Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta syntyi 200-luvun tietämissä Rooman valtakunnassa. Rooma oli tuohon aikaan läntisen maailman keskipiste, jolla Välimeren alueen lisäksi oli silkkitien kautta yhteys myös Kiinaan ja kaikkeen siihen sivistykseen, mitä silloin oli matkalla Roomasta Kiinaan. Kolminaisuusopilla on selkeä yhtymäkohta hindulaisuuteen, jossa idea kolmiyhteisestä Jumalasta on tunnettu jo huomattavasti aiemmin, kuin se sulautettiin osaksi kristinuskoa.
Antiikin Kreikan suurten filosofien merkitystä ei myöskään voida sivuuttaa. Platonilaisuus oli se perusta, jolle kristillinen kolminaisuusoppi aikanaan rakennettiin. Olennainen osa platonilaisuutta on oppi ideoista – kaikki mitä maailmassa tapahtuu on heijastumaa toisessa todellisuudessa olevasta ideoiden maailmasta. Platonilaisten ideoiden nykyaikainen vastine on tieteelliset teoriat. Nykyisen tieteen taustalla on siis aikanaan ollut filosofia, joka synnytti teologian. Voidaan siis perusteellisesti sanoa, että teologia on nykyisten tieteiden joukossa filosofisten tieteiden jälkeen heti seuraava.
Platonin käsitys Jumalasta on ykseys, jolla ei ole hahmoa ja jota ihminen ei voi ymmärtää. Kaikki ideat, eli kaikki tieto on lähtöisin tästä Jumalasta. Myöhemmin uusplatonistisen ajattelun mukaan ne, jotka oivaltavat ideoiden maailman kuoltuaan puhdistuvat ja sulautuvat osaksi Jumalaa. Uusplatonismi on on se perusta, jolle kristillinen oppi kolminaisuuksineen on aikanaan perustettu.
Kolmiyhteisen Jumalan Isä viittaa kaiken filosofisen tiedon harmonisoitumiseen yhdeksi totuudeksi. Isä ei siis suinkaan ole mies tai nainen, vaan uusplatonilaisen käsityksen mukaan kaiken sen tieteellisen tiedon vertauskuva, joka on olemassa – koko ”Laki” ydinfysiikasta sosiologiaan yhdessä paketissa. Jumala ei siis voi olla ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa, koska Jumala itse on tämä tieteellinen tieto – ainakin jos uskomme kristillisen opin luoneita kirkkoisiä ja miksipä emme uskoisi.
Koko tieteellinen tieto – Jumalan ääretön yhteys, kuten Platon asian ilmaisi – on ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa, joten tarvittiin Logos, tieto, joka tuli lihaksi. Tie, totuus ja elämä Jeesus-lapsi, joka varhaisten kirkkoisien käsityksen mukaan symboloi elämää. Elämällä – mukaan lukien kaikki elämä yksisoluisista ihmiseen – on itsenäinen tahto, joka toimii ”Lain” puitteissa.
Pyhän hengen esikuva on Shiva – hindulaisen kolminaisuuden luova ja tuhoava voima. Shivalla on otsassaan kolmas silmä, jota sanotaan tiedon silmäksi. Se mihin Shiva katsoo tällä silmällään tuhoutuu ja syntyy uudelleen. Pyhä Henki siis edustaa muutosta ja uudistumista – se, mikä oli totta antiikin Kreikassa ei välttämättä ole sellaisenaan totta tänään.
Kirkkoisä Augustinuksen mukaan saamme tietoa Jumalasta erillisen ja yleisen ilmoituksen kautta. Yleinen ilmoitus viittaa kaikkeen siihen, miten Jumala maailmassa ilmenee. Tieteen tehtävä on tutkia kaikkea sitä, miten Jumala itsensä ilmaisee.
by 
Aika hyvä..
