Kommunisteja, komissaari Palmu!

Yksipuoluejärjestelmä on meillä tuttu aikojen takaisesta naapurimaastamme Neuvostoliitosta. Sellaisia on myös Juche-aatteen ”Demokraattisessa kansantasavallassa Koreassa” eli Pohjois-Koreassa, Kiinassa, Kuubassa ja, krhm, Turkissa, jossa Erdoganin AKP-puolue on käytännössä ainoa sallittu puolue. Ja nyky-Venäjällä, jossa ei käytännössä sallita muita kuin presidentti Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolue, joka paradoksaalisesti haikailee taas Neuvostoliiton aikoja ja mahtia. Presidentti on entinen KGB-upseeri. KGB on edelleen olemassa, vaikka erinimisenä, ja se käyttää nykyäänkin samoja keinoja kuin NL:n aikoina. Kovia.

Yksipuoluejärjestelmät ovat siis pääasiassa kommunistisia tai uskonnollisia. Tai sitten kumpaakin. Pohjois-Korean kommunismi on selvästi uskonnollisluonteista, kuten monessa muussakin kommunistisen hallinnon maassa. Neuvostokommunismia voi hyvinkin rinnastaa uskontoon opinkappaleineen, dogmeineen, yksine totuuksineen ja estetisointeineen.

USA:ssa on kaksipuoluejärjestelmä, vaikka sirpalepuolueita onkin monia, mutta ilman suurempaa merkitystä. Minun tietääkseni siellä ei ole viime vaalien voittajapuolueella, demokraateilla, mitään aikeita eikä intentioita lähteä yksipuoluejärjestelmään, vaikka usein saa kuulla ja lukea tietyistä lähteistä, kuinka demokraatit siellä olisivat kommunistien käsissä. Sikäläinen ultrakommunisti, ainakin sellaiseksi eräiden nimittämä, Bernie Sanders, vastaa hänkin täkäläisittäin suunnilleen demaria. USA:n demokraatit taas vastaavat suunnilleen täkäläistä Kokoomusta.

Kommunistisessa komennossa on aina ollut kova komento: toisin- eli väärinajattelijat suljetaan vankiloihin ja vankileireille (kuten nyt Navalnyi Venäjällä) tai on tapettu (kuten nyt Venäjällä useita toimittajia tms. väärinaktivisteja eli anarkisteja. Tapettujen lista käsittää kai kymmeniä nimiä). USA:n demokraatit eivät ihan tällaista pragmatiaa halua, mutta republikaanien tietyn siiven kannattajista kyllä moni, kun presidentinvaalien tuloksia piti Kongressissa vahvistettaman. Sinne hyökättiin väkivalloin.

Brian Griffey, Amnestyn tutkija, oli paikalla kun roskajoukko hyökkäsi kongressitaloon sisälle Trumpin yllyttämänä. Silminnäkijöiden kommentteja tapahtumista:

“Rakennuksessa kiertelevät joukot etsivät tiettyjä median edustajia käydäkseen heidän kimppuunsa. He rikkoivat uutistoimittajien kameroita.” (tämän näki myös TV-uutisten välittämissä kuvissa kongressitalon ulkopuolelta)

”Väkijoukko huusi, että varapresidentti pitää hirttää ja jahtasi edustajainhuoneen puheenjohtajaa sekä muita lainsäätäjiä, joista moni oli yhä piiloutuneena kongressitalossa.” 

”Trumpia kannattavia lippuja ja kylttejä mukanaan kantaneet hyökkääjät tönivät ja uhkailivat poliiseja huutaen, että petturit hirtetään. Osalla oli mukanaan aseita, kuten sorkkarautoja ja pippurisumutetta. Luotiliiveihin pukeutuneita ihmisiä oli naamioitunut toimittajiksi.”

Uutiskuvat lukemattomilla TV-kanavilla ja lehdissä vahvistavat nuo. Täyttä anarkiaa se hyökkäys edusti. Nämä mellastajat luulivat olevansa oikealla asialla ja puolustavansa ”laillista presidenttiä”, jolta oltiin ryöstämässä vaalivoitto. He myös luulivat tukevansa Trumpia, joka oli ”ajamassa takaa demokraattien ja satanistien pedofiilirinkiä” yms. häröä, jota Qanonistit levittivät. No, vähänkös kannatti, kun kiinni otettuja riehujia uhkaa 10 vuoden vankeus.

Yksipuoluejärjestelmään kuuluu myös tiedotusvälineiden kontrolli. Tätä kontrollia ei ole aikeissa toteuttaa USA:n demokraattien vetämä hallinto, kuten olen kuullut kerrottavan. Tätä kontrollia kyllä halusi Trump, joka sätti joka ainoassa tiedotustilaisuudessaan muita kuin Foxia valeuutisista. Tätä kontrollia toteuttavat yksipuoluemaat, kuten kommunistimaat ja sellaisia käytännössä olevat Turkki, Valko-Venäjä, Venäjä, Unkari, Puola ja Brasilia, joissa nykyisillä valtiojohdoilla ja johtajilla on luja ote vallasta. Nyt tosin kyllä näyttää siltä, ettei Valko-Venäjän ja Venäjän nykyisillä päämiehillä enää kovin luja ote ole. Kummatkin ovat hyvin pian historian miehiä.

