Seurakuntavaalit tulivat ja menivät. Äänestysprosentti oli 12,7. Edellisissä, vuoden 2018 vaaleissa, se oli 14,4. Melkein kaksi prosenttiyksikköä pudotusta ja peräti noin 12 % pienempi äänestysaktiivisuus vain neljässä vuodessa. Vuonna 2018 jäsenmäärä putosi alle 70 %:n. Kirkko voinee lohduttautua sillä, että kun jäsenmäärä on laskenut neljän vuoden aikana yli neljä prosenttiyksikköä, on määrällinen äänestys nyt kuitenkin suhteellisesti pienempi kuin tuo äänestysprosentin lasku. Mutta siis trendi on selvä. Kirkon jäsenmäärä putoaa ja lopuiltakin kiinnostus seurakunnan asioihin vähenee.
Suurimmat äänestysprosentit olivat Taivalkoskella ja Kinnulassa, jossa molemmissa prosentti oli 36. Melkoinen ero maan keskiarvoon. Mikähän tämän selittää? Ehkäpä se, että valtuusto kummassakin on keskustaenemmistöinen ja ko. puolueessa uskovaisuus taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Valtuusto yleensä antaa ainakin suuntaa kunnan asukkaiden näkemyksistä.
Mutta sitten toisaalta Hausjärvellä, missä äänestettiin laiskimmin, n. 10% äänioikeutetuista, niin Kokoomuksella ja Keskustalla on molemmilla 8 paikkaa, Perussuomalaisilla 5 ja KD:lla 1, ja ”vihervassareilla” yhteensä vain 7 paikkaa. Siis porvareilla, joilla yleensä on koti-uskonto-isänmaa-eetos, peräti 22 paikkaa.
Ja sitten Roman Schatzin Maamme-kirjan 14.11. jaksosta, jossa mietiskeltiin seurakuntavaalien niukkaa kiinnostusarvoa:
”Ei se minulle henkilökohtainen kipu ole, vaan se, ettei äänestetä vaaleissa, vaan se, ettei olla kiinnostuneita kirkosta ja ennen kaikkea jumalasta.” – pastori Elina Koivisto, Ylen Papisto -sarjassa mukana ollut.
Teologian tohtori Eero Junkkaala komppaa Elinaa ja lisää, että ”kirkossa on paljon jäseniä, jotka eivät ole aktiivisesti mukana, mutta he haluavat olla kirkon jäseniä ja se on hyvä sinänsä”.
Mutta itse asiassa Jumalan näkökulmasta tuo äänestysprosentti onkin varmaan ihan ok. Eihän jumalan määräämästä järjestyksestä ja käskyistä äänestetä. Tämän näkökulmasta ainoa oikea järjestys ihmisten keskuudessa on teokratia, jossa jumalan laki menee kaiken muun yli.
Tämä teokratia -ajatus ei ole ollenkaan yliampuva. Jokunen vuosi sitten sisäministerinä toiminut Päivi Räsänen julkisessa puheessaan Kankaanpään lähetyspäivillä antoi ymmärtää, että voi olla tilanteita, joissa ”jumalan laki menee maallisen lain” yläpuolelle. Samoin hän on erinäisissä tilanteissa tuonut tämän eetoksen esille. Kristillisissä piireissä on paljon sellaisia fundamentalisteja, joille Jumalan sana on yli kaiken muiden säännöstöjen. Suomessakin.
Päivi Räsäsen uskonnollisuutta on käsitelty mediassa varsin paljon ja sitä pidetään ongelmallisena. Jopa Kristillisdemokraateissakin, ainakin tätä pidetään kovasydämisenä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Ja niinhän hän onkin. Hän on kovettanut sydämensä, vaikka asian pitäisi olla kristillisen eetoksen mukaan päinvastoin. Mutta hänhän toimii kuten oikeaksi näkee ja kokee. Jumalan sana menee kaiken muun yli. Mutta mitä kummaa varten Kristillisdemokraatit sitten ovat, jos puhdasoppinen uskovaisuus on pahasta? Sitä paitsi jo Kristillisdemokraattien nimi viittaa selvästi maallisuuteen. Eihän Jumala ole mikään demokratian kannattaja, vaan puhdas autokraatti.