Tässä dogmassasi on vaan sitten se…
”joten tarvittiin Logos, tieto, joka tuli lihaksi. Tie, totuus ja elämä Jeesus-lapsi, joka varhaisten kirkkoisien käsityksen mukaan symboloi elämää.”
eli luotiin (=keksittiin) historiallinen Jeesus ja siihen liittyvät kirkot ja todistajat, jotta oppirakennelma toimi? Vai oli Jeesus, jonka vaikutus oli sellainen, että sitä piti selittää ja luotiin dogma. Tässä on vallan iso ero tietenkin.
Tämä jälkimmäinen olisi jo yhteensopiva mielessäni kristinuskon kanssa – niin kuin sitä olen tottunut ei-fundamentalistisessa mielessä hahmottamaan. Kristinuskoon itseensä minusta ei sana-fundamentalismi kuulukaan kirkon omienkaan oppien mukaan. Ykin vihollinen ei edusta isolta osalta, vaikkakin toki osin, perinteistä kristinuskoa, sikäli kun sitä ymmärrän.
Tässähän katsot asiaa toki dogman kannalta, ja argumentaatiosi kuulostaa siitä vinkkelistä järkevältä, jos minulta kysytään. Mutta seisoisiko mikään kirkko tuon dogman varassa.. Kirkon perustan pitäisi ehkä olla jollain lailla positiivinen elämää luova totuus, johon voi hyvillä mielin uskoa. Merin iskulausehan on tietysti, että ”musiikki puhuu aina totta”, mutta tämä ei nyt taida kuitenkaan ihan riittää.
Luulen että Anne on oikeassa siinä että ensin oli Jeesus ja sitten selitykset oppina.
.Hindulaisuudessa on termi ”avatar”. Siis jonkun jumalauuden ilmestysmuoto. Hindulaisuudesta löytyy myös idea yksijumalaisuudesta . Brahman on maailman sielu, äärinmäinen todellisuus, joka manifestoituu lähinnä kolmen jumaluuden Vishnun, Shivan ja joku kolmas jota en muista näin suoralta kädeltä. kautta. Heillä kaikilla on lukematon määrä avatareita, lopulta 36 miljoonaa kun avatareilla on omat lukemattomat ilmestysmuotonsa.. Kuuluisin on Vishnun avatar Krishna joka muistuttaa Kristushahmoa. Atman on brahman ihmisen sieluna. Hindulaisuudesta on syytä puhua varovasti . Se on aivan oma universumi.
Olen sen verran ollut kiinnostunut että olen selanut Wikipediaa. Hindulaisuudesta on sielä todella korkeatasoisia artikkeleita joita klikkaamalta voi saada yleiskuvan teemasta..
Kristinuskoakin olisi helpompi ymmärtää jos Jeesusta pidettäisiin avatarina , Isän Jumalan ilmestymuotona. En ole koskaan ymmärtänyt miksi Pyhä Henkeä pidetään jonakin jumalan erityishahmona .
Mutta Tauno on oikeassa siinä että platonismi oli suuri tekijä opinkehityksessä. Vähän myöhemmin uus-platonismi, josta suuri osa kristillistä mystiikkaa on lähteynyt liikkeelle ja saa vieläkin inspiratiota.
Hindulaisittain Shiva on se tietoisuus, jota uskova etsii. Kuten Ykille sanoin Pyhä Henki vapauttaa ihmisen dogmasta. Siinä mielessä sinä olet itse varsin vapaa dogman kahleista. Sinällään tätä Pyhää Henkeä on kirkkoisienkin vaikea sovittaa kokonaisuuteen, kun samaan aikaan Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Markku nostikin varsin hyvin esiin tuon hindulaisen avatar näkökulman. Hindulaisittain näitä avattaria tulee aika ajoin. Siinä suhteessa ei ole relevanttia onko Jeesus historiallinen vai ei. Tarina Jeesuksesta kertoo siitä, mikä on ihmisen ja elämän rooli maailmankaikkeudessa.
Järjestys menee minun mielestäni jotenkin niin, että ensin oli hindulaisuus, sitten platonismi, seuraavana kristityt ja lopulta roomalaisten rakentama dogma. Tässä dogmassa sovitetaan yhteen monenlaisia näkökulmia. Kannattaa lukea wikipediasta vaikkapa Origeneen ajatuksia.
Ei mulla ole vihollisia. Ei sielun- saati muita vihollisia…
Se mietityttää, että jos kirkon oppien ei kuulu olla fundamentaalisia eli Raamattuun tiukasti perustuvia, niin onko ev.lut. kirkkomme kristinoppi soveltavaa tulkintaa..? Ja kuka on ottanut oikeuden soveltaa ja tulkita? Tai missä on määritelty se, mikä Raamatusta tulee ottaa todesta ja mitkä jättää humpuukina pois..?
Oppi on samalla tavalla edistyvää, kuin tiedekin. Luterilaiset ovat hirttäytyneet Raamattuun, mutta luterilaisuus on varsin vähäinen sivujuonne kristillisyyttä. Helluntailaiset painottavat Pyhän Hengen merkitystä, mikä jo itsessään ohjaa irti dogmasta kohti Totuuden syvempää ymmärrystä.
Minulla ei ole mitään helluntailaisia vastaan, mutta heidän aina ekstaasiin saakka tunnepitoinen hengellisyys ei mielestäni ole Totuuden syvempää ymmärtämistä.
Joo, …
En oikeastaan tarkoittanut mitään loveen lankeamista, vaan hiljentymistä kuuntelemaan. Jotain sellaista, jota voi kokea esimerkiksi metsässä kävellessään.
Me ateistitkin olemme hyviä hiljentymään ja kuuntelemaan. Vaikka metsän hengitystä… Toiset meistä jopa asumme metsien keskellä. Mutta Totuus on kaurapuurossa. Ainakin minulla. Aamuisin.
Joo Yki, …
Ei Jumala erottele luotujaan ateisteihin ja kristittyihin. Aivan hyvin ateisti voi löytää oman hengellisen kokemuksensa metsästä tai kaurapuurosta.
Itse asiassa ateisti ei etsi hengellisiä kokemuksia, eikä niitä tälle myöskään ilmaannu. Hengellisyys kuuluu vain ja ainoastaan uskonnollisiin uskomuksiin ja kokemuspiiriin. Ateistillla ja uskonnottomalla kyllä voi olla ja onkin henkisiä kokemuksia.
Hengellisyys on sananmukaisesti uskomusta henkimaailmaan. Jumalat ovat näitä henkimaailmauskomuksia. Ateisti, jolla siis on henkisiä kokemuksia, ei katso olevan olemassa mitään aineetonta tietoisuutta. Pitää olla hyvät perusteet jotta voi kääntyä katsomaan niiden olemassaolon todelliseksi. Ja silloin pitää olla uskoa vahvempaa näyttöä.
Kaurapuurossa, vaikka onkin arkisista arkisin juttu, on enemmän henkisyyttä kuin tuhannessa kirkossa…
Palaan nyt hiukan tuonne aiempaan Taunon kommenttiin minulle eli tähän ja kokonaisuuteen muutenkin: ”Järjestys menee minun mielestäni jotenkin niin, että ensin oli hindulaisuus, sitten platonismi, seuraavana kristityt ja lopulta roomalaisten rakentama dogma. Tässä dogmassa sovitetaan yhteen monenlaisia näkökulmia. Kannattaa lukea wikipediasta vaikkapa Origeneen ajatuksia.”
Tämä voi päteä kolminaisuusopinkannalta, mutta kristinuskon kokonaisuuden kannalta tässä on pari isoa ongelmaa. Paavali ja juutalaiset.
Paavali ei ole avatar ja Paavali oli ennen näitä kirkon dogmaatikkoja tai Origeneksiä. Jeesuksesta on vaikea tietää, mutta se mikä on varmaa on, että Paavali oli oikea ihminen joka oikeasti kirjoittikin vielä paljon. Hänen perustamansa seurakunnat eivät rakentuneet kolminaisuusopille vaan todistukselle Jeesuksesta. Paavali on kristinuskon todellinen teologi jo ainakin 150 v ennen noita kolminaisuusfilosofeja. Raamattuun dogmatisoitiin ne kirjoitukset joita Paavalin perustamissa seurakunnissa eniten käytettiin.