Tammikuisen Capitol-mellakan jälkipuintien aikoihin mm. europarlamenttiin sivuun työnnetty PS-kellokas Laura Huhtasaari intoutui kertomaan, että USA on nyt ”kommunistien hallussa”. Tosin Huhtasaari on luonnehtinut jo noin vuosi sitten kaikkia muita kuin persuja kommunisteiksi. Kokoomuskin kuulemma kommunistiseksi oli ryhtynyt. Mutta jäljet johtavat nyt tällä kertaa Trumpiin. Hän ja hänen uskolliset republikaanikellokkaat ovat tätä kommunismin uhkaa jälleen levittäneet. Edellisellä kerralla se oli Joseph McCarthy, repulien senaattori, joka johti kommunistijahtia ja sai monet syyttömät turhaan kärsimään vuosikaudet leimaamisestaan. Monilta ura tuhoutui kokonaan. Oikeita soluttautuneita NL:n vakoojia hän ei onnistunut paljastamaan yhtäkään. Mielenkiintoisesti hän aloitti demokraattina. Senaattorina hän tietysti oli repuli. Senaattoriksi olikin helppo päästä repulienemmistöisessä Wisconsinin osavaltiossa.

50-luvun Amerikkaa leimasi vastakkainasettelu ja vainoharha. Tätä samaa ovat viime vuosina olleet herättelemässä henkiin tietyt uskonnolliset ja äärioikeistolaiset valtioiden päämiehet, USA:n entinen presidentti Trump ja Venäjän vielä hetken voimissaan oleva Vladimir Putin. Toivon mukaan täällä Suomessa ei kukaan yritä tällaista, vaikka merkkejä siitä onkin ollut. Tiedän kyllä, että tietyt henkilöt mieluusti leimaavat minutkin kommariksi. Varsinkin se europarlamentaarikko, mutta ei sillä väliä ole. Hän haluaa vain ilmoittaa olevansa vielä olemassa.

Kaasua, komisario Palmu -kirjassa ja Kassilan elokuvassa tapahtumissa oli mukana ”oikeasti” kaasua. Kommunistivainoissa kommunistit ovat mielikuvituksessa. – Muuten, en ole yhtään ilahtunut Renny Harlinin ja Mika Waltarin tyttärenpojan aikeista alkaa tehdä uutta Palmu-elokuvaa. Matti Kassila teki neljä hyvää ja riittävän kelpaavaa luentaa aiheesta. Sitä mikä on tehty hyvin, ei kannata korjata eikä ole tarpeen tehdä uutta, jos ei ole mitään lisättävää. Ja tässä tapauksessa ei varmasti ole.

(Mika Waltarin kirjassa ”Kuka murhasi rouva Skrofin” komisario Palmu oli todellakin ”komissaari Palmu”)

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
1 Kommentti
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Palmu romaanit ja leffat ovat täynnä myös Waltarin esoteerista symboliikkaa, minkä varsin monet ovat havainneet:
Loistavassa Mika Waltarin romaaniin perustuvassa leffassa Komisario Palmun erehdys murha tapahtuu syyskuun 23 päivä eli sen jälkeen yö eli pimeys alkaa olla päivää eli valoa pitempi. Syyspäivän tasaus 23. 9 on kalenterimme 266:s päivä. Metkaa että luku 266 heprean gematriassa vastaakin ilmaisua בהרוגים = “kaksi murhattua”. No Waltari olikin mystikko ja esoteerikko joka tunsi myös lukusymboliikkaa. Selvästi näkyvä kellonaika 22.30 tai 1/2 11 ja viereen sijoitettu päiväys 23.9 ei suinkaan ole leffassa kellonajan vieressä erittäin näkyvästi sattumalta. Matti Kassilan poika Taavi Kassila on esoteeriiko. Ja niin on ollut ilmeisesti Mattikin, no on hän voinut saada idean päiväykseen 23.9 myös Matti Raninilta, joka oli vapaamuurari. Palmun erehdyksen kuvassa näkyvä päiväys 23.9 ja kellon aika 22.30 tai 1/11 ovat vierekkäin. Ja ,kellonaika 22.30 voi viitata myös lukuun 223, sillä se viittaa heprean gematriassa samaan ‘murhata’ verbiin kuin luku 266:kin nimittäin verbiin h a r a g. Syyspäivän tasauksen mennessä olleet 266 päivä vastaavat siis sanontaa be haragim eli ‘2 murhattua’ ja luku 223 vastaa saman harag verbin muotoa הרגיה eli ‘hän murhasi’ ja huomaa että ‘hän’ (hee) on tuossa feminiini. (Leffassa murhaaja olikin nainen…) Nerokasta Waltarilta ja Kassilalta ja luultavasti Raninilta.
Päiväys 23.9 on leffassa poliisiaseman toimiston seinällä erittäin suurella, joten sen on tarkoitus selvästi jäädä katsojan mieleen. Filmiä kuvattiin myös talossa Engelinkatu 8. Engel oli vapaamuurari.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial