Putkiaivoinen teologi yrittää piirtää kuvia todellisuudesta. Tässä yritykseni kuvata kolmea eri käsitystä samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä.
Tarkoitus on kuvata asioita, ei ottaa kantaa siihen, mikä on mahdollista tai mahdotonta, oikein tai väärin. Jää lukijan tehtäväksi miettiä, kuvaako joku kuva omaa ajattelua, ja onko kaksi muuta kuvaa sitten ehdottoman vääriä. Olkaapa hyvät.
—
Alla olevissa kuvissa olen nimennyt erilaisia asioita, ilmiöitä tai käsitteitä, ja yhdistänyt viivalla ne, jotka mielestäni liittyvät toisiinsa. Viiva ja kysymysmerkki merkitsee, että nämä voivat liittyä toisiinsa mutta ei välttämättä.
—
Ensiksi yritän kuvata ”perinteistä” tai konservatiivista käsitystä, jonka mukaan samaa sukupuolta olevan parin kirkollinen vihkiminen olisi Jumalan tahdon vastaista.
Tässä mallissa korostuu se, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Jumala asetti miehen ja naisen välisen avioliiton luomisessa ihmisen luonteeseen. Se on siis osa ihmisen olemusta. Jumalan tahtoa noudatetaan siten, että Efesolaiskirjeen 5. luvun kuva Kristuksesta ja seurakunnasta toistuu siinä, että avioliitossa on mies ja nainen. Ja saisi Efesolaiskirjeen ajatus rakastamisesta, palvelemisesta ja kunnioittamisesta olla myös kirkkaana mielessä, mutta se on toinen juttu.
Tässä ensimmäisessä mallissa Raamatun ajan, 1960-luvun ja nykypäivän homoseksuaalisuus ovat pohjimmiltaan saman asian eri muotoja: yhtä lailla syntiä ja Raamatun vastaisia. Koska kyseessä on synti, homoseksuaalisuuteen saattaa liittyä pidättäytymisen vaatimus. Sitä vaadittiin 1960-luvulla piispojen kannanotossa ”Ajankohtainen asia”, tänä päivänä pidättäytymisen vaatimus lienee harvinaisempaa.
Avioliittolain muutoksen myötä tämä malli ajautuu ristiriitaan yhteiskunnallisen avioliittoinstituution kanssa: kirkon ja yhteiskunnan avioliittokäsitys eriytyvät toisistaan.
—
Toisen käsityksen olen nimennyt ”ihmisyyttä, ei sukupuolta, korostavaksi”. Mallissa samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen suhtaudutaan myönteisesti, koska sukupuoli ei ole kristinuskossa (kovin) olennainen asia. Ihmisyys on.
Tässä käsityksessä on täysin mahdollista tunnistaa ja tunnustaa raamatunkohdat, jotka suhtautuvat torjuvasti homoseksuaalisuuteen. Raamatun homokielteiset kohdat puhuvat kuitenkin aivan eri ilmiöstä kuin siitä, mistä 2000-luvulla puhutaan.
Kirkon avioliittoteologiassa keskeistä on sitoutumisen ja kestävän rakkauden siunaaminen. Avioliitto, kestävä rakkaus, on Jumalan luomisessa asettama järjestys. Keskeistä ei ole se, että on kaksi eri sukupuolta olevaa ihmistä vaan kaksi ihmistä jotka sitoutuvat toisiinsa ja rakastavat toisiaan kestävällä rakkaudella. Ef. 5:n kuva Kristuksesta ja seurakunnasta on kuva Kristuksesta ja seurakunnasta, eikä nykyaikainen avioliitto liity tähän kielikuvaan.
Tässä mallissa synti liittyy keskeisesti syrjintään, eriarvoistamiseen ja toisten marginaaliin työntämiseen.
—
Kolmas malli yhdistää nämä kaksi: pitää kiinni perinteisestä avioliittokäsityksestä mutta pitää samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä mahdollisena.
Tässä kolmannessa käsityksessä, jonka kirkko lienee vähitellen omaksumassa, pidetään kiinni siitä, että Raamattu on suhtautunut torjuvasti aikansa homoseksuaalisuuteen. Avioliitto on Jumalan luomisessa asettama, ja sukupuolten erilaisuus on merkittävä osa luomiskertomusta. Kirkon avioliittokäsityksessä avioliitto on ennen kaikkea miehen ja naisen välinen liitto.
Tässä mallissa kuitenkin samaa sukupuolta olevan parin kirkollinen vihkiminen on mahdollista, koska sille löytyy perusteet yhteisön hyväksynnästä, ihmisoikeuksista ja kestävän rakkauden siunaamisesta. Raamatusta ei tämän mallin mukaan myöskään löydy perustetta torjuvalle suhtautumiselle, koska Raamatun ajan homoseksuaalisuudessa oli kyse eri asiasta. Siksi Jumalan tahdon noudattaminen voi liittyä sekä torjuvaan että hyväksyvään käsitykseen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä.
—
Kirkolliskokouksen perustevaliokunta pohtii näinä kuukausina kirkon avioliittoteologian perusteita. Ajattelen, että perustevaliokunnan täytyy jollain tavalla päättää, edustaako kirkko jotain näistä kolmesta käsityksestä tai kenties jotain neljättä.
—
Ovatko esittämäni käsitykset kökköjä tai epärealistisia? No tästä se mielenkiintoinen osuus vasta alkaakin. Lataa tästä linkistä pohjat powerpointtina ja piirrä oma käsityksesi.
(tämä blogi liittyy, vaikkei ihan suoraan, keskeneräiseen väitöskirjaani uskon, opin ja etiikan käsitteistä kirkon eettisissä kannanotoissa)
EDIT: Anne piirsi oman versionsa tästä kuvasta, tässä, olkaa hyvä.
Morjensta Tuomas. Kiva kun heität meille pähkinää. Powerpoint avautuu, mutta ei taida olla mitään tapaa tuoda omaa tulosta ainakaan kommentiksi..
Oikealla puolella kuvioita mietin, miksi nimenomaan Ef 5 on nostettu avaimeksi ja toisaalta kuviossa ei ole mainittu lainkaan sitä luomiskertomuksen ja sukupuoleten eroavaisuutta, että siis voi syntyä lapsia, joita ko. instituutio tietämän mukaan palvelee kiitettävästi.
Minä laittaisin tuon ”torjuvasti suhtautumisen” tilalle ”myötämielinen pariliitoille”, eli maallisen puolen sitoutuminen. Kuviosettisi ei tarjoa oikein ainakaan noilla laatikoilla edes mahdollisuutta hahmottaa ja kytkeä noita ihmisoikeuksia ym. vasemman puolen asiaa kuvioon sillä tavalla kuin vaikkapa arvon presidenttimme (siis Niinistö Sauli) aikoinaan tokaisi.
Juu, …
Minusta tämä ongelma on lunteeltaan meta-teologinen. Taustalla on kysymys siitä, onko ihminen yhteisöä varten vai yhteisö ihmistä varten. Jeesus edusti ensimmäistä näkökulmaa ja Paavali jälkimmäistä – siis jos Raamatun teksteistä ylipäätään voi tehdä päätelmiä. Tästä sitten seuraa se, kumpaa korvaa kelläkin syyhyää. Teologian vääntäminen korvasyyhyyn sopivaksi on mitä ilmeisimmin skolastiikan perintöä. Kyllä siitä varmaankin väitöskirjan saa.
Itse kysymys taitaa nykytilanteessa olla luonteeltaan niinkutsuttu jäätynyt konflikti. Poterot on kaivettuna ja asemasota-asenteella edetään. Tarvittava enemmistö päätöksentekoa varten saaadaan vasta sitten, kun kirkoon kuuluu enää vain toinen osapuoli tässä kiistassa.
”onko ihminen yhteisöä varten vai yhteisö ihmistä varten. Jeesus edusti ensimmäistä näkökulmaa ja Paavali jälkimmäistä ”
Nyt en kyllä tajua tätä. Selitätkö?
Anne,
Joo, toi Ef. 5 nostaminen on hyvä kysymys, miksi juuri se. En ajattele että se olisi ”avain”, mutta se on esillä siksi, että miehen ja naisen avioliiton korostus ei välttämättä liity pelkästään luomiskertomukseen vaan myös käsitykseen miehen ja naisen asemasta, jota Kristuksen ja seurakunnan suhde kuvaa. Mutta ehkä tuo on harvinaisempi käsitys?
Jep, miehen ja naisen suhteesta voi syntyä lapsia. Sen olisi voinut laittaa erikseen näkyviin, tai sitten voin (jälkiviisaasti) ajatella sen kuuluvan tuohon ”luomisessa ihmisen luontoon asetettuun järjestykseen”. Mutta kiitos kun nostit esille, juuri sen takia näitä piirtelen että päästään keskustelemaan ja myös itse ymmärrän, mitä olen jättänyt pois.
Ja jos haluat piirtää oman version, piirrä toki powerpointilla ja pistä mulle sähköpostilla. Liitän sen sitten blogin jatkoksi.
Tauno,
Kyllä, kirkossa ollaan poteroissa asian kanssa. Juuri siinä on osasyy, miksi tämän blogahdukseni kirjoitin.
Toivon, että tämä voisi auttaa eri poteroissa olevia ymmärtämään, mitä toisessa poterossa ajatellaan. Helposti nimittäin ajattelee, että toisen poteron väki tulkitsee Raamattua väärin ja on joko tiukkapipoisia homofobeja tai Raamatusta piittaamattomia.
Tarkoitus olisi siksi kuvata, miten Raamattua ja todellisuutta tulkitaan eri tavoin ja edistää eri mieltä olevien ymmärtämistä. Ja toki sen jälkeen kun ymmärtää, voi edelleen olla sitä mieltä että eri tavoin ajatteleva on väärässä, mutta ompahan yritetty ymmärtää.
Luomiskertomuksien suhteen konservatiivien käsitys noussee kertomuksien -usein käännöksien- tulkinnoista, jotka eivät välttämättä vastaa tekstin kirjoittajien alkuperäistä ja todellista tarkoitusta, joka minusta on se, että saman lajin tulee pariutua saman lajin kanssa, eihän eläimistä, joita ensin asiassa kokeiltiin, ollut tätä ’apua’. Olen pohtinut aikanani asiaa paljonkin ja tässä pohdintani tuloksena syntynyt essee:
https://www.gnosis.fi/@Bin/165766/JA+JUMALA+LOI+NAISEN+-+ENSIN.pdf
”Toivon, että tämä voisi auttaa eri poteroissa olevia ymmärtämään, mitä toisessa poterossa ajatellaan.”
Ok, kuvaat ”ääripoterot” vallan hyvin, mutta sinällään mielenkiintoista huomata, että kuvio ei tunnu oikein soveltuvan muiden kuin ääripoteroiden kuvaamiseen.
Tai tiedä häntä. Pitäisi paneutua enemmän.
Joo Anne, …
Jeesus edusti juutalaisuutta. Lukemalla Vanhaa Testamenttia, huomaa, että Jumalalla oli suhde pikemminkin kansaan, kuin yksilöön. Jumalan siunaus Vanhassa Testamentissa tarkoitti runsain mitoin jälkeläisiä. Jeesus ei omien sanojensa mukaan tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen – toisinsanoen elämään synnittömänä.
Teksteissä on viitteitä siihen suuntaan, että tuo Paavalin suuri synti olisi saattanut olla juurikin homoseksuaalisuus, jolle juutalaisuus ei juuri armoa tarjonnut. Tähän suuntaan viittaa Paavalin naimattomuus, Freudilainen ilmaisu ”pistin lihassa” ja erityisesti Paavalin kirje Filippukselle, jossa Paavali kuvailee orjapoika Onesimusta kovin lämpimin ilmaisuin.
Tämä selittäisi varsin hyvin Paavalin syyllisyydentunteen ja siitä syntyneen syvän hengellisen kokemuksen. Paavali taas ”suurimpana syntisenä” loi oman kokemuksensa myötä uuden uskonnon, jossa nimenomaan yksilö, oli Jumalan armollisuuden kohde. Eli armo ylsi jopa Paavalin itsensä ylle.
Joo Tuomas, …
Toki yritys rakentaa siltoja on aina kannatettava asia. Toisaalta kyseessä ei ehkä niinkään ole ymmärryksen puute. Nämä kaksi erilaista näkökulmaa ovat niin etäällä toisistaan, ettei taustalla olevista peruslähtökohdista käsin toista näkökulmaa oikein ole mahdollista hyväksyä vaikka sen ymmärtäisikin. Kiivassävyinen keskustelu on myös murentanut luottamuspääomaa aika tavalla.
Kiitos Anne kuvasta, lisäsin sen tuonne blogin perään eli jatketaan keskustelua neljällä eri kuvalla.
Kiitos Tuomas. Tiedä häntä mikä viivasotku tuosta tuli 10 minuutissa.
Ei taida ottaa kovinkaan paljon pintaa siihen, mitä yrität kuvilla sanoa?
Tauno, juu. Jotenkin arvasin, että todennäköisesti luet raamattusi juuri päinvastoin kuin minä. Aika vaikea kääntää päänsä ajattelemaan tavallasi. Onko tässä semmoinen käänteispsykologia? Koska Paavali tarvitsee armon yhteisöltä, hän omistautuu noiden yhteisöiden luomiseen, eli yhteisö on ihmistä/yksilöä Paavalia varten. Ja koko Paavalin teologia ja elämäntyö jonka sisältönä on rakentaa yhteisöjä, joissa ihmiset ajattelisivat toisen parasta, on vain jotain psykologista pakoa homoseksuaalisuudesta?
Kyllähän tämä hiljaiseksi vetää, tämä ja aiheesta käyty keskustelu. Siis kirkossamme.
Joskus tuli keskustelua erään ystäväni kanssa asiasta ja puheeksi tuli arkkipiispamme ja hänen kannanottonsa samaa sukupuolta olevien suhteesta. Hän totesi, että kukahan antaisi arkkipiispalle Raamatun.
Pekka Reinikainen on samoilla linjoilla blogikirjoituksessaan: https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/kuinka-huijarisaarnaaja-diagnosoidaan/
”Tämä käsittämätön farssi osoittaa, kuinka paljon Kirjoitukset merkitsevät kirkon ylimmälle johdolle nykyisinä Lootin päivinä (Luuk.17:28-32). Kirjoitukset eivät enää määrää kirkon oppia vaan politisoitunut kirkolliskokous, jonka mielipiteen muokkaa maallistunut media.”
Joo Tuomas, minulla on olo kuin valintatalossa, paitsi että olen myös kovasti surullinen. Aikaisemmin valintatalossa oli naispappeus kontra vanhakantainen virkakäsitys. Nyt se valintatalo on kiinni. Tämäkin valintatalo tulee menemään kiinni jossain vaiheessa. Eli hyvä olisi ilmoittaa nyt, että valikoima on tarjouksessa vain lyhyen aikaa.
Postmoderni ihminen tykkää suurista valikoimista siinä vaiheessa kun vanhaa puretaan, mutta ei siitä, että tarjolla on konservatiivista hyväksi todettua, sen jälkeen kun uusi on saavuttanut monopoliaseman.