Ja sitten ehkä se tärkein puute tuossa vaikutteiden historiassasi on juutalaisuus. Kristinusko rakentui juutalaisuuden päälle. Ehkä nuo mainitsemasi kolminaisuusfilosofit erottautuivatkin juutalaisesta perustasta? ja sotkivat homman? Vaikka Paavalin teksteistä voi olla montaa mieltä, niin kyllä ne on kauniita tekstejä verrattu hiukan myöhempien piispojen kirjeisiin Paavalin aiemmin perustamille seurakunnille.
Näiden tosi sovinistien hiippamiesten tekstejä voi lukea opuksesta nimeltä ”Apostoliset isät”. Siellä ei ole naisia eikä elämää enää toisin kuin ensimmäisen vuosisadan teksteissä. Minä en ainakaan noissa teksteissä enää näe mitään hengen häivääkään. Noista teksteistä vielä satakunta vuotta niin vasta päästään näihin kolminaisuusopillisiin kiistoihin. En ollenkaan pois sulkisi mahdollisuutta, että noiden 200-300-luvun paikkeilla olevin säikeiden vaikutukset tulevat tuota Taunon maalailemaa reittiä pitkin. Toki platonilaiset, stoalaiset yms aatteet näkyvät Paavalin argumentoinnissa monessa kohtaa, mutta ne ovat kuitenkin jollain lailla alisteisia juutalaiselle maailmankuvalle. Paavali kuitenkin selittää koko ajan Jeesuksen merkityksen juutalaisuuden täyttymyksenä. En ole ainakaan kuullut tai muista että juutalaisuutta olisi selitetty hinduavatareista tms. käsin. Juutalaisuus on paljon vanhempaa perua kuin nuo mainitut filosofit.
Joo, uskonasiat ovat luonnollisesti aika moniulotteisia.
”Avatar” sinällään ei tarkoita jotain ihmeellistä, vaan lihaksi tullutta Jumaluutta. Kristinuskon suurissa suuntauksissa on pyhimyksiä, joita voidaan perustellusti tulkita kristinuskon versioiksi avattarista. Varmaankin Paavalia voidaan myös pitää hindulaisittain avattarena ainakin tuon Paavalin oman ilmestyskertomuksen perusteella. Paavalihan itsekin viittaa jossain kohden omien sanojensa olevan Jumalan sanoja.
Minä todellakin viittaan kolminaisuusoppiin. Juutalaista kaikkea sitovaa oppia ei ole olemassakaan, mutta lähtökohtaisesti juutalaisuus ja hindulaisuus eivät liene sukua keskenään. Juutalaisuudessa oli Jeesuksen aikaan monenlaista tunnustuskuntaa. Jotkin näistä ovat varmaankin saaneet vaikutteita myös platonilaisuudesta ja idän uskonnoista. Jeesus ilmeisesti edusti essealaista juutalaisuutta, jossa sen vähän verran, mitä essealaisuudesta ymmärrän on knostilaisia piirteitä.
Mielenkiintoinen kysymys sinällään on, mitä on juutalainen oppi, mitä on Jeesuksen oppi, mitä on Paavalin oppi ja mitä on kristillinen oppi? Heikki Palmu esittelee Kotimaa24:ssä innokkaasti kirjaansa. Sattumoisin tunnen Heikin tyttärenpojan, jonka isän kanssa pelailin vuosia sitten lentopalloa.
Jonkinlainen ristiriita Jeesuksen oppien ja Paavalin oppien välillä on ainakin siitä päätellen, etteivät Jesuksen opetuslapset oikein hyväksyneet Paavalia.
Olisi mielenkiintoista, jos kirjoittaisit blogin Paavalin teologiasta.
Itselleni Paavalin teologia on ajatuksellisesti vieras: Galatalaiskirjeessä ja Roomalaiskirjeessä Paavali toteaa, että Jumalan valtakunnan saa omakseen vain hylkäämällä lihan viettelykset ja omaksumalla hengen hedelmät. Paavalin teologian ydin on ihmisen syntisyys – ihminen, jonka Jumala on luonut, ei kelpaa Jumalalle sellaisena kuin on.
