen New Yorkissa. Suorastaan hävetti rahoittaa kyseistä vätystelyä verorahoilla.
Kansallisteatterin Ensimmäinen Tasavalta oli huomattavasti laadukkaampi. Meillä on toki Oulussakin laitosteatteri. Sen lakkauttaminen olisi varsinainen kulttuuriteko. Yksi uimahallikaverini on tunnettu eläkkeellä oleva näyttelijä. Hän sanoi häpeävänsä Oulun Kaupunginteatteri nykyisten näyttelijöiden velttoa otetta omaan työhönsä.
Positiivisia elämyksiä ovat onnistuneet tarjoamaan useimmiten intohimopohjalla toimivat taiteilijat. Pyynikissä esitetty tuntematon sotilas 60-luvulla oli OK, KOM-teatterista olen pitänyt ja samoin Oulun Työväenteatterin joistain esityksistä.
Summa Summarum – Purra tekisi suuren palveluksen kulttuurille, jos leikkaisi sellaisen taiteen rahoitusta, joka ei kykene elättämään itseään omalla työllään. Kulttuurin suurta alennustilaa kuvastaa hyvin Ville Rannalle myönnetty journalistipalkinto. Rannan piirroksissa on kaksi isoa puutetta: Ranta ei osaa piirtää, eivätkä piirrokset ole hauskoja.
Käsite kulttuuri on kyllä hankala. Kulttuuri kuitenkin kattaa käytännössä kaiken ihmisperäisen tekemisen. Toisaalta kulttuuri tarkoittaa suomen kielenkäytössä lähinnä luovaa tekemistä ja lähinnä kuvataiteita, elokuvaa, musiikkia, teatteria, oopperaa, kirjallisuutta ja näiden hybridejä.
Ooppera ei minua innosta, vaikka yhdessä olenkin ollut mukana teknisessä toteutuksessa ja esitys varsin komea olikin, Mozartin Don Giavanni. Teatterin kohdalla kiinnostaa harrastajateatteri sekä vapaat teatteriryhmät. Laitosteatteri ei juurikaan. Ja on totta, että laitosteattereissa on leipäännytty ja esitykset eivät aina oikein laadukkaita ole. Tämän olen siis kuullut. Olen käynyt vain laitosteatteriesityksistä vain sellaisissa, jotka lähtökohtaisesti ovat kiinnostaneet. Ei moittimista muuten, mutta huonokuuloisia niissä ei ole huomioitu. Edes korvastyrkkareista ei aina ole apua.
Hyvin valtionrahoitettuja institutionaalisia taidelaitoksia kyllä minun puolestani sopisi muistuttaa kuolevaisuudesta tukia leikkaamalla.
Jos Purra tekisi palveluksen kulttuurille leikkaamalla rahoitusta niiltä, joka ei kykene elättämään itseään omalla työllään, niin miten urheilun kanssa?
Vain harvat kansanedustajat olisivat valmiita leikkaamaan huippu-urheilun tukia, vaikka se on silkkaa bisnestä, jossa isot ja lihavat rahat liikkuu ilman valtiontukiakin?
Itse olen sitä mieltä, että ne ns. ruohonjuuritason vapaat kulttuuri- ja taidetoimijat ansaitsevat tukensa. Varsinkin, kun niillä ei ole juuri mahdollisuuksia pitää toimintaa yllä vain omillaan. Ne tekevät aivan taatusti yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja tulevaisuuteen sijoittavaa työtä.
Ja Ville Rannasta olen eri mieltä. Ville Ranta juuri osaakin piirtää ja huomiot ovat tarkkanäköisiä ja hauskoja… Mutta tämäkin on arvostus- ja makuasia.
Suuntaisin enemmän varoja musiikkiopistoihin, lasten ja nuorten kirjallisuus- tai kuvataidekerhoihin ym. Esimerkiksi kirjastot tekevät siinä suhteessa hyvää työtä. Ne palveleva suurta väestöryhmää ja ansaitsevat enemmän yhteiskunnan tukea. Monet musiikkiopistot lainaavat instrumentteja musikkiopintoja aloitteleville lapsille ja nuorille, sillä perheillä ei useinkaan ole varaa hankkia lapselle esim. selloa tai huilua.
Nykynuorelle tyrkytetään etupäässä räppiä ja muuta moskaa ja lehdistö metelöi hengästymiseen asti erilaisten poppareiden pukeutumisesta ja suhteista. ”Tältä hän näyttää nyt!” Tällä tavalla ei kouluteta kulttuurin kuluttajia. – eikä maksajia.
Nuoresta on tämäkin vitsa väännettävä. Tulevat Lang Langit ja Pogorelichit aloittavat uransa varhain. Kaikista ei tule huippuja, mutta kulttuurinen lukutaito kehittyy ja ymärrys kasvaa harjoitellen. Lasten musiikin tai kirjallisuuden laatu ja tarjonta ovat siinä suhteessa avainasemassa. Olen itsekin joskus hikoillut sävellajien kanssa Aaronin surullisia ja iloisia tansseja rimputellen. – Ei tullut pianistia, mutta parempia taitajia arvostava kuluttaja kumminkin.