Ymmärryksen saavuttaminen näyttää muodostuvan kovasti vaikeaksi kun kyseessä ovat Raamatun asettamat normit. Tai no, yleinen ilmapiiri jotenkin onnistuu sumentamaan aivojen tulkintakeskusta sellaisissa kysymyksissä, jotka ovat ajankohtaisia maallisilla foorumeilla.
Luterilaisuudessa on aiemmin huomattu, että ymmärtämisen ongelmat ovat liittyneet evankeliumiin. Se kun ei ole ihmiselle lainkaan luonnollinen asia. Nyt, jos tulkinnen oikein, ymmärtämisen ongelmat ovat sillä saralla vähentyneet ja siirtyneet eettisiin kysymyksiin, jossa järjen on uskottu olevan iskukykyinen. Nyt vapaammin ajattelivissa piireissä ongelmia aiheuttaa ainoastaan Raamatun avioliittonäkemys, asia, mikä vaatii vain sisälukutaitoa. Lisäksi voi sanoa, että se vaatii aikasidonnaisuuksien hylkäämistä, koska kirkossa kuultuja kierto- ja vesitysseltyksiä on kuultu vasta viime aikoina. Nykyajan Pyhän Hengen valkeus on Raamattun lukeminen omasta ajastamme käsin.
Yhteiskunnan taistelutantereella koettu angsti on pingoittanut teologien älynnystyrät äärimmilleen, jotta löytyisi kelvollisilta näyttäviä porsaanreikiä. Varmuuden vuoksi niitä on koottu kasaan useampiakin että edes yksi menisi läpi. Heppoiseltahan tämä peli näyttää, mutta ei poliitikko siitä välitä, kunhan julkisuuskuva säilyy ehjänä, kunhan asia saadaan näyttämään kestävältä. Aikaisemmin oli olemassa yksi Jumala ja yksi totuus.
Loogisuuden nimissä eivät kaikki nuo Tuomaksen esittelemät käsitykset voi olla oikeassa, saati että toisilleen vastakkaiset käsitykset voisivat olla Jumalasta. Minun päässäni nousee valtaisa dissonanssi, ja ihmettelen, miten joku voi ihan oikeasti ja levollisin mielin elää kahden toisensa kumoavan käsityksen kanssa harmoniassa. Uskon, että diabolos selittää tämän teologisen jakomielitaudin. Hän antaa rauhan elämään valheen kanssa.
Että sanattomaksi vetää, tämä valintatalous.
”Raamatun avioliittonäkemys, asia, mikä vaatii vain sisälukutaitoa. ”
Vaatii se nyt paljon muutakin, sisälukutaidonkin ehdottomasti alkukielillä, koko heprealaisen ja kreikkalaisen ajan kulttuurin ja narraatiotyylien tuntemuksen sekä etenkin kontekstin tarkan ja laajan huomioimisen ja ymmärtämisen. Kun en näitä hallitse en ikinä voi sanoa omaavani asiassa varmasti oikean ja kaiken kattavan näkemyksen.
Kävin ajatuksissani läpi näitä kirkon kriisejä, Kaikista näistä teemoista (muiden lisäksi) käytiin ja käydään valtavia keskusteluja. Jotkut ovat ajan kuluessa tulleet ei-ongelmiksi , jotkut jatkuvat ehkä iankaikkisesti.
-50 luvulla ja sitä ennen kovat keskustelut siitä onko avioero sallittua.
-Onko esiaviollinen seksi syntiä?
-Onko syntyvyyden säännöstely sallittua?
-Onko itsetyydytys syntiä?
-Onko tanssi syntiä?(Oli suuri kysymys rippikouluissa takavuosina).
-Saako eronneita jotka haluavat uusiin naimisiin vihkiä kirkollisesti?
-Saako kirkossa olla naispappeja?
-Onko homoseksuaalisuus syntiä.
-Voidaanko homoseksuaalisille parien sallia perustaa perhe jonka yhteiskunta tunnustaa?
-Voiko kirkko tunnustaa ja vihkiä homoparit?
