Tämä blogisto lienee nyt aikalailla kuoleentunut. Ei kommentoida, eikä käydä katsomassa. Taitaa tuo käyntilaskurikin olla vikaantunut, koska tiedän tuota edellistä kirjoitusta käydyn lukemassa runsaasti enemmän kuin tuo laskurin osoittama 8.
Tämän kirjoituksen nyt vielä tänne tuon, mutta nähtävästi minun on aika siirtyä jälleen omaan blogialustaani, joka on ollut telakalla nyt muutaman vuoden. Tämä on myös toimittamaani SataVapari -lehteen kirjoittamani.
Kun Helsingin tuomiokirkko aikoinaan rakennettiin keskeiselle paikalle aikansa kaupungin keskustassa ja muita rakennuksia korkeammalle, ei kenellekään tullut mieleenkään, että historian mitassa varsin lyhyen ajan kuluttua se tulisi olemaan vähemmistön uskonnon palvontapaikka, jossa sunnuntaisia papin saarnoja ja messuamista käy kuuntelemassa jokunen hassu 70 vuotta täyttänyt. Sama juttu omassa kaupungissani Porissa, vaikka kirkkoon kuuluvien osuus onkin vielä joku noin 60 – 65%. Aikanaan keskeiselle paikalle rakennetussa valtaisan kokoisessa Keski-Porin kirkossa käydään lähinnä häissä ja konserteissa. Sunnuntaisiin riittimenoihin riittäisi kävijöiden määrän puolesta joku kerhohuonekin jostain.
Tuomasmessujen kävijämäärät ovat jonkun verran isompia. Niitä järjestetään sunnuntai-iltaisin, jolloin monilla voi sunnuntain tyhjäkäynti olla jo tuskastuttavan tapahtumatonta ja aika hidasta, joten tyhjyyden tunteen voi liudentaa käymällä kirkossa tarkastamassa, keitä muita ajankuluttajia siellä on. Tuomasmessu on myös viihteellisempi versio jumalanpalveluksesta. Tavalliset sunnuntaimenot ovatkin suorastaan tappavan ikävystyttäviä, laahaavia, puuduttavia ja tylsiä. Niiden aikana papitkin miettivät, mitähän kotona on lounaaksi ja mitäs sitä tekisi loppusunnuntain ajankuluksi.
Kirkosta eroaa vuosittain pienen kaupungin asukasmäärän verran jäseniä. Monen kirkkorakennuksen verran. Niin paljon, ettei sitä edes kuviteltu vaikka vielä 70-luvulla, aikana, joka ei niin hirveän kaukana historiassa ole. Viime vuonna luterilaisesta kirkosta erosi reilut 55 000 jäsentä. Kuolleita seurakunnan jäseniä oli 49 000. Vauvakastettujen määrä oli 22 000.
Kirkko siis menettää jatkuvasti maksavia jäseniään, joten se tulee näkymään taloudessa. Kirkko saa verovaroista vuosittain valtiontukea. Näihin aikoihin asti se on ollut noin 120 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle määrä laskee 20 miljoonalla, mutta verotuksen muutoksien vuoksi se lienee saavan kuitenkin kirkollisveron myötä suunnilleen saman määrän kuin ennenkin. Valtiontuki on mennyt lähinnä hautaustoimen ylläpitoon.
Mutta monet seurakunnat ovat jo alkaneet myydä kiinteistöjään taloutensa korjaamiseksi. Ennen pitkää tulee se tilanne, ettei kirkkorakennuksia ole varaa pitää koko vuotta lämpimänä saati tehdä kunnostuskorjauksia. Uudet kirkkorakennukset tulevat olemaan erikoisuuksia – ja niistä tulee pienempiä.
Porissa on 13 kirkkorakennusta. Osa on pienehköjä ja -50 ja 60-luvuilla rakennettuja kaupunginosakirkkoja. Kuinkahan monta näistä on jäljellä vaikka neljännesvuosisadan kuluttua. Se ei ole pitkä aika, mutta sinäkin aikana kirkon jäsenmäärä tulee pienenemään radikaalisti.
Niin totta jälleen kerran Ykiltä.Järkyttävä määrä esim. euroja, jotka poltetaan lämpöenergiaksi lämmittämään valtavaa määrää tyhjiä kuutioita.
Ei kommentoida, eikä käydä katsomassa.
Totta en viitsi lukea näitä Vapaa-ajattelija -lehden juttuja ja kirkon mollaamista. Aiemmin ehkä vilkaisin, mutta nyt en ollut edes huomannut tuota aloitustasi, ennen kuin Markku Hirn kirjoitti. Hänen tekstinsä perinteisesti aina luen, koska niissä on jotain omaa pohdintaa, jonka tarkoituksena ei ole kristinuskon mitätöinti.
Laskuja pukkaa taas ja isoja tästä alustasta. Olisihan se kiva jos täällä voisi oikeasti ajatuksia edelleen vaihtaa. Minulta on vain jo pitkään kirjoituskynä ollut hukassa. Ei se johdu foorumista vaan siitä, että hoidan kissaa..
Sinä olet, Anne, nähtävästi lukenut kirjoituksiani kuin se kuulu piru Raamattua… Minä en suinkaan ole mollannut kirkkoa, vaan esittänyt kriittisiä huomautuksia, joita siitä sopii hyvin tehdä, ja sitten nostanut uskostanne kaikkia niitä absurdiuksia, mitä siinä riittää. Tietty kirjoitukseni voi nähdä kristinuskon mitätöintinä. Itse en yksittäisen ihmisen uskoa mitätöi, mutta uskomusjärjestelmää, joka todellakin on rakennettu, voin hyvin kohdella siinä missä muitakin ihmisiä orjuuttavia ideologioita.
Täällä olen itse asiassa julkaissut vain muutaman Vapaa Ajattelija -lehteen kirjoittamani jutun. Kaikki muut ovat ns. alkuperäisiä ja tänne tarkoitettuja.
Markulla on tietty omaa pohdintaa. Minulla sitten ei kai liene…
Joo Yki. Kysymys on vain siitä, että en viitsi lukea oikeastaan itsestään selvää kritiikkiä. Kyllä minä nuo asiat tiedän ja osaan kritisoida itse. Väsyttävää toistoa minun näkökulmastani. Vaikka kuinka terävästi sen teet ja asiallisesti, en viitsi lukea. Sitä kommentoin tässä juurikin.
Mieluummin kaipaisi jotain visiota, millä kristikuntaan tulisi elämää. Tai raporttia toivosta tai elämän merkeistä. Niitäkin on.
Jos kristikunnassa ei ole elämää, niin kyllä on sitten merkillisen voimaton tuo kristinuskon kohde. Toivoa ja elämän merkkejä löytyy joka päivä eri puolilla maailmaa aina kun ihmiset osaavat olla ihmisiksi ja palvelevat toisiaan. Nyt maailma kyllä näyttää todella synkältä eri puolilla. Siihen ovat syynä despoottiset johtajat ja uskonnot.