En ole vielä keneltäkään uskovalta kristityltä saanut tyydyttävää vastausta siihen, mitä ovat erityiset kristilliset arvot. Tai mitä ovat sellaiset kristityt arvot, jotka eivät olisi myös universaaleja. Viimeksi kysyin tätä pariinkin kertaan täällä Kalevi Kauppiselta. Turhaan. Kehotti vain itse kaivamaan niitä Uudesta testamentista. Mutta ei se noin voi olla. Uusi testamentti kuten koko Raamattu on suuri valintamyymälä, josta voi poimia itselleen sopivia arvoja. Ja vaikka hakea toisella kerralla toiseen tilanteeseen sopivia.
Satakunnan radion aamulähetyksessä 6.2. haastateltiin arkkipiispa Tapio Luomaa. Haastattelija kysyi, mitkä arkkipiispan mielestä ovat ne kristilliset arvot. Arkkipiispa totesi heti siihen jotenkin niin, että nämä jäävätkin yleensä avaamatta ja varsinkin, jos vaaleissa ehdokas ilmoittaa pitävänsä arvossa kristillisiä arvoja. Ja sitten hän luetteli itse tutun litanian: oikeudenmukaisuus, rehellisyys, suvaitsevaisuus, totuudellisuus, laupeus ja lisäsi vielä maltillisuuden. En tiedä, onko tuo viimeksi mainittu arvo sinänsä vai olisiko ennemminkin mielenlaatu tai ominaisuus.
Tapio Luoma totesi viime syksynä hallitusohjelman yhteydessä ja toisti nyt tuossa radiohaastattelussa, ettei ihmisen arvoa pidä mitata vain tämän työn mukaan tai tuottavuudella, tai että ihmisarvoa mitattaisiin rahassa. Tässä asiassa olen Luoman kanssa erittäin samaa mieltä. Arvostan myös sitä, että Luoma toi julkisesti esille kritiikkinsä hallituksen julkistamasta hallitusohjelmasta.
Jotkut kuitenkin ovat kysyneet Luoman kritiikin jälkeen, miksi kirkko ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja hallitusohjelmaan. Toisaalta sopii kysyä, miksi ei. Kirkko kuitenkin nauttii valtiovallan erityisasemaa. Kirkolla ja valtiolla on erityinen suhde. Silloin voi odottaakin, että kirkko osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja arvopuntarointiin. Jos kirkko olisi erillään valtiosta ja toimisi omana itsenäisenä yhteisönään, olisi asia silloin toinen. Hyvin voisi silloin pohtia arvojaan tykönään.
Tapio Luoma vetää ”Arkkipiispan talossa” -podcastia. Pääministeri Orpo oli tammikuussa arkkipiispan juttusilla. Puhuttiin arvoista. Luoma ei kohteliaana isäntänä ottanut esille hankalia asioita, kuten nykyisen hallituksen kyykytyspolitiikkaa, vaan antoi Orpon puolustaa vapaasti hallituksensa valintoja. Ne ovat hänen mukaansa ainoita vaihtoehtoja ja pitkän päälle ”kaikille hyväksi”. Että ketään ei haluta sortaa, eivätkä he tahallaan halua kenenkään asemaa heikentää. Tuttuja loruja.
Sitten arkkipiispa kysyi, mikä Orpon pääministeriyden aikana on ollut arvo, jota on ollut vaikeinta puolustaa. Orpo oli pitkään hiljaa. Totesi sitten, että on laaja ja iso kysymys, mutta eiköhän se ole suvaitsevaisuus. Mietin, mahtoiko jonkun mahdollisen perussuomalaisen hallituskumppanikuuntelijan toinen kulmakarva vähän nousta tuosta. Orpo tarkoitti tässä suvaitsemattomuudella sitä, että me suomalaiset emme suvaitse eri mieltä olemista. Orpo liene saanut tuta tämän useaan kertaan varsinkin nyt, kun hän on pyrkinyt runnomaan melkoisia heikennyksiä työelämään ja köyhien toimeentuloon, eivätkä kaikki suvaitse olla samaa mieltä hallituksensa toimista.