-Onko Jeesus syntynyt neitseellisesti?
-Onko Jeesus noussut kuolleista?
-Ovatko muut kirkkokunnat oikeita kirkkoja?
-Onko evolutiota olemassa vai luotiinko kaikki lajit selolaisenaan yhdellä kertaa 6000 vuotta sitten?
Moderni eettinen ongelma on ns vihapuheet. Miksi niitä on ja miksi niin paljon ja miten niitä voisi hillitä? Vastaus on selvä: Pannaan internetti lukkojen taakse, romutetaan se .Vai luuleeko joku että ihmiset tekevät parannuksen ja lopettavat toistensa kiusaamisen?
Mitä muita intohimoja kiihottavia keskusteluja muistatte?
Kaikista kirkon elämää suuremmista kriiseistä huolimatta uusi Helsingin piispa näyttää uskovan kirkkoon. En taida olla kuulutkaan Laajasaloa ”livenä” muuten kuin Yleleaksissä ennen. Aika vaikuttava haastattelu tässä. Mieshän puhuu asiaa, siis jos olisi toivoa, niin noin kait sitä voisi ajatellä.
http://www.permanto.fi/web/alfatv/player/vod?assetId=7240761
Tuntuu olevan aikalailla hyvällä asenteella suhteessa noihin mölisijöihin, eli jättää omaan arvoonsa.
Seppo, laitat aika suuria vaatimuksia kyseessä olevan eettisen ongelman ratkaisemiseksi.
Kristinuskon eräänä perusajatuksena on Jumalan sanan ymmärrettävyys. Vähemmillä ymmärryksen lahjoilla varustettukin saa valaistusta ilmoituksesta. Ei ole uskottavaa, että omantunnon kysymysten ratkaisemiseen tarvittaisiin laaja-alaista historian ja alkukielten taitoa. Ei monta viisasta valittujen joukossa.
Kysymyshän on Kirjoitusten sananmukaisesta kuulemisesta, itse tekstin sanoman kielellisen sisällön vastaanottamisesta. Raamatusta voimme lukea, että on vain tarkattava sitä, mitä Jumala sanassaan sanoo. Jeesus asettaa kuulemiselle suuren painon, ja sille, miten tarkkaavasti kuulee. Se on tärkeä asia, ja kuuliaisuus. Paha vain, että tänä päivänä kirkon ongelmaksi ovat tulleet ne Kirjoitusten kohdat, jotka teologit ymmärtävät, soveltaakseni Blaise Pascalin mietettä. Jeesus kutsuu sitä paatumukseksi. Kuuleminen on työlästä, niin etteivät he kuule eivätkä ymmärrä. Matt. 13:15.
Oma päätökseni kirkon suhteen on aikalailla pienen säikeen varassa. Nimittäin kirkosta eroaminen. Jeesus puhuu hävityksen kauhistuksesta, joka asettuu pyhälle paikalle. Silloin on aika lähteä. Siinä on ymmärtääkseni kyse kauhistuksesta, joka asetetaan evankeliumin tilalle kirkossa. Nykyään evankeliumi eli kirkon ydinsanoma ymmärretään vähemmistöjen ja monenlaisen moraalittomuuden hyväksymisprosessina. En tahdo rahoittaa ihmisten helvettiin johtamista enkä ottaa osaa toisten syntiin.
Se, mistä tänä päivänä vouhotetaan, kuten kansan mielipide, demokratia, uusia aika ja uudet ajattelumallit ja maallinen lainsäädäntö, ovat täysin yhdentekeviä asioita ihmisen iankaikkista kohtaloa koskevissa kysymyksissä. Jokainen joutuu itse yksin seisomaan Jumalansa edessä tuomiolla ja vastaamaan ratkaisustaan. Hymistelevää taustajoukkoa ei viimeisellä tuomiolla valitettavasti oteta huomioon, eikä sitä siinä vaiheessa olekaan, vaikka vapaamielinen niin mielellään pistäisi likaisen sormensa siihenkin tapahtumaan.