Tässä Paavalin lihan ja hengen teologiassa on minun mielestäni vahvoja piirteitä sellaisista idän uskonnoista, joissa etsitään valaistumista ja lihan vallasta vapautumista. Uusplatonismissa puhutaan vapautumisesta aineesta ja siirtymisestä puhtaan järjen tasolle. Tavoitteena on siis liittyminen Jumalalliseen ykseyteen jo osana maanpäällistä elämää.
Kyllä se riittää että pitää Jeesusta avatarina, Paavalissa ei mitään jumalallista ole , hän ainoastaan tulkitsee jumalisia. Paavalin ja opetuslasten välillä oli varmasti jännityksiä. Niin kun Anne kertoo juutalais-krisrityt ja pakana-kristityt olivat erossa toisistaan. Paavali sovitteli tuota jännitystä keräämällä lähetysmatkoillaan varoja Jerusalemin kristityille samaan tapaan kun juutalaiset keräsivät varoja Jerusalemin temppelille. Jeesuksella ei ollut minkäänlaista oppia, mutta hänen opetuksistaan voi vetää varsinkin eettisiä johtopäätöksiä. Erityiskysymyksenä on hänen suhteensä Isään ja hänen vaatimuksensa siitä että joka on nähnyt hänet on nähnyt Isän.
Paavalista puheen ollen, minua kiinnostaa mm. hänen kuulu merimatkansa ja siihen liittyvä piiloviestintä:
Paavalin merimatka Maltalle alkoi 14 päivä ja luku 14 on kirjain JOD eli heprean käsi -ideogrammi!
Merimatkalla laivassa oli 276 henkilöä ja luku 276 on kolmioluku 23, joka on kreikan kirjain psi joka on juuri Poseidonin, meren Jumalan sauva! Kertomus on siis vahvasti esoteerinen. Ei ole sattuma, että Johanniittain parantajaveljeskunta toimi sittemmin juuri Maltalla. Ja Maltalla on ’käärmeenkoloja’ eli initiaatioluolia runsaasti maan alla yhä tänään.
Vanhaa intiaatiota kutsuttiinkin juutalaisuudessa sanonnalla mala jad eli ’käden täyttäminen’. Käsi saattoi saada tällöin parantavan voiman. Tästä lienee ollut myös kyse siinä kun ’käärme’ ’puri’ Paavalia käteen(eli ofiittiadepti vihki Paavalin) ja Paavali sen jälkeen paransi Maltan kuvernöörin isän. Käärme-palvonnan alku on Egyptissä, ofiitit eli eräs alkukristillinen lahko omasi sen Hermes Trismegistukselta, ja auringonpalvonta jumalineen saapui faaraoiden maahan Intiasta.
Lohikäärme oli tiedon ja viisauden vertauskuva ja hierofantit, joihin Klemens Aleksandrialainen lukee myös Jeesuksen, kutsuivat itseään käärmeiden pojiksi. Jeesus kehottikin opetuslapsiaan käärmeitten viisauteen.
Käärme luo vanhan nahkansa ja syntyy uuteen ruumiiseen, lohikäärme on käärmeen voittaja. Ihmisen sisäinen taistelu. Käärme on eräässä merkityksessään myös phallistinen intohimo, mutta ei mikään ”Saatana”. Kiusausten erämaan Azazel oli paradoksaalisesti todellinen ihmiskunnan vapahtaja sillä hänellehän synnit vietiin erämaahan elävän uhrikauriin mukana. Kuitenkin teologia on erittäin epäjohdonmukaisesti tehnyt Azaelistakin erään Saatananoistaan
PAAVALIA,jatkuu: Flaviuksen ja Paavalin samuudet:
1. Molemmat olivat fariseuksia.
2. Molemmat olivat hellenististyneitä juutalaisia.
3. Molemmat ovat tunnettuja kirjallisista teoksistaan, ja molemmat käyttivät kirjoituksissaan yläluokkaista koinee-kreikkaa.
