Suomalaisuus on hieno asia. Suomi on kaunis maa.
Kulttuurinen identiteettimme syntyy kristinuskosta, pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ja hyvin isänmaallisesta perimästä tässä geopoliittisessa todellisuudessa.
Mitään tästä me emme saa hukata taikka sotkea.
Kansainvälisyys ja globaalius on sitä, että tunnustamme ja tunnistamme itsemme. Se luo vain monikulttuurisen Suomen. Se vain ylläpitää turvallisuutta, rauhaa ja rakkautta.
Rauhantyössä aseille ei ole sijaa. Rauhantyössä eriarvoisuudelle yhteiskunnassa ei ole sijaa. Rauhantyössä laiton on laitonta ja oikeudenmukaisuus on oikeudenmukaisuutta.
Toisin kuin Maija Vilkkumaa väittää meillä on liian vähän koti-uskonto-isänmaa todellisuutta esillä.
Isät ja pojat ovat poikia, naiset ja tytöt ovat tyttöjä – tänäänkin.
Luoja tätä maata ja minua sekä sukukuntaani siunatkoon.
Hän, Isä olkoon kaiken turva ja toivo.
”Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.” – Jorma Etto
tuomo