Se, joka on valinnut korvasyyhyynsä ja mukavuudenhalusta valheeseen uskomisen, joutuu iankaikkiseen helvetin vaivaan.
Tässä on aito valinnan paikka, kaksi vaihtoehtoa.
Jumalan kansa vaeltaa. Suunta on aina olemassa, ja kansa on liikkeellä. Paikallaan polkevaa Jumalan kansaa ei ole. On vain kysymys suunnasta.
Minun johtopäätökseni kirkon johdon viimeaikaisista edesottamuksista on aika selvä. Suunta on vakaa mutta väärä, ehkä tulee puhua vain vauhdista, jolla hunningolle edetään. Kai Sadinmaan saama helläkätinen kohtelu kirkon linjauksien vastaisesta toiminnasta on eräs oire valitusta suunnasta. Tuo päätös on rohkaissut muita radikaaleja, ja vauhti kiihtyy:
https://yle.fi/uutiset/3-9847230
En minä Janne yrittänyt edellä ratkaista mitään suuria eettisiä ongelmia vaan totesin vain yksinkertaisen kaikkien vakavasti otettavien raamattueksegeettienkin itsestäänselvänä pitämän tosiasian. Kaikki mainitsemani seikat ovat välttämättömiä pohjaksi varmasti oikeille tulkinnoille ja näitähän ei täten ole kenelläkään.
Lisäksi vielä pari-kolme tärkeää tulkintoihin vaikuttavaa tavoittamatonta muuttajaa: raamatun repliikin lausujan tai kirjoittajan ilmeet, eleet ja äänenpainot asiaa suullisesti tai kirjallisesti ilmaistaessa. Ilme ja äänenpaino ja ele kun saattavat muuttaa ilmaistun tarkoituksen jopa täysin päinvastaiseksi kuin mitä pintatekstistä ilmenee.
”Ilme ja äänenpaino ja ele kun saattavat muuttaa ilmaistun tarkoituksen jopa täysin päinvastaiseksi kuin mitä pintatekstistä ilmenee.”
Jos näin olisi niin luetun tekstin voisi tulkita sellaiseksi kuin itsestä tuntuisi hyvältä, näinhän sitä nykyään paljon tehdäänkin.
Ei tässä avioliitto kysymyksessä ole mitään tulkinnanvaraa, jos ei laita siihen omia mielihalujaan mukaan. Jeesus puhui kaiken vakavasti otettavaksi, ei siinä ole mitään epäselvää.
Usein olen kuullut sanottavan, että rakkaus kaiken sallii. Jumala rakastaa kyllä kaikkia ihmisiä mutta ei heidän kaikkia tekojaan, siitähän tässä on kysymys.
”Ilme ja äänenpaino ja ele kun saattavat muuttaa ilmaistun tarkoituksen jopa täysin päinvastaiseksi kuin mitä pintatekstistä ilmenee.”
”Jos näin olisi niin luetun tekstin voisi tulkita sellaiseksi kuin itsestä tuntuisi hyvältä, näinhän sitä nykyään paljon tehdäänkin.”
Niin tehdään, ja tiukimmat tekijät ovat juurikin fundamemntalisteja, jotka lukevat tekstejä huomioimatta kaikkia niiden tulkintoihin vaikuttavia tekijöitä. Näiden tekijöiden huomioon ottaminen ei tietenkään vahvista jotain tulkintaa absolut oikeaksi, se vain mahdollistaa sen että kirjaimellinen kapea yksiulotteinen ja yksioikoinen tulkinta ei välttämättä ole oikea. Me voimme lausua yksinkertaisen muka yksitulkintaisen repliikin ’Rakastan Sinua’ ja esim. ivallinen äänepaino kertoo että tarkoitan sanoa ’vihaan sinua’. Muistiinmerkintä ilman sävyä vääristää sanotun 100 prosenttisesti.