4. Josefus kertoo, että hän tuntee monia antiikin draamoja. Apostolien teoissa on episodi, joka kertoo Paavalin kääntymyksestä, ja jossa on käytetty sanontaa ”vaikea potkia tutkainta vastaan”, joka on peräisin eräästä antiikin draamamasta (kirjoittanut Josephus itse?)
5. Paavali (paulos) tarkoittaa ”pientä”. Josephus mainitsee esi-isänsä olleen Matthias Curtus ja Curtus tarkoittaa ”pientä”.”. Essealaset 1 asteen veljet olivat ’pieniä’ Flavius oli ollut essealaisten joukossa.
6. Paavalilla oli kuuluisa haaksirikko, kun hän oli matkalla Roomaan. Josefus mainitsee myös, että hän haaksirikkoutui matkalla Roomaan.
7. Molemmat olivat Roomassa sen palon aikana 64CE
8. Paavali vietti 2 vuotta vuonna vangittuna Kesareassa kun odotti matkaansa Roomaan. Josephus oli vangittuna 2 vuoden ajan juutalaisten sodan 67-69CE ja häntä oli ilmeisesti pidetty Kesareassa. Hänkin päätyi Roomaan.
9. Paul katoaa autiomaahan kolmen vuoden kuluttua Damaskoksen tapahtumasta. Josefus mainitsee, että häntä oli opettanut autiomaassa erakko nimeltä Banus kolmen vuoden ajan, kun hän oli nuori.
10. Kun juutalaisssodassa Josephuksesta tuli juutalaisten silmissä petturi hän ilmeisesti turvallisuussyistä asui Roomassa, ja kirjoitti tuolloin anteeksipyyntönsä. Paavalista tuli myös petturi ja juutalaisten silmissä ”luopio lain”, ja hänet oli usein yritetty tappaa.
11. Nimi Flavius saattaa tuottaa akronyymin Paulus. P ja F edustivat usein samaa ääntämystä ja u edusti joskus v:tä, molemmissa samoja kirjaimia lisäksi l, u ja s. Rooma tunsi myöhemmin konsulin ja kenraalin joiden molempien nimi oli Flavius Paulus. Sattumaako?
Raamatusta ei löydy kolminaisuusoppia, se syntynyt ihmisten tekemänä. Jeesus, jonka kertomuksiin kirkkomme on perustettu, on ottanut kolminaisuusopin käyttöön ohi Jeesuksen opin.
Jeesus puhuu Isästä, jota hän piti kaiken luojana ja joka on antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä.
Pyhän Hengen Jeesus lähetti apostoleille, jotka lähtivät viemään sanomaa Jeesuksesta. Ilman Pyhää Henkeä ei kristinusko olisi lähtenyt leviämään. Ilman Pyhää Henkeä ei olisi myöskään Uutta Testamenttia kirjoitettu.
Pyhän Hengen kautta Jeesus puhuu ihmisille, puhuu heille, jotka etsivät pelastusta itselleen.
Sielu ihmisessä on se, johon henki vaikuttaa. Jeesus vertaa sielua huoneeseen, joka avaa ovensa joko hyvälle tai pahalle hengelle. Ne, jotka ovat saaneet Jeesuksen lähettämän hengen ovat uudestisyntyneet, he ovat pelastuneet Jeesuksen suorittaman uhrin kautta. He saavat ikuisen elämän taivasten valtakunnassa.
Joo Kalevi, …
Lähetyskäskyyn on jälkijättöisesti tehty lisäys kolminaisuusopista osana sitä prosessia, jossa kristinuskolle luotiin yhtenäinen dogmatiikka. Dogmatiikka teki mahdolliseksi maailmanlaajuisesti yhtenäisen opin luomisen ja hierarkkisen kirkkojärjestyksen. Suomessakin ihmisten sielut on jaettu kirkkoherrojen kesken virkamistyönä hiippakuntiin ja seurakuntiin, jotteivat ihmiset voi etsiä itselleen mieleistä paimenta.