Perussuomalaiset poliitikot KD:n ohella puhuvat keskimääräisesti enemmän uskonnosta kuin muut puolueet. Samoin populistipuolueet kaikkialla muuallakin. Tämä on mielenkiintoista. Nämä populistipuolueet kun ovat useimmiten kallellaan autoritääristä johtamistapaa kohti, mikä käy yksiin teokratian olemuksen kanssa. Uskonnoissa on yksi johtaja, uskon kohde, jumala, jota uskotaan ja seurataan. Perussuomalaisilla oli ensin Soini, sitten Mestari. Unkarissa on Viktor Orban, joka valtaan noustuaan ei kannata uskonnonvapautta, sananvapautta eikä demokratiaa. Ja hän on väittänyt kristinuskon olevan ainoa Euroopan pelastus. Tosin hän ei taida sisimmässään tunnustaa muita johtajia kuin hän itse.
Mutta keitä siis kiinnostaa Suomen kirkon asiat, kun se niin harvoja kiinnostaa? On kuitenkin niin, että gallupien mukaan Kokoomuksella on nyt noin 24 % kannatus, demareilla 18 %, Perussuomalaisilla 17 % ja Keskustalla 10 %. Ja näiden puolueiden keskuudessa kirkon jäseniä lienee enemmistö. Mutta tämä ei tunnu välittyvän seurakuntavaaleissa. ”Ketä kiinnostaa…”, ”EVVK”, ”not my business”. Kirkko ei siis näytä kiinnostavan, vaikka omaisuusmassaa tällä laitoksella on runsain mitoin. Ja rahan kyllä luulisi kiinnostavan.
Siis 12 % surkeampi äänestysaktiivisuus kirkon omassa jäsenistössä vain neljässä vuodessa. Mikähän tuon selittää? Tuskin sentään Päivi Räsäsen oikeusjuttu, vaikka monet mieltävätkin Räsäsen olevan yhtä kuin kirkko päätellen siitä, että kun Räsänen on avannut sanaisen arkkunsa, kirkon ovet kolisevat.
Taitaa olla niin, että kirkko edustaa eilistä ja vanhakantaista hengellisyyttä, mikä ei nykynuorissa ja keski-ikäisissäkään sytytä. Kirkko ei kykene uudistumaan ja hankalaa se oikeasti onkin, kun sen perussanoma on ”ikiaikainen”. Ja mitä enemmän jäsenmäärä vähenee, sitä konservatiivisemmaksi jäsenistö käy. Kirkko on peruskirjansa vanki ja siitä irrottautumaan kykenemätön. Siispä se ennen pitkää surkastuukin asianharrastajien asiaksi.
Mitä se kirkon uudistuminen tarkoittaisi, en ole koskaan päässyt perille siitä miten kirkon pitäisi uudistua. Pitäisikö se perusta, jolle kirkko on perustettu romuttaa ja tilalle tuoda ihmisten näkemyksiä vastaava laitos, jonka kaikki voisivat hyväksyä, vaikka ne olisivat Raamatun vastaisia. Jos näin tehtäisiin, niin se ei olisi sitten kirkko, joka noudattaa Jeesuksen sanomaa.
Maailma muuttuu kovaa vauhtia mutta se sanoma joka on Uudessa Testamentissa ei muutu, vaan se pysyy ikuisesti voimassa. Sitä sanomaa ei voi muuttaa, ainoastaan se voidaan hylätä ja tilalle tuodaan ihmisten omat tavoitteet halut. Tässäkin on se ongelma, koska ihmisillä on niin monenlaisia tavoitteita haluja, ettei ne sopisi yhteen kirkkoon, vaan syntyisi lukemattomia kuppikuntia, jotka sitten olisivat riidassa keskenään.
Olisi hyvä miettiä sitä, miksi kirkko menettää kannatustaan. Minä uskon niin, että uudet sukupolvet kasvatetaan niin, että uskon asiat kielletään jo ihan pikkulapsesta asti. Tämä kyllä johtaa siihen, että kirkko näivettyy ajan myötä aina vain pienemmäksi ja pienemmäksi, mikä lopputilanne sitten on, sen tulevaisuus näyttää.
Ei yksi Päivi Räsänen pysty kirkkoa hajottamaan, kyllä se on ajan henki joka tuntuu kehittyvän uskonnon vastaiseksi. On helppo etsiä syntipukki yhdestä henkilöstä, vaikka saman mielisiä on suuri joukko, mutta ne ovat hiljaa, koska eivät uskalla tuoda ajatuksiaan julki. Jopa meidän arkkipiispa on käynyt Räsäsen kimppuun syyttäen häntä kirkon hajottamisesta.
Suomessa kristillisdemokraatin on pieni puolue, mutta esimerkiksi Saksassa se on valtapuolue ja on hallinnut Saksan poliittista elämää. Toivotaan, että tulevissa vaaleissa kristillisdemokraatit lisäisivät kannatustaan, se vakauttaisi meidän poliittista elämää.