Arkkipiispan mukaan kirkko on arvoyhteisö ja se tarkastelee yhteiskuntaa omasta arvopohjastaan käsin. Mutta mikä on se ”oma arvopohja”? Näyttää siltä, että en saa arkkipiispaltakaan selvää vastausta. Orpon kanssa keskustellessaan hän kyllä toi esille sen, että aina arvoista puhuttaessa ei niitä nimetä. Kun yhteiskunnassa hyvissä asemissa olevat puhuvat arvoista, voi niitä nimetessä tulla epämukava olo. Silloin oma palkkaus, joka voi olla tähtitieteellinen pienituloiseen verrattuna voi tuoda esiin sellaisia arvoja, jotka eivät ole mieluisia todeta ääneen. Mainittakoon, että arkkipiispan palkka on 150.000 e/vuosi.
Tänä samaisena päivänä luin Iltalehdestä kertomuksen yksinhuoltajaäidistä, joka tekee kahta työtä ja jättää lomat pitämättä, mutta tulot eivät siltikään riitä. Kokoomuksen, kirkon ja arkkipiispan arvokeskustelussa ei juuri puututa tuloerojen valtaviin kuiluihin, eikä siihen, mikä on riittävä korvaus työstä tai mikä on kohtuutonta. Kohtuus kaikessa on ainakin itselleni arvo. Nykyisessä yhteiskunnassa se on varsin monilta unohtunut.
Mutta mikään ei riitä. Sattumalta juuri tänään Yle julkaisi myös Heikki Hiilamon kolumnin ”Ryhdyin tutkijaksi, koska hävetti väittää työkseen, että rikkaiden suosiminen auttaa köyhiä”. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on julkistanut ”tutkimuksen”, jonka mukaan yritysverotusta tulisi laskea reippaasti, pääomatulojen verotusta keventää ja ylimpien palkkojen verotusta keventää jne. Viitteet tuloksien perusteluiksi ovat epämääräisiä. Mutta tällä siis ohjeistetaan hallitusta koventamaankin valitsemaansa linjaa ja annetaan ymmärtää, että tämä on ihan silkkaa tieteellistä totuutta. Taivaallista totuutta se ainakin on rikkaille ja suuryrityksille. Taivaallinen totuus taas on varsin subjektiivista tai valikoitua totuutta.
Kokoomus, perussuomalaiset, EK ym. elinkeinoelämän kellokkaat ajavat ajatuksella, että ”rikkailta kyllä valuu muruja köyhille” eriarvoistavaa eetosta, sellaista mikä jakaa kansaa kahtia ja siten luo yhteiskunnallista epävakautta, vaikka muuta uuskielisesti julkisuudessa puhuvatkin.
Arvoja, joita ei olisi jo ollut jo ennen kristinuskon kehittelyä ja joiden mukaan olisi ihmisiksi eletty useissa kulttuureissa, taitaa kristinuskossa olla varsin vähän, jos ollenkaan. Eri asia on sitten se, että kristinusko on ominut itselleen näitä arvoja, vaikka 7. käsky kieltääkin varastamasta… Arkkipiispan tämän aamuisessa haastattelussa mainitsema arvo ”totuudellisuus” olisi kirkon myös syytä sisäistää. Nimittäin evankelis-luterilainen kirkko uutisoi taannoin, että ”Kirkkoon liittyneiden määrä kasvoi – kirkosta eroaminen edellisvuotta maltillisempaa”. Otsikko on harhaanjohtava ja sikäli ei-totuudellinen. Kirkon jäsenmäärä väheni viime vuonna edellisvuoteen verrattuna 1,6 %-yksikköä.
Nuo ovat universaaleja, eivät erityisiä nimenomaan kristinuskosta nousevia.
Jos nuo ovat universaaleja, ne ovat myös Putinin ja hänen ystäviensä arvoja.
Kun ne ovat universaaleja, miksi niiden olisi pakko olla Putinin ja hänen rakkilaumansa arvoja? Nythän on selvää, etteivät ne ole. Ei universaalisuus tarkoita, että joka ainut ihminen tai olento on sitä tai tätä.
Tieteessä yksikin falsifioiva esimerkki kumoaa teorian. Ei ole mitään universaaleja arvoja. Jos olisi, kiinalaiset eivät sortaisi uiguureja.
Ohoh! Tällaiseen argumentointiin en ole vielä törmännytkään. Noin minäkin muistaakseni kansakouluiässä vertailin juttuja. Ja onhan se niinkin, että kun minä tykkään salmiaksista, niin kaikkihan siitä tykkäävät. Ja kun minä en voi sietää minttusuklaata, ei siitä kenenkään muunkaan pidä tykkäämän.