Kalevi, lienet tarkoittanut vähän muuta kuin mitä tästä voi ymmärtää: ”Raamatusta ei löydy kolminaisuusoppia, se syntynyt ihmisten tekemänä. Jeesus, jonka kertomuksiin kirkkomme on perustettu, on ottanut kolminaisuusopin käyttöön ohi Jeesuksen opin”…
-Mutta onhan se kolminaisuusoppi tavallaan siellä UT:ssa. On siis Jesse, joka itse on jumala, on se pyhä henki, joka on jumala myös ja se itse Jumala taivaissa. Vai miten tämä on otettava? Nämähän kaikki mainitaan myös yhdessä kastekäskyssäkin. -Kastakaa kaikki mikä liikkuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen…
VT:n puolella ei ole tietoakaan kolminaisuudesta, mutta kaksinaisuudesta kyllä: jo luomiskertomuksessa esiintyy ”jumalan henki”, joka liikui kuin ilmatyynyalus vetten päällä.
Mielenkiintoista muuten, että jos Raamatussa ei esiinny termiä ”kolminaisuus”, niin siinä tapauksessa jöhhet, jehovantodistajat, olisivat oikeassa ja turhaan sitten suljettu kristillisen yhteisön ulkopuolelle..?
Sinällään olet aivan oikeassa. Joukkoon ”Krisititty” kuuluvat määritellään uskontunnustuksissa jotka syntyivät Raamatuun nähden hieman jälkijättöisesti kirkolliskokouksissa. Olennainen osa kirkolliskokouksia oli myös sopimus, etteivät piispat saaneet kalastella sieluja toistensa läänityksistä. Piispat taas hyväksyivät omiksi kristityikseen kaikki maksuhaluiset – jossain välissä tätä maksuhalukkuutta edistettiin jopa kiduttamalla.
Jeesushan käski seuraajiaan kulkemaan ovelta ovelle kertomassa evankeliumia ja kielsi ottamasta rahaa vastaan vastapalveluksena. Jeesus myös kielsi ketään ryhtymästä papiksi. Ehkäpä Jeesus oivalsi, että rahan kerääminen ei edistä oikeaa asiaa vaan ennen pitkää papeista tulee ahneita. Paavali tosin vaikutti hyväksyvän ajatuksen seurakunnista ja niiden hallintorakenteesta.
Nykyisin tilanne varmaankin on se, että kristityksi saa jokainen nimittää itseään, jos kokee olevansa kristitty. Samalla kristityt ovat aika taitavia nimittelemään muita väärin uskoviksi tai kokonaan uskottomiksi. Väärin uskomisen uhreiksi soveltuvat yhtä hyvin muut kristityt kuin ei-kristitytkin. Ulkomuistista en osaa sanoa, kuuluiko väärinuskovaiseksi nimittely myös Jeesuksen opetuksiin.
Tauno: ”Jonkinlainen ristiriita Jeesuksen oppien ja Paavalin oppien välillä on ainakin siitä päätellen, etteivät Jesuksen opetuslapset oikein hyväksyneet Paavalia.
Olisi mielenkiintoista, jos kirjoittaisit blogin Paavalin teologiasta.”
Voi herttanen…mikä sinulle nyt on oikein tullut?
Olen kuollut ja kuopattu noille kaikille asioille. Itseasiassa pitäisi tilata aika johonkin laboratorioon ihan vain siltä varalta, että kaiken tarkoituksettomuuden tunteen voisi parantaa lisäämällä tyroksiiniannosta.
Kysymyksesi tähden menin nyt kuitenkin lukemaan joitain ehkä vastausta tuohon hapuilevia vanhoja blogejani, jotka olen säilönyt omaan blogiin (paavalinmatkassa.wordpress.com). Aika ilmeistä on heti, miksi Miikka Ruokanen ei edes huolinut minua graduseminaariinsa… ennen kuulumatonta itseasiassa.
Ehkä selkein lähtökohta ajattelussani Paavalin teologialle yhä tänään 2023 on Heikki Räsäsen kirjan herättämät ajatukset armon vuonna 2011
https://paavalinmatkassa.wordpress.com/2011/10/03/laki-vai-usko-pelastus-ja-mieskysymyksia/ Tuohan on kuvausta Räsäsen ajattelusta, mutta blogissani omaksun sen (vaiko valittuja paloja?) itselleni ja sovellan sitä silloiseen suosikkiteemaani.