Kannattaisi ottaa oppia kirkon historiasta, joka on ikävää luettavaa. Se kertoo, kuinka ihmisten omat opit ja ajatukset johtivat veriseen väkivaltaan, syyttömiä poltettiin elävältä ja kidutettiin hirvittävällä tavalla. Nyt meidän kirkko on menossa toiseen ääripäähän, joka sallii kaiken ja hylkää Jeesuksen sanoman. Vielä ei olla niin pitkällä, mutta jos kehitys menee tähän suuntaan, niin se on tulossa hyvinkin pian.
No enpä minäkään ymmärrä miten kirkko uudistuisi. Sitä monet kirkon piirissä olevat ja vaikuttavat ilmeisesti haluavat.
Mutta on kyllä niin, että erilaiset laitokset ja instituutiot muuttuvat ajan mittaan vastaamaan paremmin aikojensa tarpeisiin.
Mutta mikäs sitten olisi nyt oman aikamme virrassa sellaista, mikä olisi Raamatun vastaista ja jos niin miksi sen pitäisi nytkin olla ”haram”, jos se joskus ammoin olisikin ollut? Tai mikä on sellaista, mikä ei noudattaisi Jeesuksen sanomaa?
Tai miten kirkko sallitessaan ”kaiken” hylkäisi Jeesuksen sanoman? Mikä sellainen kirkon sallima olisi niin kauheaa, ettei Jeesus sitä nyt hyväksyisi..?
Minä taas en usko, että lapsilta uskon asiat varsin kiellettäisiin, vaan yhä useampia ne vain eivät kiinnosta, eikä niitä pidetä niin tarpeellisina. Olen itse kasvattanut neljä lasta uskonnottomasti, eikä kenestäkään ole tullut kelvotonta – päinvastoin. Mutta suurimmassa osassa perheistä edelleenkin lasten annetaan olla uskonnontunneilla, käydä pyhäkoulua tai seurakunnan päiväkerhoa, mennä rippileirille jne. Siis useimmissa perheissä uskon asiat eivät ole arjessa läsnä, vaikka kirkkoon kuulutaankin. Että lienee niin, että varsin harvassa kodissa uskon asiat ”kielletään”. Mutta monessa perheessä ei muutenkaan osata kasvattaa lapsia oikein kunnolla.
Se muuten on tosiasia, että Päivi Räsänen nimenomaan ON hajottanut kirkkoa, todennäköisesti yksittäisistä ihmisistä eniten, niillä sydämettömillä ja jyrkillä puheillaan – vaikka siis Räsänen ei olekaan kirkon edustaja. Hän edustaa fundamentaalisesti sitä oppia, mitä kirkkokin edustaa.
Mielenkiintoinen ajatus kyllä se, että KD kannatustaan lisätessään vakauttaisi Suomen poliittista elämää. Miten kummassa se sen tekisi?
Taivalkoski on vahvaa lestadiolaisaluetta. Siellä on myös ainakin historiallisesti ollut lestadiolaisten sisäistä eriseuraisuutta. Näillä pienillä paikkakunnilla seurakuntavaaleilla on iso merkitys, kun valitaan kirkkoherraa ja pappeja. Kotoa asti kierretään muistuttamassa oikean ehdokkaan äänestämistä.
No tämä selittää sitten ainakin Taivalkosken äänestysaktiivisuuden – uskonnollinen valtapolitiikka…
Sattumoisin tasan kahdeksan vuotta sitten kirjoitin Facbookissa:
Tyttäreni tapasi joskus hokea jossain tekemisensä lomassa, että ”äiti, äiti”. Kun äiti kysyi, että ”mitä”, sanoi tytär että, ”ei, en minä SINUA tarkoittanut…” Ja tätä jatkui moneen kertaan.
Päivi Räsänen tekee aivan samoin. Hän joutuu aina sanomistensa jälkeen sanomaan, että ei hän sitä sanonut ja ei sitä tarkoittanut. Nyt viimeksi, kun hän täysin selvällä suomen kielellä perusteli argumentointinsa tasa-arvoista avioliiton vastustamisessaan YK:n ihmisoikeusjulistuksen artiklalla, jossa ilmoitetaan jokaisella aikuisella miehellä ja naisella olevan oikeus avioliittoon. Stefan Wallinia, joka pöyristyi tuosta lausumasta, hän kehoitti kuuntelemaan haastattelun uudestaan. Minä kuuntelin sen ja luin varmuudeksi vielä sen sanatarkan litteroinnin, eikä se viesti siitä sen kummemmaksi muuttunut.