Minullakin olisi muutama kysymys: Mistä lähteestä ne yhteiset arvot ovat eurooppalaiseen ja esim. amerikkalaiseen kulttuuriin tulleet.? Mikä oli se hapatus, joka vaikutti arvojen muutokseen? Ei vuodessa tai kahdessa tietenkään. Mikä muutti esim. germaanien tai druidien, meidän mittojemme mukaan äärimmäisen raa`n ja väkivaltaisen kulttuurin?
Miksi mm. islamilaisten maiden tai hindujen arvomaailma ja yhteiskunnan käytännöt poikkeavat eurooppalaisista arvoista? Mikä tekijä jarruttaa näiden maiden arvojen muutosta? Tosiasiassa esim. kastilaitokseen kuuluva eriarvoisuus kukoistaa ja voi edelleen hyvin.
Mistä syystä esim. joidenkin Afrikan alkuperäisväestön kohdalla on tapahtunut ja tapahtuu edelleen hiljainen arvomaailman ja yhteiskunnan käytäntöjen muutosta, ja mikä osuus tuontiuskonnoilla on tähän muutokseen ja sen suuntaan?
Yksi seikka on valistus. Toinen on yleinen kehitys tieteissä, tiedossa ja politiikassa.
Voi miettiä myös vuosisatojen takaisia kristittyjen erinäisiä raakoja ja väkivaltaisia toimia, inkvisitio, ristiretket, pärttylin yö, sodat, mm. 30-vuotinen sota ja mitä vielä.
Afrikan ja Etelä-Amerikan ym. alkuperäisväestöissä ei läheskään kaikissa ole ollut julmia uskomuksia. Afrikassa monissa paikoin taas tuontiuskonto, kristinusko, sekottui omiin luonnonuskomuksiin, eikä aina niin hyvin tuloksin.
Sitä kyllä voi miettiä, miksi hinduismi julmine tapoineen edelleen on voimissaan. Islam taas on ollut eri paikoin varsin monimuotoista, eikä kaikki islamilaiset yhteisöt ole julmia ja väkivaltaisia. Lähinnä teokratioissa näin on ollut ja on edelleen. Jota sitäkin voi ihmetellä. Uskonnot ovat vaarallisia ja harmillisia.
”Yksi seikka on valistus. Toinen on yleinen kehitys tieteissä, tiedossa ja politiikassa.”
Valistuksen aika sijoituttuu 1600- 1700-luvulle. Kristinuskon vaikutus läntisen maailman arvoihin alkoi jo huomattavasti aiemmin. Syrjäisen Suomen se tavoitti vasta 1100 – 1200-luvulla.
Mm. Hämeessä oli yleistä, että vammaisina syntyneet tai muuten suvulle tarpeettomat lapset ”vietiin suolle”.
Orjuus oli yleisesti hyväksyttyä. Etenkin Lapista tuotiin orjia, joita mm. pirkkalaisten lapinverotuksen oikeuden myötä tuotiin mahtisukujen tarpeisiin. Karsikkometsien uhrit jne…
Tämä arvomaaima alkoi hiljalleen murtua kristinuskon myötä. Pitkään ne, historioitsien mukaan, säilyivät rinnakkain ja pakanalliset juhlat ja uskomukset elivät sulassa sovussa kristinuskon kanssa, mutta uskonnon vaikutusta arvomaailmaan ja yhteiskunnan käytätöihin ei voi kieltää.
Toki kristinusko on vaikuttanut Euroopassa kauan, mutta ymmärtäisin, että vasta valistus sai sen monesta antiikin lähteestä ammentamat arvot laajemmin myös käytännössä sovelletuiksi. Valistuksen merkitys näkyy mm. siinä, että myös ne kristilliset maat, joissa valistus joko ei päässyt vaikuttamaan tai torpedoitiin, ovat takapajuisia yhä tänään. Kannattanee myös katsoa miten lainsäädäntö Euroopassa valistusaikana kehittyi ja mihin suuntaan.
Noin näkisin minäkin.
Olen miettinyt historiaa lukiessani tuota 1500-lukua läntisessä maailmassa sellaisena murroskautena, jonka vaikutus ulottui pitkälle tulevaisuuteen.