Ps. Mitähän muuten Straussin tai Lannerin aikaiset viihteen kuluttajat mahtaisivat tuumia nykyviihteen tarjonnasta?
Räppi ja muu moska ovat nuorison tapa luoda omaa kulttuurista identiteettiään. Minusta on aika taistolainen ajatus pyrkiä kouluttamaan ihmisistä ”oikeanlaisia” kulttuurin kuluttajia.
Itse ajattelen, että nimenomaisesti Aaronin pimputtaminen on vienyt ajanut monta nuorta taiteilijan alkua ojasta allikkoon. Orjallinen pianon nappuloiden painaminen annettujen nuottien mukaan pikemminkin kuolettaa luovuutta, kuin lisää sitä.
Meri on hyvä räpissä. Ehdotin josko siinä hänen kabaree-tuotantoyhtiössä voisi olla joku sellainen ’räppiä ja raamaattuteologiaa´’ osasto. Mehän voitaisiin tehdä myös joku Blogimetsän kulttuuriesitys. Meillä on aika paljon talenttia. Tuomo vois soittaa viulua, Seppo lausua jotain, Yki heittää sketsiä uskovista.. jne..
”Räppi ja muu moska ovat nuorison tapa luoda omaa kulttuurista identiteettiään. Minusta on aika taistolainen ajatus pyrkiä kouluttamaan ihmisistä ”oikeanlaisia” kulttuurin kuluttajia.”
Tiedä tuosta taistolaisuudesta. Nuoriso lienee aina luonut oman kulttuurinsa. Kapina kuuluu kasvamiseen ja itsenäistymiseen. Räp-kulttuurin luovuus nyt vain on menossa yhteiskunnan kannalta väärään suuntaa. Se alkaa nykyisin edustaa sitä marginaalista nuorten ryhmää, jonka kapina vahingoittaa eniten juuri heitä itseään.
Pari YLEN artikkelia asiasta.
https://yle.fi/a/3-11997221
https://yle.fi/a/3-5829553
Purraa kuunnellessa tuli heti mieleen, että mitähän tuntemani viulisti tästä lausunnosta sanoisi. Kiva kuulla, että osaat omatkin suosikkijutut asettaa isompaan perspektiiviin. Ehkä kuitenkin valtion pitäisi ensin huolehtia vanhuksista, ja siitä että maassa tavallinen kansakin saa oikeuslaitoksessa oikeutta ilman suuria rikkauksia. Nyt näihinkään ei ole varaa… Ja lapset puukottelevat toisiaan alakouluissa.
Mikä vitsi on panna kultturi ja sosiaaliset palvelut vastakkain? Vinston Churchille ehdotettiin sodan aikana että kultturitukea tulisi vähentää. Hänen vastauksensa oli : Jos niin teemme, niin minkä eteen sitten taistelemme?
Jos huipulta aletaan leikkaamaan, niin se heijastuu alaspäin. Esimerkiksi jos sinfoniaorkestereita ja oopperoita lakkautettaisiin, niin miten käy musiikki koulutuksen? Niitä vähennettäisiin ”tarpeettomina”.
Valitettavasti luulen että Purra on samalla lailla kulttuurivihamielinen kun hänen edustamasa kansakin. Vähemmän koulutettu ja sosiaalisesti sukupolvia taaksepäin kultturellisesta köyhyydestä tulleet äänestäjät pitävät korkeakulttuuria eliitin harrastuksena ja merkkinä heidän etuoikeuksistaan, mikä herättää katkeruutta.
Kultuurirahoitus on symbooli kysymys. Niinkuin yllä todettiin niin kulttuurimäärärähat eivät millään lailla estä sosiaalipalveluksien kuntoonsaamista. Ne ovat vain punainen vaate niille jotka elävät pääasiassa tango – ja euroviisukulttuurissa. Kulttuurin muoto jonka mielelläni suon niille jotka eivät kuuntele Vivaldia , eivätkä pakota minua kuuntelemaan niitä.
Pointti on siinä, että Suomi on paljon köyhempi maa kuin Ruotsi ja ollaan oikeasti menossa ojasta allikkoon. Vanhukset jää hoitamatta, pikkulapsia viedään Tanskaan sydänleikkuksiin kun Suomessa ei ole hoitajia, oikeuslaitos on Korinttin tasoa, eli vain rikkaat voivat saada oikeutta. Pakko on priorisoida kun eletään 10 miljardia joka vuosi velaksi.
On arvovalinta mistä leikataan. Ahneet eivät tietenkään luopuisi mistään ja pitävät itsestään selvänä esim. oikeuttaan piilottaa valtavia omaisuuksiaan veroparatiiseihin. Ja entä maataloustuet, joita maksetaan miljonääreille? Maataloustukia toki tarvitaan niitä oikeasti tarvitseville, mutta niihin pitäisi soveltaa tarveharkintaa. En näe mitään järkeä tukea maatalousyrittäjiä, jotka omistavat kymmenien miljoonien metsäomaisuuksia ja tuottoisia sivufirmoja.