Näin Päivi on joutunut aina sanomisiaan puolustamaan: ”En minä sitä tarkoittanut, enkä niin sanonut”. Joku aika sitten kävi niin, kun hän sisäministerinä totesi, että joskus Raamatun laki menee maallisen lain edelle. Ja niin hän joutui puolustelemaan esiintymistään maineikkaassa homoillassa. Siinä hän lausui homoista näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa tuon YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja myös Suomen perustuslain kanssa.
Kirkossa on myös niitä järkeviä yksilöitä, jotka ovat sitä mieltä, ettei maallista ja – sanotaan – metafyysistä regimenttiä pidä sekoittaa keskenään ja ettei koko kristillistä puoluetta edes tarvita politiikassa. Niinpä. Sopii miettiä, mitä varten koko KD-puolue on olemassa. Mitä asiaa se ajaa tässä sekulaarissa yhteiskunnassa? Jos tämän puolueen agendan pitäisi olla, niin kuin se epäilemättä tarkoittaa, koko yhteiskunnan johtoajatus ja ohjenuora, niin silloin puhutaan halusta siirtää Suomi teokratiaksi. Onneksi se ei tule toteutumaan ihan heti. En tiedä, millaista olisi elää yhteiskunnassa, jossa lainsäätäjien pöydän kulmalla olisi Raamattu aina avoinna.
Päiviltä puuttuu tietty pragmaattisen tason populismi, jota poliitikot yleensä tarvitsevat voidakseen ylipäätään olla poliitikkoja, mutta omiin päin populismi kyllä on kohdallaan. Mutta kun häneltä puuttuu kyky nähdä yhteiskunta Raamatulta, joutuu hän tekemään, kuten tyttäreni ollessaan kaksivuotias, pelleillessään. Puolueen nouseva kyky, Sari Essayah on toista maata. Hän on ovelampi eikä päästä suustaan sammakoita ja sikäli hän lienee demokratia-teokratia -asetelman kannalta vaarallisempi poliitikko.
Ja tämä sopii edelleen näinä päivinä niin Räsäseen kuin KD-puolueeseen. Essayah on jo ehtinyt osoittaa olevansa fundamentalisti hänkin. Ja sen lisäksi vielä poliitikko, mikä on kyllä mielenkiintoinen yhdistelmä.
Itse asiassa se, että enää n. 66% suomalaisista kuuluu kirkkoon, ei ole niinkään oleellinen seikka siinä, että kirkolla on edelleen niin vahva asema valtiossa tai kouluissa uskonto on pakollinen kirkkoon kuuluville, eivätkä nämä pääse edes halutessaan ET-tunneille elleivät vanhemmat erota näitä kirkosta, vaan se, että seurakuntavaaleissa äänesti alle 8 % suomalaisista. Noin pieni kiinnostus kirkon asioihin, mutta silti kirkolla ja uskonnolla on niin vahva ote yhteiskuntaan.
Uskonnolla ei ole mitään otetta yhteiskuntaan, koska se ei sido päättäjiä mihinkään suuntaan. Islam on sitten toinen juttu.
Kirkko ei osallistu poliittiseen toimintaan valtakunnan eikä kunnallisella tasolla. Se, että on uskovainen vaikuttaa tietysti hänen päätöksen tekoon myös politiikassa, se johtuu päättäjän vakaumuksesta mikä hänen mielestään on oikein ja mikä väärin.
Uskonnottomalla on myös oma vakaumus tehdä päätöksiä hoitaessaan yhteisiä asioita.
Ilmaisin hieman epätäsmällisesti. Tietty kirkolla on se oma otteensa tai asemansa yhteiskunnassa, mutta periaatteessa myös sen edustamalla uskonnolla – onhan kouluissa uskontoaine pakollinen kirkkoon kuuluville, armeijan sotilasvalassa vannotaan Jumalan edessä, valtiopäivien avajaisiin kuuluu jumalanpalvelus, kirkolla on uskontopohjainen hautaustoimimonopoli jne.
Kirkko osallistuu kyllä poliittiseen toimintaan valtakunnan tasolla säätämällä itse kirkollislakinsa eduskunnan toimiessa vain leimasimena. Kirkolla on myös oma porstuakäyntinsä valtakunnan politiikkaan vaikuttamisessa siinä, että monet kansanedustajat ovat olleet kirkkovaltuutettuina ja ovat läheisissä kontakteissa puolueidensa nykyisiin kirkkovaltuutettuihin. Kirkkovaltuutettujen puolueiden kautta kirkko saa helposti lobattua asioitaan eduskuntaan saakka. KD on uskontopuolue ja sekin varmasti edesauttaa kirkon asioiden ajamista, vaikka ei kirkkoon juuri kytkyksissä olekaan – ja yllättäen sen kansanedustajat eivät liene edes olleet kirkkovaltuutettuina aiemmin.