Se oli katolisen kirkon rappionaikaa, jolloin kirkon mammonanpalvonta ja vallanhalu kulminoitui mm. luostarien omaisuuden kasvuun, kerettiläisyystuomiohin, anekauppaan jne.
– Kristian Verinen ja Tukholman verilöyly, jota sitäkin perusteltiin kerettiläisyydellä. – Kustaa Waasa jne.
Voimakkaana vaikuttajana nousivat samaan aikaan valistus ja uskonpuhdistus.
Tuon murroskauden tuloksena saatiin mm. kansankieliset raamatunkäännökset, ja lukutaitokampanjat niin, että tavallinen kansa sai luvan lukea sitä, mikä ennen oli luvallista vain pepeille.
Uskonto on ollut, ja tullee olemaankin vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Yki, ”Uusi testamentti kuten koko Raamattu on suuri valintamyymälä, josta voi poimia itselleen sopivia arvoja. Ja vaikka hakea toisella kerralla toiseen tilanteeseen sopivia.”
Ensinnäkin kristilliset arvot perustuu Uuteen Testamenttiin ei koko Raamattuun. Esimerkiksi juutalaisuus perustuu yksinomaan Vanhaan Testamenttiin.
Jokainen varmaan ymmärtää Uutta Testamenttia lukiessaan, mikä sen sanoma on jos haluaa asian vakavasti ottaa. Lukija, joka pitää sitä satu kirjana ei luonnollisestikaan sitä voi ymmärtää tai ei halua, koska hän ei usko lukemaansa. Ennakkoasenne vaikuttaa ihmisen ajattelumaailmaan ratkaisevalla tavalla, siitä kai ollaan yhtä mieltä.
Moni varmaan ymmärtää lukemansa mutta ei halua sen olevan totta, koska se hajottaa sen kaiken mihin hän on ennen uskonut. Se voi ahdistaa ja aiheuttaa pahoinvointia, sen takia hän ei etsi Raamatusta totuutta vaan valitsee itse oman totuutensa, joka häntä miellyttää.
Istuva ja tuleva presidentti kunnioittaa kristillisiä arvoja, Haavisto ehkä sen takia koska laskelmoi enemmistön äänestäjistä sen niin tekevän, on jopa valmiina veisaamaan virsiä uskovaisten kanssa.
Mutta edelleenkään en ole saanut selvää, mitä ovat ne sellaiset kristilliset arvot, mitkä eivät yhtä hyvin olisi kenen tahansa hyväksymiä arvoja.
Mutta joo, jos siis kristilliset arvot perustuvat Uuteen testamenttiin, eikä Vanhaan testamenttiin, niin mitä sitten sieltä VT:n puolelta pitää jättää pois, kun nimittäin Jeesus ilmoitti tulleensa täyttämään lain, mikä siis on Mooseksen kirjoissa, ei kumoamaan sitä?
Se, että moni ymmärtää lukemansa, mutta ei haluaisi sen olevan totta, koska se hajottaisi sen mihin ennen on uskonut, on tyypillinen uskovan kristityn oletus. Mitään perustetta tuollaiselle oletukselle ei ole. Tietysti on niitä yksilöitä, jotka pettävät itseään monin tavoin, mutta se tapahtuu useimmiten arjessa muissa yhteyksissä, eikä niinkään Raamatun suhteen. Raamatusta onkin useimmille meistä vaikea löytää totuutta, kun se on tarinakokoelma ammoisilta ajoilta.
Joillakin kai lienee joitain ennakkoasenteita uskontoa kohtaan, mutta pääsääntöisesti uskomattomilla ei ole. Kun nyt vaan sitä uskoa ei ole, niin ei ole. Ei se tarvitse mitään ennakkolähestymiskulmaa. Itse olin vuosikymmenet hällävälisti. Nyt kun vuosien ajan olen tutkiskellut näitä juttuja, ei oma ajatteluni ole muuttunut, vaikka olen ollut niin ns. avoin kuin vain kykenen.
Jos tuleva presidentti kunnioittaa kristillisiä arvoja, ei se tee hänestä kunnon kristittyä. Jos kunnioittaa niitä arvoja, jotka tekevät meistä toiset huomioon ottavia ihmisiä ja jotka ovat ylipäätään tehneet yhteisöjen ja kulttuurin muodostumisen mahdolliseksi, todennäköisesti ne menevät yksiin sen kanssa, mitä uskovat katsovat kristillisiksi arvoiksi. Kumpikaan näistä kahdesta ei ole uskossa, vaikka kuinka veisaisi tai lupaisi toivottaa jumalan siunausta uudenvuodenpuheessaan.