Minusta on ilmeistä, että Jeesuksen juutalaiset opetuslapset eivät hyväksyneet Paavalia juuri tuossa blogissa esille tulevien asioiden tähden. Paavali oli pakanoiden apostoli ja juutalaiset seuraajat olivat juutalaisia. Eivät tietenkään katsoneet hyvällä kun Paavali muutti heille kaikkein pyhimpien rituaalien merkityksen aivan toiseksi, jotta myös pakanat saataisiin messiin.
Ehkä meditoinkin tänään sitä, mikä minut sai tuhlaamaan elämäni tähän projektiin, ja nimenomaan Paavaliin, noin dogmaattisemmin pohdittuna. Jos jättää sen naisasian huomiotta.
Aika hyvää teologiaa multa näytti tuolloin pukkaavaan myös siitä, mitä Paavali sanoisi Blogimetsän miehille. Ihan pätevää asiaa.. jossa on sisällä myös vahvasti nimenomaan Paavalin teologian sovellus.
Paavalista naisasialiikkeeseen.
Moderni naisasialiike on vain n 150 vuotta vanha. Monet suffragetter-äidit olivat syvästi uskonnollisia eikä poliittisia. Uskonnolliset piirit ovat kuitenkin tulleet perässä siinä mitä tapahtui yhteiskunnassa.
Mutta on väärin pitää naisia täysin orjuutettuina. Koko historian aikana useimmat yhteiskunnat olivat kaksijakoisia. Oli miesten maailma ja sen taustalla naisten maailma. Naiset muodostivat verkostoja jossa he tukivat ja tukevat edelleenkin toinen toisiaan. Miehet olivat ja yleensä ovat hyvin tietoisia niistä , eivätkä mielellään halunneet konfliktia niiden kanssa. Siirtolaisnaiset Ruotsissa valittelevat juuri oman verkstonsa häviämistä ja he yrittävät parhaansa mukaan luoda sellaisia diasporassa.Toivottavasti onnistuvat siinä sillä se on paras keino antaa lapsille hyvä lähtökohta. Yksinäiset perheet ovat voimattomia verrattuna kaveriporukoihin.
Yksi jännä juttu on seksi. Kautta aikojen on ollut niin että perheen sisäinen seksi on naisten säännöstelemä , poikkeuksena väkivaltaiset miestyraanit jotka kuitenkin ovat vähemmistö. Tätä miehet ovat valitelleet niin kauas kun kirjallisuutta löytyy ja tänäpäivänä sosiologia vahvistaa. Joten naisilla on ollut vahva domestinen valtaasema hyvin kauan.
Joo. En minä Markku noita tekstejä naisasian takia nostanut, vaan sen tähden, että niihin sisältyy parhaiten Paavalin yleinen teologia (siis omista aatoksisssani). Se on paljon yleisempi kuin naisasia. Sen kautta vaan olen Paavalin teologian miettinyt/soveltanut. Taunon haaste kirjoittaa blogi Paavalin teologiasta minut tätä sai miettimään.
Professorillani oli tapana jotenkin kuvata näitä hengellisiä asioita, jollakin ilmaisulla jota en muista, mutta ajatus oli jotenkin sen suuntainen, että jos tutkii vaikka jotain yhtä vesipisaraa, niin sen kautta kirkastuu lopulta kaikki (harmi että en muista ajatusta tarkalleen). Mulla tämä juttu oli nyt joku typerä hiusmuotikysymys. Eihän sitä voinut ratkaista ilman Paavalin teologiaa jollain tasolla. Harmi vaan, että olen oikeastaan unohtanut jo kaiken, joten tuo blogin kirjoittaminen ei ainakaan helposti onnistu.
Aika aikaa kutakin. Turhuutta kaikki vaan. Onneksi nyt selviää sentään ufojen mysteeri kun jenkit on alkaneet niitä onnistuneesti ampumaan alas.