Kysyin chatGBT:ltä näistä kristillisisistä arvoista. Minusta vastaus on aika hyvä. Kuten kaikkien alojen asiantuntija toteaa, kristilliset arvot vaihtelevat kristittyjenkin keskuudessa. Esimerkiksi luterilaiset ja katoliset arvot poikkeavat toisistaan aika tavalla. Jokainen voi tykönään miettiä ovatko nämä universaaleja vai eivät.
”Kristilliset arvot perustuvat pääosin Raamatun opetuksiin. Kristityt ajattelevat, että kristilliset arvot perustuvat Jumalan kunnioittamiseen ja käskyjen, kuten esimerkiksi Kymmenen käskyn noudattamiseen1. Uuden Testamentin opetukset Jeesuksen opetukset raamatussa sisältävät:
Kristilliset arvot ovat tärkeitä monille ja muodostavat perustan monille kristillisille yhteisöille ja yksilöille. Ne ohjaavat toimintaa ja suhtautumista elämään ja lähimmäisiin.”
Näin vastasi tekoäly kysymykseen, kristilliset arvot.
Vastoin tavallista kommentoin tässä nyt Annikka Mutasen pääkirjoitusta siteeraten viimeisimmästä Hesarin viikko -lehdestä, jonka kirjoituksen aivan juuri luin. Lienee ollut hesarin 3.2. lehdessä. On niin täsmälleen samoin sanoitettu kuin itse olen ajatellut jo vuosikaudet.
”Kasvoin lapsuus- ja teinivuosina kristilliseen maailmankuvaan. Kun aikuisuuden kynnyksellä tajusin, ettei Jumalaa ole, jouduin älyllis-moraaliseen kriisiin.
Miten määritellä omin päin oikea ja väärä, hyvä ja paha? Kapinoin sovinnaisia sääntöjä vastaan, mutta samalla olin huolissani. Millä säännöillä ihmiskunnan pitäisi pelata? Mitä toivoa on niiden noudattamisesta?
Tiedetoimittajan työssä ahdistus hälveni. Kävi ilmi, että ihmisillä on omatunto, vaikka se ei tule taivaasta.
Meillä on tarve vastata hyvään hyvällä ja yhtenevä käsitys reiluudesta. Näiden ominaisuuksien avulla ihmiset ovat pystyneet tekemään yhteistyötä, selviytymään hengissä ja täyttämään maan. Jälkeläiset ovat perineet samat kyvyt. Ihmiskunnan yhteinen moraalivaisto on evoluution tuote.”
Ajatus siitä että evoluutio on muokannut ihmisen moraalivaiston ei ole mahdollista, koska solututkimus osoittaa sen että elävää solua ja siinä olevaa informaatiota ei voi syntyä sattumalta.
Entäs, jos oletetaan, että joku ylimaallinen entiteetti todellakin loi sen ensimmäisen elävän solun ja siitä aikaa myöten kehittyi sukua jatkamaan kykenevät olennot kuten nykyihminen, biologisen tutkimuksen mukaan joku 200.000 vuotta sitten, niin miksi evoluutio ei olisi voinut tuoda mukanaan moraalivaiston?
Vai menikö se niin, että mitään alkusolua ei ollut koskaan olemassakaan, vaan ihminen ja, hmm, muut elukat putkahtivat vain olemaan noin vain yhtäkkiä?
Mielelläni näkisin ne teoreemat tai tutkimustulokset, joissa vastaansanomattomasti osoitetaan, ettei sitä ensimmäistä solua ole voinut syntyä sattumalta.
Sattumaa ei voi väheksyä. Kaikki se, mitä me nyt elämme, mitä kaikkea ihmiskunnan historiassa ja meidän omassa mikrohistoriassamme on tapahtunut, on silkkaa sattuman sanelemaa. On tyystin sattumaa sekin, että naapurivaltiossamme on julma diktaattori, Putin. Vai onko se ennalta määrättyä? Jumalan suunnitelma? Kaikkivaltias ja kaiken tietävä ja tulevaisuudenkin tietävä jumala näin kaavaili?